Suurella sykkeellä

Inspiraation siivin

Innostuinpas pakertamaan näiden kanssa ihan laajemmalla mittakaavalla. Joka iltana olen tehnyt ainakin jotain näiden vekottimien eteen, isompaa tai pienempää. Onnistuin myös särkemään kynäruiskustani osan (maalisäiliön putki katkesi kiinnityskohdastaan), mutta onneksi vasta kun olin saanut maalattua sillä sen, mitä alunperin aioinkin.

Uusi pohjamaali

Ensin tietysti kasasin Mad Dogin valmiiksi. Ei siitä enää puuttunutkaan kuin käsien kiinnittäminen, joten paljoa ei tarvinnut tehdä. Räimin koko nelikon yltympäriinsä Vallejon Grey Primerilla. Ajattelin, että tuo harmaa oikea pohjamaali olisi jotenkin parempi ratkaisu kuin vuosia sitten jostain syystä harrastamani (tässä tapauksessa vieläpä satunnaisesti tuherrettu) Chaos Black -pohjustus.

Vihreä perusväri

Olen varmaan rutissut aiheesta jo aiemmin, mutta koettakaa kestää. Työn alla oleva yksikkö on Jadehaukka-klaanin Gamma-galaksin, eri ryppäistä vuosikausia sitten valittu 3rd Falcon Talon Cluster, "The Jade Claymores". Camospecs.com:issa ko. Galaksin värikaaviosta sanotaan seuraavaa: "Gamma Galaxy uses appropriate camouflage. Clusters trim their machines and equipment with jade". Taiteellinen tulkinnanvapauteni oli siis mittava!

Jostain jo kauan sitten unohtuneesta syystä valitsin viherharmaan maastokuvion yksikköni teemaksi. Täten ruiskuttelin koko nelikon Vallejon Field Greenillä (Model Air 71093), aiemmat olivat muistaakseni lähinnä Goblin Green -pohjalla. Miksi poikkesin nyt aiemmasta sävystä? Koska minusta jok' ikisen tölkin ei tarvitse olla ihan samanlainen, täysin samoilla väreillä, vaan eri napeilla voi olla hieman eri väritys, kunhan päävärit ovat samat.

Naamiokuvio

Tässä vaiheessa siirryin käsipeliin eli vetelin erinäisiä muotoa mielestäni rikkovia runtuja harmaalla (Vallejo Cold Grey (Game Color 72050)) ympäri 'Mechejä. Kolmeen muuhun tein aikalailla satunnaissuuntaisia runtuja, mutta viimeisenä sormiin osuneeseen Mad Dogiin koetin hetken mielijohteesta tehdä jonkunlaista tiikerimäistä raitaa.

Myöhemmin kuivasivelin nappuloita pääasiassa harmaiden pintojen kohdilta vaaleammalla harmaalla (Vallejo Stonewall Grey (Game Color 72049)). Jos tuota lipsui vihreiden pintojenkin yli, en huolestunut, koska lievä efekti ei ollut minusta mitenkään väärän näköinen.

Koristeluosuus

Luovin osuus oli siis kutakuinkin hoidettu. Seuraavaksi maalasin erinäisiä pintoja tyylin vuoksi jadevihreällä (Vallejo Game Color 72026). Aiemmin maalaamieni miniatyyrien kohdalla olin aiemminkin valinnut korostettavat kohdat enempivähempi satunnaisesti niin, ettei tietyntyyppinen kohta olisi aina ja ehdottomasti jadevihreä, vaan jopa samojen tölkkien samojen varainttienkaan tyyli olisi sama. Kai minä jotain elävyyttä olen koettanut tuolla ajaa takaa.

Oikeastaan ainoat selkeästi aina samalla tavalla korostettavat komponentit ovat LRM/SRM-ohjuslavetit: niiden reunat ovat aina jadevihreät. Mikään muu Omnimoduli ei ole saanut samanlaista käsittelyä käsissäni. Kai minulla oli siihen joku syykin joskus, se on vaan taas sangen yllättävästi unohtunut. Ehkä kyseessä oli kaiken satunnaisuuden sekaan edes yhden vakioelementin tuominen? Sovitaan vaikka niin.

Sarjan ainoan LRM-lavetin laukaisupinnna maalasin mustanharmaalla. Kaikki yksikköni ohjukset ovat punaisia siten, että LRM:t ovat kokonaan yksinkertaisen punaisia ja SRM:ien kärkiosat maalaan vielä erikseen valkoisiksi. Punainen erottuu värinä selvästi vihreästä pääväristä ja valkoinen kärki erottaa ohjustyypit toisistaan sen lisäksi, että niiden kokoero on huomattava.

