Palikoiden pohjamaalauksesta ei varmaan olisi muuten mitään muuta sanottavaa kuin "pohjamaalasin palat", jollen olisi kuvitellut tuota XXIII-tyypin sukelluspurtiloa varten hommaamaani spraytölkkiä soveltuvaksi tähänkin käyttöön siinä ripeydessä kuin missä sitä käytin. Suomeksi: kohelsin ja hyvä osa hilseili irti kun maali kuivui jotenkin jännittävästi.
Eli valtaosa valkoisesta maalista piti hinkata mäkeen ja räimiä sitten kynäruiskulla uudet (harmaat) päälle. Enpä tee tuota virhettä toistamiseen. Mukamas.
Jotain konkreettisempaa ja ehkä näytettävääkin aikaansaadakseni vetelin maskiteippiä ympäri kuomua. Koko pinta-alan ollessa tyystin peitossa jäljitin parhaan taitoni mukaan askarteluveitsellä kuomun reunauria ja revin ylimääräiset teipit mäkeen.
 |
| Sujui se Stukan kuomuja paremmin |
Loppupaloja (siipien yläpintoja ja rungon takaosaa) maalatessani räimin tietysti kuomunkin kuntoon. Pienen googlettelun jälkeen olen varmaankin jo kärryillä siitä, mitähän väriä noissa ohjaamoissa sopisi käyttää ja pitääkö minun käydä taas maalikaupassa sitä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti