Siirtymä maalausvaiheeseen

Sessioerhe

Aloitin purtilon pohjamaalaamisen kynäruiskulla yhtenä torstai-iltapäivänä. Noin puolen tunnin session aikana sain noin puolet mallista maalattua. Mitä enemmän mietin tuota touhua, sen typerämmältä se tuntui tuossa mittakaavassa, Badgerini peittoalalla. Kypsyttelin ideaa töissä noin viisi minuuttia ja lähdin kotiin koukaten Hobby Pointin kautta, spraypurkillinen Tamiyan valkoista mukanani.

Kyllä, päätin maksaa siitä hyvästä, että saan tuon pohjamaalattua nopeammin ja pienemmällä stressillä lopputuloksesta. Väliäkö sillä, että tuo ponneaine käryää ihan järkyttävästi ja että joutuisin hoitamaan räimimisen koleahkolla parvekkeella.

Kuvasta näkee kaiketi, ettei pinta ole täydellisen tasainen, mutta en pitänyt sitä ongelmana, sillä valtaosa mallista oli jo kertaalleen maalattu. Oikean maalipinnan idea on kansitaiteen perusteella tummanharmaa alaosa ja vaaleampi yläosa, ei muodonrikkomiskuviota tai muutakaan erikoista. Toki olen kuullut muutamankin kerran ehdotuksen "maalaa se keltaiseksi" ja mietin kyllä tuokion, josko Dunkelgelb olisi tarpeeksi riemukas idea. Taidan jättää idean vielä hyllylle ja pitäytyä tylsästi merisusiteemassa.

Teippi päälle, teippi pois

Kulutin aikamoisen ajan rungon teippailuun. Olin taas onnistunut järjestämään kulkemiseni niin, että minulla oli 40 minuuttia aikaa. Niistä 30 meni teippien kanssa, 10 jäi yhden harmaan (VMA 71050 Light Grey) maalikerroksen maalaamiseen ja siivoamiseen. Hoppu tappaa ja hosumalla ei tule kuin paha mieli, sanotaan.

Lopputulos oli kuitenkin minusta aika onnistunut. Tietenkin tuossa oli vielä korjattavaa yhdelle myöhemmälle fiksailusessiolle, mutta sitä nyt sattuu.

Seuraavana iltapäivänä viritin maskini uudelleen, mutta pelkän teipin asemesta käytin myös paperilirpakkeita (halpis-postitteja) leventämään suojattua aluetta ohiruiskimiselta. Ehkä patenttiviritelmäni jopa toimisikin.

Synkkien vesien hirviö

Tummanharmaaksi valitsin kahdesta käteenosuneesta toisen: tumman merenharmaan (VMA 71048 Dark Sea Grey). Ensimmäisessä maalaussessiossa aloitin maalaamalla keulan ja pyrstön ne kohdat, jotka olisivat oleelliset seuraavalla kierroksella kun maalaisin keskipohjan. Suihkuttelin maalia siis ääripäistä ja jatkoin vähitellen keskelle, jättäen pohjaosan tyystin rauhaan.

Jostain syystä maalin ollessa märkää se näytti peittävän paremmin, parin tunnin kuluttua katsoin uudelleen ja huomasin heikkoja alueita juuri niin kuin komentotornissakin. Eipä tuolla väliä, olin joka tapauksessa maalaamassa lisää. Oleellisinta oli saada malli aseteltua kuivumaan niin, että märkä keskipohja ei olisi kosketuksissa mihinkään, joten vekotin olisi tuettava ainakin toisesta ääripäästään.

Toinen pohjaosan maalaussessio söi aikalailla aikaa, mutta mielestäni lopputulos oli oikein mainio. Vallankin, kun sitä vertasi myöhemmin maalin kuivuttua korjaamattomaan puoleen.

Kolmannen maalauskierroksen jälkeen tämä osasto oli vihdoin valmis. Nerokkaasti otin kaikki tummanharmaat kuvat samalta puolelta myös kääntöpuolen maalaamisen jälkeen. Kyllä insinööri on nerokas!

Tornitouhua II

Kaiteet miehistölle

Jotta miehistö ei tipahtaisi mereen ihan niin herkästi, paatti kaipasi kaiteita. Yhdet komentotornin alaosaan ja sisäpuolelle toiset.

Näitä askarrellessani u-veneen vasemmalla puolella tornin kiinnitykset eivät olleet ihan niin nätit kuin toiselta puolelta näytti. Läimin siis kittiä niin, että luulisi riittävän. Myöhemmin viilasin turhat roippeet pois jonkunlaisella menestyksellä. Joudun ehkä vielä palaamaan joihinkin kohtiin, jos ilmenee, ettei tästä vielä tullut ihan niin nättiä kuin insinöörit olivat tarkoittaneet.

Skaalademo

Veneen mieletön koko ei välttämättä aukea ihan suoraan kuvista, ei edes aiemman vertailukuvani avulla. Nakkasin avuksi siis Deutsche Afrika Korpsista mukaanvärvätyn Hansin tätä demoamaan.

Eikä tuokaan välttämättä riitä. Päätin sitten tarjota vielä auttavan käteni asiasta kiinnostuneille:

Taas asialinjalle

Jatkoin tornista puuttuneiden harvojen palojen paikoilleenlaittelua. Tukipalikoiden kanssa asensin neljä antennia, joista yhden hukkasin pariksi tunniksi, mutta löysin kuitenkin ennen kun ehdin harkita korvaavan valuranka-antennin askartelemista. Näiden jälkeen porasin sormiporallani kolmet reiät keulakannen lankkuihin ja liimasin köysihässäkän kiinnipitotangot niihin.

Narujen veto tullee syömään hermoja

Fotoetsiosat

Koska torpedot näemmä uupuivat valurangoista, potkurinlapaosia en joutunut / päässyt räpeltämään. Takarunkoon tuli yksi hippasen väänneltävä palanen, snorkkeliin toinen, U-muotoon väännettävä verkkoläpyskä. Sen kaveriksi olisi pitänyt vielä vääntää yksi pala rullalle, lisätä siihen kantokahvan näköinen läystäke ja liimata tuo sitten muovisylinteriin ja se vielä snorkkelin päälle. Vaan enpäs tehnytkään niin, kun em. sylinteripala ei rankoineen (D) ollut koko askissa. Ei väkisin.

Maalausta odotellessa

Purtilo odottaa tätä kirjoittaessani siis pohjamaalauksen aloittamista. Oletan, että parhaimmassa tapauksessa tuo vaihe on hajoitettava kahteen sessioon eikä toivottavasti yhtään useampaan, mutta kaikki riipppuu ajasta ja siitä, huomaanko kaikki puutteet ajoissa vai en.

Oikean maalauksen kanssa tulee melko varmasti menemään useampikin istunto ihan jo siitä syystä, että alarunko menee kahdessa osassa, ylärunko yhdessä ja torni vaatii alle valkoisen raidaston - minähän en Projektimutinoitten kunniakkaita käsityöperinteitä kunnioittaen ajatellut käyttää siihen paketin tarjoamia siirtokuvia.

Luulenpa, että turvallisin olettamus on se, että päämaalipinnan valmiiksisaamiseen menee herkästi reilun työviikon verran askarteluaikaa. Ehkä enemmänkin tarvitaan, mutta se taas riippuu siitä, ehdinkö oikeasti käyttää niin paljon aikaa tähän touhuun vai en, sillä kompuran ja kynäruiskun alkutoimet, pienenkin pinnan maalaus ja välttämätön laitteiston siivoaminen vie yllättävän paljon aikaa.

Profiilifiilistelyä

Tornin kiinnilyönti oli ripeä temppu. Samalla istunnolla liiskasin paikoilleen myös aiemmin skippaamani etu- ja takavakaajat. Kyllä tuosta vähitellen tulee oikean näköinen u-vene.

Otin vähän myöhemmin vielä pari kurkistelukuvaa, joista vain yhden näyttäminen tässä on perusteltua. Valitettavasti en tajunnut ajoissa, että tuohon olisi voinut laittaa Das Bootin taustalle fiiliksiä tuomaan. Ehkä muistan ideani sitten, kun otan loppukuvia?

Tornitouhua

Oleellinen osakokonaisuus

Liimailin torninpuolikkaat kasaan ja poikkesin taas vähän rakennusohjeen ideoista. Syy tähän oli tällä kertaa se, että tornin kylkiin pitäisi liimata pari sivuille töröttävää kalikkaa ja ounastelin, että ne olisivat aika pahasti tiellä kaiken pyörittelyn aikana. Samoin ne olisivat suurehkossa vaarassa irrota tai hajota, joten minusta oli parempi, että ne jätettiin myöhemmäksi.

UZOn kiinnikkeet liimasin kuuliaisesti tornin etuosaan, mutta läpinäkyvästä muovista valetun kiikariosan jätin irralleen. Näin se ei menisi pilalle myöhemmässä ruiskumaalausvaiheessa. Sitten läiskäisin koristeellisen tornin yläosan kiinni ja jatkoin radiosuuntima-antennin ja snorkkelin parissa. Nämä liimasin luonnollisesti eri istunnoilla, jotta aikalailla tukemattomat palikat saisivat asettua paikoilleen ilman ylimääräistä vääntöä.

Yksityiskohtia

Viimeisenä tällä erää kuvissa näkyvänä toimenpiteenäni liimailin tornin etuosan tikkaiden askelmat ja ison luukun kahvat ja saranat kiinni. Näiden liimauksien asettuessa kaappasin veneen rungon syliini ja viilailin ja hioin sekä kittaukseni että rumimmat saumat mäkeen. 

Seuraavaksi liimaan tornin kiinni paikalleen ja sen asetuttua ounastelisin, että tornin viimeiset antennit sun muut löytävät paikkansa. Näiden jälkeen rupean vääntämään fotoetsiosien kanssa ja toivon kovasti, ettei niiden kanssa joudu kiroilemaan ihan mielettömästi.

Periskooppi ylös!

Pieniä muutoksia

Sattuneesta syystä aika on edelleen ollut kevyesti sanottuna kortilla viime päivinä. Näin ollen aikaansaannokseni eivät ole olleet kovinkaan mittavia, mutta sainpa nyt jotain aikaan. Tietysti on vähän koomista katsoa jälkikäteen, että näppäiltyäni noin parikymmentä minuuttia sain aikaan tasan periskoopin ja pari muuta putkiloa yhteen.

Tämäkään ei sitten taida ikinä näkyä kenellekään

Nuo kittaukset minun pitää kyllä ehdottomasti muistaa hioa siistimmäksi ennen kun menen lyömään tornin kiinni runkoon. Jos koetan siistiä noita jälkikäteen, lopputulos olisi eittämättä paljon optimaalista surkeampi ja sehän ei ole kenenkään edun mukaista.

Näkymättömät sisätilat

Ohje toki kehoitti läiskimään tornin tiesmikälielokeroihin nuo läpinäkyvät putkilot, mutta koska ne on tarkoitus maalata vain sävytetysti (oletan niitä tosimaailmassa jonkunlaisiksi tunnistusvaloiksi tai joksikin sellaisiksi), en rupea liimaamaan niitä paikoilleen jo nyt vain, jotta ne olisivat tiellä maalaamista vaikeuttamassa.

Periskoopinkin hienot yksityiskohdat ja muut vastaavat jäävät kaikki tietysti aika turhiksi, kun ei tuota vekotinta voi jättää avoinluukkuiseksi näillä detaljeilla. Silti, tulen laittamaan tikkaat sun muut paikoilleen, koska ne kuuluvat tornin sisäputkilon sisään. "Turhan" maalaamisen saatan kyllä silti jättää tekemättä.

Tällä ja varmaan seuraavallakin viikolla luulen ehtiväni tekemään pieniä työpätkiä iltapäivisin. Tai ainakin uskoisin, että ehdin, jollen jokaisena niin melkein jokaisena arkipäivänä. Vaan perinteisesti: sehän nähdään, kun kalenteri rullaa eteenpäin.

Lankulle mars

Kikkailin eilisiltana vähän massiivisen sukellusveneen kanssa ja sain aikaan lähinnä komentotornin etupuolella sijaitsevat lankkuhässäkät. Joku minua merimiehekkäämpi varmaan tietää oikean terminkin, mutta minä kutsun niitä nyt kävelylankkuviritelmiksi. Olivat mitä olivat, nyt ne ovat paikoillaan. Samoin jotkin tötteröt tuolla etukeulassa ja joku köysien kiinnityslenkki. Tuonne ilmeisesti tornin sisään piiloon jäävä juttukin pääsi paikalleen, mutten sitten ehtinyt etenemään yhtään enempää. Ehkä jo tänäiltana pääsen jatkamaan pari askelta eteenpäin.

