Sessio XX

Pensselivaihe

Nyt pääsin (tai jouduin) pensselimaalausvaiheeseen. Tai ainakaan en ole ikinä kokenut, että olisin kykeneväinen tekemään näitä paloja ruiskulla ilman, että kuluttaisin puolta kiloa maskiteippiä ja mieletöntä määrää aikaa. Joten: käsitöihin oli ryhdyttävä.

Ensimmäiseksi korjasin tykkien putket, osa niistä ei ollut tarpeeksi hyvin vihreällä peitettyjä, vaan osa pohjamaalista paistoi vielä läpi. Pah. Seuraavaksi maalasin kaikista torneista konekiväärien ulosnäkyvät osat mustiksi.

Työkalusto

Nyt kävin laajahkon pioneerivälineistön kimppuun. Aloitin maalaamalla keulan valonheittimien kupujen sisäpuolet, rautakanget (oikealla laidalla, lapioiden vieressä) ja vetokaapelit teräksellä (VMA 71065 Steel). Loput metalliosat eli lapio-osat, sahanterän, hakut ja jotkin ihmekammet öljyisellä teräksellä (VMC 70865 Oily Steel). Vielä muistaessani hutaisin vähän metallimaalia konekiväärien piipustoon, korostamaan niiden muotoja.

Kauniiksi lopuksi maalasin työkalujen puuosat vaaleanruskealla (VMA 71136 IJA Earth Brown). Luin joskus jonkun artikkelin siitä, miten hän teki aidon näköisiä puuosia piirtämällä syitä lyijykynällä, mutta jotenkin veikkasin, ettei minusta ehkä olisi tuollaiseen. Ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun jäin miettimään tuota, veikkaan. Tai viimeinen.

Ketjut

Telaketjujen kanssa pähkäilin vähän enemmänkin. Ne olivat ruiskutteluvaiheiden jälkeen edelleen tummat, mutta vihreämmät kuin mitä kaipasin. Sudin ne siis kauttaaltaan mustalla, mutten panikoinut sen peittävyyden suhteen. Pienen maalinkuivattelun jälkeen maalasin kaikki telaketjujen näkyvät pinnat ruskealla keitoksellani (VMA 71040 Burnt Umber + VGC 72011 Gory Red, en ruvennut sotkemaan oranssia tähän sotkuun tällä kertaa).

Näistä ketjuista puuttuu vielä punaisella taitettu ruskea

Sessio XIX

Perusmaalikuvion finalisointi

Korjailin vielä kolmannen istunnon verran noita kalikoita. Ensin maalasin tornit loppuun ja paikkailin jotain hassumman näköisiä katveessaolleita kohtia. Sitten latasin ruiskuun mustaa ja tykitin vähän tummempaa jälkeä takakannelle, pääasiassa moottorihärpäkkeen päälle ja taakse, sekä pakoputkien kohdalle jne. Tästähän tuli luonnollisesti vähän turhan tumma, joten ruiskutin tuon päälle uuden kevyen kerroksen vihreää. Tuli siitä parempi.

Sessio XVIII

Alkutöitä

Aloitin räimimällä telaketjut välittömine lähiympäristöineen mustalla (VMA 71057 Black) ja pohjapuolen vaunusta venäläisenvihreällä (VMA 71017 Russian Green 4BO). Sain silti poltettua aika hyvin aikaa tähän ~puolikkaaseen vaunun alustukseen.

Seuraavana iltana jatkoin vaunun kannen parissa ja maalasin ensimmäiset tornienpuolikkaat (kas kun edellisiltana en ehtinyt). Kun vaunu itse oli kutakuinkin kelvollisesti vihreä, otin vielä vaaleaa ruskeaa (VMA 71136 IJA Earth Brown) ja ruiskuttelin sitä vähän kannelle, enemmän alaosiin ja erityisesti telakoneiston kulmille. Koetin saada mahdollisimman uskottavan kevyen kakkelikerroksen aikaan.

