Laukaisualusta

Lavetille, häkkyrälle, asetan mä ohjukseni

Paketin osista nämä laukaisutelineen osat olivat kaikken ahdistavimmassa kuosissa. Tärväsin niiden siistimiseen huomattavasti enemmän aikaa kuin niiden yhteenasemoimiseen. Esimerkiksi nuo säädettävät jalat: niiden ja tassujen yhteenliimaaminen oli yhtä sotaa jo sekin, kun asennustapit olivat epämuodostuneisuudessaan quasimodo-luokkaa. Veistä ja liimaa ne silti tottelivat.

Sitten tulikin seuraava tuskan hetki, kun noissa piti mukamas olla jonkunlainen kieleke, joiden päälle tuon deflektorilevyn piti asettua kuin kotiinsa. Pffft.

Annoin pohjalaatan ja tukijalkojen liimauksen asettua hyvän hetken niin, että ne pysyivät kiinni toisissaan mutta eivät vielä olleet niin jumissa, etten olisi saanut oiottua niiden asentoja tarpeen vaatiessa. Liimasin sitten hirveän kiroilun ja vääntämisen kanssa tuon alemmassa kuvassa näkyvän renkaan kiinni ja niiden taas asetuttua aloilleen liimasin puuttuvat poikittaistukiputket kiinni. Aivan jäätävää touhua, sanokaa minun sanoneen.

Tuon häkkyrän päälle tuli rakentaa toinen, irrallinen häkkyrä. Tähän kakkosrenkaaseen asennettiin tuollaiset ylöspäin kaartuvat kilkkeet, parit koristepulikat ja kilkkeiden säätökalikat tai tukipulikat. Ei näistä tietenkään ollut mitään selitystä missään. Samasta syystä en ollut ihan takuuvarma siitä, olinko "siistinyt" ne ihan oikein, kun ohjeen kuvat olivat vähän suuntaa-antavaa luokkaa ja valut jo mainitunlaisesti vähintäänkin kyseenalaiset.

Lopuksi ylempään renkaaseen tuli asentaa kolme lisähärpäkettä, jotka arvelin lähinnä rakettimoottorin sytytykseen liittyviksi laitteiksi. Asentelin ne fiilispohjalta eri asentoihin. Tuo viimeisissä kuvissa näkyvä töröttävä epämuotoinen palanen oli taas yksi mysteeriosa, joka myös näytti aivan karmealta. Mutta kun siitäkään ei ollut mitään tietoa, en lähtenyt tekemään korjaavia toimenpiteitä, ihan siltä varalta, että sen sittenkin tuli olla noin oudosti kuopalla.

Peenemünden bunkkerien tuotoksia

Ohjusta kasaamassa

Varajärjestelmäsäiliö

Istahdin yhtenä keskiviikkoiltana kasaamaan tätä kummallista rakkinetta. Meinasin hämmentyä tyystin heti kättelyssä, kun ohjaamoputkilo piti kasata parista hassusta, merkitsemättömästä palasta. Pohjalevyssä oli yksi pieni kuoppa ohjaussavaulle, joka ei tosiaan jättänyt paljoa tilaa arvailulle. Siihen se selkeys sitten jäikin, liimasin siis kakkosvaihtoehdon penkin sopivanoloiseen kohtaan ja toivoin, että mikään ei jäisi töröttämään tielle runkoa liimatessa. Sitten liimasin molemmat kiekot taas arvaamalla / perstuntumalla pohjalevyyn.

Runko

Siivosin rungonpuolikkaita hullun lailla, enkä silti ollut varma, oliko kaikki tarpeeksi siistiä. Koesovittelujen ja lisäsiivoilun perusteella päätin pistää koko kalikan karaan hätävaraohjausjärjestelmänsä kanssa.

Ilahduin oikein positiivisesti, sillä vehje liimautuikin oikein nätisti kasaan ja ohjaamokin sopi kuin rukkanen. Moottoripäästä en ollut ihan niin vakuuttunut, mutta annoin sen olla kutakuinkin noin, luottaen enempivähempi siihen, että mallin valmistaja olisi jotenkuten kärryillä omasta tekeleestään.

Siivekkyys

Siivet olivatkin sitten ihan omaa luokkaansa. Tai miksi noita lirpakkeita olisikaan pitänyt kutsua, enemmän ne vastasivat minusta nuolen sulkia kuin mitään muuta, mutta olkoon. Toinen niistä tuntui tai ainakin näytti olevan millitolkulla lyhyempi kuin toinen. Samoin niiden asemoiminen oli jotain kamalaa. Tästä tuli kyllä melkoiset 50-luvun scifi-vibat.

Rakettimoottorin suuttimen taakse tuli pari ohjainsiivekettä, jotka näyttivät minusta skaalaan nähden pari kertaa liian paksuilta. En ruvennut viilailemaan niitä lainkaan, mutta mietin kyllä, että saattaisin ennen pohjamaalailua tehdä  niille vielä jotain. Tai ehkä ne eivät näyttäisi näinkään liian typeriltä, kun niitä katsoisi etäisyydeltä ja maalattuna. Hm.

No, ohjus tuli valmiiksi, vacuformattu ohjaamon kuomu nyt puuttui vielä, kun en ollut maalannut pilotin kuolemanansaa vielä mitenkään. Muuta ei puuttunut. Seuraavaksi kävisin laukaisutelineen kimppuun, kunhan vain ehtisin...

Viime hetken päivitys: maalasin sekä kaukalon että ne pinnat, jotka jäisivät ohjaamolasin alle tummalla harmaalla (VMA 71052 German Grey) ja penkin itsensä ruskealla (VMA 71077 Wood).

Projekti V/17

EMW A9 - Amerika Rakete

Tämä oli selkeästi hapankaalipäiden Wunderwaffe-linjalla ja kaukana siellä. Radiolla kauko-ohjattava V2-raketti, jossa oli backuppina joku piruparka kyydissä joystick kädessään. Mitä kummaa niiden päissä oikein liikkui, jos mitään?

Käytäköön tässä perinteikkäästi läpi tulevan projektin osaset, eli yhden sivun ihme: rakennusohjeet. Jännästi ohjus itsessään oli noin sata kertaa simppelimpi kuin sen laukaisualusta tai mikä ihme olikaan. Maalausohjettakaan ei tarvinnut kauaa ihmetellä. Yksityiskohdat, kuten punaiset nurkat siivekkeisiin oli tietenkin merkattu rakennuspuolelle.

Palaset valurungoissaan olivat lähestulkoon järkyttävät. pienimissä osissa näytti olevan enemmän purskeita kuin osaa itseään! Ei se mitään, huviprojektihan tämä oli. Siirtokuviin en kiinnittänyt pahemmin huomiota, oli siinä pari palkkiristiä ja kahden osan hakaristit, jos moisiin halusi tuhota hermonsa. Se jäisi nähtäväksi, mutten uskollisena lukijana jäisi pidättelemään hengitystäni.

Kamov kasaan

Musta hai hampaineen

Rakenteluprosessi oli aika tyypillinen. Ensin pilotin penkki ja kaukalo läjään ja unohduksiin. Sitten rupesin kasaamaan rakettikasetteja ja ohjuslaukaisimia. Ensimmäisenä olivat vuorossa 80mm S-8 -raketit, pari osaa per kasetti ja ripustimet päälle.

Seuraavaksi kasasin 130mm PSTO:t, mallia 9K121 Vikhr (NATO: AT-16 Scallion) ja niitä tuli aika läjä. Tiedä sitten, mikä noiden teho oli,mutta kuvittelisi kahdentoista ohjuksen riittävän ainakin pariin vaunuun tai vaununkaltaiseen vempeleeseen.

Tuplavatkain

Olen aina pitänyt joissain neukkukoptereissa käytetyistä vastakkainpyörivistä tuplaroottoreista. Ne vain ovat näyttäneet metkoilta (ja OFP:ssä sellaisilla oli eri kivaa lennellä). Näiden rakenteellinen monimutkaisuus oli taas jotain, mistä en ole ikinä ollut sen suuremmin kärryillä, mutta voi hyvää päivää, millainen joulukuusi tähän kopteriin piti rakentaa...

Kopterin runko oli tosiaan kahden palan operaatio, myös kaikki lisäosat sopivat toisiinsa kuin nenät ja naamat. Tämä oli oikein miellyttävää rakenneltavaa. Epämääräisin osa oli tuo konetykki (30mm Shipunov 2A42), joka oli aika heppoinen ja vähän pelkäsin, että se oli katkeamassa kun irroittelin sitä rangasta. Heppoisuuden takia en myöskään porannut sen päätä auki, vaikka mieleni vähän tekikin.

Roottorilavat (6) asettuivat aikalailla nätisti asemiinsa, yhtä alalapaa lukuunottamatta. Pistin tuon askarteluveitsen asentoa tukemaan yön yli, näytti purevan ihan hyvin.

Tässä välissä tosimaailma rupesi olemaan vähän tiellä ja askarteluaika kävi vähiin. Pohjamaalaus tulisi tehtäväksi "kun pystyn" ja maalaus itsessään jäisi tietenkin maalaajan oman innon ja inspiraation varaan. Aiemmin näissä on ollut muutenkin viikkojakin välissä, joten Ka-50:n pariin palataan Projektimutinoissa sitten, kun voidaan. Toivottavasti pikemmin kuin puolen vuoden päästä.

Projekti IV/17

Projektiassistentin rynnäkkoheko

Viime syksynä kävimme taas Hobbyscapuassa ja assistenttini nappasi hyllystä Ka-50 -rynnäkköhekon, kun erehdyin sanomaan, että olen aina halunnut tuon tai sen kaksipaikkaisen version. Ota näistä pennuista selvää, mutta samapa se sinänsä, kun saisin itse kuitenkin rakentaa tuon ja kummastella maalausprosessia sitten sivusta.

Rakennusohjeet mahtuivat yhdelle aukeamalle. Maalausohjeilla saattoi heittää vesilintua, ei niitä oltu kuitenkaan katsomassa tai ainakaan niistä ei tultaisi välittämään pennin vertaa. Veikkasin myös, että siirtokuvia ei niitäkään kaivattaisi.

Palasia oli taas kaksi rangallista plus kahdet lasipalat ja arkillinen ei-niin-sotaisan näköisiä siirtokuvia. En odottanut, että rakentamiseen olisi menossa kovin montaa istuntoa.

Miniprojekti III/17

Isänpäivä (esp)

Eilen oli isänpäivä ja sain myös jotain rakenneltavaa riemukseni. Legoja tällä kertaa ja niitähän on aina ollut vallan mukava näpertää. Jonooni kiilasi siis Rogue Onesta tuttu TIE/sk tai ehkä vähän helpommin muistettava TIE Striker.

Rakentelu

Tästä ei nyt jäänyt sen kummoisempaa sanottavaa, legot kun eivät ole vaikeudella pilattuja. Yksi asia on pistänyt silmään näitä tuoreempia väkerrellessä ja se on tuossa ensimmäisen pussukan tuloskuvassa: piiloon jäävät tukirakennepalat tuppaavat olemaan selkeästi kirkkaita palasia. Mitään vaikutusta vempaimen ulkonäköönhän noilla ei ollut, joten siksi ne tosiaan saattoivat olla kirkkaanpunaisia ja ties mitä.

1/5

2/5

3/5

4/5

Valmis

Veikeähän siitä tuli, aikaa meni kai tunti. Minusta tuo avattava takalokero oli aika hauska, sinne tuli pari pilotin selviytymisvälinettä. Näihin oleellisuuksiin kuuluivat pyssykkä, (suunnaton) radiopuhelin ja makrokiikarit. Ohjaamossaan nynnivän pilotin lisäksi boksissa oli myös "tännepäin"-fikkareilla huitova Ground Crew -tyyppi, Shoretrooper ja seinän viereen laitettava ilkeäilmeinen terroristi.

