Vakaa vanha...
Tarmokkaan asentelun seuraava kohde oli lentopelin takapuoli. Sivuvakaajat ja kaverinsa vaakatasossa (ei, en ikinä muista kaikkia lentokoneiden eri osien virallisia nimiä, koettakaa kestää) eivät kaivanneet samanlaista vakaata paikallaanpitelyä asettumisensa ajaksi, mikä on aina plussaa. Tuohan rupesi jopa näyttämään joltain!
Oleellinen puute
Kuvia ihastellessa silmiin saattoi pistää takaosassa ammottava reikä tuossa puuttuvien moottorisuuttimien välissä. Ilmeisesti samalla vaivalla kun aseistus jätettiin pois, jätettiin myös ilmajarruviritelmän välistä jarruvarjopaketti. Viipaloin valuranganpätkästä pienen kalotin tuohon tilaan ja onnittelin itseäni. Ruma ratkaisu? Ehkä, mutta on se aina parempi kuin tyhjä ontelo, sanon minä.
Kauniiksi lopuksi tarjoan kuvatuksen keskeneräisestä etulaskutelineestä. Toinen noista vipstaakeista jäi odottelemaan ensimmäisen liimauksen kuivumista ja letkut puolestaan myöhempää ajankohtaa. Edistystä tapahtuu, vaikkakin hitaasti.
Niin ja minähän vasta palasin lomalta maanantaiyönä, ei tässä ajassa ihan mitä tahansa ehdi. En edes minä, vaikka ripeä olenkin sille päälle sattuessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti