Viherry!

Edistystä

Sain vihdoin kaiken kohelluksen ohessa kaivettua ruiskun esiin ja sohittua vihreää maalia tuon vaununkuvatuksen pintaan. Suunnattomaksi hämmennyksekseni aukkojen peitoksi vetämäni maalarinteippi ei ollut falskannut mistään kohdasta! Tämähän on ihan järkyttävää.

Mutta mutta

Pientä paikkailua tarvitaan kyllä vielä, osa pinnasta jäi vähän epämääräiseksi. Pääasia on taas se, että huonomminkin olisi voinut mennä.

Hupsis, unohtui!

Simpura

Rupesin tuossa muutama tuokio sitten innokkaasti valmistelemaan vaununpalasia ruiskuttelua varten. Sitten tornia käsissäni pyöritellessäni hoksasin loppuviikosta ilmenneen hämmingin: tornin sivulevyt eivät menneet kiinni ihan täydellisesti, vaan takakulmia pitäisi kittailla vähäsen.
Mitäs siinä sitten arpomaan, kittiä levittelemään ja kuivattelemaan. En minä olisi mitään halunnut maalatakaan tänä iltana.

Kk on tuossa vain lojumassa

Tornissa kukkumista

Jatkoa edellisestä

Torni on ollut viime viikkojen ykköskohde, koska se on kutakuinkin viimeinen keskeneräinen osakokonaisuus. Sisäkylkiin ei tule kovinkaan paljoa rompetta, parit konepistoolit lähipuolustusta varten, varakiertokaukoputki tai vastaava, pari boksia ja tyhjä kela. Mietin, että olisiko tuohon kelaan pitänyt vetää jotain sisältöä, mutten vielä keksinyt, mitä siihen oikein sopisi kiepittää.
Tuhrasin palikat vihreiksi ihan käsipelillä tässä vaiheessa. Ulkopinnat roiskin sitten, kun sinne asti päästään.

Tornia kasaan

Kun olin saanut telineessään lojuvat patruunalaukaussetit maalattua kelvolliseen kuosiin, ryhdyin kasaamaan tykkitornia. Pitääkseni pakotiet avoinna tämä tarkoitti tietysti sitä, että vain etu- ja takaosat pääsivät paikoilleen ja kylkilevyt jäivät odottelemaan hamaa tulevaisuutta. Eivät ne olleet edes vielä valmiit, joten ei niitä olisi kannattanut kiinnittääkään (kts. mielettömät reiät noissa kuvissa).

Olin jotenkin kuvitellut, että nuo naurettavat valulaitteiston jättämät onkalot tornin sivulevyjen sisäpinnoissa olisi edes sijoiteltu sen verran fiksusti, että tornin kalusto olisi peittänyt ne. Ehei veikkonen! Roinaa oli sekä ihan liian vähän että ihan toisaalle sijoitettuna, ehkä valun rumuutta alleviivatakseen. Koska hyvänsuopa oletusarvaukseni meni (taas) näin vakavasti metsään enkä halunnut jättää sotakonettani näyttämään teinin poskilta, kaivoin Tamiya-kittini (putty) esiin ja siloittelin palasia vähäsen. Kevyen päällemaalailun jälkeen lopputulos oli ainakin siedettävämpi. Jees.

Koesovittelua

Tietysti tornia piti koesovittaakin vähän, että näin, oliko tästä tulossa yhtään mitään. On tulossa.
Kuvista näkee myös, että pyörsin (taas) pyhät puheeni ja iskin sarjan hantaakit sittenkin kiinni sekä moottoritilan että kuskin ja ajajan luukkuihin. Testaamani räätälöidyt (kustomoidut) jekkulankakahvat eivät oikein toimineet halutulla tavalla. Sarjan muovimöhkäleet olivat paremman näköiset, järkyttävää kyllä.

Tykkiä torniin

Tavallisen hitaasti

Viikon aikaansaannokset ovat jääneet häkellyttävän vähäisiksi, tosimaailman sysättyä ajankäytön useampaan kertaan keskeytysvektorille. Näin käy välillä. Sain siis tasantarkkaan tykin peräkappaleen kasaan ja tornin rinkulaan kiinni. Eipä tuossa mitään kummempaa. Niin no, ohjeessa oli kiehtovasti kahteen kertaan listattu käytettäväksi osa 18E (E-rangassa osa 18 on tornin taka-alaosa) ja tähän kuvaan se olisi tullut tuon alemman veivin yläpuolelle pistoolin kahvan näköisena vimpaimena, kepakkoonsa kiinnitettynä. En sitten löytänyt mistään muualtakaan vastaavaa osaa, saas nyt nähdä mitä tuolle teen. Simpura.

Uusi muutos rakennusjärjestykseen

Ohjetta väijyessäni tulin siihen tulokseen, että jatkoaskeleet tulevat olemaan kutakuinkin seuraavat: kasailen tornin hissukseen samalla sisäpuolia käsin maalaillen. Kun torni on kasattu ja paikallaan, voin roiskia maalit ulkopintaan koko vaunun mitalta. Alunperin meinasin tehdä vähän toisin, mutta tornin detaljointi olisi aikalailla haastavaa kokoonpanon jälkeen. Jotta näin.

Kokonaisuushan on jo melkein nähtävissä!

Vauhtia näppeihin

Räpellysinnostus puraisi mehevästi, joten olen askaroinnut vaununkuvatuksen parissa vähän joka päivä. Kun sain rungonpuolikkaat kutakuinkin hyvään kuosiin, jäljelle jäi enää sekä jo toissaviikolla miettimäni kustomoidut hantaakit ja rakkineen kasaanlyönti. Luonnollisestikaan en ikinä malttanut kaivaa jekkulankojani mistään, vaan kahvat loistavat edelleen poissaolollaan. Kyllä minä ne joku päivä saan väänneltyä paikoilleen.

Telahäkkyrät

Kun vaunun runko oli kutakuinkin siinä kunnossa, että työkaluja lukuunottamatta mitään ei enää uupunut, käänsin ahnaat sormeni kohti telakoneistoa. Vetopyörät iskin kasaan ja löin paikoilleen, ajatuksenani oli jättää idler wheel (suomenkielinen termi hakusessa, johtopyöräksi sitä jossain pienoismallit.net-rutinoissa kutsuttiin) irralleen ja kiinnittää se sitten samaan aikaan lakujen kanssa. Näinpä seuraavaksi askareeksi nousikin telapyörien ja niiden kiikuttimien kasaaminen.

Taidan toteuttaa noiden maalaamisen erikseen ja kiinnittää ne sitten myöhemmin (erikseen maalattuun) runkoon. Saan samalla ehkä sotkettua nämä kiikut ja alarungon vähän hienommin kuin jos rupeaisin säistämään vasta sitten, kun koko sekamelska on nipussa ja osaset varjostavat toisiaan ikävästi.

Amme umpeen ja menoksi

Mitäs tässä enää arpomaan, kun kaikki on melkeinpä valmista siinä määrin, jossa on tarkoituskin? Pienen kuivasovittelun jälkeen paiskasin kannen kiinni ja jätin kuivumaan. Kuvat ovat kiireestä johtuen karmeat, pahoittelen mitä syvimmin. Vaiheessa-kuviahan ne ovat, joten pidätän oikeuden rakeisen sotkun jakamiseen, valmiista tekeleestä sitten otan vähän huolellisempaa todistusmateriaalia.

Näin. Joudun toki roiskimaan korjauskerroksen pohjamaalia, mutta se vaihe oli tiedossa jo iäisyys sitten. Taidan kyllä siirtyä seuraavaksi tornin kimppuun ja hoitaa maalailun vasta ihan lopuksi. Takarungosta puuttuvat kaikensorttiset työkalut eli lapiot, moukarit ja rautakanget - ne pääsevät paikoilleen kun runko on britti-imperiumin hengessä vihertävä.

