Prioriteettijonossa kolisi

Tämä voi olla vähän tylsä ja turhanpäiväisenkin tuntuinen postaus, mutta väliäkös sillä? Projekti kuin projekti, tämä on vain vaihteeksi skaalassa 1:1 :)

Tulipa tuossa yhtenä päivänä päätettyä avopuoliskon kanssa, että nuo 3,14kea-luokan keittiökalusteet (tuolit ja pyötä) toimisivat paremmin jonkinvärisinä pelkän karhean puupinnan asemesta. Jonkunmoisen arpomisen jälkeen piipahdimme rautakaupassa ja hommasimme vermeet projektia varten. Pohjamaalia, suteja, pintamaaleja ja sen sellaista.

Ensin pulikkain pinnat hiottiin monivuotisen käytön jälkien hävittämiseksi. Luonnollisesti seuraavana pintaan iskettiin pohjamaali. Ai miten niin ei olla ammattilaisia?

Muovimaaleihin tottuneella nuo öljypohjaiset olivat tuskastuttavia: työkalujen siivoaminen, haju ja 24 tunnin kuivatussessiot... huoh. Ei se kai niin justiinsa, onneksi oli tilaa ruokailla muualla näiden päivien ajan.

Täkäläinen pääasiassa musta/valkoinen/maalaamaton kalustevärimaailma häiritsee erityisesti tuota toista osapuolta, joten tilalle päätettiin räiskäistä vähän enemmän väriä (vallankin, kun keittiöiden seinätkin tuppaavat olemaan aina valkoiset):

Vihreä on ehkä vähän kirkkaampaa sävyä kuin mitä alunperin ajettiin takaa, mutta käy se näinkin. Piti ottaa ihan kuva valmistuneesta prokkiksesta, kun pöytä on kerrankin siisti ja tyhjä :D

Bittisaunaan eli täytepostaus

On ollut kovin, kovin kiireinen kaksiviikkoinen taas, joten rakentelu/maalailu on jäänyt vähemmälle. Korvikkeena nörttihuumoria eli aiempia Minecraft-tekeleitä. Jee!

Saunan kyhäsin yhteen nurkkaan ja nyt kun puitakin on useampaa sorttia, saa myös koivuvihtoja! Näin se kehitys kehittyy.

Pykäsin joskus myös puisen sukellusveneen ja halusin sittemmin rakentaa oikeankokoisen VII-tyypin U-Bootin. Eka on tuossa etualalla ja näyttääpi enemmän II-tyypin (Vesikko) purkilta. Takanaoleva on oikeaoppisesti 67m pitkä, 6m leveä ja 9m korkea torneineen kaikkineen. Kyhäsin sisään kaksi pistoneilla toimivaa rivinelosmoottoria, kokonaisuus pitää vänkää puh-puh--käh-käh -ääntelyä.

Ei tässä muuta, ehkä ensi viikolle tulee jotain oikeampaa sisältöä.

Uudet Lancet mukaan

Aloitin kahden ensimmäisen Lancen parivaljakosta nyt siitä, jonka logon uskoin onnistuvan helpommin vapaalla kädellä: Lyran Alliance. Kilpi+miekat -viritelmää en vielä tohtinut ruveta sotkemaan. Eivät ne kaikilla sopineet ihan vastaaviin paikkoihin, siksi tuo Zeus pönöttää eri suuntaan kuin muut.

Pienen rohkeudenkeräilyn jälkeen otin asiakseni näpertää edes jonkunlaiset Draconis Combine -logot kaikkien osanottajien vasempaan kylkeen. Assassinissa ei taaskaan ollut tilaa, joten löin leiman otsaan. Jälkikäteen tajusin, että SoL käyttää vain omaa logoaan, eli tässä tapauksessa normilogoa kultaisella lohikäärmeellä. Korjaan myöhemmin. Nuo mustat logot onnistuivat parissa ihan puolisiedettävästi, joten huljautin toiset vastaavanlaiset Vallejon Old Goldilla, ne eivät onnistuneet ihan niin hyvin. Plaah.

Ehkä ne kelpaavat pelitilanteeseen kumminkin. Niin ja olinhan minä asentanut pienet antenninpätkätkin niihin ja niissä määrin, joihin ne Sarnan perusteella kuuluvat.

---

Rupesin vääntämään seuraavia kahdeksaa maanantai-iltana kauhealla tohinalla, kun inspiraatio iski. Capellan Confederationin nelikon yksiköksi valitsin mainiosti nimetyn Death Commandos tai suomeksi vielä kornimmalta kuulostavan Kuolemankommandot. Muahah. Ajattelin, että musta 'Mechi vihreillä koristeilla olisi ihan mukavaa vaihtelua maalata, eikä logokaan ole kauhea toteuttaa edes sinne päin.

Federated Sunsin nelikko taas päätyi 7th Crusis Lancersiksi, koska niiden kuvio on sekä muista poikkeava että ei ranskanlippumainen, perinteisten paraatiyksiköiden, kuten Davion Guardseista poiketen. Lyran Guardsit olivat ihan tarpeeksi tämänsorttista maalailua, Davion Guardsit olisivat vain vaatineet punaisen runnun laitoihinsa.

Aloitin projektin pohjamaalaamalla koko kahdeksikon Gray Primerilla ja sen kuivuttua suhautin Capellanien päälle kerroksen Gray Blackia (päätin, että tavallinen musta olisi vähän liian tukkoinen) ja FedComine päälle kerroksen Panzergrüniä. Helppoa ja hauskaa, kun valtaosa tarvittavasta väristä on yhtä väriä ja sitäkin sekä löytyy kokoelmista että sopii suoraan ruiskuttimeen.

Maalien taas kuivuttua ihmettelin hetken kommandojen menopelejä ja maalasin puolisatunnaisia panssarinpaloja Sick Greenillä. Näiden kuivuessa vaihdoin Bloody Rediin ja suoritin samanlaisen puolisatunnaisen lohkojen punertamisen mutta pidin mielessä, että vastaavat kappaleet tulisi hetken päästä maalata siniseksi. Kuten aiemmin manasin, ainoa (tällä hetkellä) käytettävissäni oleva sininen on Magic Blue, joka tosin sopi kuvaan kuin Alfaisku vihollisen päähän.

Kun kaikki kahdeksan oli saatu kuosiinsa, kävin metallisiksi tulevat osat ja nivelet läpi Oily Steelillä. Jälleen kerran pienen kuivattelun jälkeen litkuttelin Death Commandot läpi Badab Blackilla ja Lancerit Devlan Mudilla (mietin, että vihreä tummuisi mustan alla liikaa).

Tänään aurinko paistoi mukavasti töistä tullessa, joten otin maalit esiin ja sotkin uuden oranssin setin ohjaamoja varten. Mielikuvani mukaan se sopisi ihan mukavasti molempiin kaavioihin. Huomasin Quickdraw'n kohdalla, että olin tyhmyyttäni maalannut ohjaamon akkunat vihreiksi. Siispä korjaamaan. Muista olin sentään erottanut fönärit kunnolla muusta paneloinnista.
Nämä IS-vehkeet ovat välillä vähän pöljiä tuossa suhteessa, jos minulta kysytään. Tai sitten nämä nappulat ovat vain kauheita. Veikkaan jälkimmäistä.

Tässä tämänhetkinen tilanne nappuloiden suhteen, ensin Death Commandos

Cyclops:

CP-10-Z (90 tons)

 Enforcer:

ENF-4R (50 tons)

Quickdraw:

QKD-4G (60 tons)

Trebuchet:

TBT-5N (50 tons)

Ja sitten 7th Crusis Lancers

Commando:

COM-2D (25 tons)

Hermes:

HER-1S (30 tons)

Whitworth:

WTH-1 (40 tons)

Jagermech:

JM6-S (65 tons)

Rumia kuin perkeleet, mutta omia ovat. Jatkoa seuraa!

Simppelit ohjaamot

Tämän kierroksen aiheena on, kuten otsikostakin näkee, ohjaamot. Tai tarkemminkin niiden ikkunat, mutta sama se pelin kannalta on.

DCMS-purkkien ikkuna-alueet saivat ensin alleen ei-niin-kirkkaan vihreän, mutta maali oli kohtuullisen juoksevaa jonkun aiemman laimentelun (tai ajan) seurauksena, eikä pintaan oikein jäänyt kunnon jälkeä. Annoin sen kuivahtaa hetken ja sudin päälle vähän kirkkaamman Sick Greenin ja totesin, että hyvähän tuosta tuli ilman jewelöintiäkin. Akkunoiden paikat erottaa ja siihen minä tähtäsinkin.

Lyran Alliancen vempuloita varten piti tosiaan sotkea jonkunlainen oranssi. Kaikille muille käytin yhtä ja samaa sävyä, Atlas sai erikoistapauksena vähän punaisemman efektin naamaansa, koska ohjaamo on muista poiketen valkoinen ja lisäpunaisuus tuo vähän parempaa kontrastia peliin.

Minun suosikkini kaikista näistä kahdeksasta ohjaamosta on Zeusissa (Zeussa?). Sen jälkeen siistein on Catapultissa. Muissa on niin kovin simppelit, ettei niistä oikein osaa sanoa mitään ihmeellistä.
Seuraavalla rundilla käyn loppudetaljien, erityisesti logojen kimppuun. Logoja varten joutunen keräämään rohkeutta, kun koetan kutakin ensimmäistä kertaa, toisin kuin usein sörkkimäni Jade Falcon -logot... Jos ne ovat maalien kuivuttua edes puolitunnistettavissa, voin kutsua yritystäni menestyksekkääksi.

Vihoviimeisenä tulen tekemään nappuloiden alustat. Ehkä jopa koko sekamelskan yhdellä kerralla sen sijaan, että fiksaisin Lancen tai kaksi kerralla. Vähemmän vaivaa siitä niin on loppujen lopuksi.

Kahden ensimmäisen Lancen kimpussa hääräämistä

Tämä viikko (lue: pari iltaa) on ollut vallan tehokas. Aloitin luonnollisesti roiskimalla DCMS- ja Lyran Alliance -Lancet pohjaharmaalla. Ainakin tuo Model Air -sarjan gray primer haisee vähemmän kuin sprayprimeri, eli ei oikeastaan ollenkaan. Pisteet siitä.

Kävin innolla DCMS-tölkkien kimppuun. Luonnollisesti tässä vaiheessa oli hyvä käydä maalipurkkirivistöllä kurkkimassa, mitä värejä siellä onkaan... Kolmea punaisen sävyä löytyi, kahdellakin päätin pärjääväni. Sudin pohjimmaiseksi kaikkiin neljään 'Mechiin Game Color -sarjan Gory Rediä. Minusta nuo näyttivät jo tässä vaiheessa ihan hitosti alkuperäisolomuotoaan paremmilta.

Punaisen maalin kuivuessa DCMS-tölkkien pintaan otin Lyran Alliancen vehkeet työn alle. Kaverin Ghost Bearejakin maalatakseni olin ostanut jotain Citadelin purkkiinkuivunutta maalia ja sen korvikkeeksi kutakuinkin samaa sävyä oleva Game Color Magic Blue vaikutti juuri sopivalta Lyyrojen pintaan. Aloitin oikeaasta laidasta siten, että jätin myöhemmin maalattavalle valkoiselle osalle sopivan tilan kustakin 'Mechistä suunnilleen niin, että oikea jalka menisi 50/50 pystysuunnassa. Nelikosta viimeisen viimeisteltyäni pidin pienen paussin ja aloitin Dead Whiten maalaamisen jäljelle jääneille pinnoille + Atlas'n päähän.

Tässä vaiheessa palasin takaisin Combinen 'Mechien pariin ja litkuttelin kaikki rötväleet Badab Blackilla. Näin sain pintadetaljeja siististi esiin. Ehkä se näkyy tuosta kuvastakin, muttei välttämättä kovin hyvin, kuvat kun ovat mitä ovat.

Samalla vaivalla toistin toimenpiteen myös sinivalkoisille. Hetken epäröityäni litkuttelin myös valkoiset pinnat, vaikka alunperin meinasin jättää sen tekemättä. Ehkä näin on parempi, muuten pinnanmuodot olisivat todennäköisesti jääneet turhan olemattomiksi.

Tässä vaiheessa taisin pistää pillit pussiin siltä illalta. Seuraavan illan ensiaskel oli korostaa niveliä ja erinäisiä kohtia metallivärillä (Oily Steel), en ollut halunnut tehdä tätä ennen edellistä litkutteluvaihetta.
Mustan(kin) litkuttelun ongelmana on se, että se - yllätys yllätys - tummentaa kaikki pinnat, jollei litkua vedä vain uriin ja uppoamiin. Nappasin Game Color -sarjan Bloody Red -purkin ja drybrushasin (kuivasivelin?) kohopinnat. Näin sain aikaan mukavasti kirkkaammat paneelit ja ei-niin tasaisen maalipinnan. En ole koheltanut kauheasti punaisten pintojen kanssa (ikivanha Blood Angels Dreadnought on kai ainoa) vaan olen käyttänyt punaista efektivärinä.
Alla kasa kuvatuksia ensin metallimaalilla ja sitten punastettuna, ensin

Catapult:

CPLT-C1 (65 tons)

Jenner:

JR7-D (35 tons)

Assassin:

ASN-21 (40 tons)

Dragon:

DRG-1N (60 tons)

Lyyroille metallimaaliosuus oli toki identtinen, mutta koska tuo sininen on ainoa sininen, joka minulla on ja valkoistakin on vain tuota sävyä, drybrushasin alueet vastaavilla väreillä. Vallankin valkoiset alueet näyttävät nyt (ainakin minusta) paremmilta mutteivät vieläkään lumenvalkoisilta.

Banshee:

BNC-3E (95 tons)

Awesome:

AWS-8Q (80 tons)

Zeus:

ZEU-6S (80 tons)

Atlas:

AS7-D (100 tons)

Kaiken tämän jälkeen kävin metallipinnat läpi ja pyyhkäisin ne Devlan Mud -litkulla. Ei tästä toimenpiteestä sen ihmeempiä, otin sentään kuvat Catapultista, Assassinista ja Dragonista, joiden kuvaaminen tässä vaiheessa oli edes jotenkin tolkullista.

Seuraavalla kierroksella työn alla on ohjaamoiden ikkunoiden maalaus. DCMS:n punaisille jonkunlaiset vihreät ja sinivalkoisille taas oranssihtavat jos saan sopivan värin miksailtua kasaan. En usko, että tohdin koettaa minkäänsorttista jewelingiä tässä välissä...

Tuunailua

Pahoittelen, mutta unohdin ottaa kunnon work-in-progress -kuvatukset modauksistani kun innostuin niin kovin. Selitän siis ilman kaikkia haluamiani kuvia.

Otin Cyclopsin käsittelyyni ykkösenä kun ajattelin, että se lienee helpoin aloituskohde. Ja olihan se uusi vekotin itselleni kun olen tähän mennessä rakentanut vain Klaanien OmniMechejä ja nämä Sisämaailmojen vapaasyntyisten tinapurkit ovat jääneet lähinnä kirjojen, pelien ja pahvisten stand-in -merkkien varaan. Siispä:

Ensimmäisenä lähdin paikallistamaan miniatyyristä siihen valettua AC/20:tä. Seuraavaksi katsoin wikistä ja kasasta kuvia, missä sen tuubin pitäisi sijaita. Silppusin jonkun epämääräisen pökäleen irti rungosta ja mietiskelin, miten ison tuubin löisin tilalle. Päätin luottaa perinteiseen topsipuikkoon: pätkäisin lyhyen osan irralleen ja vetäisin sen peräpääksi julistettuun osaan ~45º kulman ja totesin paikalleen istuvaksi.
Siihen vain liimat perään ja niiden kuivuessa siirryin seuraavaan tölkkiin.

Kun kerran olin ryhtynyt vaihtamaan isoimpien AutoCannonien putkia, kävin seuraavaksi Atlaksen kimppuun. Lonkkien yläpuolelta viipaloin kaikkea ylimääräistä mäkeen. Valulaatua kuvannee, etten millään erottanut, kumpi kikkare oli laseri ja kumpi tuo AC/20... Muistikuvani kolmen vuoden takaisesta Kiusanhenget-dioraamastani viittasivat siihen, että AC tulee oikeaan torsoon mutta referenssikuvissa se oli pääasiassa vasemmassa torsossa, päädyin tekemään näin. Koska olin jostain syystä saanut päähäni, että tämän tykinputken tulee olla Iso, nappasin hyvän pätkän Model Exposta hommaamaani kupariputkea. Viisimillistäköhän se oli... Siinä putkenpaikkaa miettiessäni ja sovitellessani totesin, että kyllä tuo anorektikkous on ihan hölmön näköistä. Rullasin pätkästä Greenstuffia rottelolle uutta keskietutorsoa. Pienen taputtelun jälkeen raavin paneelirajoja paikoilleen ja ihmettelin lopputulosta.
Keskitysleirillä nääntyvästä ruipelosta keski-ikäiseksi kaljamahaiseksi äijäksi parissa minuutissa. Ei huono.

Rullailin vielä Greenstuffinjämistä jonkunlaista tilkettä putken ja torson väliin, sen suuremmin suunnittelematta. Skulptaus ei ole minun lajini. Pienen miettimisen jälkeen päätin, että se toisen kyljen laserputki on keksittävä jostain muusta kuin topsipuikosta ja ajattelin kokeilla ihan valuranganpätkää. Leikkasin lyhyen pätkän yhdestä rangasta ja kairasin pienen reiän suuaukoksi. Kaipa se kelpaa kun vähän maalaillaan ensin.

Tuon jälkeen häiritsi enää koko vehkeen yleisolemus, vaihto-osista huolimatta. Tölkin asento oli mielestäni jotenkin alistunut, joten otin ja leikkelin oikean käden irti ja pinnasin sen vähän uuteen asentoon, vähemmän staattiseen sellaiseen.

Näiden kahden jälkeen yksi oleellisimimsta lisäyksistä, jotka halusin tehdä, oli Catapultin LRM-lavettien suojaovet. Leikkelin sopivankokoiset läpyskät polystyreenilevystä ja muotoilin profiilia vähän niin, että ne näyttäisivät edes "sinne päin" -idealla oikean muotoisilta. Näissä mineissä käytetty muovi ja tuo muovilätty eivät oikein tykänneet asettua yhteen pelkän liiman kanssa. Tai luulinhan minä aluksi, että "hyvinhän se toimii", mutta irtihän ne napsahtivat kun vähän tökkäsi.
Julmana miehenä otin ja sytytin tuikkukynttilän ja lämmittelin lavettien yläetureunoja vähäsen. Pehmenivät sen verran, että lavettiluukut asettuivat paikalleen ihan kertapainalluksella.

Samalla kun tuo kynttilä oli kuumana, käytin sitä muutaman 'Mechin valujämien putsaamiseen. Tarkoitan siis niitä ohuita, sinne tänne töröttäviä kaistaleita ja kaikkea muuta ärsyttävää, joka ei ota lähteäkseen veistelemällä, viilaamalla tai muullakaan normaalilla konstilla.
Tuo muovi on jotain niin karmivaa käsiteltävää, ettei minun kirosanavarastoni oikein riitä sitä kuvaamaan. Enkä ole vielä päässyt maalaamaan noita...

Tässä vielä nuo enempivähempi maalausvalmiit roikaleet. Isolle osalle ei tarvinnut tehdä mitään kummempaa kuin liimata hemppunut käsi / pää takaisin ja koettaa siivota karseita valusaumoja pois. Osaan noista pitäisi asentaa antennit, ehkä jokaiseen. Niiden sijainteja varten joudun metsästämään taas lisää referenssikuvia, mutta se ja antennipiuhojen paikalleentuikkaamine on äkkiä tehty.

Minusta noita ei ole järkevää lähteä maalaamaan ihan yksitellen vaan Lance (= 4 tölkkiä) kerrallaan. Kuvaan olen asetellut omaan sarakkeeseensa eri faktioiden 'Mechejä ja kuten siitä näkyy, kaksi neljän settiä olisi maalausvalmiina. Vasemmanpuoleinen tulee johonkin DCMS:n kaavioon, pääosin punaiseen sellaiseen, koska se nyt on helpoimmin tunnistettavissa Draconis Combinen teemaksi. Tällä idealla valittavaksi tullee joku Sword of Lighteista tai Legion of Vega (yleensä punaharmaa). SoL:n logo on tarpeeksi samanlainen DC:n logon kanssa, joten jos onnistun tuhertamaan nuo Lohikäärmeet kerran, sama kikka toimii myös yksikkölogossa. Miekkaa halaava rotta olisi ehkä liian haatava tällaiselle piirtotaidottomalle tollukalle ;)

Toinen jono on taas Lyran Alliancen joukoiksi korvamerkitty, enkä tiedä, mihin niiden kanssa mentäisiin. Tharkadin väki pitää sinisestä ja siinä minun tietoni sikäläisistä yksiköistä suunnilleen onkin... Kai niistäkin tunnistettavin on joku noista Lyran Guards RCT:istä sinivalkoisine paraatiteemoineen. Samoin niille näkyy olevan yksikkötunnuksetkin, valtaosa Lyyrojen yksiköistä näkyy olevan logottomia tällä hetkellä.

Kävi miten kävi, ainakin tulee testailtua erilaisia maalikuvioita.