9.8.2023

Kahden sakaran detaljointia

Ensimmäiset yksityiskohdat

Kun olin kerran päässyt kahden Sakaran kanssa vauhtiin, päätin viedä niitä eteenpäin kolmen muun odotellessa vuorojaan. Nyt pääsin maalaamaan 'Mechien metalliosia ja ajattelin testata tässä skaalassa taas jotain erilaista. Edellisprojektissa tummanharmaa + ohut, laikukas vaaleampi efektikerros metalliosien päällä metallimaalien sijasta toimi minusta oivallisesti. Halusin nähdä miltä se näytti tämmöisissä palikoissa ja kokeilemallahan se selviäisi.

Tummanharmaat metalliosat

Dire Wolfin nokkapuolella metalliosat olivat aika ilmeiset. Aloitin vasemman olkapään LRM-10 -lavetin etupaneelista, sitten maalasin käsistä isoimmat tuubit (2x UAC/5) ja sitten niiden ympäriltä pienemmät putket (4x LLas, 4x MPLas) linsseineen. Ohjaamon ympäriltä maalasin metallisiksi myös ilmanottoaukot ja jaloista nilkkanivelet.


Selkäpuolelta tulkitsin metallisiksi vähän pienempiä kokonaisuuksia, kuten eri jäähdytysventtiilit ja kyynärpäiden nivelet sekä lonkka- ja polvinivelien liikkuvia osia. Päätin niiden riittävän oivallisesti.

 

Summonerin etupuolelta aloitin niin ikään LRM-15 -lavetin etulevyn sekä käsistä LB-10X:n ja ERPPC:n putket, jaloista polvinivelien liikkuvat osat.

Selkäpuolelta maalasin jäähdyttimien venttiilejä sekä hyppyrakettien suuttimet pohkeissa.


Ohjaamolasit

Maalasin ohjaamojen lasipaneelit kirkkaanpunaisella (VMA 71003 Red RLM23). Halusin ohjaamojen erottuvan selvästi, ja punainen kirkui vihreän seasta tehokkaasti jo aiempien 'Mechieni kohdalla. Ehkä tämä oli sarjakuvamaisempi lähestymistapa kuin kauan sitten käyttämäni mattamusta, mutta minusta nämä olivat näin näyttävämpiä vaikkeivät ehkä niin realistisia. Sikäli kun talonkorkuisia käveleviä panssarivaunuja räikeissä naamiokuvioissa ja hervottomissa aseistuksissa saattoi muutenkaan kutsua realistisiksi.


Erehdyin koettamaan LRM-ohjusten kärkien maalaamista kiireessä ja hapsottavalla siveltimellä. Ne joutuisin korjaamaan myöhemmin, koska nyt osa punaisesta osui etulevyyn eikä ohjuksen kärkeen.

2.8.2023

Viherrystä kahdelle ensimmäiselle Sakaralle

Oma sekoitus

Oliivinvihreä oli suoraan purkista ihan liian tummaa siihen nähden mitä kaipasin. Minulla nyt ei vaan sattunut olemaan sopivaa vaaleampaa vihreää, joten piti ruveta sotkemaan itse. Latasin kynäruiskun kuppiin Vallejon oliivinvihreää (VMA 71007 Olive Green) ja sitä vaalentamaan keltaokraa (VMA 71033 Yellow Ochre) sekä vähän Vallejon ohenninta.

Vihreä Dire Wolf

Dire Wolf oli näemmä jatkuvasti jonossa ensimmäinen, joten aloitin sen maalaamisella. Teipit pysyivät kohtuullisen hyvin aloillaan, mutta en ajatellut repiä hiuksia päästäni mikäli maskit vähän falskaisivat.


Vihreä Summoner

Summonerin maalaaminen meni samalla pöhinällä, jätin autokanuunan ja ERPPC:n putket vähemmälle huomiolle, metallisiksi nekin olivat päätymässä.



Teippien poiston jälkeen

Välituloksen nähdäkseni riivin Dire Wolfista maskiteipit pois. Jos ne eivät toimineet ollenkaan, halusin tietää sen samantien jotta voisin välttää ajan tuhlaamista tähän ideaan. Samasta syystä en sekoittanut vielä uutta vihreää kuivaharjaamista varten, vaikka tiesin että jos se tulisi tehtäväksi, teipeittä hommasta tulisi hippasen sotkuisampaa.







Aika tiukka kuvio, tuntui toimivan hyvin. Seuraavaksi hyppäsin Summonerin kimppuun, mutta sitä varten sekoitin nyt vähän vaaleampaa vihreää ja kuivaharjasin koko napin kauttaaltaan. Väri olisi voinut olla kyllä vieläkin vaaleampi, mutta kyllä tällä sai jotain korostuksia aikaan.