Taka- ja ylärungon kimpussa

Bisnestä tavalliseen tapaan

Olen pakertanut vaunun parissa kutakuinkin siellä, missä aiemminkin. Rakentelujärjestys on vähän mielivaltainen ja riippuu aikalailla siitä, mitä meinaan milloinkin maalata. Tuoreimmat rakentelutuokiot ovat keskittyneet takarunkoon ja eilisiltana napsin luukkuja paikoilleen kannella. Kuskin ja radistin luukkujen kahvoja en käyttänyt, koska minusta nuo palikat näyttävät ihan liian suurilta kaikkeen muuhun verrattuna. Koetan metsästää jostain pienimmän (halkaisijaltaan siis) metallilankani, jos siitä vaikka saisin kivat hantaakit aikaan. Jos jotain muitakin oleellisia paikkoja on, taidan toteuttaa samanlaiset niihinkin ihan vaan yhtenäisyyden ja askartelun vuoksi. Muuten mennään aikalailla suoraan askista -metodilla, koska muuten tähän menee vielä enemmän aikaa ja haluaisin kovasti saada tänä vuonna edes pari projektia valmiiksi asti ;)

Kohelsinkohan?

Ideana on jättää luukut kiinni, joten sisätilojen kanssa en meinaa ottaa paljoa kierroksia. Jostain syystä tuossa takarungossa oli silti vähän ylimääräistä hämminkiä. Palikat olivat ymmärtääkseni siihenkin asti ihan oikeilla paikoillaan ja olivat sopineet mitä mainioimmin. Vaan kun rupesin puskemaan bensatankkeja paikoilleen (niiden sivulirpakkeista syntyi jonkunlainen hämmentävä puolipohjaton laatikkoviritelmä), palaset eivät sopineet niin millään. Pohjat eivät uponneet pohjaan asti ja reunat tökkivät nekin vastaan, lopputuloksena millitolkulla irvistystä takareunassa. Mengelöin siis ylimääräiset mäkeen sillä idealla, että luukkujen takana ovat mitä ovat - vain ulkomuoto ratkaisee.

Nyt arvon hiljaa mielessäni, onko noiden sisäpintojen maalaaminen alkuunkaan oleellista vai pitäisikö niihin huljauttaa vain pikainen maalipinta. Jos jättäisin ne pohjamaalin ja paljaan muovin värisiksi, jäisivät ne mitä todennäköisimmin kuitenkin kaivelemaan. Niin ja alakautta saattaisi nähdä vähän tuonne sisäpuolelle, joten ei noita ihan alastomiksi voi jättää senkään takia!
Taidankin siis jo tietää oman vastaukseni.

Pommiräkkejä

Tästähän jäi osia yli...

Viikon saavutukset ovat taas pienet mutta sitäkin valtavammat. Sotkin vähän lattioita, jotteivät ne näyttäisi ihan neitseellisen valkoisilta, mikä ei oikein sovi paskaiseen sotakoneeseen. Kohelsin vähän noiden ammustelineitten kanssa mutta siitä huolimatta päätin, etten lähde tunkemaan kaikkia 32 tuubia ohjeessa tarjottuun tapaan. Syy? Tekele näyttää vähän vähemmän lavastetulta, kun kaikki ei olekaan täynnä tai muuten tiptop-kunnossa.

Kikkakeppostelua

Muistelin jostain lukemistani, että teipinpätkistä saa käteviä syöksyvöitä piloteille. Sovelsin ideaa vähän omaan käyttööni sopivammaksi. Siispä saksin erilleen muutaman pätkän maskausteippiä ja viipaloin ne pituussuunnassa skaalaansopivampaan leveyteen (fiilispohjalta). Huitaisin ne jotenkin noiden putkien yli ja huljuttelin Devlan Mudilla vähän vähemmän räikeiksi. Ne ovat olevinaan kuormansidontaliinoja. Minkäänsorttisia lukkoja tai klipsuttimia en sentään keksinyt askarrella...

Ei se minusta ihan karmealta näyttänyt.

