Nostimia ja autonrenkaita

Kuljetuskuntoilua

Ryhdyin rakentamaan noita nostolaitteita, takahaarukan olin pohja- ja perusmaalannut osineen jo valurankaansa kertaalleen, jotta sen fiksaaminen olisi myöhemmin mukamas helpompaa. Takahaarukka oli sangen yksinkertainen vempele, massiiviseen kalikkaan piti kiinnittää vapaastikelluva rekkaan kiinnittyvä palikka ja kiinnitystä varmistamaan tuli tuollaiset lenkkihärpäkkeet.

Koesovitin kuljetushaarukkaa lavettiin, kuten kuvistakin näkyi. Noiden lukituslenkkien piti saada otettua kiinni lavetin takapään koukuista, mutta ainakaan pikakokeilulla ja väkivaltaa vältellen ne eivät kiinnittyneet.

Jatkoin ohjeen mukaan ja rakentelin kasan autonrenkaita. Naurettava määrä niitä ainakin oli tehtävä, oletettavasti aika tyypillistä raskaalla (renkailla kulkevalla) kalustolla. Tämä oli tunnetusti vasta toinen kerta, kun minä olin moisen kanssa tekemisissä.

Ohjeen rakentelujärjestys oli minusta vähän hämmentävä, koska se halusi minun tekevän rengassettejä suunnilleen sitä mukaa kun niitä tarvittiin, mutta minusta oli nopeampaa ja vähemmän rasittavaa kasata koko kuvasto kerralla kasaan. Väkersin siis normaalit yksinkertaiset renkaat ensin ja sitten tuplarenkaat. Olisivatpa sitten valmiina ja kunnolla liimattuina, kun niitä pitäisi ruveta käyttämään.

Ohjeen järjestystä noudattaneena en tosiaan ollut selannut ihan niin pitkälle eteenpäin, kun olin viimeksi maalaamassa, jotta olisin tajunnut maalata myös tuon toisen haarukan kiinnityspaloineen. Etuosan haarukka oli eri mittaluokkaa kuin takapäähän tuleva, eikä se ilmeisesti vaatinut akselipalaa mukaansa ainakaan tässä vaiheessa projektia.

Kanuuna kasaan

Liimasin vihdoin atomikanuunan putken kehtoineen kiinni lavettiin. Vasemman akselikilkkeen saaminen tarpeeksi tiukkaan kiinni lavettiin olikin yllättävän tiukkaa, nyt olisi ollut käyttöä ruuvipuristimelle (tai modernimmalle härpäkkeelle).

Kiinnitin nyt myös erillään kertaalleen maalatut sivuuntaitettavat astinlevyt. Olin kuvitellut ohjeesta, että levyjen olisi pitänyt peräti olla käännettävissä kiinni/auki, mutta ei sentään. Pikaisesti kokeilin esimerkinomaisesti, olisiko yksi noista suurimmista levyistä asettunut auki, mutta en onnistunut testissäni, joten läimin koko kuusikon kuljetusmoodiin.

Ennen sen kummempia viritelmiä joutuisin kyllä tummentamaan noita metalliosia. Ammusnostimeenkin voisi harkita jonkunsorttista lisädetaljia, mutta en ollut vielä ihan varma, haluaisinko lähteä pois OOB-linjalta.

Teräksisiä yksityiskohtia

Pikkuosia sutimassa

Rupesin vilkuilemaan ohjekirjasta, mitkä pari palikkaa pitikään nyt maalata metallisiksi jälkijunassa. Muistin suoraan, että nuo lavetin etupään pöntöt (vaan ei niiden kansia) olisivat olleet jonossa parin pikkunippelin lisäksi. Vaan väärässähän minä olin ollut.

Hydraulisylinterien tjsp kannet nimenomaan piti maalata, samoin myös nuo etupään ihmekiskot ja latauslaitteen vierestä takakannella piti maalata symmetriset teräskiskonpätkät stoppereineen. Koronsäätövivut maalasin ihan ohjeen mukaan, korotuslaitteiston käsipyöristä maalasin vain ulkokehän, koska ounastelin päätyväni maalaamaan ne uudelleen jollain muulla. Kuten alta näkyi, vempain oli jo nyt aika räikeä, enkä edes noudattanut ohjeiden kehoitusta maalata noita akselipaloja metallisiksi, niistä maalasin vain sisimmän sylinterin testimielessä.

Putken itsensä kannalta tämä oli kai ok, nuo erinäiset varret ehkä saisivat olla metallisia jatkossakin. Emt, jokin tässä nyt häiritsi.

Kierros 2

Tekele oli mielestäni aivan liian räikeä. Sekalaisten kuvahakutulosten perusteella aika moni oli maalannut mallinsa ihan ohjeiden mukaan, minusta vallankin nuo koropyörät olivat kuin pelleauton osia. Loput minä kävisin läpi jommallakummalla tummemmalla metallisävylläni harjaten, jotta ne eivät näyttäisi ihan tehtaan linjastolta vastatulleilta.

Maalasin siis uudelleen nuo pyörät, kanuunan akselin sisäsylinterit ja pari ylimennyttä kohtaa uusiksi. Oli se näin parempi. Käsipyörien kohdalla metallisen päälle normaalin maalin maalaaminen osoittautui vähemmän kuin täydelliseksi, mutta ehkä se toimisi käytössä kuluman ilmentyminä.

Latauslaitteen kourut maalasin kuitenkin metallisiksi, samaisen "likainen siitä kumminkin tulisi"-idean horisontissa häämöttäessä. Tällaisenaan se oli vähän aiempaa parempi, mutta aika jäätävä kumminkin.

Irroitin tykin peräkappaleen vielä ja maalasin jäljelläolleet osat eli putkenpätkän ja tiesmikälievaimenninkepakot teräksisiksi ja muut vihreiksi siltä varalta, että jostain kulmasta paistaisi läpi. Luonnonvalossa ja paljain silmin mallin osat eivät olleet kuitenkaan ihan yhtä kummallisia kuin mitä kamera näytti.

Teräsputki

Aurinkomaski

Puljasin teippien kanssa hyvän tuokion, etupuolen suojaaminen oli yksinkertainen kahden teipinpätkän rajanveto, mutta tyvipäässä se ei kelvannutkaan. Maalauksen raja kun tuli vastaan tykin kehdon kohdalla, ulompi putkenpätkä oli jäämässä vihreäksi ja kranaattia kuljettava putken tämä osa taas metalliseksi. Vetelin siis ulkoputken suojaksi tuollaisen vähän auringolta näyttävän teipinpätkäviritelmän, jonka oletin suojaavan ylimenolta.

Maalaamaan!

Ohjelirpake tuputti jatkuvasti aluumiinia kaikkien metalliosien väriksi, mutta minä en semmoista jaksanut edes harkita, latasin ruiskuun terästä (VMA 71065 Steel) ja annoin palaa. Oliivinvihreän ja teräksen kontrastiero oli silmiäraastavan räikeä, kuten sopi odottaa.

Teipeittä ja yksinään tuo näytti ehkä vähän vähemmän ahdistavalta, mutta oli se silti vähän omituinen tuollaisenaan. Seuraavaksi olin pensselöimässä puuttuvia teräspalikoita, enkä odottanut, että vielä useampi blingipalikka tuossa vihreydessä tekisi koko laitoksesta yhtään sen nätimpää.

Oliivimaailma

Ensimmäiset väriroiskeet

Vihdoin tähän asti päästyäni olin aika innokas näkemään, miten atomitykki käyttäytyisi enemmän itsensä kuin teksturoimattoman 3d-mallin näköisenä. Maalina oli ohjeiden mukaan valittu oliivinvihreä (VMA 71016 Olive Drab), joskin joku sakemannivihreistäni olisi toiminut myös vallan mainiosti. Ensimmäisellä maalaussessiollani aika oli taas vaihteeksi rajallinen, samoin pyrin saamaan siedettävästi kattavan maalipinnan aikaan. Jostain oli kumminkin pidettävä kiinni, joten molemmista ääripäistä jäi huomattavia pätkiä maalaamatta.

Toinen kierros

Seuraavalla kerralla maalasin sekä aiemmin koskemattomiksi jääneet osat ja fiksailin ensimmäisen maalauskerroksen jättämiä varjoja. Laitos rupesi vähitellen vaikuttamaan oikealta, joskin koko roskan maalaaminen yhdellä ja samalla värillä tuntui mielettömän tylsältä.

Lavetti

Lavetin maalauksessa isoimmat ongelmat olivat enemmän tai vähemmän piilossa, rungon sisällä. Hyvällä tuurilla kukaan, anteeksiantamaton kamera mukaanlukien, ei ikinä huomaisi mitään, mutta riski siitä oli olemassa. Jokunen yksityiskohta odotti maalaamistaan, mutta niitä en lähtisi ruiskuttelemaan enää tässä vaiheessa.

Kaipa tästä säistämällä saisi vähän mielenkiintoisemman vempeleen. Samoin tykin kokoonpano itsessään toisi kokonaisuuteen vähän vaihtelua.

Putkisto

Putken, kehdon ja tykin peräosan maalasin (mielestäni) huolella, putken keskiosan jätin koskemattomaksi, koska se oli saamassa pintaansa teräspinnan. Olin vähän kahden vaiheilla, olisiko peräosa pitänyt purkaa taas ja maalata hitaammin osissa vai ei. Laiskana rötväleenä en purkanut sitä tässä välissä, mutta ehkä seuraavalla sessiolla harkitsisin sitä.

Pohjamaalauksen fiksaus

Nonni!

Kyllä sen nyt vain huomasi, mikä oli paras työkalu tähän hommaan. Uudelleenruiskutin parin illan aikana koko jo rakentamani komponentiston uudelleen pohjamaalilla ja jälki oli aivan eri luokkaa. Toki pensselillä räimitty jälki näkyi läpi pohjalta, mutta ehkä se tykissä ei haitannut ihan kamalasti. Kökköisiähän niistä tuli, kun luonnossa kulkivat.

Lavetin itsensä maalasin kauttaaltaan, sisältä ja ulkoa. Putkikompleksi kehtoineen sai tulla maalatuksi, asettelin palikat laukaisuvalmista tilaa esittämään, jotta saisin ne maalattua oikean oloisessa tilassa. Putken keskipätkän jätin tuohon yhteen pensselipohjamaalaukseen, ideanani oli, että se tuli kumminkin maalattavaksi teräksellä tai vastaavalla, mutta en nyt enää muistanut, että miksi mielestäni oli oleellista olla fiksaamatta sen pohjamaalausta.

Se palasi kotiin!

Badger badger badger

Eipä siinä sitten montaa päivää mennyt, kun sain tekstiviestin huollon valmistumisesta. Kävin yhtenä alkuiltana noutamassa sen ja kyselemässä pöhköjä. Likainenhan laite oli, mutta olin jossain välissä onnistunut laittamaan kärjen (tip) väärään paikkaan kiinni, mikä ei ainakaan auttanut laitteen toiminnan kanssa. En kuitenkaan ollut hajottanut mitään, joten nettosin tästä komponenttiin naarmuja ja itselleni vähän lisää "senkin toope"-hetkiä. Aika ja materiaalit -kulut olivat alle 50€ ja heidän minulta säästämänsä aika ja eritoten kiehuminen oli mittaamattoman arvokasta, eli aika hyvä diili.

Nyt kun vielä ehtisin kaiken muun seassa myös palata pohjamaalaamisen maailmaan. Jos aikaa olisi tarpeeksi, siis

00001010

Desimaalipyöreissä numeroissa

Voi hyvää päivää. Kymmenen vuotta sekavaa lätinää seisoi takanamme juuri nyt, tunnettu myös 'mutinoina. Jos asiaa tarkasteltaisiin vuositasolla, ensi vuonna voisin julistaa olevani tasan neljä kertaa tätä viritelmää vanhempi, ainakin hetken. Järkyttävä ajatus.

Joku hullu tätä myös luki suomeksi, tai katseli kuvia. Oli miten oli, hauskaa, jos tämä on jotakuta viihdyttänyt!

Kehitystä

Vilkaisin huvikseni, miltä kymmenen vuotta sitten rakentamani tekeleet näyttivät, jotta voisin laittaa tähän pari kuvatusta vuosien varrelta. Ensimmäisenä Sturmpanzer IV, projekti III/10:

Pikaloikkauksella viisi vuotta myöhemmin, F-16A, projekti IV/15:

Ja sitten tuorein valmis tekele Su-27, projekti I/20:

Jos tästä jotain voitiin sanoa, valokuvaustilanteeni ei ole parantunut sen ihmeemmin. Ehkä se valoteltta olisi pitänyt hommata jo, eikä vain miettiä, että sitä pitäisi harkita... Kai minun kynäruiskutteluni jälki oli parantunut noiden ensimmäisten mallien jälkeen.

Kuluneen vuoden tekoset

Sain minä jotain tämän kuluneen vuoden aikana tehtyäkin, vaikka aika rauhalliseen tahtiin olenkin edennyt. Vuosi sitten haihattelemani Königstiger ei päässyt työn alle vieläkään, mutta ehkä sen aika hissukseen olisi koittamassa, kunhan vain löytäisin ne Wehrmacht-sapluunani.

Valmiit mallit

Vuoden aikana sain valmiiksi ikuisuuksia kestäneen Shu Ondiv:n päivitysversion, Su-27:n ja pari Legomallia (Slave I ja Saturn V). Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet joko muuten vaan todella hitaita tai sitten olen keskittynyt huolellisemmin näihin tekosiini ja siksi kaikki on syönyt enemmän aikaa kuin joskus muinoin.

Keskeneräiset projektit

Aloitin vasta tuon M 65 Atomikanuunan, joka joutui kärsimään sekä koronakaudesta, kesästä yleensä että teknisistä ongelmistani. Aika hyvällä alulla se jo oli ja silloin kun pystyin sen parissa puuhaamaan, malli oli mukava, ainakin tähän mennessä.

