Pantterin tassuttelu

Telakoneisto

Kolmea limittäistä telapyöräsettiä paikoilleenlaitellessa ei käynyt kateeksi niitä piruparkoja, jotka saivat vääntää näitä tosimaailmassa ties minkälaisessa säässä. Näppärästi uloin telapyöräsarja pitivät kaikki muut paikallaan ja nekin kiristettiin ruuveilla siten, että kaikki saivat pyöriä vapaasti mutta hemppumatta eestaas. Säätötarvetta ennakoidakseni en vielä tässä vaiheessa iskenyt ruuvinkannat jemmaavia tulppia paikoilleen, kuten kuvista näkee.

I

II

III

Palautuspyörät pyörivät nimensä mukaan vapaasti akselillaan ja ne vain painettiin kiinni ko. akseliin. Vetopyörille oli puolestaan omat kiristysruuvinsa, joilla ne pistettiin tiukasti kiinni vaihteiston pyörittämiin akseleihin. Oikeanpuoleisessa vetopyörässä näkyy ainakin ruuvin paikka, jollei ruuvia itseään.

Ketjut

Telaketjut olivat vähän huolestuttava osa tässä projektissa. Aika pienellä vääntämisellä sain ne paikalleen. Tietysti ohjetta seuraten ne piti ottaa samantien irti, koska ketjut blokkasivat ylärungon kiinnitysruuvit! Sitten sain pujottaa ketjut taas paikalleen pyörimistestausta varten. Korinaa.

Koeajo

Suurin huoleni olikin, repeävätkö ketjut, pyörät tai jokin muu osa irti kun pistäisin moottorin käyntiin. Ihan ensimmäiset sekunnit rakennelma piti vähän omituista meteliä, mutta parin ketjunmitan jälkeen lakut asettuivat paikoilleen ja lopettivat ylimääräisen kohelluksen.

Se toimii!

Otin minä tuosta videonkin, mutta taidan ottaa uuden sitten, kun vaunu on valmis ja yli-innokas kaksivuotias apulaiseni on poissa auttamasta. Jollei muuten, niin jonkunlaisen vakavanaamaisuuden ylläpitämiseksi.

Pantterin turkki

Toinen pikapostaus tähän väliin, jotta bloginkuvatus pysyisi vähän paremmin reaaliajan tahdissa. Alunperin olin ajastanut tämän ensi viikolle, mutta kun sain telapyörätkin vihdoin kuosiin, lähteköön tämäkin matkaan.

I

Päätin, että alarunko olisi pääsääntöisesti Dunkelgelb, joten räimin sitä (VMA 71.081) kaikki oleelliset pinnat täyteen. Reilun kolmasosan telakoneistosta suihkin samalla vaivalla ja vedin taikahatustani jonkunlaisen kuviopohjan sekä torniin että vaunun ylempään rungonpuolikkaaseen.

II

Seuraavana iltana otin käsittelyyn noin puolet vielä maalaamattomista telapyöristä / vast. ja kynäilin lisäruntuja vaunuun ruskealla (VMA 71041). Pyrin noudattamaan aiempia muotoja mutta silti korjaamaan mahdollisia jäätyneitä käpyjä matkan varrella. Jälki ei ollut tässäkään välissä täydellistä, enkä hermoillut siitä, kun kolmas maalauskierros oli vielä tekemättä.
Toisaalta, täydellisen mahtava maalipinta ei sekään ole aina ehkä se tavoiteltavin kohde, jos miettii, että ei se ehkä ihan niin justiinsa ollut kentälläkään. Oma rehellinen mielipiteeni on edelleen, että vouhottaminen on turhaa ja viihtyminen on oleellisempaa kuin "harrastusnatseilu".

III

Naamiokuvion kolmas ja viimeinen maalattava väri oli siis vihreä (VMA 71.096) ja mielestäni kaiken valmistuttua hoksasin, että olin unohtanut alakeulan lähes tyystin. Ei se ihan Dunkelgelbiksi voinut jäädä, mutta jouduin sitten korjailemaan tekeleitäni uudemmalla maalauskierroksella. Hupsis.

Hupsistakeikkaa

IV

Korjailin sitten koko tekelettä uudemman kerran yhtenä helteisenä iltapäivänä. Vasta nyt kuvia katsoessani hoksasin, että takaosassa vasemman laatikon Zimmerit-tassa on lepattanut tuulessa jo hyvän aikaa.
Kuvista jäi pois telakoneiston paikkamaalailu (kuka niitä kiekkoja jaksaa nimenomaisesti tuijottaa?) ja myöhempi telapyörien reunojen mustanharmaalla maalaaminen.

Pohjamaalattu pantteri

Loppuheinäkuun helteestä huolimatta otin ja ruiskuttelin pohjamaalit vaunuun yhtenä iltapäivänä. Zimmerit-tarrojen päällä efekti oli ihan toimivan oloinen, mutta katsotaan nyt kun niihin saadaan jotain oikeaa väriä. Hehkeässä lämpötilassa maali rupesi valumaan yhä heikommin ja heikommin, kun pääsin telapyörästöön asti, joten ne kaipaavat varmaan vielä vähän korjailua, samoin vaunun kansipuoli.

Ykkösiteraation kuvasatoa

Täysin aseistettu ja melkein valmiiksi rakennettu Pantteri

Viimeiset koukut ja väkäset

Räpelsin viimeiset pohjamaalausta edeltävät käikäleet paikoilleen. Aikaa meni ehkä viisi minuuttia plus yön yli nukkuminen ennen helmapanssaritelineen paikalleenliimausta. Ei tuossa ole enää mitään kesken, teippailen suojattavat osat umpeen ja rupean räimimään harmaata pinnoille tässä joku sopiva päivä. Tiedän jo nyt, että telakoneiston maalaamisen kanssa tulen kiroamaan, toimintamallini kaipaisivat parantamista.

H-hetkeä odotellessa

Otin Pantterista huvikseni vertailukuvan näppiksen vieressä kököttävän Akilleen kanssa. Onhan tuo kissa nyt huomattavasti kauniimpi vekotin, asiasta ei sitten neuvotella!

Pantterin torni

Kansipuolen jatko

Jatkoin tietysti vaunun kansipuolella, kun en saanut kertalaakista valmista aikaan. Jostain syystä kasasin toisen helmapanssaritelineen, liimasin paikalleen ja unohdin toisen valurankoihinsa, kun kiiruhdin jo kohti tornia. Taidan ottaa asiakseni kasata tuon puuttuvat räystään heti tänään, jo ennen tornin parissa jatkamista, muuten unohdan sen yhä uudelleen.

Tykki torneineen

7.5 cm KwK 42:n peräosa oli ohjelmassa ensimmäinen osa tornista. Jos olisin aikeissa pistää komentajan kurkkimaan luukustaan ulos, olisin maalannut kaiken myös sisäpuolelta, mutta kun tuo patterikotelo johtoineen sun muineen olisi paistanut läpi ja pelkkä styreenilevy näyttäisi niin väärältä, päätin vetää luukut (taas) kiinni. Puolivillainen epäsisätila ei oikein innostanut.

Tornin mutkiin ja muotoihin tuli toinenkin erikoisenmuotoinen tarralirpake. Ihan kiehtovalta se näyttää vieläkin. Tajusin tässä kuvia tökkiessäni, etten minä sitten kauhean chippautunutta jälkeä lähtenytkään tekemään. Ehkä näin on parempi, mopo olisi voinut lähteä lapasesta aika vakavasti.

Tässä vaiheessa torni jäi tuohon kuntoon. Siitä puuttuu kuvan ottohetkellä lähinnä komentajan luukku, kahvoja, tornin nostoon tarvitut lenkit ja MG-34:n kiinnitysraide. Panssarivaunukanuunan muotoja joutunen vähän hinkkaamaan saumoista, mutta sitä nyt tuppaa tapahtumaan kun ei käytä alumiiniosia.

Ylärunko

Kävin sitten paraatipuolen kimppuun. Aloitin taktisesti läiskimällä keulapanssarin ja yläkylkien Zimmerit-tarrat paikoilleen ja jatkoin kk-kupolin, luukkujen ja sen sellaisen parissa. Ideani oli tälläkin kerralla se, että rakennan ja asennan tasan sen, mikä ei ole tiellä maastokuviota maalatessa. Kaikki irtain (työkalut, putkenrassaimet jne) pääsisi paikalleen, kun kiinteät osat olisi maalattu.

Toki jos olisin seurannut ideaani tarkalleen, konekiväärin piippu olisi isketty sekin myöhemmin kiinni, mutta kerrankos minä ohjenuorani unohdan. Veikkaan, että vallitseva väri tulee olemaan perinteikäs Dunkelgelb. Näissä kahdessa alemmassa kuvassa näkyy paikka, johon putken kuljetuslukko tulee, mutta jonka jätän kiinnittämättä ennen naamiomaalausta - vaikka se onkin kiinteä osa. Tuollaiset palat vedän varmaan aika suoraan Dg:llä ja keskityn suuriin linjoihin.

Vinyylitarroja

Kourallinen telapyöriä

Vaunun pohjaosaa varten siivosin telapyörät ja kasasin niistä syvyyssuunnassa keskimmäiset, kahdeksan kappaletta. Koska en malttanut ruveta maalaamaan niitä erikseen, siirryin vaunun rakentelussa seuraavaan osaan, takapanssariin romuineen.

