Projekti II/25

Lisäsakaroita Jadehaukoille

Pitkän dioraamarävellyksen jälkeen halusin taas jotain yksinkertaisempaa pöydälleni, joten tarkistin Operation:REVIVAL -nappulani. Maalaamattomia oli jäljellä enää kahden Binäärin verran, joten kuorisin kermat päältä 9th Falcon Talon Clusteria varten ja jäljellejäävät erikoisemmat Sakarat pääsisivät erilaisiin vihollisjoukkoihin.

Aina silloin tällöin omituinen insinörtti-inspiraatio iski ja innostuin parantelemaan BattleTechTrackeriäni, jonka pistin jokunen vuosi sitten pystyyn vain pysyäkseni kärryillä Sakaroitteni yksikkönumeroista. Mopo, kuten saattoi ehkä arvata, lähti aika nopeasti käsistä. Tätä kirjoittaessani viritelmässäni oli kahdeksan sheettiä, joista yksi oli omistettu nimenomaan Yhdeksännelle Raatelukynsiryppäälle: kokonaismaalaustilanne valmiiksimaalattujen kannalta, Sakaroiden sijoitukset eri Tähdissä variantteineen, numeroineen ja painoluokkineen sekä eri painoluokkien jakauma, jotta Viisitrinäärinen ryppääni pysyisi nimensä mukaisesti keskimääräisesti yli 75 tonnissa. Tämä tarkoitti sitä, että alkuperäisestä kuviostani putosi Binäärin verran kevyitä/keskiraskaita vehkeitä, kuten kaksi Cougaria ja Fire Mothia kumpaakin.

 

En tuijottanut taulukkoa kun valikoin maalattaviani, siitä ei tarvinnut huolestua. Työjonoon nappasin Clan Heavy Battle Star -paketista Turkinan ja Ebon Jaguarin, sekä Clan Fire Star -lootasta Warhawkin.

Osin pohjamaalattu alkutilanne

Olin pohjamaalannut Binäärin edestä eli kaksi lootallista miniatyyrejä, toinen Binääri eli biimeiset kaksi lootaani olivat vielä koskemattomia. Aloitin tämän projektin siis jo 33,333..% pohjatyöstä tehtynä.

Warhawk oli, kuten kehuin, jo pohjamaalattu joskus viime syksynä peukaloita muuten vaan pyöritellessä.

Valmista: Projekti I/25

Schweres Wurfgerät 41 im Vorfrühling - dioraama

Kuten tätä aloittaessani kehuin, sain raketinheitinsetin yhtenä läksiäislahjana viimeksi työpaikkaa vaihtaessani. Vuodesta 2017 oli jo jokunen hengenveto, mutta malli oli nyt valmis suuruudenhulluuden tuomine lisämutkineen.

Näennäisesti yksinkertainen puuraamin, viiden ukon, neljän raketin ja niiden laatikoiden pienoismalli söikin ihan kosmisen määrän aikaa fotoetsitouhujen lisäksi, kun innostuin tekemään maisemapohjan dioraamaa varten. Olihan se näin paljon tyylikkäämpi kuin tasapinnalle aseteltuina irtopaloina.

Kuvasia

Alla taas nivaska ns. parempia kuvia, tai ainakin ne oli nyt otettu oikealla kameralla ja niitä oli käsitelty vähän kroppausta enemmän. Valkoisen taustakankaan kanssa sekä lumi että lumipuvut aiheuttivat vähän hassuja efektejä kun ronkin kuvia Kritalla.

Tuohon "rakettien korventama maa"-efektiin olin tyytyväinen, se onnistui mielestäni oikein hyvin. Vaan kyllä sitäkin säädettiin.

 

Joku saattoi huomata, että näiden kuvien ja edelliviikon kuvien välissä oli jotain pieniä eroja. Tässä kävi niin hauskasti, että olin laittanut dioraamakuvatukseni taas sarjan laatikkoon, kannen siihen kevyesti päälle ja laatikon pöydänkulmalle.

Kissa tai molemmat olivat onnistuneet juoksemaan siitä yli ja uhreina olivat sekä heittimenjohtaja että ammusmiehet. Kaksi päätä ja kolme kättä oli napsahtanut irti. Korjasin ne sitten ja asettelin siirrossaolevan Packkisten ukkojen käsiin mutta se ei istunut enää ihan yhtä hyvin kuin alunperin.

Raketinheitindioraaman säistys

Vallejo-efektejä

Säistys oli tässä tapauksessa aika lavea termi, kun tarkoitus oli peittää koko dioraamapohja ties millä ja saada se näyttämään joltain muulta kuin palalta styroksia. Onneksi noita purtiloita oli jokunen, joten pelkkään yhteen kamaan ei tarvinnut takertua.

