Megatron

Jaloista se lähtee

Muutamasta vyöni alla olevasta MEM-sarjan mallista ehkä lievästi viisaastuneena en taitellut kaikkia palikoita heti ohjeen mukaisesti, vaan kiinnitin lisäkilkkeet mahdollisimman helpossa asennossa ja suljin kotelot vasta sitten. Tuollainen lähestymistapa oli huomattavasti hermojasäästävämpi, kunhan maltoin katsoa osien asennot huolella niin, etten joutuisi irrottelemaan 90° tai 180° -asennuksia.

Noita reisipalasiin tulevia polviniveliä (nuo kiekot) rakentaessani onnistuin telomaan vähän itseäni. Paksuushan tuli rullalle väännetystä liuskasta, jonka sulkeuduttua siitä törötti kaksi kiinnityslirpaketta ylös ja alas. Pidin tuota "seisomassa" peukaloani vasten samalla kun puristin tuota pyöreää kantta kiinni niin, että sain väännettyä ensimmäisen kiinnityskielen kiinni. Painoin sitten vähän turhankin voimakkaasti, kun yht'äkkiä tunsin toisen kielekkeistä painuvan mehevästi peukaloni sisään.

Ensimmäisen koiven kasaamiseen meni aikalailla 40 minuuttia. Toinen valmistui samaan pisteeseen asti kotvasen nopeammin, vaikken sen kummemmin väijynytkään aikarautaani.

Joskus jo rakennettu palikasto oli sen verran tilaavievä, ettei kaikkien kiinnityskielekkeiden kiinnitaittaminen ollut ihan niin siistiä kuin olisi saattanut toivoa. Pääsääntöisesti taitoin kielekkeet litteäksi, mutta muutamassa paikassa aavistelin, että kiertämällä suljettu olisi tiukempi ja parempi. Parissa kohdassa ei ollut tilaakaan kuin kiertoon ja silloinkin piti varoa naarmuttamasta naapuripintoja.

Lantiokompleksiin kiinnitetyt jalat tulivat aika miehekkääseen haara-asentoon ihan itsestään. Jouduin vääntämään niitä kiinni aikalailla, kun löin jalat kiinni jalustaan. Mikään ei natissut, joten en  huolestunut turhaan.

Allaolevan kuvan perusteella olisi voinut kuvitella, että tässä oltiin Rifleman-BattleMechin kimpussa. Jostain syystä rakennusohje käski tämän alatorso-osan jälkeen siirtymään johonkin aivan muuhun.

Aseistus

Pääsin rakentamaan Megatronin asemuodon piippua. Tuubin rullaaminen onnistui aika siististi, se jopa jäi pyöreäksi. Pyssykän päätypalan taittaminen meinasi mennä mönkään, kun rupesin kääntämään sitä ensin nurinpäin, mutta tajusin sentään ajoissa. Suurin ongelma oli saada tuo tekele pujotettua putken yli kaikista töröttävistä lirpakkeista huolimatta.

Torso

Yllättävästi seuraavaksi siirryttiin rakentamaan torsoa ja päätä. Megatronin kuuppa osoittautui odotettua huomattavasti monimutkaisemmaksi kyhättäväksi. Ongelmia se ei silti aiheuttanut ja valmistui nätisti.

Pään jälkeen kasasin piipulle jonkinsorttisen pidikkeen ja asensin sen Megatronin vasempaan lapaan. Tämän jälkeen sain iskeä pään paikoilleen ja rintakehän kiinni lanteisiin. Aika ripeää ja ongelmatonta touhua kaikenkaikkiaan.

Aseistus, osa II

No nyt. Asemuodon tähtäin oli robottimuodon mahtava käsivarsitykki. Onnistuin jotenkin, täpinöissäni tietysti, koheltamaan vähän. Käänsin tuon suppilon muotoisen osan väärin päin eli pinnoitetun puolen ulospäin. Hassu juttu sinänsä, että lopuksi kaikki putkilot sinetöitiin umpeen, eikä ulkopuolisia tekstuureja ollut ensinkään.

Päätin taas ottaa ja soveltaa ohjeita vähän itselleni sopivampaan muotoon. Lirpake kun ehdotti, että taittelisin boksin kutakuinkin kiinni ennen noiden tötteröiden ja putkien kiinnittämistä (ahtaassa tilassa se on aina vaikeampaa, siksi olen tupannut jättämään askit auki, kunnes niihin on saatu kaikki oleellinen kiinnitettyä).

Käpälät

Käsien rakentelu söi mehevästi aikaa, kiitos kaikkien yksityiskohtien. Nyrkkien kasaaminen oli pelkäämääni paljon helpompi osavaihe, melkeinpä suoraviivaisin kohta koko käsipalikassa. Ensin rakentamani oikea käsi oli puolestaan paljon simppelimpi kuin vasen, ehkä juuri sen takia, että koska tykki oli tulossa oikeaan käsivarteen, se ei kaivannut niin paljon muuta koristelua.

Tässäkin kohdassa poikkesin ohjeen rakennusjärjestyksestä oman etuni nimissä. Asensin tykin ensin oikeaan kyynärvarteen ja sitten vasta koko käden kiinni torson kylkiluukkuun, joka tietysti suljettiin viimeisenä. Ainakin minusta se kuulosti helpommalta ja vähävaivaisemmalta järjestykseltä. Vasemman käden asentaminen oli ihan yhtä ripeää kuin oikeankin. Ja kas vain, Megatron oli valmis.

Siitähän tuli aika siisti. Sormenjälkiä en jättänyt kovin paljoa, mistä taas sopi kai kiittää pintakuviointia, joka ei ollut yhtä altis sotkulle kuin kiiltävä tasapinta. Robo oli aika kookas, asia, jonka hahmottamista varten nappasin taas pari kuvaa perinteisen viisikymmensenttisen kanssa.

Projekti VII/16

Jo aikoja sitten mennyt syntymäpäiväni tarjosi muunmuassa pari Metal Earth Modelsin settiä. Toinen niistä oli Decepticonien johtaja, Megatron. Saattanette uskoa, että olin vallan riemuissani siitä!

Paketti paloineen

Totutusti pahvikuoresta löytyi kahden arkin verran palasia, joita väännellä niska jumissa ja ilmarajapinta kirosanoja väärällään. G1-transformerien tyyliin Megatron oli aika kantikas, joten pyöreiden muotojen karmeus ei olisi varmaan mikään ongelma. Kansitaiteen Megatronin asento oli vähän hassu, zombimainen. Toivoin, että vasemman käden asentoa saisi edes vähän säätää.

Ohjemeri

Tähtien Sota -malleista tämä setti poikkesi ohjeillaan. Näitä oli yhteensä peräti kahdeksan sivullista! Silmäilyn perusteella mistään kamalan omituisesta ei ollut missään välissä kyse. Hyvä näin, hyvä näin.

Valmista: Projekti VI/16

Kapu oli valmis, kun maalasin hatun etuyläreunaan vielä valtakunnankotkan. Parransänkeä en loppujen lopuksi lähtenyt tuhrimaan äiän leukaperiin. Viime silauksena sudin kutakuinkin koko ukon Vallejon puolikiiltävällä satiinilakalla ja kuivumistauon jälkeen tökin sekä kiikarien linssit että jotain roiskeenomaisia alueita ylhäältä alas suuntautuen kiiltävällä lakalla. Lopputulos oli ihan mainio.

Nappasin vielä pari hassua kuvaa kapusta sukellusveneensä tornissa kiikaroimassa. Tornin laitojen korkeus onnistui yllättämään, äijästä kun ei meinannut nähdä juuri mitään.

Kapun yksityiskohdat

Ihonvärivaivat

Aloitin ihon maalaamisen tälläkin kerralla sutimalla kaiken ihopinta-alan suklaanruskealla (VMA 70872 Chocolate Brown). Sen päälle maalasin kohtuullisen roimalla otteella tummaa ihonväriä (VMC 70927 Dark Flesh) ja lopuksi vähän kevyemmin, mutta en vieläkään järin kuivalla sivelyllä vielä keskisarjan ihonsävyä (VMC 70860 Medium Fleshtone). Tämä resepti toimi Deutsche Afrika Korpsin ukkojen kohdalla hyvin, niin miksi ei nytkin?