Työjonon päivitys

Joululahjoja ja löytöjä Kuivalaiselta

Pukki toi joulun kieppeillä erinäisiä askeja mukanaan ja kävin alkuvuodesta Vallilassa ostoksilla tmi Kuivalaisen puodissa. Haahuilin ensin hyvän hetken ympäriinsä ja pällistelin hyllyjä varmaan aika tyypillisen ensikertalaisen olemuksella. Nappasin hyllystä Takomin Königstigerin sisuskaluilla varustettuna (olin alunperin katselemassa jotain StuGia tai PzIV:tä, mutta...) ja kysyin sitten, olisiko hänellä jotain täysin älyvapaata sakemannien Wunderwaffe-lentelykonetta. Skaalalla ei ollut niin väliä, mutta jos Lippisch (P13a) löytyisi niin sellaisen ottaisin suorilta käsin.

Ei ollut. Mutta pienen arpomisen ja laatikkosylillisen ihmettelyn jälkeen valitsin miehitetyn V2-ohjuksen myös harkitsemani Natterin sijasta. Älyvapaasta oli puhe, älyvapaata löytyi.

Askit

Amerikkaraketti oli joku tsekkiläinen 1:72-skaalan malli. Jollei muuta, niin wtfif-projektin tästä ainakin saisi.

EMW A9

Pukki tai tarkemmin noitakuninkaat toivat Zvezdan 1:72 -Stukan (joka oli takakannessa tunnettu myös nimellä Stukka). Boksi otti matkalla vähän hittiä, mutta sisällön kunto oli muistaakseni ok, kun vilkaisin.

Ju-87 B2

Takomin tekeleitä en ollut koskaan tehnyt, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Oleellista tässä olivat sisätilat, joita olen hingunnut aika pitkään. 

Königstiger w/ interior

Projektiassistenttikin sai rakennettavaa tai maalattavaa ainakin. Ensimmäinen idea oli "Mä maalaan siitä ruskean!" "Aha, selvä." No, ruskea olisi aina pinkkiä parempi vaihtoehto, jos minulta kysyttäisiin.

Imperial -class Star Destroyer

Valmista: projekti II/17

Vihdoin viimein raketinheitinajokkini oli sellaisessa kunnossa, että sen saattoi julistaa valmiiksi. Napsin viimeiset kuvat (ja näpsäytin sen turkasen vasemman sivupeilin taas irti enkä enää jaksanut edes välittää) ja pistän ne nyt tähän ihmeteltäväksi. Niin joo, se tekosyy, kai sekin tulisi sepittää tähän väliin.

Tarina

Kaikkihan tietävät, että rakas itänaapurimme on miehittänyt osaa Ukrainaa jo hyvän hetken. Alkuun uutisissa oli tarinoita näistä vihreistä miehistä, tunnuksettomista soltuista. Päätin hulluuksissani sitoa tämän hyrskyttimen kohtuutuoreisiin tapahtumiin, kun joku ehdotti digicamoa perinteikkäämmän sijasta.

Vaikka digicamo ei itsessään ole mikään uusi idea, se on noussut laajempaan käyttöön vasta nyttemmin. Tälläkin taustalla Ukrainan tapahtumat olivat teemaan sopiva veto. Ovien kylkiin tulleet Kaartin merkit näyttivät samoilta kuin mitä paikan päällä ilmeisesti* tavatut hippasen raskaammat heittimet ovat myös kantaneet kyljissään. Ehkä siis yksikön (en lähde kääntämään väkisin suomeksi, kun en ole asiaan tarpeeksi perehtynyt: 439th Guards Rocket Artillery Brigade) varastossa oli vanhoja BM-21 -heittimiä, joihin ei riittänyt GPS tai ГЛОНАСС -laitteita, niin saattoivat hyvin väittää, että ajokki oli vain eksynyt vähän väärälle puolelle rajaa...

Kuvat

Tässä nämä perinteikkäät myötäpäivään kiertävät pää- ja väli-ilmansuunnista napatut kuvat fiilistelymielessä.

Oudot bonuskuvakulmat

Siinä nyt pohjastakin kuva, että sekin näkyy tehtynä

Vihoviimeinen kuva konehuoneesta. Melkein lähdin rustaamaan konepellille toimivia saranoita, mutten sentään ollut ihan niin sairas mieleltäni.

*) Internet-lähteiden luotettavuudesta saati sitten niiden puolueettomuudesta tämän teeman ollessa kyseessä en voi enkä välitä mennä takuuseen tänä valeuutis- ja propagandantäytteisenä aikana