Tornit näyttivät aika koomisilta, kun olivat vasta alapuoliltaan maalatut. Eivät ne olleet tuollaisiksi jäämässä, joten samapa tuo wip-kuvissa.

Sessio XVII

Pohjamaalausprosessi kahdessa näytöksessä

Ensimmäinen

Ruuttasin vaunuun pohjamaalit kahdessa osassa, kuten tyypillisesti. Arvoin aloituspuoleksi sen, josta saisin isoimman pinta-alan peitettyä. Ajattelin vaunun alapuolen olevan sellainen ja torneista taas katto-osien. Luonnollisesti unohdin maalata tuon kaapelikelapalasen, josta olin alunperin aloittavinani.

Toinen

Jätin kalikat kuivumaan yön yli ja jatkoin suureksi yllätyksekseni jo seuraavana iltana. Nyt aloitin kelalevystä ja viimeistelin ensin tornit, sitten vaunun. Vaunun kyljet eivät olleet ihan täydelliset, joten ruiskuttelin lisäkerroksen pohjamaalin niihin.

Vaihtelun vuoksi suoraan ylhäältä yksi kuvatus. Aika talvinen fiilis. Tästä olisi hyvä jatkaa takaisin vihreään peruspintaan.

Sessio XVI

Suoristelua

Osa panssarilaatoista irvisteli ilkeästi, joten otin niiden edes osittaisen suoraanvääntämisen listalle. Mitään liimaa ja purista palasia tiukasti yhteen -kuviota ihmeepää en ruvennut yrittämäänkään. Muutaman rullamutkan sain oikoseen, mutta eipä se täydelliseksi enää kääntynyt.

Kolikko mittakaavakaveriksi

KITTiä

Loput irvistykset päätin kitata umpeen. Vaan mitä havaitsinkaan, kun vihdoin istuin mallin ääreen ja rupesin kiertämään korkkia auki? Tajusin samantien sitä avatessani, että kun viimeksi (viime- vai toissavuonna) jotain kitttailin jotain, olin laittanut korkin kiinni "sillai ihan vähän", ettei töhkä kuivuisi kesken kitinlevittelyn.

Muuten hyvä idea, mutta olin tosiaan unohtanut sulkea tuubin tiukasti. Kittini oli jämähtänyt ja siten pilalla. Hohhoi taas.

Lähdin seuraavana päivänä töistä Hobby Pointin kautta kotiin ja ostin tuubillisen uutta. Merkillä ei ollut väliä, otin mitä ensimmäisenä osui sormiin. Edellinen oli Tamiyan puttyä, tämä oli jotain Mr. White Puttyä. Vähän juoksevampaa kamaa kuin mitä vanha oli, tämän rundin perusteella.

Hiomista

Annoin mössön kuivua yön yli ja hioin tekeleeni seuraavana iltana hiekkapaperilla ja penseämmistä kohdista viilalla. Vaunun vasen etupuoli näytti vähän hämärältä, mutta tuo oli liimailuni peruja, eikä siis kittiä, joka ei totellut karkeaa käytöstä.

Tästähän päästään seuraavaksi pohjamaalaamaan! Jo seitsemännellätoista kierroksella, tämä olisi varmaan jo kyseenalainen ennätys.

Sessio XV

Viimeinen rakennuspostaus

Kunniasanalla, tämä on vihoviimeinen rakenteluvaiheen postaus. Uskokaa pois.

Sivupanssarit

Aloitin silppuamalla vasemman puolen panssarilevyt erikseen ja siivoamalla ne ylimääräisistä roippeista. Sitten liimasin ne kiinni tukirakennelmaansa keulasta aloittaen.

Muuten tässä ei ollut ongelmia, mutta kansipanssariin ne eivät osuneet sitten mitenkään. Olin manannut aiemmin, että kannen ja alarungon yhteensopivuusongelmat olivat aika mojovat. Tässähän ne hyppäsivät silmille, kun yläripustimet (tai kiinnityspisteet) eivät osuneet kohteisiinsa. Kauempaa katsottuna (kuva 2) se ei näyttänyt niin pahalta.

Toinen puoli vaunusta meni samalla vauhdilla, samoilla ongelmilla. Joutuisin ottamaan ainakin yhden  istunnon kittauksien sun muun kanssa, mutta päätin erottaa sen touhun rakentamisesta itsestään.

Kaapelikela

Viimeinen kiinnittämätön osa oli kaapelikela, joka kuului asentaa torniryppään vasemmalle puolelle. Pikaliimasin langan toisen pään kelaan sisään ja jätin roikkumaan. Ideani oli, että maalaan kelan irrallaan ja sen sekä vaunun maalauksien kuivuttua rullaisin kelan kasaan, liimaisin jonkun kohdan narusta kiinni ja katkoisin ylimääräiset pois. Lankaa oli nimittäin pikatestauksen perusteella ainakin kahteen rullalliseen.

Jälkirullailun idea oli se, että ei haittaisi, että langan alkupää olisi maalattu ties miten, kun se pätkä jäisi kuitenkin kelan ytimeen piiloon. Säistys taas koskisi ulkopäätä, jota en meinannut maalata erikseen, koska tuon langan väri oli minusta aika mainiota noinkin.

Aikataulumutinaa

Tähän väliin, kun kaikki tämän tekoset on tehty ja tunnit lukitty, ajattelin kirjata numeroita. Alla oli siis 14 * 45min + tämänkertainen 15min (häkellyttävän nopeaa, tiedän!). Yhteensä 645min, joka taas kääntyi kauniimpaan muotoon 10h 45min.

Mielenkiintoista sinänsä, kun useampi taannoinen projekti, joihin olen laskeskellut tunteja, on saatu kokonaisuudessaankin kutakuinkin tällaiseen aikaan kasaan. Niissä rakenteluosuus itsessään on muistaakseni ollut poikkeuksetta aika pieni osa kokonaisajasta.

Mihin kaikki aika hupeni? Kontekstinvaihto on tunnetusti kallis operaatio ja sitähän näissä on ollut, 15 kertaa aloitus + tekemistä + lopetus, hukka-aikaa on siinä mielessä ollut aikalailla. Mutta osasyy on myös siinä, että nyt touhuamisympäristönikin on aikalailla erilainen kuin esimerkiksi tasan vuosi sitten, nämä kolmevarttiseni eivät suinkaan ole olleet 100% keskittyneitä tai mitään.

Jos kaikki mallailuprojektini olisivat toteutettuina NTP-ympäristössä, niitä voisi vertailla uskottavasti, mutta tosimaailmassa näin ei ole. Eri mallit, eri valmistajat ja mitä kaikkia eri muuttujia näissä voikaan olla, vaikuttavat jopa aika mielettömästi siihen, mitä milloinkin saa aikaan. Eikä minua ihan heti kiinnosta ruveta rakentamaan tusinaa samaa mallia ihan vain mittaustulosten haalimiseksi..

Sessio XIV

Päätornin finalisointi

Rakenteluinnon vallassa unohdin ottaa välikuvia, mutta eipä tässä juuri sellaisia olisi ollut. Valtaosa ajasta meni noiden palojen siivoiluun, vallankin antennihäkkyrä oli ahdistava, kun jouduin jatkuvasti pelkäämään, että se katkeaa jostain. Ei katkennut, mutta olisin varmaan korjannut sen jekkulangalla tjsp.

Päätornista uupuivat siis enää kattopala luukkuineen, härpäkkeineen. Niin ja tuo antenni, jota juuri manasin, piti masentaa. Myönnettäköön, että olin hyvin skeptinen antennin kiinnityksestä, mutta mitä suurimmaksi yllätyksekseni se ei ollut vääntynyt tai väärin mitattu, vaan asentui oikein nätisti.

Melkein valmis!

Tässä vaiheessa joudun myöntämään, että koska kuvia oli otettuna kolme ja erityisesti koska olin jättänyt dokumentaatiovaiheen odottelemaan, en enää tätä kirjoittaessani muistanut, mitä himmeliä olin tehnyt. Sen tiesin, että tuhosin koko tähänvaratun sessioajan, koska kummastelin palasia pakatessani, että olin kuvitellut saavani koko roskan viimein kasaan, mutta kyljen panssarilevyt jäivät vielä yhdelle rakenteluistunnolle.

Kai minulla oli sitten kaikkea pientä yksityiskohtaa hiottavana, kun en suostu uskomaan, että tornin loppuunvienti söi niin paljon aikaa. Oli miten oli, vaunu oli melkein rakennettu! Tietysti sen olisi voinut jättää tähänkin ja väittää, että näin sen aioinkin. Mutta se olisi ollut valetta, joten ehkä ensi kerralla voisin julistaa rakenteluvaiheen valmiiksi?

Sessio XIII

Päätorni

Telaketjujen jälkeen pääsin vihdoin uniikin päätykkitornin kimppuun. Rakennusjärjestys oli taas vähän jännä, ensin piti rakentaa tornin ulkoreunat, sitten siirryttiin tykin kehdon kasaamiseen. Tornin sisäpuolelle jäi aika hyvin yksityiskohtia, jos tämän tornin olisi rakentamassa luukut auki. Tai sitten, jos olisi sellainen olo, päätornin voisi maalata sisältä ja irroittaa vaunusta ihasteltavaksi. Tosin en ihan uskonut, että malttaisin maalata tämän sisuksia, joten todennäköisesti tämä jäi vain ihan omaksi mietelmäkseni (ja jos joku muu tätä lukiessaan saisi inspiraatiota, hyvä niin).

Vaunun päätykki (76.2 mm M27/32) oli aika metkan näköinen ja aika monivaiheinen rakennettavaksi. Teknisesti se(kin) oli ymmärtääkseni typerä idea, mutta alkusodan aikaan vaunujen aseistus ei ollut parhaimmillaan. Kai tuolla jotain saatiin tosimaailmassa hajoitettua, mutta ainakin wikipedian mukaan päätykki korvattiin myöhemmin toisella, hippasen paremmalla vehkeellä.

Työtiloja

Nyt en muista, että missään tähänastisessa rakentamassani vaunussa olisi mallinnettu tornin sisuksia näin pitkälle. Tyypillisessä vaunussa oli johonkin liimattavana istuinlevy, pari ja siihen se on sitten jäänyt. Tässä oli ihan oikeannäköinen tukirakenne ja kaikkea :o Noiden heppoisten tukipalkkien, ylärenkaan ja pohjan saaminen asettumaan oikeaan asentoon oli muuten kevyen kiroilun takana. Hyvä siitä silti tuli, olin vallan tyytyväinen.

Torni kasaan

Raskaahkon tornin liimaaminen tuohon ylläkuvattuun työtilaosastoon oli hiuksiaharmaannuttava, kun  massaerojen takia en tohtinut edes harkita sen "oikein päin" kiinniliimaamista ja ylösalaisin yhdistettäessä pohjalaatta oli silti tarpeeksi painava vääntääkseen vähän liikaa. Siitä huolimatta tämäkin vaihe onnistui mainiosti.

Se viimeinen Emma tuli tietysti tähän torniin ja koetin liimata sen vähän erilaiseen asentoon, että kaikki siilin piikit eivät osoittaisi ihan viivasuoraan eteenpäin. Vähän vaihtelua torneihin, sano.

Aikasyöppöä touhua tämä silti oli, koska kolmevarttiseni päättyi ja tuntui taas siltä, etten saanut mitään hyödyllistä aikaan. Session lopuksi koesovitin tornia vaunuun ja kas, kyllä tämä projekti silti oli taas edennyt ihan nähtävästi.

Sessio XII

Telaketjujen mukava kalina

Kun palasin rakentelupöydän ääreen, saatoin ottaa askeleen takaisinpäin ja palata aiemmin ohittamani telaketjupätkän. En odottanut ihan innolla, kun tiesin kyseessä olevan osapalaketjusetin, jotka ovat tähän mennessä olleet aina aika penseitä koottavia. Ohjeissa on aina ollut toki mutkien kohdalla "käytä näin monta niin hyvä tulee", mikä ei taas ole ikinä ollut livenä kuitenkaan 1:1 vaan vähän sinne päin. Noudatin silti ohjeistusta ja varasin annetun määrän palikoita per paikka.

Ensimmäinen (vasen) ketju meni kasaan kohtuullisen kivuttomasti, etupäästä muistaakseni piti sittenkin nyhtää yksi telakenkä irti, koska miksi ohje ja todellisuus olisivat samaa mieltä asioista? Ei se silloinkaan täydellisesti istunut, joten veikkaan, että sen noin puolikkaan telakengän heitto johtui siitä, että joku kalikka nyt vain sattui arvautumaan vähän vinoon, mikä todennäköisesti johti heittoon liitoskohdissa. Ylälenkki oli nimittäin muotoiltu niin, että ketjukokonaisuudessa olisi vähän "massaa" tai sen tuntua, eli suomeksi: löysää roikkuvaa ketjua yläpäässä.

Oikeanpuoleinen ketju meni tasan sen verran nopeammin kuin näissä on yleensä käynyt: vähän nopeammin, kun tiesin tottumuksesta, miten ne menivät tässä nimenomaisessa mallissa. Nyt sain ketjun asemoitua oikein ja poisjätettämäni telakenkäkin johti oikeanmittaiseen ratkaisuun, nyt kaikki sattui vielä istumaankin kunnolla. Hurraa!

Runkopalojen yhteenliitos

Kun olin antanut hirvityksen lepäillä tassuillaan jonkun aikaa, kun samalla siivoilin kuskin pystysuoraa panssarilevyä asennusta viimeisistä roippeista asennusta varten. Koesovittelin kansilaattaa aika moneen kertaan, mutta se vähän jäi silti irvistelemään. Joutuisin korjaamaan sitä, vallankin tuolta takapäästä, jossa kuvassa näkyi vähän epätoivoisena painolastina toiminut liimapurnukka. Jätin taas mittakaavaa varten sivuleikkurit ja askarteluveitseni.

Sessio XI

Telitehdas

Telikahdeksikolta puuttui enää palapari per komponentti. Pienempi ja vähemmän selvästi kuvasta erottuva oli telin akseliin kiinnittävä kalikka. Toinen oli taas tuo pieni mökinkatto, joka oli kai sitten suojaamassa jousia puista tippuvilta kävyiltä tai joltain.

Hyvin lyhyen liimankuivattelutuokion jälkeen päätin asentaa koko setin kerralla alarunkoon. Ensimmäiset per puoli tuntuivat jotenkin heppoisilta, mutta kun ne olivat kaikki kiinnitettynä, vekotin seisoi niiden päällä aika tukevasti ja hemppumatta. Jätin hirvityksen kuivumaan tassuilleen hyvää asentoa varten.

Ohituskaista

Ohje olisi usuttanut minut seuraavaksi asentamaan telaketjuja, mutta koska telapyörästö oli parhaillaan kuivumassa, en nähnyt sitä kovin fiksuna ideana. Hyppäsin siis seuraavaan toteutettavissaolevaan kohtaan eli päätornin tykin osien kasaamiseen.

Palikoiden metsästämiseen meni taas aikalailla aikaa, mutta näitä ei sentään joutunut siivoamaan ihan yhtä järkyttävän pitkään ja vaivalloisesti, kuin aiempia mokkuloita. Loppuaikanani sain siis aikaan haupitsin peräosan palasia ja molemmat tykkitornipenkkiviritelmät. Noiden ergonomia oli aika pelottavan näköistä, mutta ehkä miehistöjen ei oletettu pysyvän hengissä tarpeeksi kauan kehittäkseen tukielinvaivoja.