Olin innostunut antamaan ukolle valkean villapuseron, joka toisi vähän lisävaihtelua muuten niin synkkään hahmoon. Ylipäätään käytin tätä kuvaa mielestäni mallikkaana lähteenä tähän ukkeliin. Ihan noin tuimaa ilmettä en kyllä saisi aikaan, mutta noin yleensä kuvatus oli oiva.

Mulkosilmäillen

Maalasin jannulle silmämunat, tökkäsin ei-arjalaiset suklaanruskeat silmät kulmiin ja onnistuin näin saamaan aikaan aika epäluuloisen ilmeen. Takkiin tökin em. esimerkkikuvan perusteella nipun kultaisehkoja nappeja (VMC 70878 Old Gold), joista kuvaan oli ehtinyt 6/8. Sen kummempia merkintöjä takissa ei sitten olisikaan.

Kotsa päähän

Seuraavaksi kävin hatun kimppuun. Maalasin sen lipan, alareunat ja otsalohkoon vähän suuremman ympyrän kaikki mustalla (VMA 71057 Black). Loput uudelleenmaalasin valkoisen pohjamaalin päälle valkoisella (VMA 71001 White). Hippasen myöhemmin tuhersin lipan etureunaan ja otsaosaan aiemmin mainitulla vanhalla kullalla jotain laakerilehtiä tai mitä ne ikinä olivatkaan olevinaan. Kokardin keskelle tökkäsin vielä valkoisen täplän, jonka sisään koetin ujuttaa vielä pienemmän punaisen (VMA 71085 Ferrari Red) täplän. Kotsan esimerkkiä katsoin taas yllättäen googlesta, pääasiassa tätä kuvaa.

Tätä kirjoittaessani huomasin, että olin unohtanut valtakunnankotkan koppalakin otsapuolelta, joten se tulisi lisätä ennen pitkää. Olin myös mietiskellyt, että koettaisin tehdä jotain sänkiefektiä ukon leukaperiin, mutta en ollut ihan varma, tohtisinko.

Kapteeni kuntoon

Pikakelausta

Kuvienottokäytäntöni olivat näköjään päässeet heikentymään, unohdin näet ottaa kunnolla kuvia kittaus-hiomisvaiheista. Ei sillä, että niissä olisi mitään oleellista ollut, mutta kumminkin. Olin siis tässä välissä kittaillut viime kerralla näkyviinjääneitä railoja umpeen ja hionut rosoja pois hiekkapaperilla.

Sen jälkeen olin liimannut äijälle kätöset kiinni torsoon "laskin kiikarini katsoakseni paljain silmin"-asentoon tai sitä minä ainakin tavoittelin. Taas kittasin rakosia ja perinteisen vuorokauden kuivattelun jälkeen hioin taas turhat pois. Päänkin iskin kiinni, vaikka ehkä sekin olisi pitänyt maalata irrallaan. Ajattelin kuitenkin, että saisin aikaan paremman lopputuloksen (vähemmillä sormenjäljillä), mikäli ukon kuula olisi harteilla.

Maaliruiskimaan

Pohjamaalasin nappulan ja irrallisen hatun Vallejon valkoisella. Sen jälkeen aloitin räimimällä ukon housujenlahkeet panssariharmaalla (VMA 71056 Panzer Dark Grey), nahkakengät tai -saappaat mustalla (VMA 71075 Black) ja lopuksi koko takkiosaston ylimenoineen sakemanniharmaalla (VMA 71052 German Grey). Värit arvoin sekalaisen googlettelun perusteella.

Kaikki loppu tulisikin sitten tehtäväksi käsipelillä. Kapun nuttu ei varmaan ole kenenkään tarkkasilmäisen tai asiasta yhtään suuremmin välittävän mielestä oikea, mutta minä halusin pitkän takin, jota voisin kutsua sadetakiksi tai joksikin vastaavaksi. Mietin jo tässä välissä, että siitä saisi ehkä ovelasti märän näköisen sutimalla osia ensin aika roimasti satiinilakalla ja sen päälle ehkä sinne tänne kirkkaalla lakalla. Ehkä.

Mutinoitten puolitusina

http://makeitstranger.com/

VI

Kuusi vuotta, karmea määrä epämääräistä rutinaa. Näin tiivistäisin tämänvuotisen merkkipaalupostaukseni.

Projekteihin, kuviin tai statseihin en lähde tänään pureutumaan, kun merkkipaalu kolahti otsaan taas aika yllättäen, niin kuin niillä on tapana. Tekstistäni tai omasta tyylistäni voisin ehkä toivoa, että olen jos en kehittynyt niin ainakin saavuttanut jonkunlaisen epämääräisen "laatutason". Ainakin siltä itsestäni tuntuu, kun joskus mulkoilen vanhimpia 'mutinoiden postauksia (niihin linkittääkseni tai jotain merkintöjä tarkistaakseni).

Siltikin toistan mielestäni samoja lausahduksia, sanontoja ja vastaavia ihan liikaa. Mutta minkäs teet, kun omaksi huvikseni näitä kynäilen. Jostain kumman syystä joku erehtyy silti, epätodennäköisesti lukemaan, mutta ehkä katselemaan epämääräisiä kuvatuksia ja sekin on jees.

Projekti VI/16

Edelleen poissa mukavuusalueelta

Taannoinen sukellusveneeni oli yhä kapteeniton. Edellinen yritykseni ihmishahmojen maalaamisesta onnistui aika hyvin (SdKfz 251/1 -projektini peräti viisi vuotta sitten I, II), joten mikä jotten koettaisi maalata yhtä äijää lisää vähän erilaiseen tilanteeseen?

Lähtötilanne

Olin ostanut aikoja sitten Dragonin Rommel esikuntineen -boksin, jossa oli neljä äijää. Kansitaiteen perusteella ainakin yhdellä jantterilla oli pitkä takki ja sehän riitti minulle. Muistelin askia valitessani, että netissä sun muualla Dragonin figuureja oli aina kehuttu aikalailla, mutta sama se minulle, ei näillä ihmismaalausminuuteilla huomaisi eroa parhaan ja ihan ok -tasoisen muovi-ihmisen välillä.

Boksin sisällä oli kaksi rankaa, yhdessä äijät rätteineen ja toisessa kaikenlaista tilpehööriä, kuten kiikareita ja pistoolikoteloita parillekin esikunnalle. Veikkasin, että itselleni riittäisi tässä vaiheessa tasan yhdet kiikarit, jotka voisi sitten liimata ukkoparan kätösiin johonkin asentoon.

Tuumasta toimeen

Päätin rakentaa kansikuvassakin nähtävän oikeanpuoleisen kiikaroivan kaverin ihan suoraan. Vaihtaisin vain hatun verikauhasta koppalakkiin. Koppalakkia saattaisin ehkä joutua käpälöimään jälkikäteen (jotenkin Das Bootin meriupseerikoppalakit olivat vähän pehmeämmän näköisiä kuin maakrapujen natsikoppalakit), mutta saattaisi myös olla, että ihan värivalikoimalla lopputulos olisi ihan hyvä.

Käytin siis suoraan takakannen "rakennusohjeen" merkitsemät palat, joista tuo takki oli ehkä omituisin kokonaisuus. Ovelasti, mutta itselleni täysin turhasti, kaverin lahkeet saisi maalattua täysin ja nätisti takinhelman altakin. Liimasin äijälle jalat kiinni torsoon ja takin selkäosan heti perään. Kevyen koesovittelun perusteella takki olisi aika hyvin sopiva, jos kohta lievää saumakittailua edellyttävä. Ehkä minä malttaisin hoitaa ne kuntoon parempaa lopputulosta jahdatessani.

Tässä välissä pidin käsiä vielä irrallaan ihan sillä, että saisin niiden asennonn pidettyä vielä avoimena. Eivätkä ne olisi tiellä jos lähtisin tuunaamaan tuota takkia etuosastaan. Pikagooglettelun perusteella merivoimain sadetakit olivat vähän erilaiset, ainakaan tuota rinnan poikki menevää remmiä ei oikein kaivattaisi. Ehkä tämä ei olisikaan ihan niin ripeä projekti kuin mitä olin suuruudenhulluna kuvitellut...

Vaan ei se mitään, haasteita pitää aina olla. Luulen silti, ettei Projektimutinaa lähde amatöörinä edes tähtäämään täydellisyyteen, vaan johonkin tarpeeksi siistiin.