Näillä pääsisi hyvään alkuun. Tuo isoin ja uusin purtilo (Vallejo DFX 26811 Brown Mud) oli kenties arvattavasti se, millä valtaosa maastosta peittyisi. Siihen kaveriksi tulisi euromutaa (VWE 73807 European Mud) ja ehkä vähän ruohotuppoista mutaa (VWE 73826 Mud and Grass). Ihan lopuksi lisäisin sinne tänne lumiefektiä (VWE 73820 Snow) parhaani mukaan lopputalvea tai alkukevättä jäljitellen.

Ruskeaa mutaa koko rahalla

Ensimmäinen kerros mutamömmöä oli kohtuullisen pikaisesti levitelty. Lisäsin tuohon säätäjäkaverin nurkkaan ohennettua euromutaa tehdäkseni siitä vähän erilaista maastoa. Aivan noihin kohokuvioiden alareunoihin tökin myös jonkun verran ohennettua mutaruohokamaa, sikäli kun sitä sai levitettyä.

Tässä vaiheessa päätin, että nyt tuo puinen laukaisulavetti oli liimattava paikalleen. Erikeepperillä se sai luvan pysyä koska muoviliimalla Finnfoamin syövyttäminen pilalle ei oikein inspiroinut enää tässä vaiheessa projektia.

Lunta tupaan

Testailin lumimateriaalia ja se käyttäytyi yllättävän hyvin. Aloitin varovaisesti pienillä kököillä, koska ajattelin sen olevan turvallisempaa.

Olin napsinut aiemmin kuvia sulavasta lumesta, siltä varalta että tarvitsisin niitä joskus. Näissä oli ehkä vähän enemmän kasvillisuutta seassa kuin mitä itse hain.

Toinen kerros mutaa

Lisäsin ruskeaa mutaa eri paikkoihin tehdäkseni tästä vähän monipuolisemman näköisen. Siihen päälle rakensin lisää sulavia lumihangen jäänteitä, vallankin tuohon toiseen kulmaan joka ei jotenkin tuntunut luontevalta kohollaanolevana ja samalla mutalöllöisenä.

Toinen idea tässä oli se, että heittimen kohdalla ja erityisesti heti sen takana ei olisi lunta tai muuta, vaan se olisi enemmänkin rakettimoottorien tulisuihkujen paljaaksi puhaltama. Mitään tosimaailman kokemusta tai omin silmin nähtyä muistijälkeä minulla ei tietenkään ollut siitä, miltä minkään kokoluokan singon tai yhdenkään rakettiaseen takapuolella oli, enkä tainnut kiinnittää huomiota tykkien kilpilinjan etupuolenkaan olemukseen parin iskun jälkeen. Tämäkin teos tehtiin siis ihan täydellä fiilispohjalla.

Olin jättänyt mustan mudan (VWE 73812 Black Mud) pois tästä askartelupaletistani koska se oli sävyltään niin kovin ylivoimaista noiden ruskeiden seassa. Tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin käyttää sitä ohennettuna ja nimenomaan tuossa lieskojen kaltoinkohtelemassa osassa maastoa.

 

Mudaton detaljointi

Mutamömmöpuoli oli nyt aika hyvin kasassa. Ihan valmis se ei vielä ollut, vallankin tuohon heittimen taakse halusin kuralätäkön tai pari. Sitä odotellessa pikaliimasin pari kellertävää syksystä jäänyttä ruohotupsua (NOCH 07132 Grasbüschel Herbst) tuomaan vähän värivaihtelua muuten vallitsevaan ruskeuteen.

Tässä välissä keksin myös, miten parantaa säätäjäkaverin nurkkausta. Maalasin suoremmat palat kiviksi käyttämällä kylmänharmaata (VGA 72750 Cold Grey) ja kuivaharjasin niitä kivimuuriharmaalla (VGA 72750 Cold Grey). Nyt tässä tuntui olevan entistä enemmän tolkkua.

Graniittia mukaan

Mietin seuraavana päivänä, että pelkästään harmaat kivenmurikat olivat vähän yksitoikkoinen joskin hyvä lisä. Sotkin kylmänharmaaseen vähän punaista ja keltaokraa. Testasin tätä maalia ekan kuvan alavasempaan palaan ja se näytti toimivalta, joten jatkoin rehun vieressä olleeseen harmaaseen, jonka muutin punertavaksi. Muutaman murikan ja värisävyn jälkeen olin ihan tyytyväinen ja lopetin.

Kuralätäköitä ja sulamisvettä

Kuralätäköitäni varten sekoitin Vallejon kirkkaaseen lakkaan (70510 Gloss Varnish) tipan likaa (VMA 71133 Dirt). Tein sillä jokusen kuralätäkön, vähän sinne sun tänne. Asetuttuaan noistakin selviäisi, miten ne sopivat maastooni.

Kuralätäköiden jälkeen kävin pelkällä kirkaslakalla kaikkien lumikasojen reunustat. Tällä koetin korostaa sitä että lumi oli sulamassa ja tämä oli yksinkertaisesti kuvottava paikka kävellä.

Henkilökunta

Aloitin viisipäisen sakemanniryhmäni säistyksen öljypesemällä heidän takkinsa ja paljaat ihoalueensa ruskealla (ABT080 Brown Wash). Idea oli nostaa esiin erityisesti takkien saumoja sun muita. Olin vähän huolisssani siitä miten tämä toimisi noiden lumihousujen kanssa, joten en ainakaan aloittanut niistä. Täysvalkoisina ne kyllä hyötyisivät suunnattomasti siitä että niiden harvoja kohokohtia (tai tässä tapauksessa päinvastaisia ominaisuuksia) korostettaisiin jotenkin.

Kuivatteluajan jälkeen sotkin todella ohutta seepialitkua (ABT002 Sepia) ja kävin ukkojen lumipukuosat läpi. Maalin asetettua hetken aikaa pyyhin enimmät pois ja parin kaverin polvialueelle jätin lisää jälkeä. Eivät nuo maastossa puhtaanvalkoisena pysyneet edes hyvällä säällä.

Kuvat räpsin tietysti heti tuoreeltaan, joten ukot tarvitsivat päivän, pari asettuakseen. En odottanut eron olevan niin mieletön että niistä olisi erikseen pitänyt ottaa kuvia.

Herra A

Rakettien sytyttimien kanssa roplaava häiskä oli selvästi semmoinen, jolla oli kökköisemmät polvet lumihousuissa. Harmi vain ettei hänellä ollut mitään käsiinlaitettavaa.

 

Herra B

Ammuslaatikon kantajista toinen oli pysynyt jotenkuten siistinä.

Herra C

Packkisten painavamman pään saanut oli kontannut mudassa enemmän kuin kaverinsa.

 

Herra D

Säätäjäkaveri oli jotenkin apean näköinen. Ehkä lumihousut olivat märät ja kylmät.

Herra E

Suurherra heittimenjohtaja oli selvä syvältäjohtaja, joka ei turhaan mudassa kontannut. Vasemmasta saappaasta näkyi miten olin koettanut käyttää häntä jalanjälkien tekoon mudassa ja lumessa. Se ei ollut ihan onnistunut mutta kengässä lumikökkö näytti hyvältä.

Liikkuvat palat kiinni

Nyt olin niin pitkällä projektissa, että rupesin liimaamaan äijiä maisemaan. Aloitin heittimenjohtajasta ja laitoin seuraavaksi säätäjäukon lavetin toiselle puolelle. Kolmantena maastoon asetin polvistuvan ukon ja mittailin vähän etäisyyksiä kantajaparivaljakon kanssa. Liimasin heistä yläpään kantajan ensin maastoon, koska hänellä oli hankalampi maasto.

Ensimmäisten pikaliimausten asetuttua hetken aikaa liimasin viimeisen ukon maahan kun säädin samalla kannettavan Packkisten paikkaa. En saanut koskaan noita käsiä ja raamia asettumaan yhteen täydellisesti, joten nytkin ne olivat miten parhaiten asettuivat. Läheltä katsottuna aivan käsittämätön, mutta kauempaa se toimi.

Liimasin myös maahan tuon tyhjän Packkisten ja vapaana kulkevan 280mm sirpalekranaatin toiselle puolelle asettajaa. Pieni vaara kompuroinnista tuossa oli, hyvä ettei maassa ollut vielä banaaninkuorta.

Siinä se sitten rupesi olemaan. Annoin ukkojen liimausten kuivua rauhassa ennen viimeisiä silauksia.

Viimeiset mutalumet

Räpelsin vielä lumikasojen kanssa. Muutamaa niistä korotin lisäpaakuilla ja muutamaa hienosäädin laajentamalla niitä ihan vähän. Niihin kenkiin, jotka olivat lähellä lumikasoja, sörkin lumimassaa sitomaan ukkoja paremmin maastoon.

Samalla idealla sotkin ruskeaa mutaa vähän kaikkien jalkojen juureen ja vähän kengillekin, sikäli kun sattuivat seisomaan sen kohdalla. Enimmäkseen äijät kumminkin olivat tuossa lavetin takana, jossa oli tummempaa mutaa, joten käytin mustaa mutaa sekä heidän maastouttamiseensa että rakettilieskojen polttamien jälkien vahvistamiseen.  Sotkin myös parin jannun polvia mudalla, maastossa toimiminen oli likaista hommaa.

 

 

Näissä kuvissa vasta sörkityt kohdat näkyivät kiiltävämpinä kuin mitä ne olisivat kuivuttuaan. Käytin kaikkien äjien paljaiden ihoalueiden päällä puolihimmeää lakkaa, kuten silloin joskus sukellusveneen kapteenia maalatessani olin lukenut.

Mietin, että olisiko kypärien sietänyt olla puolihimmeitä, teräksisiä kun olivat, mutta jätin tuommoisiksi. Samoin kuin olin lukuisia tunteja aiemmin pohdiskellut yhden tai parin kypärän valkopesua. Joskus piti osata lopettaa :)

Rakettimaastopohja

Dioraamaidea

Niin mitä ihmettä minä tuon viisiukkoisen heittimen kanssa oikein tekisin? Ei noita nyt ihan noinkaan voinut pitää ja jättää irralleen. Mietin vähän, josko koettaisin arpoa styreenilevyistä jonkunlaisen karttatopografiajäljitelmän, mutta se nyt tuntui aika riskialttiilta pohjan kulmien suoruuden kannalta.

Muistelisin että minulla oli vielä jonkunlainen kalikka finnfoamia jäljellä vuodelta 2011 kun kyhäsin Keisarillisen Incom T-65 -prototyypin asteroidilevyn. Jämäpala, jos se oli vielä tallessa, olisi tyhmän muotoinen mutta sen kanssa voisi työskennellä.

Pohjalevy

No olihan se tallessa ja vähän isompi kuin mitä tarvitsin. Pudotin ukkelit jotenkin asemiin ja merkkasin viivottimen ja lyijykynän avulla reunat leikeltäviksi.

Mitään XPS:n leikkelyyn erityisesti soveltuvaa minulla ei ollut, enkä ruvennut sahaamaankaan, joten nirhesin laidat askarteluveitsellä. Lopputulos ei ollut turhan kaunis.

Asetelma

Aloitin tekeleeni lukkoonlyönnin arpomalla ensimmäisenä pyörittelemällä A-raamin kulman semmoiseksi kuin halusin. Ylemmästä kuvasta poiketen päätin sen olevan kierrettynä noin 90° vasemmalle. Piirsin lyijykynällä etujalan vaatiman tilan ja levitin aukkoa nitkuttamalla viivottimen päätä siinä. Sitten iskin etujalan uraansa ja merkkasin takajalan samalla tavalla, toistin myös viivotinnitkutuksen. Laukaisin istui hyvin paikalleen, yksi kriisi oli jo vältetty.

 

Maastonmuokkausta aloitin viiltelemällä lavetin takakulmilta laatan reunoja loivemmiksi. Mielikuvitusköyhänä sain aikaan melkolailla ympyrän kaaren, mitä koetin epämääräistää leikkelemällä säteittäisen uran yhteen kohtaan.

Testasin myös tilankäyttöä pistämällä ukot paikoilleen raketteineen päivineen. Piirsin loivennettua reunaa vastaavalle kulmalle jonkunlaisen mäennyppyläkaaren, joka tietysti oli aikalailla kaarenmuotoinen sekin. Tässä välissä mietin hetken, haluaisinko sittenkin tehdä tästä jonkunlaisen tien tai peräti mukulakivitorin. Vallankaan puoliurbaani tila ei kuitenkaan sopinut mielikuvalleni vuodesta 1941, joten maaseudulla saivat riekkua.

Vähän turhana askeleena merkkasin palikoiden paikat ja yhtään sen enempää ajattelematta samalla tavalla kuin mitä aikanaan Doom-karttoja suunnitellessamme. Nämäkään eivät tietenkään jääneet näkyviin pidemmäksi aikaa, kunhan testailin.

Peitin mäkikulmani erikeepperillä ja asettelin irtopalaseni täyttämään suunnilleen koko alueen.

Minulla oli tuossa hetken aikaa myös kivenpala, jolla olin painellut vähän kuhmuja ympäri levyä. Jollei projektiassistenteilla olisi tapana yrittää säästää hienoja kiviä pienelle armeijalle, olisin varmaan tehnyt alumiinifoliosta palleron ja käyttänyt sitä pintateksturointiin.

Pinnan alustus

Liiman kuivuessa käytin kaiken lopun Mr White -kitistäni ja levittelin sitä ensin laatan ulkolaidoille ja sitten myös yläpinnoille. Jätin liimaiset kohdat odottamaan seuraavaa päivää ja käsittelyä Tamiya Putty (Basic Type) -tökötillä.

Suunnitelmani oli peittää finnfoam-levy kitillä niin ettei tarvitsisi panikoida jos käyttäisin öljymaaleja maaston säistämiseen. Abteilungin kura ja teollinen maa nimittäin tuntuivat sopivilta tähän teemaan.

Viimeisen nurkan kittaaminen oli oma operaationsa, levittelin ylimääräisiä purskeita paikkoihin jotka näyttivät siltä että ne kaipaisivat lisää peittoa tai vähemmän teräviä kulmia. Tietysti voisin vielä levitellä maastopinnan vedellä ohennetulla erikeepperillä ja ripotella jonkin määrän ballastia rikkomaan turhan tasaista pintaa.

Kahden kitin välitulos oli aika erikoinen, mutta päätin etten jää jumittamaan nyt siihen, vaan pohjamaalaisin koko palikan ja päättäisin seuraavan askeleeni sen perusteella. Jotenkin tästä tuli semmoinen olo, että tuijottaminen ei auttaisi vaan päinvastoin.

Tietenkin minä sovittelin kalikoita käikäleelle, sillä oletuksella että siitä saisi jonkinmuotoista inspiraatiota tai suuntalinjamielikuvaa. Ainakin se näytti näin jo paljon paremmalta kuin muutamaa päivää aiemmin.

Mietiskelin tässä noiden roippeiden kanssa, että pintansa takia tuo säätäjäjannun, herra X:n, allaoleva voisi olla oikein kunnon ällöttävää mutaliejua. Muilla voisi olla vähän hiekkaisempaa pohjaa. Ehkä sitä Vallejon lumiefektiäkin voisi vielä käyttää, jollei se tosiaan ollut kuivunut purkkiinsa.

Sivulevyt ja pintateksturointi

Onnistuin ärsyyntymään noista finnfoam-palan reunoista ja päätin sittenkin tuhrata aikaa reunalevyjen liittämiseen. Leikkasin ohuimmasta styreenilevystäni sopivanmittaiset palat, vain yksi jäi aavistuksen liian lyhyeksi. Erikeepperöin ne laatan kylkiin kiinni.

Suora muovi ja ei-niin-suora reuna vaativat täyttämistä. Laiskana ratkaisuna teippasin Tamiyan maskiteipillä reunat kiinni ja käytin useamman päivän noiden erikeepperillä täyttämiseen. Parin ensimmäisen liimaoperaation jälkeen uskalsin luottaa jämeryyteen ja leikkelin reunalevyjen yläreunat seuraamaan maastonmuotoja. Tämän linjanvedon perusteella jatkoin liimakittausta rajoihin asti.

Ihan lopuksi sotkin liimaa ympäri kenttää ja peitin sen ballastilla tuomaan vähän pintatekstuuria. En peittänyt koko pinta-alaa tuolla, koska olin käyttämässä säistysmutaa joissain kohdissa enemmän. Myöhemmin näkisimme, oliko ideani hyvä vai surkea.

Kun olin vihdoin tyytyväinen, tai ainakin tarpeeksi tyytyväinen, riivin teipit irti ja liimasin kulmiin pätkät L-profiilia peittämään rikoksiani. Onneksi minulla oli kahta erikokoista, koska se pienempi profiili, jonka luulin olevan paras tähän olikin vähän turhan lyhyttä.

 

Oli se parempi näin. Sitten pääsin taas maalaamaan.

Uusintamaalaus

Posotin sekä paljaat sivulevyt että kaikki ballastilla peitetyt pinnat ihan huolella Vallejon mustalla pohjamaalilla. Maastoa vähän vaalentaakseni töräytin maapinnalle vähän mustalla taitettua hiekankeltaista (VMA 71028 Sand Yellow).

 

Jostain syystä en halunnut jättää reunoja sysimustiksi. Ajattelin kai sen olevan liian synkkä, vaikka se erottaisi raamit sisällöstä aika tehokkaasti. Maalasin ulkoreunat mustanharmaiksi (VMA 71056 Black Grey).

Kuivaharjasin ballast-teksturoituja pintoja ja erinäisiä maastonkulmia kynäruiskuttamaani väriä pari astettava vaaleammalla sekoituksella. Ero ei ollut kovin erikoinen, mutta en hakenutkaan mitään dramaattista. Pikasovitus onnistui näyttämään vähän siltä kuin jannut olisivat jollain laavakentällä mutta ehkä muta ja lumi auttaisivat vähän.