Tykit maalasin yksinkertaisesti Gunmetal Greyllä (Vallejo Model Color 70863). Sotkin noin 80/20 -oloisessa suhteessa verenpunaista ja punaista (Game Color 72010 ja Model Color 70926) keskenään. Tätä sekoitusta käytin lasertykkien suuaukkoihin ja ensi kertaa tämän yksikön ollessa kyseessä myös ikkunoihin. Aiemmin olin maalannut kaikkien ikkunat Citadelin Black Inkillä (joka on tunnetusti uudelleennimetty kai jo tusina kertaa), mutta ajattelin kokeilla näiden kanssa vähän paremmin erottuvaa ikkunaväriä. Minusta tuo näytti oikein mainiolta ja päätin jo päivittää jo olemassaolevat miniatyyrini samaan (tai samankaltaiseen) ikkunaväriin.

MiG-29 -mallissa ruskea (Citadel Devlan Mud) litkutus näytti minusta oikein hyvältä, joten ajattelin testata näiden miniatyyrien kanssa samaa. Jos tuo näyttäisi hyvältä, voisin päivittää vanhat nappulani myös tällä tavoin. Toiveena oli sarjakuvamaisuuden hälventäminen ja naamiokuvion yhteensitominen. Tämäkin tuntui hyvältä ratkaisulta.

Tunnukset

Aloitin eilisiltana tunnuksien ja yksikkönumeroiden tuhraamisen. Kyllä, jokaisella Ryppään (Cluster) 'Mechillä on oma satunnainen numeronsa. Ajatuksen sain varmaan taidetta katsellessani ja huomatessani, että aika harvaan pelinappiin on itse asiassa viitsitty vääntää numeroita. Tarkistin maalaussessioni jälkeen vanhat palikkani ja sain onnekseni huomata, etten ollut vahingossa antanut duplikaattinumeroa millekään, vaikka läheltä menikin.

Valitsin sekä Galaksitunnukselle että yksikkötunnukselle paikat ja maalasin niihin valkoiset täplät. Yksikkötunnus on valkean planeetan läpilyöty jademiekka, Galaksin tunnus on taas valkean planeetan yllä liihottava Jadehaukka. Pienessä mittakaavassa nuo on kohtuullisen helppo toteuttaa edes jotenkuten tunnistettavasti jopa minun vapaakätisillä taidoillani. Klaanitunnuksille koetin myös katsella paikkoja, en vain ehtinyt aloittaakaan niitä.

Pohjustuksen parissa

Kun kaikki napit Mad Dogia lukuunottamatta olivat kasassa, liimasin ne seisomaan heksapohjiinsa. Koska muistikuvani mukaan Mad Dogin jalkojen ja lantiolevyn kasaaminen oli ainakin aiemmin jännä toimenpide, liimasin sen oikean jalan valmiiksi paikoilleen. Näin loppuvekottimen kasaaminen olisi ehkä pykälän verran simppelimpää, kun yksi tukipiste olisi jo kiinteä.

Yksinkertainen pohja

Eilisiltana olin laiska ja täytin pohjat tavallisella valkoisella liimalla ja sirottelin WS:n ballastia pinnalle. Jollei muuten niin liima toisi lisää tukea nappuloiden jaloille. Olisin tietysti voinut jättää sirottelut myöhemmäksi (maalauksen jälkeen), mutta ajattelinpa kokeilla tällä kertaa näin päin ihan vaihtelun vuoksi. Valitsemani työjärjestys johtaa siihen, että maasto pitää maalata myöhemmin kuntoon, mutta se ei ole välttämättä huono asia.

Aamukokoonpano

Koska minulla oli aamulla ennen liikkeellelähtöä ainakin viisi ylimääräistä minuuttia käytettävissäni eikä mitään erikoisempaa tekemistä, kävin Mad Dogin kimppuun. Lyhyen ytimekkäästi tämä tarkoittaa sitä, että liimasin torson kiinni jalkoihin ja vasemmankin jalkapohjan kiinni pohjaan. Nyt viimeiseltäkin 'Mechiltä puuttuvat enää kädet.

