Sukkulalitkua

Korostelua

Valkoisella koskemattomia harmaita kohtia päätin korostaa harmaalla litkulla (Vallejo Model Wash for dark & grey vehicles (76516 Grey)). Ehkä tuota voisi soveltaa myöhemmin vielä valkoisiinkin kohtiin, mutta testaisin kyllä pohjapanssaripuolella, koska jos litku pilaisi valkean, se ei haittaisi mahapuolella ehkä ensinkään.

Aloitin huomaamattomimmasta kohdasta, nokkaosan alaetureunasta. Kävin aika ripeästi läpi koko kalikan, nurkkiin ja oveliin muotoihin keskittyen. Jokunen kirkkaahko väriläiskä (punainen, vihreä, sininen väri kaapeliin, painikkeeseen) saattaisi parantaa tuota aluetta rikkomalla monotonista harmaata maailmaa. Kenties, kenties...

Sukkulan eturunko jäisi loppujen lopuksi aika hyvin nokkamodulin varjoon, mutta silti tiesin litkun korostavan tätäkin aika kivasti. Ehkä joihinkin kohtiin olisi voinut vetäistä ruskeaa tai mustaakin litkua, mutta ainakin tässä välissä harmaa kelpasi. Sisäosaan en koskenut, koska olin lukitsemassa laskusillan kiinni-asentoon kun niin pitkälle ehdittäisiin. Ramppi ei jotenkin näyttänyt niin hyvältä, että olisin halunnut pitää sen avattavana.

Sukkulan selkäpuoli kaksoislasertykkeineen oli nyt vähän parempi, mutta nuo kaapelimaiset vedot saattaisivat nekin toimia paremmin esimerkiksi mustina. Nokan pohjan lailla pari monotonista aluetta rikkovaa yksityiskohtaa olisivat hyvä juttu. Lasertykit maalaisin varmaankin mustiksi, gunmetal (saati sitten kirkkaampi teräs tai peräti kromi) ei välttämättä olisi tuolla kotonaan.

Loppuyhteenvetona: parin prosessiaskeleen päässä olisi varmaankin satunnaisten hillittyjen väriläiskien lisääminen harmaaseen yleisilmeeseen. Siivet olivat jo ok, joten niihin ei tarvitsisi käydä, ellei sitten paria lisähuitaisua taitetulla valkoisella laskettaisi. Tämä tehtäisiin samalla kerralla sukkulan moottorien ympäristön kanssa, se kun oliv kuvassakin selvästi nähtävissä edelleen keskeneräisenä.

Ysimyrsky

def get_blog_age(self):
    age = 9 # ref. Rise of Skywalker
    return age

Yhdeksän täyttä vuotta takana. Tämä viimeisin vuosi on ollut aika hidastempoinen, kuten edellinenkin, jos sitä tarkasteli pienoismallinäkökulmasta. Kaikkeen muuhun aikaa onkin sitten huvennut vaikka millä mitalla.

Pygame

Keulille heittämäni python-pätkä sisälsi muuten ensimmäiset (joskin typerät) koodirivini millään kielellä sitten huhtikuun 2018! Ehkä saisin jossain välissä asennettua koneelleni python 3:n, uuden pygamen ja sen sellaiset, jotta voisin käydä jollain riemulla taas pöljän peliprojektini kimppuun. Todennäköisesti heittäisin sen /dev/nulliin ja aloittaisin jonkin muun parissa, koska historiaa ihastellessa käpälöin tuota projektia viimeksi viisi vuotta sitten (osa IX, miten sattuikin!).

Pelaaminen

Myönnetään, olen ollut viime vuosina todella laiska ja hypännyt todella helposti mättämään mieletöntä Steam-backlogiani lyhyemmäksi. Tietyssä mielessä on ollut hyvä, että Projektiassistentti 1 on nauttinut Minecraftista yhä enenevässä määrin jo aika monen vuoden ajan, joten koneajasta on tullut jopa rajallista ja toisen pelatessa olen saanut työnnettyä itseni vähän tarmokkaammin muovin maailmaan.

'Mutinoissa olen rutissut vain Battletechistä ja Stellariksesta, koska en jotenkin ollut siinä uskossa, että Stacking, Costume Quest, Brütal Legend, Bridge Constructor Portal, Deadbolt, Broken Age, Mudrunner ja vanha Shadow Warrior innostaisivat ketään, saati sitten, että minulla olisi niistä kovin erikoista ja uutta sanottavaa. Ehkä ottaisin seuraavaksi näppäiltäväksi jonostani Production Linen, joka saattaisi toimia aika kivasti väkevine Factorio-vaikutteineen.

Pienoismallit

Kuluneen 365 päivän aikana olen saanut aloitettua ihan puolikelvollisen määrän (6) malleja, joista peräti 4 oli Metal Earth Modelsin sarjoja. YT-1300, Slave I, Tiger I, Soundwave sekä muovinen Ju-87 ja edelleen kesken oleva Lambda-luokan sukkulan restaurointi. Näistä kaksi viimeistä olivat tämän vuoden projekteja, viime vuoden neljä projektia (rakennus- ja raportointiaikatauluni ovat olleet pitkään aika mehevästi epäsynkassa: IX/2017 valmistumispostaus tuli ulos aikalailla tasan vuosi sitten) tein loppuvuodesta, yhden jäädessä raportoinniltaan ainakin tämän vuoden alkuun. Tosin jos miettii, että tuo tekisi yhteensä 2kk per kyhäelmä, jokin on syönyt aikaa sian lailla, sillä MEM-setit ovat olleet aina hyvin ripeitä.

Tämä vuosi näyttää aika, sanoisinko, suorastaan häpeälliseltä tällä saralla. Katsotaan, saisinko kolme projektia kasaan. Ja minkä kimppuun minä sukkulan jälkeen kävisin? Ehkä se melkein kolme vuotta sitten ostamani Kuningastiikeri sisätiloilla pääsisi vihdoin jonon keulille? Tosin se ei todennäköisesti valmistuisi loppukuukausina enää.

Numeroita halki historian

for number in numbers:
    crunch(number)

Kaikenkaikkiaan tämän kirjoittamishetkeen mennessä olen typotellut kasaan 491 postausta, joista luonnostilassa oli 6 ja julkaisua odottamassa 3. Edelliskuussa rutinoita käytiin lukemassa 748 kertaa (wtff) ja koko 9 vuoden aikana 28950 kertaa. Koska kirjoittelen edelleenkin ihan omaksi huvikseni, enkä mainosta tätä missään, olen aina vaan järkyttynyt tällaisista numeroista. Järjetöntä hommaa.

Uniikit korostukset

Maalivarastomietteitä

Kävin läpi maalivarastoani ja nappasin ensimmäisenä mukaan ehkä vähiten suosimani vaaleanharmaan sävyn (VMA 71121 USAF Light Grey), koska ajattelin, että se ehkä sopisi kuitenkin tähän vekottimeen parissa yksittäisessä paikassa. Toiseksi valitsin RLM:n vaaleansinisen (VMA 71101 Hellblau RLM 78) ja päätin että kaksi ylimääräistä väriä saisivat riittää.

Olisin voinut kasvattaa lopputuloksen kaoottisuutta maalaamalla eri lokerot eri tavoilla, kompensoidakseni symmetrisesti maskattuja korostuslaatikoita. Maalasin ne kuitenkin kaikki samalla tavalla eri puolilta alusta, enkä kokenut, että lopputulos olisi tullut siitä sen tylsemmäksi. Kunhan tiedostin erilaisia lähestysmistapoja tähän koko projektiin.

Nelikulmioiden täyttö

Käytin ameriikan ilmavaivojen väriä kiinteän siiven etummaisiin kalikoihin, sekä kääntyvien siipien alapintojen pitkiin takareunanmukaisiin alueisiin. Ne nyt vain tuntuivat jostain syystä sopivimmilta paikoilta tälle nimenomaiselle värisävylle.