Takaisin maalien pariin

Törkeysjärjestys

Todellinen maailma on taas vaihteeksi hidastanut erinäköisten projektieni (3+) etenemistä ikävästi. Vaan minkäs teet, harrasteet eivät ole aina prioriteettijonossa ykkösenä. Otin silti itseäni jälleen niskasta kiinni kevyellä otteella ja roiskin valkoista sisämaalipintaa vaunun sisätiloihin. Lisäksi googlettelin vähän, josko sisätiloista olisi vaikka ihan värikuvia tarjolla niin, että saisin jotain ehkä oikeankin näköistä aikaan.

Huolellisen tutkimustyön tulos

Nuo radiolaitteet olisivat olevinaan vihreitä. Katsotaan, saisinko maalattua noita jo tänään illemmalla. Ehtiminen riippuu tapansa mukaan ympäröivästä maailmasta vaatimuksineen.

Oma koodailuprojekti, osa V

Pikkumuutoksia sinne tänne

Saavutukseni näiden viikkojen aikana ovat aika vähäiset, kiitos vajaan kolmeviikkoisen loman ja kaiken muun pienen. Koetin vähän sörkkiä 'roidien törmäilyä siten, että massaerolla olisi vaikutusta - isompaan törmääminen vaikuttaa siihen isoon kiveen vähemmän kuin pieneen jne. Viilailuahan tuo vaatii, mutta on askel vähän normaalimpaan suuntaan. Nyt megamurkula ei lähde kiitämään tuhatta ja sataa kun pikkumurikka kolahtaa siihen. Ja jos oikein hassusti käy, se halkeaa kahteen suureen murikkaan.

Huvikseni kokeilin väkertää vaaleansinisen gridin taustalle. Ikäänkuin koko roska olisi tuherrettu ruutupaperille. Ehkei se toimi niin hyvin. Katsotaan nyt.

Raapusteluefektin tavoittelua

Sataa sataa ropisee...

Samoin pykäsin kevyen planeettaluokan. Ruudulla se on ympyrä ja taustalla sillä on myös nimi, massa, populaatio sun muuta epäoleellista. Kun kivet kopsahtelevat tonttiin, populaatio vähenee niin kauan kun sitä vielä on. Yllättävän hauskaa tuotakin oli testata :P

Candyland II

Paukkuraudat, kuolemansäteet ja n-vaiheiset raketit ovat tietysti vielä vain ideatasolla. Aloittelin tuossa ennen lomalle lähtöäni risteävien janojen tutkimista mutten päässyt puusta pitkään. Vielä.

Muu touhu

Ensi viikolla saattaisin ehkä ehtiä tuon tankinkin kimppuun, jos kaikki muu kiirus sallii. Sekin on ruvennut vähitellen taas kuumottelemaan, usean viikon tauon jälkeen.

Oma koodailuprojekti, osa IV

Toiminnallisuutta mukaan

Sain ruudulla näkymään sitä ja tätä, mutta millään ei ollut mitään vaikutusta mihinkään. Tämä ei käynyt laatuun, joten seuraavat GameObjectiin lisättävät luokkamuuttujat olivat mm. hitpoints eli osumapisteet. Tungin minä sinne kaikkea muutakin hienoa, kivaa ja tulevaisuudessa oleellistakin, mutta ei niistä ole hirveästi iloa tässä vaiheessa. Kun kerran ollaan jonkunsorttisen Asteroids-viritelmän kanssa tekemisissä (en meinannut jäädä siihen, vaan lisätä jotain todella sekavaa mutta ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista), törmäily on kai aika olennaista. Tätä raapustaessani olen tehnyt pohjaa pidemmälle kuin mistä nyt on kertoa.

Törmäilymietteitä

• Murkulat voivat törmäillä pelaajan purtiloon ja päinvastoin
• Murkulat voivat törmäillä toisiinsa
• Nopeuseroilla pitäisi olla merkitystä törmäystilanteessa
• Massaeroilla pitäisi olla merkitystä törmäystilanteessa
• Törmäyskulmakaan ei ole yhdentekevä

Kaksivaiheinen törmäystestaus

Kun kullakin hetkellä listoilla voi olla aika hyvä määrä olioita, ei ole mitään tolkkua käydä kaikkien törmäyksiä läpi supertarkasti, vaan voidaan ensin käydä kaikki läpi ja katsoa edes summittaisesti, josko kolisee ja sitten, tarpeen vaatiessa, tarkemmin. Ykkösvaiheen toteutuksessa käyn kaikki 'roidit ja pelaajan aluksen läpi ja vertaan toisiinsa, josko niiden summittaiset pinta-alat risteävät. Tähän puuhaan pygamen rectangle.colliderect() riittää mukavasti:

def collides_with(self, other):
        collides = False
        if self and other:
            if self.get_rect().colliderect(other.get_rect()):
                collides = self.accurate_collision(other)
        return collides  
def accurate_collision(self, other):
        return True

Jälkimmäinen metodi on luonnollisesti stubi, jonka toteutus tulee kohdille kun ehtii. Tämänhetkinen vain toteaa, että "näyttää siltä, että törmäävät ja se kelpaa minulle" ja sen jälkeen molemmille törmääville elementeille heitetään 2d6-vauriot, kunnes toinen tai molemmat tuhoutuvat. Koska murkuloita on neljää kokoluokkaa, isommat hajoavat n kappaleeksi pienempiä, jos sille päälle sattuvat.
Kyllästyin aika pian siihen, että alukseni hajosi aika ripeästi testailun tiimellyksessä, joten lisäsin mukaan automaattisen Megatron-huijauksen. Peli sanoo Afterdeath ja kaikki jatkuu pelaajan kannalta kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Yhtenä aamuna juttelin tästä projektinkuvatuksesta yhden työkaverini kanssa (oli huomannut jotain mutinoitani g+:ssa). Muiden seassa esiin nousi kommentti antialiasoinnin puutteesta, olinko miettinyt käyttäväni sitä vai aioinko tehdä tarkoituksella sahalaitaista. Vastasin, että meinasin korjata tilanteen nätimmäksi kun saan oleellisemmat pulmat ratkottua. Siinä samalla katseltiin pikaisesti dokumentaatiota ja hops, jos vaihtaa drawpolygon-metodikutsun aalines-kutsuksi ja muistaa lisätä yhden True-parametrin, muuta ei tarvita. Kokeilin kurillani samana iltana ja näyttäähän se nätimmältä näin, vai mitä?

Antialiasoituna

Törmäyksen jälkeen

Koska olisi aika naurettavaa, että avaruuskivet poikkeuksetta jatkaisivat törmäämisensä jälkeen toistensa sisään syöksymistä, mietin, että seuraavaksi pitäisi toteuttaa deflect-metodi, joka laskisi jotenkin molemmille törmäyksen osapuolille uudet nopeusvektorit. Jos saisin aikaan jotain edes etäisesti biljardipöydän toimia jäljittelevän toteutuksen, olisin onnellinen. Kun tuon yhdistää kriittisiin osumiin (pieni ja nopea kivi voisi sopivasti osuessaan halkaista suunnattoman kiven kahtia), lopputulos voisi olla vänkä. Niin ja ne planeetat ja ties mitkä... ei tässä ole vielä mitään tehtynä!

"Sota. Sota ei koskaan muutu."

Kaikille tätä lässytystä jonkun aikaa seuranneelle lienee kai ihan päivänselvää, että kaiken muun omituisen lisäksi Star Wars ja Battletech ovat minulle isoja juttuja. Vallankin jälkimmäisestä olen miettinyt lähteväni rosmoamaan aseistukseen liittyvää kamaa. Pääideana on, että purkkiinsa saisi valikoida jonkun tai jokusen väkivallan välineen riippuen vähän aluksen sloteista. Ohjuksia/raketteja, kuolemansäteitä (pulssittaisina tai ei), automaattikanuunoita ja taivaansinisiä salamoita yskiviä partikkelikanuunoita. Muahaha! Ja jos kerran aseistusta voi muuttaa, miksei moottoriakin voisi vaihtaa?

Kunhan mietin, myöhemminhän se selviää, mitä hemmettiä oikein haluan.