Kädet ovat lähtöisin Hellb/Summoner -mallin 'Mechiltä, mikä taas tuo eteen vähän lisätöitä. Sekä torsonpaloissa että käsissä on naarasliitokset, joten niiden väliin on askarreltava jonkunlaiset pulikat rakenteellista tukea tuomaan. Ongelma ei liene mittava.

Puoli-ikuisuusprojekti II/13

Pitkän paussin kesto

Muistelin, etten ollut koskenut metallisiin BattleTech-miniatyyreihini hyvään aikaan. Olin ihan oikeassa, mutten läheskään kärryillä siitä, millaista ajanjaksoa tuo oikein tarkoitti. Näemmä olen hankkinut nämä nappulat joskus alkuvuodesta 2009, enkä saanut Kiusanhenget-dioraamaani lukuunottamatta mitään edes puolivalmiiksi. Puhutaan siis reilusta neljästä vuodesta.

Työlista

Tehtävänä on nyt siis neljä OmniMechiä lievästi kustomoituna, mikään näistä ei siis tule olemaan Prime -variantti. Sekä Hellbringer että Summoner ovat A-variantteja, Mad Dogista tehdään malli C ja tuo rumilus on joku kustom-viritelmä. Jonkunsorttinen (Ultra) AutoCannon sillä on asennettuna vasempaan käteen ja oikeassa komeilee pari tuikutinta.

Gargoyle

Hellbringer A

Mad Dog C

Summoner A

Toimituksessa piti olla myös yksi Turkina, mutta sen asemesta paketissa oli joku IS-tölkki malliltaan Strider. Maaliosasto kasvaa sitten omaan tahtiinsa. Samoin mukana oli, aiemmin mainittua dioraamaa varten, paketillinen (30 yksilöä eli 6 Staria) Elementaaleja, joista kulutin ensimmäiset viisi jo pois. Muskelimasoja en välttämättä koeta työstää samassa tahdissa 'Mechien kanssa, ihan omien hermojenikin takia.

Muinaisen aloituksen jäljet

Olin minä näitä vähän näköjään tökkinyt aikoinaan. Napit oli enempivähempi siivottu, palasteltu, dremelöity (Hellb:n ja Summonerin jalkaholvit olin aukonut) ja osittain kasattukin. Samoin miniatyyrit oli osittain maalattu mustaksi. Mikä sitten onkaan aiheuttanut hanskojen tippumisen, se on iskenyt selvästi kesken kaiken.

Uudelleenaloitus

Heti ensi töikseni rupesin pukertamaan nappeja kasaan ja ihmettelemään, mitä kumman variantteja nämä olivatkaan olevinaan. Kuten todettua, Gargoyle on ilmeisesti joku satunnainen kasaanlyöty yhdistelmä, kunhan en vaan joutunut toista Prime-varianttia ottamaan Clusterini riveihin. Joo joo, kyllä Falconeilla pitäisi olla laumoittain Gargoylejä, mutta kun minusta ne ovat niin naurettavan rumia, että kaksi saa olla enemmän kuin tarpeeksi!

Veljekset H & S eivät vaatineet mitään urheilua, vaan silkan kasaamisen. Summonerin vasemman jalan olin aikoja sitten katkonut polvesta vähän erilaista asentoa varten. Katsotaan, mitä tuosta loppujen lopuksi tulee.

Mad Dog taas... no, kuvastakin näkee että se oli vielä alkutekijöissään. C-variantti on aseistettu tasan kahdella Gauss Riflellä, joten nuo LRM-paketit tulee umpioida siisteiksi tai ainakin ohjuksettomiksi, jollei muuta. Kaikki väkivaltaisempi työstö on luonnollisestikin tehtävä ennen rakennusvaihetta, muuten veikkaan, että pienimmät palaset lentäisivät käsittämättömällä nopeudella tangentin suuntaan ja jäisivät todennäköisesti sille tielleen.

Valmista: projekti I/13

Tadaa!

Vuoden ensimmäinen malliprojekti on nyt valmis. Touhuun upposi tasan viisi kuukautta, kun näpsin viimeiset lopetusotokset eilen. Raportointi jäi sattuneesta syystä tälle seuraavalle päivälle. Projektirutinoitten kunniakkaiden perinteiden mukaisesti työtahti on ollut ihan mitä sattuu ja aivan kaikki on vaikuttanut siihen, aina säästä lähtien.

