Panzer IV -alarunkoa kasaamassa

Nelosmalli

Kalenteri oli taas semmoinen, että jos olisin jakanut tämän "postaus per sessio"-tyylillä kuten ajoittain, sisältö olisi pahimmillaan parin lauseen luokkaa. Joten nämä tulisivat taas olemaan sisällöltään jonkunlaisia lennossa määriteltäviä osakokonaisuuksia.

Ohjeiden mukaan

Vaikka tämä oli jo neljäs Panzer IV -rungolla kulkeva mallini (keskeneräiseksi jäänyt Hummel, Sturmpanzer IV, Jagdpanzer IV), olin noudattamassa ohjeita kiltisti kun en tiennyt paremmin missä oikoa tai mikä olisi järkevämpää jossain muussa välissä kuin mitä ohje sanoi. Jos semmoisia kohtia edes oli.

Fotoetsiluukut ensin

Panssariammehan oli jo suoraan laatikosta otettuna semmoinen osakokonaisuus, jota olen aiemmin kasannut jokusesta kourallisesta palasia. Nyt pääsin aloittamaan noista moottorin luukuista, joihin tuli vähän hämmentävän näköisten ohjekuvien mukaan rivi fotoetsilevyjä. Tällä hetkellä kalupakistani löytyvä pikaliima oli pöljää käytettävää, joten askartelin jekkulangasta applikaattorin jolla sain tökittyä liimaa tippa kerrallaan sinne minne sitä halusin enkä myös viereisille neliösenteille.

Samalla kasasin myös varatelapyöriä ja jerrykannuista kaksi. En tietenkään muistanut enää miten päin nuo korkit menivät, kun en ollut nähnyt saati sitten koskenut tuommoiseen kannuun sitten vuoden 2021.

Luukkuja, työkaluja ja palautusrullia

Alarungon isommin näkyvä työstö rupesi käymään ilmeiseksi kun taisteluostaston etukulmiin asennettiin luukut, tunkkipalikka, koukkuja ja tuon puoliympyrän tarkempi tarkoitus oli mysteeri, oletin sen paikan perusteella ilmanvaihtoon liittyväksi, mutta kerrankos minä väärässä olisin. Takakulmaan liimasin yhden vaihtoehtoisista putkenrassaimista.

 

Telakoneisto rupesi muodostumaan: asensin vetopyörän kilkkeet paikoilleen sekä telien stopperit (nuo alareunan kiekot) ja kasasin palautusrullat, joiden kumeissa oli jopa valmistajan merkinnät.

Näiden jälkeen pääsin rakentamaan telit lehtijousineen, neljä per vaununpuoli. Ohjeissa oli näidenkin kanssa jotain pientä ihmeellistä, mutta eivät jääneet mieleen kun kasasin kaiken koesovitusten kautta.

Tuon illan aikana ehdin vielä kasata telapyörät, joiden kumirenkaissa tosiaan oli enempivähempi epäselvä Continental -teksti toisin kuin aiemmissa rakennelmissani. Muistan lukeneeni vuosikausia sitten jostain isomman hintaluokan mallista, jossa kohokirjaimissa oli vähän ylimääräistä lakituvanvälttelytaktiikkana.

Telapyöristä pääsin sitten luontevasti takapanssariin, johon ensimmäisenä asennettiin pakoputkisysteemi ja ketjunkiristysvempaimet. Ensimmäisissä kuvissa pyrstöpää oli ylösalaisin.

 Kiinnityksen aikana onnistuin hukkaamaan yläkulman L-tapin vastinparin keskemmältä takalevyä.

Tässä pääsin tekemään ensimmäisen isomman muutoksen sen perusteella, kumman variantin olin valinnut. Arvontalaulu katkesi F2:n kohdalle pallonmuotoisine suujarruineen. Nyt sitä varten vetokoukkukompleksista piti nyrhiä irti lisävahvikkeet sun muut.

Lokasuojat työkaluineen

Nyt kun ohjeissa tökittiin laittelemaan työkaluja lokasuojiin ja asentamaan niitä, aavistelin että alarunko oli kohta valmiina. Näitä rakennellessani hypin fiiliksen mukaan ympäri vaiheita ja ihmettelin vähän vaihtoehtopalojen ilmituontityyliä. Mikä näistä oli vaihtoehtoinen ja minkä kanssa? Kaikki vapaavalintaiset palat eivät olisi ikinä mahtuneet tähän, mutta mitään tästä ei kuitenkaan indikoitu ohjeissa.

Liiskasin paikoilleen ison määrän työkaluja fiiliksen mukaan ja niiden jälkeen etu- ja takakuraläpät. Sitten liimasin lokasuojat kiinni runkoon. Näissä oli aika oivallisenoloinen liukuestepinnoitus ja mukavasti myös pohjapuolella oli detaljeja jotka tulivat tässä rakennelmassa jäämään ihan näkymättömiin.

Nelonen tuntui edistyvän aikamoisilla harppauksilla, mutta iso osa siitä johtui panssariammeen lähtötilanteesta. Tosimaailman aikaa tähän hupeni useita tunteja, pääasiassa palojen siistimiseen.

