Kansallisuuden mustavalkoinen tunnustus

Palkkiristien aika

Kovin on ollut kiireistä tämä aikani viime viikkoina. Nappasin silti itseäni taas vaihteeksi niskasta kiinni ja sudin palkkiristit vaunun kylkiin ja takabokseihin. Käsin, kuten tapanani on. Tällä kertaa päädyin tekemään pienen pieniä merkkejä, ihan vaihtelun vuoksi.

Ajanpeluuaika käy vähiin

En minä voi kauaa pelata aikaa tämän näppäilyn kanssa, joudun kohta käymään noiden loppuosien kimppuun. Pitää vielä vaan vähän arpoa, missä järjestyksessä ne ja talvimaali tulevat työjonoon.
Todennäköisesti väärässä sellaisessa.

Teräskissan terästassut

Lyhyen ytimekästä viestintää tälle(kin) viikolle. Maalasin renkaiden reunat käsin ja löin kaikki vetopyöriä lukuunottamatta paikoilleen. Seuraavaksi pikkusälää ja talvinaamiointi.

Tämän on kyllä oltava ennätyslyhyt postaus omassa historiassani...

Vauhdikas naamiointi

Potkua persuksille

Otinpas itseäni vihdoin niskasta kiinni ja rupesin maalaamaan ihan tosissani tätä retaletta. Pohjamaaluuttelun viimeistelyyn ei montaa nokantuhausta mennyt, mikä oli ihan kiva juttu tässä vaiheessa projektia...

Vauhdissa napattu kuvatus pohjustetusta tekeleestä

 Yksinkertaista ja helppoa

Ajattelin, että yksinkertainen lähestymistapa on se paras. Mukamas. Joka tapauksessa, aiemmista sakemannilaitteista poiketen ajattelin pistää värimaiseman vaunun pintaan eri järjestyksessä. Jotenkin tuo edelliskertojen "Dunkelgelb alle ja loput päälle" tuntui huonommalta kun sitä vertaa viimeisen mallin "vihreä pohjalle ja käkkyrät sen päälle"-lähestymistapaan.

Ehkä toinen värijärjestys tosiaan oli parempi tai olin vaan oppinut jotain jossain välissä ihan huomaamattani. Tai sitten Lifecolorin maalit olivat parempia. Kokeilemallahan se selviäisi!

Maalit koneeseen ja koneesta vaunuun

Ykkösrundi

Vallejon Verde Panzer sai mitä suurimman kunnian päästä pohjakerrokseksi. Olin jossain menneisyyden vaiheessa innostunut laimentelemaan tuota vähän enemmän kuin olisi tarvinnut, joten litku oli vähän laihaa. Muutamalla kerroksella ongelmasta päästiin, joten ei suurta vaivaa siitäkään.

Vihertävä elämys

Kakkosrundi

Jotenkin tuntui luontevimmalta iskeä ruskeat (Vallejon Marron Panzer) raidat seuraavaksi pintaan. Niillä saisi jonkunmoisen kuvionkin aikaan hienoksi aluksi. Tämän päälle olisi näppärä vetää loput raidat, joilla muotoa rikottaisiin vähän räikeämmin.

Ihan vänkä se näinkin on, mutta vähän köyhähkö

Kolmosrundi

Itsestäänselväksi lopuksi täytinkin maalisäiliön Dunkelgelbillä, jota Vallejon veikkoset kutsuvat Amarillo Panzeriksi, omista erikoisista syistään. Tämän maalin kanssa oli vähän hämminkiä, kynäruisku sylki ajoittain pieniä osittain kuivuneita maaliklimppejä pihalle. Perkele.
Lopputulos ei siis jäänyt ihan siisteimmäksi, mutta syy on omani. Isoilta osin maalirunnut tuntuvat myös olevan aina parhaimmillaan takaosassa vaunua ja epämääräisimmillään keulassa - mallista riippumatta. Tässä lienee taas selkeä itsetutkiskelun ja vankan lisäharjoittelun paikka.

Oikea kylki leluitta

Vasen kylki niin ikään leluitta

Pieni osa esim. vasemman kyljen hassuudesta johtuu siitä, että koetin väkisin ampua kuvion pintaan vaikka järkevämpänä olisin pitänyt ruiskunsiivoustauon. Kuten sanoin, omaa kohellustani tämäkin oli. Joka tapauksessa, maalipinnan hassuus tai epätäydellisyys ei ole tässä projektissa huippuoleellista. Senkin lisäksi, että naamiokuviot ovat sellaisia kuin miksi joku ne menee maalaamaan, tämän päälle tulee se pahamaineinen talvikerros. Joten... kyllä se tästä.

Taustalla kuhisee

Ilman tämän ihmeellisempää mainintaa: maalasin minä noita muitakin palasia. Telapyörät tulevat vielä vaatimaan käsinmaalailua, mutta muuten nekin ovat valmiina. Jees.

Pohjavihreää

Tämä on sitten taas kuvaköyhä postaus, kun en ole ollut kovin muistavainen tuon askeleiden ikuistelun kanssa viime aikoina Roiskittuani pohjamaalin oleellisiin paikkoihin ja sohellettuani taistelutilan sisäseinät mukavan valkoisiksi tykin peräosineen kaikkineen, löin palat kiinni ja myhäilin.

Ärrinmurrin

En myhäillyt kauaa, sillä keula irvisti vähän. Toki olisin saanut siirrettyä irveen peräosaan, mutta siellä railojen jemmailu on hippasen haastavampaa, joten sai jäädä nenälle. Pläjäytin kittiä onkaloalueelle ja levittelyn & tasoittelun jälkeen jätin kuivumaan hyväksi aikaa omiin oloihinsa.

Tänäiltana otin ja hioin rivoimmat röpelöt mäkeen ja pyyhin pinnat puhtaaksi. Jostain syystä en halunnut pientä pölyä maalipintani alle. Ultrajännittävästi suihkinkin seuraavaksi noin 60% pinnoista German Tank Greenillä. Loput huomenna tai sitten kun ylipäätään ehtii, saa nähdä. Niin ja se mahdollinen korjailu, jos tuohon jäi jotain ärsyttävänkokoisia aukkoja, jotka huomaan perinteisesti vasta maalin kuivuttua.

Ja sitten?

Vihreän pinnan valmistuttua sohin epämääräisen naamiokuvion ruskealla ja dunkelgelbillä pintaan, ehkä yritän taas onneani kansallisuustunnusten sun muiden kanssa. Tai no, yritän, se on jo tiedossa.

Tämän osuuden jälkeen pistän telaroippeet kasaan ja totean, että "se on melkein tässä".

Ylimielisen julistuksen jälkeen onkin oiva aika sotkea lisää eli käydä melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen vesivärien kimppuun. Jos vaikka onnistuisin pykälän verran paremmin tuon talvipinnan kanssa. Mietin jopa hetken, että pitäisikö tälle yrittää ihan pohja tehdä, mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee. Etukäteen en uskalla edes harkita vakavammin.

Pohjamaalaus on melkein kasassa

Meinasin eilisiltana aloittaa vaunun sisäpuolien maalaamista (taistelutila valkoiseksi ja moottoriosat jollain mustanhenkisellä), mutta enpäs aloittanutkaan. Periskoopit olivat vielä irrallaan, joten jouduin pukkaamaan ne paikoilleen ensin. Ei sillä, että noilla sisätiloilla olisi kauheasti väliä, mutta itseäni häiritsisi tavattomasti, jos tietäisin niiden olevan tyystin koskemattomia. Myönnän olevani laiska, mutten ihan noin laiska sentään.

Ei-ominaisuuksien karsintaa

Jonkunmoisen mietinnän jälkeen tulin muuten siihen tulokseen, etten lähde askartelemaan tuliseinää vaunuun, kun luukut ovat kiinni, tukossa ja en ole moisia ennenkään väsännyt. Johonkin hullumpaan malliin sitten. Sellaiseen, johon ehkä koettaisi saada oikeat sisätilatkin! Jollen ihan väärin muista, Dragonilla taisi olla ihan boksattunakin joku Tiger with interior -setti tjsp.