Mitään kovinkaan oleellista en keksi sanoa tähän väliin. Olen lähinnä tyytyväinen siihen, että tekele on valmis ja lopputulokseenkin olen ihan suopeasti suhtautuva. Parantamisen varaa on aina, joten en jää märehtimään tätä sen enempää. Olen itse asiassa sen verran tyytyväinen, että atkossa saatan harkita lisää lentäviä vekottimia samassa skaalassa ihan vaihtelunkin vuoksi. Jos hullummaksi tulen, aiheena voisi olla jotain moderniakin.

Kuvasatoa

Tässä nippu kuvia hätäisesti aanelosista kyhätyllä taustajemmalla. Kaikkia jouduin oikaisemaan, kiitos ultrainnokkaan valokuvausassistentin, jonka kanssa tripodin käsittelystä keskustellessani huomasin yhden jalan härpäkkeen liikahtaneen irti paikaltaan...

Loppulitkut

Päätöksenteko

Kuten tunnettua, olin miettinyt koneen litkuttelua jo jonkun aikaa. Eiliseen asti mielialani oli "näh, menee vaan pilalle", mutta kun mallin pinnan tuijottelu johti siihen, että epätarkoiksi menneet paneelien rajat rupesivat ärsyttämään aina vain enemmän, mieleni muuttui ratkaisevasti.

Pintain pesu

Kaivoin Citadelin Devlan Mudin esiin ja räimin sillä koko rakkineen ympäri pitkittäissuntaisin vedoin. Toivottuna lopputuloksena oli, samoin kuin alustan kanssa, sateenpieksemä look. Tuostahan sen näkee:

Mitä vielä?

Loppu on käsillä. Mietin vielä, että mustaisin (Badab Blackillä) tuota konetykin suuaukkoa ennen lopetusjulistusta. Siinä se. Vihdoin viimein.

Jo riittää

Sisäkkäistähtien tuike

Teipin kanssa soheltamisen (tai aiemmin kommenteissa mainitun ohuen punakynän ostamisen) asemesta nappasin pienen, ohuen muovirimpulan kätösiini. Kaikki tietävät nuo vaatteissa olevien lirpakkeiden kiinnityspalikat, oletan? Sellaisen dippasin punamaaliin ja tuhersin ulkolaidat tähtien valkoreunojen ulkopuolelle. Sattuneesta ja dokumentoimattomasta syystä jouduin lievästi paksuntamaan ääriviivoja siitä, mitä olisi mahdollista tehdä. Elämä on kovaa ja taide vaatii uhrauksia.

Tässä ollaan tänään, koetan saada paneelirajat litkuteltua tässä joku ilta. Sitten onkin jo loppukuvien oton aika - sekä ennen että jälkeen alustalle asennuksen.

Sakarat pyörivät silmissä

"Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen"

Joku muistaakseni sanoi suunnilleen noin joskus. Tämän rundin tunnustettava fakta on se, että jos olisin jättänyt nuo valkoiset runnut sutimatta paikoilleen vaikka tiesin niiden kuuluvan mukaan, olisin kärsinyt vähintäänkin sisäisesti. Joten mitä muuta voin kuin käydä sapluunoitteni ja teipin kimppuun.

Syvä hengenveto ja työn touhuun

Tämä vaihe arvelutti mitä suurimmin. Syynä on varmaan se, että edellisyritykseni pienemmillä punatähdillä ja valkoisilla rajoilla meni niin vakavasti - onneksi todistusaineettomasti - metsään. Se ei pelaa joka pelkää, joten vetelin valkoisia viivoja pitkin mallineeni reunoja. Kuusi tähteä oli nopeasti pilattu, mutta odottaminen se vasta oli tuskaa.

Välitulos

Maalien vihdoin kuivuttua olin jostain syystä hermostuneempi kuin ennen aloittamista. Ultravarovaisesti irroitin ensimmäisen kohteeni, vasemman sivuvakaajan teippitähden. Himmel! Sehän jopa näytti joltain! Punainen sisus ja reunat vaatisivat vielä lisäkorjailua, mutta se nyt ei huolestuttanut lainkaan näin paljon.

Tonnien kivilohkare vierähti pumppuparkani päältä. Miten kummassa  tällainen harrastelu voikin olla näin hermojaraastavaa? Enkä nyt tarkoita millin murto-osien palojen metsästelyä matoilta tai pinnoilta ylipäätään - tai niiden asetteluongelmia. Ne ovat ihan eri sarjaa :p

Ei se tähän loppunut. Sörkittävää ja korjailtavaa on, mutta vihdoin ollaan taas siinä vaiheessa projektia, että maaliviiva häämöttää tuolla jossain. Mainiota, mainiota.