Kuivaharjattua

Kuten näistä kuvista näkyi, vihreitteni ero ei ollut mieletön, mutta kyllä sen erotti. En tosin hakenutkaan mitään sarjakuvamaista huippuerottuvaa kulmankorostusta. Muumioteippiensä kanssa Summoner oli vielä vähän oudon oloinen, mutta heti kun sain ne napsittua pois, sen olomuoto koheni huomattavasti.




Ehkä tämä oli se, miten minä olen näitä aina tehnyt, mutta kuvia katsellessa tuli semmoinen olo että "aina nämä ovat tämännäköisiä". Ei se minua häirinnyt, oli vain hassu huomata jonkunlainen taipumus tiettyihin muodonrikkomisideoihin. Tiukat rajat naamiokuviossa tuntuivat kyllä toimivan kivasti.

26.7.2023

Maskiteippiruljanssi

Naamiokuviosuunnittelua

Olin tehnyt kaikki tähänastiset OmniMechien naamiokuvioni käsin, nyt ajattelin kokeilla terävämpiä naamiokuvion rajoja maskiteipillä. Mietin jopa todella pienen hetken, josko kokeilisin pikselikuviota mutta se mikä toimi 1:35-skaalan raketinheittimessä ei ehkä toimisi 1:285-skaalassa ihan yhtä hyvin. Ehkä jättäisin tuon idean muhimaan jotain toista yksikköä varten ja pitäytyisin kutakuinkin yhdenlaisessa kuviossa Clusterini kanssa.

Vetäisin pätkän maskiteippiä leikkuualustalleni, silppusin siitä erinäisiä kolmioita ja liiskasin niitä mielestäni satunnaisesti ympäri Dire Wolfia.


 

Seuraavaa tai seuraavia varten halusin vähän enemmän pitkiä raitoja, enkä pelkkiä sirpaleita. Nappasin taas pätkän maskiteippiä ja leikkasin sen matala-aaltoiselle sinikäyrälle. Näitä käppyröitä pyörittelin ympäri Summoneria ja Mad Dogia, pätkin aaltoja lyhyemmiksi sitä mukaa kun tarve vaati.


Tässä vaiheessa sotakoneet näyttivät vähän puolikuoriutuneilta muumioilta.





Gargoylen maskaamiseen päästyäni ajattelin tehdä taas vähän erinäköisen kuvion ja tein pääsääntöisesti erilaisia kolmioita, suurempina kuin mitä Dire Wolfille oli tehtynä. Ajattelin että noin kolholle koneelle piti tehdä myös rujo sirpalekaavio.


 

Jälkiviisastelutuokio: tässä vaiheessa onnistuin unohtamaan, etten ehtinyt toisen sessioni aikana saada Hellbringerille maskattua enempää kuin toisen jalan alapuolen.

19.7.2023

Harmaa alku

Tummanharmaa pohjamaali

Mietin häviävän lyhyen hetken, missä järjestyksessä naamiokuvion maalaisin. Päätin aloittaa harmaalla, koska vihreän kanssa joutuisin säätämään sävyä useammankin kerran ja toisekseen vihreän maalaaminen harmaan päälle olisi yksinkertaisempaa kuin tämmöisen keskivaalean harmaan räimiminen pahimmillaan tummanvihreän päälle. Aloitin siis pensselöimällä kaikki miniatyyrit Vallejon harmaalla (Cold Grey).





Vaaleanharmaa kuivaharjaus

Omaa puuhasteluani helpottaakseni kuivaharjasin aivan kaikki ympäriinsä vaaleammalla harmaalla (Stonewall Grey). Näin naamiokuvion harmaat osat olisivat jo valmiiksi reunakorostettuja.





Eri aseiden putket jätin aikalailla rauhaan, koska ne ovat perinteisesti olleet metallisia eivätkä naamiokuvioituja.

12.7.2023

Valkoista pohjamaalia

Sutimalla voittoon

Meinasin ensin kynäruiskutella pohjamaalin miniatyyreihin, mutta en halunnut vetää näihin panssarivaunupunaista pohjalle. Jäljellä oli puteli valkoista, mutta olin ohentanut sitä joskus erikoisesti, enkä rohjennut laittaa sitä enää kynäruiskusta läpi. Pensselöin siis pohjamaalin kaikkiin miniatyyreihin pikavauhdilla.







5.7.2023

Projekti I/23

BattleTechiä

Intensiivisemmän pienoismallin jälkeen halusin taas tehdä jotain vähän nopeampaa ja yksinkertaisempaa. Medialähteissäni oli myös ollut hämmentävän paljon materiaalia Mechwarrior 5: Mercs -modeista ja sen hommaaminen Steam Deckille rupesi kutkuttamaan entistä enemmän. Humble BattleTech Bundlesta ei ollut hirveästi apua kun nyt lukujonossani oli Clan Invasion -kickstarterin eKirjojen lisäksi CBT-aikajanan kirjoja aikamoinen nivaska.

Joten miten rapsutetaan kutinaa, johon on jo materiaalia? Kaivamalla maalaamattomien nappuloiden kokoelma esiin ja valikoimaan siitä mikä eniten kiinnosti.

Raskas tähti

Sydämeni on tunnetusti sykkinyt eniten Mechwarrior II:n 'Mecheille koska sitä kautta minä näihin ensimmäisenä tutustuin. Olin joka tapauksessa jatkamassa 3rd Falcon Talon Cluster -maalausta, joten valikoin myös painoluokan raskaammasta päästä.

Koska kickstarter-toimituksessani ei ollut kaikkia oleellisia Klaanivehkeitä tai ainakaan niitä ei ollut tarpeeksi, joten tilailin jossain välissä CGL:ltä kaksi Tähteä lisää (niillä oli nettipuodissaan todella harvoin tarjolla mitään pidempään kuin lyhyen hetken, kalikat taisivat käydä kaupaksi). Tietenkin ne Omnit jotka minä halusin kokoelmaani olivat hajallaan ympäri laatikoita, kuinkas muutenkaan. Tilausjonossani oli tietenkin Summonereita, Hellbringereitä, Mad Dogeja ja halusin ainakin yhden Dire Wolfin ja Warhawkin. Warhawkin sisältävää boksia en tilannut, mutta muut löytyivät kahdesta lootasta: Clan Command Star ja Clan Heavy Striker Star.


Näistä kahdesta laatikosta valikoin tähän projektiin:

  • Dire Wolf (Clan Command Star)
  • Gargoyle (Clan Heavy Striker Star)
  • Summoner (Clan Command Star)
  • Hellbringer (Clan Heavy Striker Star)
  • Mad Dog (Clan Heavy Striker Star)
     

Kutsuin tätä projektia yleisesti komentotähdeksi, vaikka olin esiallokoinut nämä vähän sinne sun tänne yksikkölistassani. Jollain tavallahan näistä oli pidettävä kirjaa kun kaikki oli vielä kesken, quiaff?

28.6.2023

Dekki ja järjestelmäshokin uusioversio

Steam Deck 256 GB

Steamin jossain kevätalennuskierroksessa oli mukana myös Steam Deckin eri versiot. Kyselin vanhalta kaveriltani, joka oli hommannut laitteen jo aiemmin, mitä mieltä hän oli laitteesta ja miten masiina oli toiminut. Kai se oli jo itselleni aikalailla selvää jo tässä vaiheessa, että olin tilaamassa itselleni yhden, kunhan vain vahvistin hinkuani.

Laite

Posti kuljetti laitteen aika ripeästi (tai sitten olin niin kiireinen, etten huomannut kauanko tilauksen ja toimituksen välissä olikaan aikaa) heti huhtikuun alussa. Ilahduin siitä, että laite tuli omassa kuljetuskotelossaan enkä joutunut arpomaan, että mihin ihmeeseen sen säilöisin turvallisesti.

Fyysisenä laitteena tuo oli jonkun verran Nintendo Switchiä kookkaampi ja painavampi. Kuvasta ei näkynyt se, että tuon takapuolella oli kaksien R/L-liipasimien lisäksi vielä samanlaiset molemminpuoleiset tuplanappulat kuin Steam Controllerissa (pidin siitä ohjaimena, en vain ole pelannut pahemmin pelejä joihin se sopisi näppishiirikomboa paremmin).

Testailua

Näiden parin kuukauden aikana en ole käyttänyt kamalan paljon aikaa uuden leluni testaamiseen, mutta vähän nyt kumminkin. Secret Agent HD:stä taisin pelata tällä kolme episodia ja pöytäkoneella vain ensimmäisen. Noidassa taikasauvan tähtääminen oli vähän opettelua vaativaa, mutta muutaman pelisession aikana pääsin kyllä luotettavasti jääluolastoon asti. Tai olen päässyt sinen ihan yhtä luotettavasti kuin pöytäkoneellakin...

Pöytäkoneeni oli tässä vaiheessa sisukaluineen muistaakseni jo ainakin kahdeksanvuotias, ja vasta nyt olin päätynyt tilanteeseen, jossa se ei enää pyörittänyt uudempia pelejä joita olisin kiinnostunut pelaamaan. Kaipa maailmassa oli sen miljoona asiaa, joihin se ei olisi aikoihin riittänyt, mutta eivät ne olleet minun silmiini osuneet. Nyt voisin taas ihmetellä vähän uudempia tuotoksia riippuen ihan siitä, toimisivatko ne tällaisella konsoliohjauksella. Kosketusnäyttö oli kyllä toimiva, vaikken vielä sitä pahemmin ollut tarvinnutkaan. Samoin en ollut vielä lähtenyt tunkkaamaan ja kustomoimaan GNU/Linux-puolelle mitään, kiire kun ei ole ollut.

System Shock remake

Tässä kesäkuun alussa sähköpostitulva herätti minut siihen, että ihan äsken eli kesällä 2016 tukemani Kickstarter-projekti (System Shock remake) oli pullauttanut tuotoksensa ulos. Tekijöiden alkuperäinen arvaus pelin toimitusajasta oli ollut kevyesti optimistisehko 2017, mikä on tietenkin vuosien saatossa aiheuttanut tietyssä osassa ihmiskuntaa näppisraivareita. Minä olin tyytyväinen siihen, että nyt se tuli ja pääsin testaamaan kolmenkympin peliä, ei minulta ollut tekeminen päässyt odotellessa loppumaan.

Melkein unohdin, että tähänhän sisältyi myös jokunen vuosi sitten Steamiin tullut System Shock: Enhanced Edition, jonka räpelsin läpi kun en joskus 1994, 1995 saanut pelistä kunnolla otetta vaikka ostinkin kehujen perusteella SVGA cd-rom -version ja kaikkea. Kai se oli vain liian erilainen Doomia fanittavalle pikku-ISD:lle, en enää muistanut näin monen vuoden takaa. Toinen aika todennäköinen vaihtoehto oli se, että senaikainen 486SX/66/4 (myöhemmin /8 ja sitten vielä /16) ei vain pyörittänyt järjestelmäshokkia kunnolla. 

Oli miten oli, en aikoinaan pelannut originaalia System Shockia juuri ollenkaan ja modernimmalla koneella EE-versio aiheutti vähän päänsärkyä. Paikat olivat pääsääntöisesti jotenkin mielessä ja tarina oli tuttu, mutta se tuskin olisi mitenkään pelielämystäni haittaava asia, veikkaisin entisen kollegani Matin – joka osasi varmaan jokaisen pikselin ulkoa vanhastaan – olevan vielä enemmän innoissaan tästä kuin minä.

 

Tähän mennessä olen seikkaillut Citadel-aseman ensimmäisissä kerroksissa parin viikon iltoina. Olen saanut jatkuvasti selkääni, joten aika naurettava osa ajasta on mennyt lääkärinpöydälle takaisintaapertamisessa ja latauspisteillä juoksemisessa. Silti olen edistynyt, lääkintäkerroksesta siirryin huoltokerrokseen ja sieltä vielä alas reaktoritasolle. Jokunen käytävänpätkä on jäänyt käymättä kokonaan kun jo oven avaaminen on saanut hakkerin kakomaan ja radioaktiivisuusvauriota on saanut sulatella pitkään, joten olen vältellyt noita ihan senkin takia. Ehkei tarvitsisi, sillä ei sen isotoopinkana hakeminen säteilevästä kammiosta niin kamalasti antanut vahinkoa kun sinne meni täysissä voimissaan.

Kyborgoidut entiset ihmisparat ovat olleet karmeita ja niistä on saanut piestyä paloja irti kuten jo ikivanhassa Soldier of Fortunessa. Tavalliset ja muutama eliittikyborgi ovat olleet kovia höpisemään koheltaessaan ympäri käytäviä, joten harvoin ne ovat päässeet yllättämään.

Jokunen kommentoija on sanonut, että "tältä se alkuperäinen näytti muistoissasi" mikä ei ollut ihan oikein kun muistoni ovat aika tuoreesti SS:EE:stä eivätkä kohta kolmenkymmenen vuoden takaa. Mutta kuvaava tuo sitaatti kyllä oli, nyt eri nurkat olivat ainakin minusta helpommin tunnistettavissa, originaalissa tuntui olevan vielä helpompaa eksyä ties mihin ja olla tunnistamatta sitä mikä kulmikas käytävä tämä nyt olikaan.