Kaikki loput maalasin Luftwaffen vaaleansinisellä, joka oli minun silmiini todella hyvin tähän harmaa-valkoiseen alukseen soveltuva. Mielessäni kyllä kävi, olisiko minun sittenkin pitänyt käydä hakemassa myös harmaanviolettia (RLM 75), mutta maltoin kuitenkin mieleni ja pitäydyin värisävypäätöksessäni.

Maskeitta

Teippien poistamisen jälkeen tuo näytti aika mainiolta. Ehkä kiinteän siiven vasemmalla sivulla, taka-alakulmassa voisin käydä uudelleen kynäruiskun ja taitetun valkoisen kanssa, mutta muuten olin tyytyväinen. Rungon etu- ja takaseinämät kävisin ainakin litkuttamassa, ehkä myös vastamaalaamani harmaat / vaaleansiniset osat, mutta valkea osat saattaisin jopa jättää tuollaisiksi. Pelkäsin vähän, että haaleakin litkutus saattaisi olla turhan väkevä.

Siipipaneelien suojaus

Teippiä, jee!

Lambda-luokan sukkuloita saattoi maalata ja tyylitellä ihan miten lystää. Suuren Bob Rossin sanojen mukaan, "voit tehdä ihan mitä haluat, se on sinun maailmasi". Päätin olla puolitylsä ja vahvempien yksilöintien asemesta toteuttaisin muutaman oleellisen paneelin harmaana - ruhtinaallisesti kahta eri värisävyä käyttäen!

Teippasin ensimmäisenä kääntösiipien päistä, sisäpuolelle lopullisesti jääviltä sivuilta toisiksiuloimmat kalikat. Olisin varmaan voinut toteuttaa tuon niinkin, että molemmista olisin maskannut pelkästään tuon sisemmän osan tai peräti yhdestä yhden ja toisesta toisen. Valitsin kuitenkin molempiin saman muodon.

Pääsiivestä iskin silmäni ensiksi takareunassa oleviin laattoihin, ne kun olivat ehkä turhankin itsestäänselvät korostuskohdat. Päätin maalata kaikki nämä kolme nelikulmiota.

Prosessini

Ennen kun pääsen kuviin, ajattelin selvittää, miksi olin tuhlaamassa aikaanne ja tallennustilaa teippauskuvilla. Oman muistikuvani mukaan en ole aikoihin dokumentoinut kovin hyvin työvaiheitani ja omaa prosessiani oikeastaan minkään tekemisen kanssa, vaan ennemmin mennyt paljon kevyemmällä "tosta se lähti ja tollanen tuli"-kuvastolla ja selityksillä.

Ei sillä, että kuvittelisin, että joku lukee Projektimutinoita oppiakseen jotain uutta tai vertaillakseen lähestymistapoja maskiteippaukseen :D Oman vaihtelunhaluni ja sen sellaisen takia päätin selittää asioita vaihteeksi näin päin.

Nonni. Koska kaikki ulkoreunat olivat sellaiset, että ne saisi rajattua suoraan ulkoreunojenmyötäisillä teipinpätkillä, aloitin kahdesta kalikkaväliköstä. Olin maalaamassa nelikulmioiden sisukset ja kohoreunat, joten kaikki niiden ympärillä oli suojattava. Vedin siis teipinpätkät tiukasti välitilan päälle ja painelin teipin tiukasti myötäilemään kohokuvion ulkoreunoja.

Seuraavaksi leikkasin teippeihin askarteluveitsellä viillot kohoreunojen mukaisesti. Terävän kärjen etu oli se, että sain teipin silvottua ilman, että jouduin painamaan niin kovaa, että olisin samalla kaivertanut uria muoviin asti.

Pienellä teränkärjellä avustettuna ylimääräiset teipit lähtivät matkoihinsa. Hyvältä näytti vielä tässä vaiheessa.