Mutta miksi kaikki tämä lorviminen?

Jos jotakuta kummastuttaa hidas etenemistahtini, syitä on kaksi. Ensimmäisenä tämä hiton siitepölykausi, joka ei tosiaan innosta kiskomaan suojanaamaria nassun eteen ja koheltamaan tuon kynäruiskun kanssa. Toisekseen: ei ole ollut aikaa tällaiseen. Sitä sattuu ajoittain.

Ruisk, roisk

Pohjamaalailu on työn alla. Se ei ole järin jännittävää puuhaa, eikä siitä ole sen kummempaa raportoitavaakaan.

Tai no, opinpahan, että jos pidän sekä tietokoneeni romuineen ja kompressorin samassa jatkoroikassa ja päälläkin samaan aikaan, ihan kaikelle ei riitä virtaa. Näytönohjain sanoo meinaan prööt ja simahtaa. En vaan muistanut aiemmilta kerroilta, että näinhän siinä käy.

Ei, en siirrä mallailupistettäni pois siitä, missä se nyt on. Ruiskumaalausta tulee harrastettua niin paljon vähemmän kuin kaikkea muuta, ettei siirtyminen olisi vaivan arvoista.

Pohjamaalausta edeltävät askeleet

Maalausmietteitä

Pykäsin loput yksittäispalikat kutakuinkin asennuskuntoon näinä muutamina rauhallisempina hetkinäni. Kun tykin turpajarru on saatu paikalleen, voinkin siirtyä erinäisten käikäleiden pohjamaalaukseen. Rungon ulkopuolet, telakoneisto, aseistus ja satunnainen tilpehööri tulevat toki kuvioihin, mutta noista sisäosista en ole ollenkaan niin varma, miten niiden kanssa menetellä. Tykin peräosa tulee toki pääasiassa valkoiseksi, samoin periskooppien sisätiloihin jäävät osat, mutta moottoripalat sun muut? Eikä tuossa tainnut tulla edes tuliseinää moottori- ja taistelutilojen erottimeksi. Joutuuko tässä vielä vanhoilla päivillään askartelemaan alusta alkaen jotain?

Päätin sitten ottaa alumiiniputken käyttöön

Testisovittelua

Pitihän tuota kokonaisuutta vähän koesovittaakin, että näkee mitä tuleman pitää. Ja josko ylä- ja alapuolet edes sopisivat kiinni toisiinsa... Ei olisi meinaan eka kerta kun jossain näillä kohdin tulisi arvonnan paikka.

No sopivathan ne yhteen

Kuvia: Model Expo 2012 II

Palikkatakomon ständiltä löytyi muutakin jännää kuin edellispostauksen Minecraft-Steve. Jannut olivat pykänneet ihan mielettömiä, mm. Suomen suurimman modulaarisen leegokaupungin. Käsittämätöntä, mutta hienoa. Aiempiin vuosiin verrattuna romppeen määrä oli kasvanut huomattavasti ja ihmeteltävää oli reilusti enemmän.

Ensimmäinen vilkaisu hulluun kaupunkiin

Sakemannivaunujakin!

Legonaamiokuvio, nyt on tämäkin nähty

Pienempiä kokonaisuuksia

Onnistuin ottamaan kuvani hölmösti auringon kanssa, pahoittelen mitä syvimmin taidottomuuttani. Plus tietysti sitä, etten tajunnut kuvia ottaessani, etteivät ne onnistuneet ihan optimaalisesti. Kai niistä silti jotain voi kuvitella näkevänsä.

 Kaupunki itse

Nosturinhuolto käynnissä

Joku hullu sukeltaa

Haamujengikin oli paikalla

Bluesmobiili iski silmään vasta pitkän höpöttelyn jälkeen

Mietteitä

Takojien rakennelmat olivat ihan käsittämättömiä. Kaikkea pientä ja ihmeellistä oli enemmän kuin mitä muutamallakaan vilkaisulla ehtii huomata. Joka paikka näytti olevan väärällään pieniä yksityiskohtia ja hassuja kommelluksia. Näinpä sentään jotain, vaikka hirmuinen määrä ihmeellisyyksiä välttikin heikot silmäni...
Käytännön esimerkkinä katselin tuota vikan kuvan siltaa pitkään, että onpas veikeä ja juttelin ständillä hiippailevien kaverien kanssa hyvän aikaa. Jossain vaiheessa katsetta taas kääntäessäni tajusin, että tuo sillalla kaahaava auto onkin Blues-veljesten kärry! Aamun aikaisuudella tai mokkavajeellani ei toki ollut mitään tekoa asian kanssa ;)
Ei meikäläisen kaupungeista kannata puhua tällaisten kanssa samana vuonnakaan, vaan toisaalta, tätähän on ollut rakentamassa moni innokas ja sen kyllä näkee. Riemukas kokonaisuus, ehkä Palikkatakomon jannut saavat ensi vuodeksi jotain vielä hullumpaa aikaan?

Best of Show

Tätä raapustaessani huomasin, että moduulikaupunki oli mennyt ansiokkaasti voittamaan koko Tapahtuman Parhaan Vititelmän pystin. Onnea kovasti :)

Kuvia: Model Expo 2012

Tässä taas nivaska IPMS:n ständiltä napattuja kuvia. Muutama malli jäi pois kun ottamani kuva oli niin huono, ettei siitä saanut kuin päänsä kipeäksi. Aloitin keskeltä lentokoneita, joten kulkureittini ilmenee kuvain järjestyksestä.

Saas nähdä, mitä blogger tekee näille 68 kuvalle tällä kertaa... Ehkä kaikki näkyvät vaihteeksi, ehkä kolme neljäsosaa katoaa julkaisunappia painettaessa. Kohtahan se nähdään.

Lentokoneita

Kuva 1

Kuva 2: Harvinaisempi konemalli

Kuva 3

Maasotakoneita

Kuva 4

Kuva 5

Kuva 6

Kuva 7: Postijuna sisuksineen

Kuva 8

Kuva 9: Wehrmacht-veturi

Kuva 10

Kuva 11

Kuva 12

Kuva 13

Dioraamaisuuksia

Kuva 14: seinistä läpi

Kuva 15: Rautatietykistön esiinmarssi

Kuva 16

Kuva 17: FlaK-asema

Kuva 18: Normipäivä Tokiossa

Kuva 19

Figuurit

Kuva 20: Murto-osa figuosastosta

Laivasto

Kuva 21

Kuva 22: Kursk

Leegot

Kuva 23: Säätytalo (?)

Kuva 24: Stora Enson tönö

Kuva 25

Muut

Kuva 26

Kuva 27: Paperikone

Autot

Kuva 28

Kuva 29

Väliin yksi rypäs kaksipyöräisiä

Kuva 30

Lisää autoja

Kuva 31: Sammaloitunut natsipakukin löytyi

Kuva 32

Kuva 33

Kuva 34

Kuva 35

Kuva 36

Kuva 37

Kuva 38

Kuva 39

Kuva 40

Takaisin lentokonepuolelle

Kuva 41

Kuva 42

Kuva 43

Kuva 44: Taas harvinaisempi konemalli

Kuva 45

Kuva 46

Kuva 47

Kuva 48

Kuva 49

Kuva 50

Kuva 51

Kuva 52

Kuva 53

Kuva 54

Kuva 55

Kuva 56

Kuva 57: Italialaista naamiointia

Kuva 58

Kuva 59

Kuva 60

Kuva 61

Kuva 62

Kuva 63

Muita lentäviä esineitä

Kuva 64

Kuva 65

Kuva 66

Kuva 67: Suorastaan hämmentävä kaavio tässäkin tuplavispilässä

Lisäbonusefekti naapuriständiltä

Kuva 68: Steve