Edistystä!

Tämän postauksen ydin on "uudelleenmaalaus". Koko naamiomaalaus on saanut toisen maalikerroksen, osa aiemmista räkimisistä on saatu jotenkin jemmaan, mutta uusia sain tietysti aikaan. Kas, mikä yllätys. Jos nyt sanoisin jotain puolustuksekseni, niin kyllä tämä parempaa jälkeä on kuin ykkösruiskumallini, Sturmpanzer IV. Eli eiköhän tässä olla eteenpäin menty, vallankin kun tämä on toinen tekemäni vapaalla kädellä roiskittu kaavio.

Kehityksen jälki

Heitän heti kuvat pääsuunnista, joista ehkä näkee eron edelliskierrokseen. Huomattavin hienous on toki vaunun takaosassa, jossa on vihdoin käytössä koko värikavalkadi. Köh.

Ketjunketkut paikalleen ja iso kissa liikkeelle

Niin, jätin kehumatta, että kakkosmaalauskierroksen jälkeen päätin antaa kissapedolle tassut. Olen vihdoin myös oppinut, miten lakutelat saa näppärimmin paikoilleen. Vetopyörä (ja tilan vaatiessa myös sen vieressä oleva telapyöräpari) jätetään irralleen, kun muut liimataan paikoilleen. Kun muu telakoneisto on jämäkästi paikallaan, vetopyörä tuupataan ketkun päähän paikalleen ja pujotetaan ketjulenkin vastapää muiden pyörien ympäri paikalleen. Jos etummainen telapyöräpari on ollut irti, sekin liimataan nyt. Sitten huljautetaan liimat vetopyöränkin kiinnityspalikoihin ja väännetään koko roska paikalleen. Tadaa. Toistetaan sama toiselle telaketjulle, kun uskalletaan.

Mitäs sitten?

Huvikseni otin parit kuvat siten, että nuo vielä irralliset osat olivat vain lepäämässä loppusijoituspaikoillaan. Näkeepähän, mihin ollaan menossa.

Tässä hämmentävässä lopetuskuvassa pointti on moottorin ilmanottoaukkojen filtterien rangat. En ehtinyt silputa tarralapusta sopivia kaistaleita, jotta olisin saanut verkot noihin päälle. Alunperin olin meinannut, että jätän nuo raamit ihan vain vihreiksi, mutta ne jotenkin erottuivat, joten sutaisin parit kevyet harmaat runnut niihin. Lopputulos näyttää hitosti paremmalta.

Loppu-uho

Tiedä nyt, onko tuossa mitään ihmeellistä maalattavaa enää. Kansallisuustunnuksia sun muitahan tuo torni kaipaa kylkiinsä ja muuta sellaista, mutta pikkupuljaamistahan se enää on. Sotkeminenkin on tekemättä. Tai siis se tarkoituksellinen sotkeminen, ei omasta koheltamisesta johtuva ;)

Enköhän pääse syömään nämäkin sanani vielä jossain välissä.