Tähän ei mennyt kovin montaa minuuttia aikaa. Suurin hidaste oli sukkula itse, koska jouduin vähän tasapainottelemaan sitä pöydän ja jalkani välissä tukea varten mutta silti taittosiipeä varoen.

Halusin kiinteään pääsiipeen vielä jotain muuta kuin ilmeiset kolme lootaa. Valikoin etureunasta yhden pienen suunnikkaan ja maskasin sen ympäri. Toistin identtiset toimenpiteet molemmille pääsiiven puolille, vaikka mikään ei siihen sen erikoisemmin pakottanut.

Viimeiset paneelit

Nyt minulla oli jäljellä enää kääntyvien siipien pohjapuolet, jotka piakkoin tulisivat olemaan ne ensimmäisenä ulospäin näkyvät puolet. Ehkä aika tylsästi maskasin nekin molemmat keskenään samalla tavalla ja niistäkin maskasin kärjestä yhden suorakulmaisen puolisuunnikkaan.

Vihoviimeiseksi korostettavaksi paneeliksi valikoitui tuollainen pitkä ja kapea suorakulmio, joka kulki siiven takareunassa, taittokulmasta kohti kärkeä. Se nyt jotenkin vain tuntui kivalta kohdalta korostaa.

Juuri ennen kompressorin käynnistymistä

Väliotsikon mukaisesti, juuri ennen kuin aloitin maalaamisen, läiskin ihan älyvapaan nipun post-it -lappuja suojaamaan ylivuodolta. Osa suojamaskeistani kun oli aika kapeita, kaipasivat niiden naapurialueet ainakin henkistä turvaa.

Kirkkaanvalkoinen korostus

Olin heilunut mielessäni eestaas, vaivautuisinko sittenkään käyttämään kirkkaanvalkoista korostusta sukkulani kanssa. Huolia oli kaksi: joko sen aiheuttama efekti olisi ihan liian vahva ja tärväisi koko taitetun valkoisen idean tai sitten sitä ei edes huomaisi. Etuna taas olisi ehkä se, että se saattaisi korostaa hienovaraisesti yläosia.

Päätin kuitenkin, että koko roskan pilaaminen olisi aika epätodennäköinen skenaario ja jos kakkoshuoleni iskisi, en olisi tuhlannut kuin vähän aikaa, teippiä ja pari hassua tippaa maalia.

Suojamaskaus

Vain ohjaamon vastamaalatut sisäosat kaipasivat erikoissuojelua, koska kaikki muu oli muutenkin jo valkoista jollain sen asteella. Teippasin ohjaamon rajat tiukasti ulkoreunoiltaan ja tyhjän tilan täyttäisin talouspaperilla. Paperitollon ideakin oli suojata kaikkea tasan ylhäältä käsin tulevalta maalisumulta, sivuille jäävät aukot eivät haitanneet koska en ollut töhöttämässä maalia kuin yhdestä kulmasta.

Korostusmaalaus

Ruiskutin puhdasta valkoista (VMA 71001 White) ensin ohjaamo-osan päälle ja sen jälkeen jatkoin rungon korostamista. Pidin rungosta kiinni niin, että siivet pysyivät mahdollisimman nätisti samassa asennossa laskeutumismoodissa. Ohjasin maalisuihkun aikalailla suoraan ylhäältä pääosin yläsiipien alueelle, mutta kävin myös lähempänä runko-osaa, jotta siihenkin osuisi vähän valkoista. Pidin etäisyyden silti aina vähintäänkin kohtuullisena, koska en halunnut voimakasta se hyvin selvästi erottuvaa valkoista kerrosta mihinkään, vaan kuten nimikin kertoo, korostuksen.

Allaolevassa kuvassa palikat olivat kuivumassa (noin kevyt kerros oletettavasti oli jo kuiva, mutta kaiken varalta). Jos ei muuta niin ylierottuvaa efektiä en ollut toteuttanut, joten siinä mielessä kaikki meni hyvin.