Tunkin jätin myöhemmäksi ongelmaksi lähinnä sen takia, että haluan räimiä naamiokuvion ilman, että tunkki olisi typerästi tiellä. Takalevyyn ei tullut mitään kovin kummallista, pakoputket suojapaloineen ja romulaatikot. Vaan sitten pääsin itselleni upouuden asian kimppuun.

Zimmeritiä pintaan

Paketissa oli arkillinen tarroja, julistin aiemmin hieman virheellisesti. Vinyylitarra-arkki olikin yksi suuri tarra, johon oli merkitty "leikkaa tästä"-kohdat. Onneksi vaikeimman näköinen pala tuli kohdalle heti ensimmäisenä, niin en tuudittautunut turhaan mihinkään "tää on helppoo"-mieliharhaan.
Näh, helppoa se oli. Leikkasin pääosan irti saksilla ja mengelöin pienet aukot auki askarteluveitselläni. Tahallisesti viipaloin erinäisistä kohdista isompia lohkoja irti, koska täydellinen pinta on tylsä.

Täysin odottamattomasti laatikot olivat suuria paloja, joihin piti vain laittaa päälle kansi koristeeksi. Ehkä kaikki Panther-mallit ovat samanlaisia, tai sitten juuri tällaisista vedoista Tamiya on ansainnut maineensa "ravista laatikkoa ja ota valmis malli ulos"-valmistajana. Ei minua haittaa, kaiken ei tarvitse olla aina ihan hirveän säätämisen takana.

Myös nämä laatikot kansineen saivat Zimmerit-tarrat pinnoilleen. Ei tuo minusta mitenkään huonolta näytä, eikä se ole myöskään vaivalloista käyttää. Vaan väliäkö tällaisilla välimielipiteillä on, tulikoehan koetaan sitten, kun maalien kanssa ruvetaan riehumaan.

Rupesin läiskimään uusia tarroja kannen päälle eilisaamuna, mutten saanut kuvia purettua puhelimestani, joten mutisen siitä sitten seuraavaksi. Tarjolla on isoja paloja ja vain muutamia pieniä aukileikeltäviä kolosia. Torni tulee olemaan aika vekkuli, luulen minä.

Voimaa siirtämään

Kohelt

Vaihteistoviritelmän kanssa räpelsin yllättävän pitkään. Kun moottorin sisältävä kalikka oli paikoillaan rungon vasemmassa reunassa, taistelin toisen paikalleen. Yritin ensin laittaa sitä kiinni pohjaruuvilla, kun se tuntui luontevimmalta hyökkäysvektorilta. Väärin, keulastahan se piti survoa kiinni, koska siten kaikki palikat lukittuivat suoraan oikein.

Tietysti katsoin ohjetta kieroon ja iskin hammasrattaan väärään paikkaan ja huomasin erheen, kun laitoin vetopyörän rattaita (o & v) paikoilleen. Mikäs siinä sitten, viritelmä auki, palikka oikeaan paikkaan ja koko roska uudelleen lukkoon.

Nuo rattaat pitäisi kai vielä muistaa voidella...

Poikkama heti projektin alkuun

Tässä vaiheessa ohje neuvoo lyömään telapyörät ja -ketjut kiinni ja siirtymään vasta sitten loppuvaunun kimppuun. Mietin, että josko tekisinkin toisin ja kasaisin kyllä kiekot, mutta kyhäisin aivan kaiken muun valmiiksi ennen niiden kiinnittämistä.

Haluan jättää telakoneiston loppumetreille ihan siitä syystä, että muuten kaikki maalaaminen vaikeutuu noin "liikaa", eikä se ole mukavaa. Ennemmin ruiskin maalit ympäriinsä ja edes jonkinlaisella varmuudella siitä, ettei pyörien takana ja varjopuolilla olisi mitään mukamas näkymätöntä maalaamatonta osaa. Koska jos moiseen menee luottamaan, saa huomata heti ensimmäisestä valokuvasta, että maaliton osa pistää irvokkaasti silmiin.

Rakensin siis veto- ja palautuspyörät ja lähdin lomalle. Tällä viikolla - tätä lukiessanne - olen ehkä jo toivottavasti saanut jotain aikaan rungon kansipuolella.

Oudoimmasta päästä alkuun

Ohjeen mukaanhan minä tätä aloitin rakentamaan. Patterikotelon kytkennät, moottorin paikoilleenlaitto ja ketjujen kireydensäätöpalikka olivat ensimmäisenä ohjelmassa. Sattuneesta syystä en ehtinyt kovin pitkälle, mutta loman jälkeen on hyvä jatkaa.