Rakennusmietteitä mallista

Ensimmäisenä piti kehua palojen yksityiskohtaisuutta. Kalikat olivat todella oivallisia.

Ainoa malliin itseensä tähän mennessä osuva rutina tuli siivoamisen määrästä, laitoin alle kuvan kansilevystä jossa oli melko tymäkät kököt valun jäljiltä. Eivät ne tuossa olleet kovin haitallisia, mutta ketjun kiristyslaitteissa oli molemmissa tuommoiset sisällä ja niiden kanssa olisi voinut tulla paha mieli. Vaan kaikki on saanut tähän mennessä aika kiroilematta pois ja ne ovat syöneet vain aikaa, eivät hermoja.

Siistimisen jälkeen palat ovat sopineet toisiinsa todella oivallisesti ja mitään ongelmia ei ole tullut. Palat ovat asettuneet paikoilleen ilman sen ihmeempää hakemista. Kuten sanottua, jälki on ollut loistokasta.

Projekti IV/24

Border model Panzer IV F2 || G

Kävin hiihtolomaviikolla palloilemassa Tieto-Nikkarissa töiden jälkeen ja yleisen mukavan höpöttelyn lisäksi nappasin mukaan itselleni uuden valmistajan Panzer IV-boksin, josta sai kasata itselleen joko variantin F2 tai G. Kiinalaisvalmistaja Border model ei ollut tullut missään vastaan aiemmin, mutta en minä näitä nyt järin tarkkaan seurannut.

Ihan vahingossa Panzer nelosesta tuli vuoden neljäs projekti, en ollut suunnitellut numerointia etukäteen.

Palikat

Aikamoinen määrä valurankoja, näistä nyt tuli mieleen sanoa erikseen, että panssariamme oli epätavallisen korkea, tornin pääosa kasattiin parista isommasta osasta ja telaketjut olivat sekaversio. Sekaversiolla tarkoitin näitä, missä oli enemmä tai vähemmän pitkiä pätkiä valmiina ja mutkat kasattiin yksittäisistä telakengistä.

Mietiskelin, pitäisikö tässä välissä kokeilla tilata 3d-printattuja artikuloituja ketjuja. Metalliketjut olivat nekin vaihtoehto, jota olin haaveillut pitkään, mutta mutta.

Siirtokuvien ja  parin fotoetsiyksityiskohdan lisäksi lootassa oli myös metallinen vetokaapeli ja putki panssarivaunukanuunaan. Sitä en vallankaan odottanut neljänkymmenen euron mallilta.

Ohjeet

Kasausohjeita en vielä plärännyt sen ihmeemmin, näyttivät selkeiltä ja eri versioiden erot oli merkattu aika selvästi. Tämä siis pikaisen läpikatselun perusteella, tilanteen päälläollessa saattaisin olla eri mieltä.

Maalausehdotelmia oli tarpeeksi monta, vaikken minä ole noita sen ihmeemmin koettanut koskaan seurata. Vaununikin ovat aina olleet aika geneerisiä tankkeja, en ole koskaan koettanut tehdä mitään tiettyä yksilöä.

En tiennyt tässä vaiheessa vielä yhtään, kumman variantin lähtisin tekemään. Päätöksen saattaisin tehdä jonkin niinkin mitättömän yksityiskohdan kuin tykin suujarrun muodon takia (G-variantti näytti normaalilta, mutta toisaalta tuo F2:n pallojarru oli niin erikoinen että erottuisi kaikesta muusta).

Valmista: Projekti III/24

Mongrel, sittemmin Grendel A

45-tonninen keskiraskas OmniMech oli Timanttihai-klaanin vempeleitä, joka sitten aktiivisen kaupankäynnin ja peitsenväännön tuloksena levisi tehokkaasti uudella nimellään muihinkin klaaneihin. Tämä kappale esitti vaihtoehtokonfiguraatiota A, jossa hartioissa oli panssariluukuilla suojatut LRM-15 -lavetit (ja molempiin kaksi tonnia ohjuksia), oikeassa kädessä keskitason pulssilaseri (MPLas) ja laajennetun kantaman pikkulaseri (ERSLas). Vasemmassa kädessä oli vain käsi, jolla saattoi pätkiä kavereita päähän tai poimia maasta romua tai puunrunkoja astaloiksi.

Kuvat

Tässä nyt taas jokunen kuva ympäriämpäri:

Koska näytin viimeksi vertailukuvia kahdesta muusta Kummituskarhujen klaanin Delta-Galaksin Sakarasta, otin pari mukamas parempaa kuvaa:

Ja kauniiksi lopuksi Mongrel/Grendel -variantit Prime ja A vierekkäin vertailua varten:

Hoh, mikä määrä energia-aseiden linssejä minulla olikaan uudelleenmaalattavana.

Ajankäyttö

Ei tähän paria tuntia enempää kulunut. Prime-variantin osien irroittamiseen ja jonkunlaiseen siistimiseen meni vajaa parikymmentä minuuttia, uusien paikalleenlyömisessäkin eniten aikaa meni LRM-lavettien suojapanssarien tarpeeksi pieniksi silppuamisessa. Koko muutosoperaatio ei vienyt kuin puolisen tuntia.