Muut

Kirjoitin viime vuoden merkkipaalupostaukseen muutaman rivin pythoniksi ja jo se tuntui niin riemastuttavalta, että innostuin koodailemaan enemmänkin. Aloitin ihan perinteisellä puppugeneraattorilla (MADeissa oli joskus niitä "tee oma Indiana Jones -käsikirjoituksesi"-pätkiä), mutta sekin homma lähti sitten käsistä. Rupesin tekemään jonkin hetken mielijohteen takia Doom-tarinageneraattoria.

Tietysti test.py:nä elämänsä aloittanut skriptinpätkä oli ihan älyvapaa, koska se oli ensin nippu erinäisiä pöljiä testejä ja kasvoi siitä eteenpäin. Rupesin tässä pari viikkoa sitten tekemään siitä uutta, mielestäni paremmin strukturoitua versiota.

Pohjapensselöintiä

Käsitöissä

Kun kynäruiskuni oli ammattilaisten käsiteltävänä, halusin silti saada tekelettäni edistettyä. Sudin siis valkoista pohjamaalia tykin tähän mennessä kasaamieni pääosien pintaan.

Aloitin putken ulostulopäästä, sen eri ympärysosista sekä lavetista itsestään. Näin työskentely oli sekä naurettavan hidasta että paljon rumempaa kuin kynäruiskulla. Edelleen pohjamaalini oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta enhän minä hoksannut ostaa uutta purtiloa (ja sopivaa vihreää) kun olin sopivanlaisessa puodissa jo valmiiksi.

En minä ole koskaan itseäni fiksuksi kai väittänytkään.

Pari ensimmäistä iltaa

En muuten muistanut, miten hidasta ja tässä tapauksessa rumaa hommaa pohjamaalin sutiminen olikaan! Allaolevassa kuvassa näkyi kahden session pensselöimisen tulokset. Suojasin liimattavien osien paikat ja liikkuvien osien paikat mahdollisimman tarkasti ikään kuin olisin ollut kynäruiskun kanssa liikkeellä.

Tuo oli hommana jotenkin epämotivoivaa, joten edistyminen oli tuskallisen hidasta. Osasyy oli myös siinä, että tosimaailma söi ilta-aikaa hyväsäisinä kesäiltoina omalla tavallaan. 

Tekninen tauko

Kynäruisku huoltoon

Hukassa

Kevätkesän aikana vaihtelin Badgerini "ultra fine"-osat (neula, suutin ja kärkipalikka) "fine"-tasolle, koska onnistuin taas hävittämään kärjen, eikä varaosia ollut saatavilla siinä kokoluokassa. Ei sillä, että finejäkään olisi joka paikasta löytynyt, mutta niiden varastosaldona 1 oli enemmän kuin 0, joten eipä siinä paljoa tarvinnut miettiä. Meikäläisen käytössä koko ultrahienous oli muutenkin ihan toissijaista, koska en ollut freehand-artisti tai muukaan taiteellinen henkilö.

Tukossa

Kun olin saanut atomikanuunaprojektin siihen malliin, että ensimmäiset osakomponentit olivat maalattavissa, pistin kynäruiskun vihdoin kasaan (ts. laitoin uuden neulan siihen). Olin ilmeisesti siivonnut sen jotenkin kolmasluokkaisesti, koska liipasin ei liikkunut sitä painaessani.

Pienen pakertamisen ja puhdistusaineen käytön jälkeen sain liipasimen taas liikkumaan. Aiemmasta vahingosta viisastuneena en ladannut maalisäiliötä vielä pohjamaalilla, vaan testasin ihan ilmalla. Ei vaikuttanut ihan oikealta. Ruuttasin säiliöön pienen plöräyksen puhdistusainetta, suojasin sen suuaukon kädelläni ja testasin uudelleen.

Tököttiä lensi ulos sekä maalauspäästä, että maalikupin kautta. Vältinpäs uuden maaliräjähdyksen. Oma osaamiseni, saati sitten tiedonhaku- ja testausaikani olivat kortilla, joten ajattelin käydä hovihankkijallani laitteen kanssa kyselemässä tyhmiä. Sattumalta olin käymässä toimistolla muutenkin parin päivän päästä tästä, joten ajoitus oli sinänsä kelvollinen.

Huollossa

Tätä kirjoitellessani vempain oli huollossa & puhdistuksessa tai sitä odottamassa, joten odottelin joko tekstiviestiä valmistumisesta tai soittoa huonommista uutisista. En ollut menossa käymään toimistolla ihan heti kolmatta kertaa maaliskuun alun jälkeen, joten nouto-operaatio tuli odottamaan joko elokuun loppupuolta tai peräti syyskuuta.