Varotoimenpiteitä

Päätin, että herkkyytensä takia jätän nuo syvyysvakaimet ihan omaan rauhaansa vielä pitkäksi aikaa. Luulen meinaan, että kun joudun pyörittelemään tuota mallia välillä vähän miten sattuu, ne olisivat aika usein vaarassa kolhiutua ja irrota väkivaltaisesti. Ihan siis kaiken varalta vaan.

Projekti V/14

Himmel!

Iskin vihdoin viimein ahnaat kynteni tyypin XXIII -sukellusveneeseen. Runko oli jo aikalailla kasassa, kun sain sen, joten siitä pari alkukuvaa. Itse ehdin vähän pakkeloida keskirungossa ollutta railoa, jotta pääsisin seuraavaksi rakentamaan jotain. Toinen syy siihen, etten tehnyt mitään tuon kummempaa oli se, etten ollut tajunnut printata rakennusohjeita enkä halunnut lähteä arvailemaan ja tekemään pahimmillaan asioita uusiksi.
Joskus olen ehkä turhankin varovainen.

Melkein kaikki pyörii, kääntyy tai liikkuu. Hilpein oli tuo avautuva torpedoputken ulkoluukku. Olen kovin hämmentynyt, mutta eiköhän tästä jotain kivaa synny.

Miniprojekti III/13 valmistui

Valmiit nappulat

Kukaan ei sitten huomauttanut, että toinen Gargoyle oli tuore ja vastamaalattu eli maalasin sen uudelleen ihan turhaan. Hupsis. Ei se mitään, jos lopputulos oli parempi.

Dire Wolf

Mustekalakaavio toimi minusta näppärästi. Olin laittanut jalat heksapohjaan hassustipäin, mutta kai sen kanssa voi silti pelata vailla ongelmia.

Turkina

Täytyy sanoa, että Turkina on sellainen 'Mech, joka kaipaisi ehkä seuraa 3rdFTC:ssä, mutta ehdottomasti toisenlaisilla käsillä. Vakiona nuo ulokkeet ovat vähän tylsät.

Gargoyle

Ruma tölkki tämäkin on, mutta ehkä fluffisyistä voisin tarvita vielä yhden tai kaksi lisää. Näin jälkikäteen huomaan tietysti, että kun kyseessä on ikivanha miniatyyri, sen siivoaminen on jäänyt näemmä joko kesken tai peräti tekemättä.

Executioner

Sanottiin taustamateriaalissa mitä tahansa, minä en halua edes toista Executioneria rumentamaan joukkojani.

Ryhmäkuva ja efektivertailua

Jälkimmäisessä kuvassa näkyy selvästi, mikä on ruskealla litkutetun ja vanhan, litkuttamattoman nappulan ero. Minusta Cougar näyttää tässä vähän räikeämmältä ja kaikkien muiden vanhojen miniatyyrien ohella hyötyisi tuosta tummasta lisäsävystä huomattavasti.

Löydä poikkeavuus

Tulevaisuuden jatkoprojekti

Tällä menolla pääsen BattleTechin maailmaan ehkä joskus myöhään ensi vuonna, mutta raapustanpa edes tähän talteen, että näin olen suunnitellut. Vanhojen litkuttaminen on ehkä nopeasti hoidettu projekti. Silti en tee sitä seuraavaksi vaan siirryn 40-luvulle ja veden alle.

Lisää litkutusta ja tunnuksia koneisiin

Litkutin loputkin tölkit ja vedin jadepinnat uusiksi niin, että ne pysyisivät kivasti kirkkaina. Tuhersin (ilmiselvästi ruostunein taidoin) Klaanitunnuksen (Stonewall Grey, Jade Green, Steel, Black, Bad Moon Yellow) takaisin Dire Wolfin katolle ja sekä toisen Gargoylen että Executionerin hartiaan.

Pikaliimasin touhutessani Cougar B:n irronneen takaisin torsoon ja mietin, että kaipa nämä purkit on kaikki litkutettava, näyttävät meinaan (mielestäni) paremmilta näin. Maalipinta on vähemmän räikeä ja ehkä vähän "oikeamman" näköinen. Taidan julistaa sen omaksi projektikseen niin tämä ei veny vielä ensi vuodellekin.