Maalaustouhu oli nopeaa, musta pohjamaali oli minuuteissa sudittu, samoin sen päälle yliharjattu kylmänharmaa ja siihen vielä tehdyt muurinharmaat muodonrikkomiskuviot. Eniten maalausaikaa kului tunnisteiden kanssa kun olin niissä niin kelvottoman huono. Linssiefekteineen, öljypesuineen tämä vei ehkä kaikenkaikkiana kolmisen varttia.

Pohjalaatta oli viidessä minuutissa tehty, joten se meni jo melkein pyöristysvihreisiin. Sitten kaikki pieni tarkistelu  tuohon päälle niin oltiin alle kahdessa tunnissa todellista aikaa, mutta tietysti mietiskely, tuhatlaatikon kaivuut ja muut ei-näkyvät toiminnot lisäsivät tähän aikaa muttei sitäkään nyt mitenkään mielettömästi kulunut. Kokonaisuudessaan alle kolmen tunnin pikkuprojekti, väittäisin.

Linssiheijastukset, öljylitku ja pohjalevy

Lisäefektit

Samalla vaivalla maalasin sitten kaikki kolme kimalle-efektiä pois kuleksimasta. Tässä selvittiin kolmella alivaiheella.

Ohjaamo

Keltainen ohjaamo oli se, mitä käytin aiemminkin sinisestä erottuakseni, joten maalasin ohjaamon lasit keltaokralla (VMA 71033 Yellow Ochre) ja sekoitin siihen valkeaa (VMA 71270 RAL9001(White)) alaoikean täplää varten ja sitten vielä täppäsin jok' ikiseen (5) vasempaan yläkulmaan pikselin verran lähes sotkematonta valkeaa.

Energia-aseet

Keskiraskas pulssilaseri sai vihreän linssiefektin mustalle pohjalle. Ensin maalasin valtaosan linssipinnasta kirkkaanvihreäksi (VGA 72732 Escorpena Green), sitten sotkin vaaleamman sävyn oikeaa alasektoria varten ja lopuksi käytin animeheijastusta varten pisteen verran valkeaa vasempaan yläsektoriin.

Laajennetun kantaman pieni lasertykki meni samalla idealla, mustalle pohjalle punaista (VGA 72710 Bloody Red) ja sille vaaleampi läiskä ja lopuksi heijastustäplä vastanurkkaan.

Näihin kaikkiin kolmeen kiiltoefektiin tulisi vielä myöhemmin tippa kirkasta lakkaa.

Seepialitku

Kävin laitteeni varjot ja paneelirajat erityisen innokkaasti läpi seepialitkullani. Näistä kuvista pari kohtaa hyppäsi silmille enemmän kuin paljaisiin näköelimiini, joten ainakin tuosta oikean käden lasertykkirungosta pitäisi blendata vähän tuota tummuutta pois. Luonnon oma undo-toiminto, sitä ei vain voinut kehua liikaa.

Vuoden 2011 reseptillä

Tarkistin, mitä neljännesvuosisatalaatikon muoviomnit olivat saaneet kotitekoisten heksapohjiensa koristeiksi. Olin käyttänyt ihan yksinkertaista reseptiä: liimakerros ja Woodland Scenicsin ballastia sekä satunnaisia foliage-hapsuja.

Liiman kuivuttua voisin sutia ylimääräiset hiutaleet mäkeen. Kaivoin pikavertailua varten Summonerin ja Hellbringerin ryhmäkuvaan:

 

Mongrelgrendeliltä ei enää puuttunut kuin heksalevyn reunojen puhtaaksimaalaaminen ja viimeisten öljymaalivarjojen siivoaminen. Esimerkiksi oikean käden etureunassa ja LRM-lavettien luukuissa näkyi vähän turhan voimakkaita jälkiä ja ne halusin pois. Parin minuutin hommia siis, ensi viikolla jakaisinkin jo loppukuvia. Kirkaslakkakerroksesta lasereihin ja ikkunoihin en napsinut erillisiä kuvia.

Painokoneet seis!

Yksi asia, joka oli jäänyt kaihertamaan, olivat hyppyraketit. Tulin kai hulluksi ja päätin maalata niihin sittenkin sinertävänvalkeat efektit kuvastamaan fuusioreaktorista käyttövoimaansa vetäviin hyppyraketteihin - tai vihollisen ohjaamonsulatuslaitteisiin, jos näin halusi.

Käytin tähän sähkönsinistä (VGC 72023 Electric Blue) ja valkoista (VGA 71270 RAL9001 White) taas parin eri kerroksen ja sävyn verran. Joku kellertävänpunaisempi olisi erottunut siniharmaasta Deltan kuviosta paremmin, mutta tätä se jälkiviisaus taas oli. Naurettavan vaikeaahan noissa pikkurakosissa oli mitään maalata ilman reunoihin osumista edes tiukkoihin yksityiskohtiin yleensä sopivalla 5 | 0 -pensselillä.