Kätyrikasetin vuoro

Laserbeak!

Soundwave oli pääosin jo kasassa, nyt pääsin oudosti ennen päätä ja olkapäällä nököttävää laserkanuunaa rakentamaan yhtä hänen lukuisista kätyreistään. Värittömän linnun saisi toki nimetä kummaksi tahansa, minä päätin mennä oletusarvoisesti Laserbeakilla.

Yläpuoli koostui lähinnä torsolaatasta, päästä sekä noista selän moottoripaketeista. Pientä näperrystä tämä oli, mutta tunnistettavaksi se muodostui aika nopeasti.

Laserbeakin viimeistely oli kohtuullisen simppeliä puuhaa. Jalat kiinni mahapalaan, josta taas nostettiin reunat pystyyn. Mahakalikan kytkeminen yläosaan oli muuten helppo nakki, mutta tuo taaimmainen lirpake tuli niin taktisen lähelle muita osia, etten meinannut surkeilla silmilläni nähdä, mihin mitäkin tuli tunkea.

Valmis Laserbeak kämmenselälläni. Ei ollut mitenkään iso rakennettava, vaikkei skaala ehkä tuosta ilmenisikään.

Nykäisin vielä Soundwaven toisen käden paikalleen ennen mitään sen ihmeellisempää. Ohjeen mukaan käden olisi pitänyt olla suorassa, mutta minä olin mennyt rakentamaan sen ihan samalla tavalla kuin oikeankin käden, enkä huomannut pientä eroa ohjeen kuvatuksissa.

Laserbeak ei siksi ihan mahtunut istumaan oikein päin tuossa kyynärvarrella, mutta olalla olisi aina tilaa. Ehkä pienellä väkivallalla saisin lintusen nököttämään kädelläkin.

Toinen käsi

Lyhyt raportti

Arkikiireistä johtuen vasemman käden rakentaminen oli kaikki, mitä ehdin tätä postausta varten saada aikaan yhden istahdukseni aikana. Kätönen oli paukkuraudattomana hippasen helpompi rakennettava kuin oikea käsi, mutta siihen se sitten tällä kertaa jäi. Enkä ruvennut nyt liittämään tätä torsoon, koska toivoin, että näin pääsisin vähän helpommalla.

Megatronin oikean käden oikea käsi

Oikea käsi pyssyineen

Rakentamisen vimmassa en napsinut sen kummempia työvaihekuvia vaan joudutte nyt ihastelemaan loppuun asti rakennettua irtokättä näin aluksi. Kädessä Soundwavella on AA-pariston näköinen concussion blaster, jota en edes koeta suomentaa.

Pyssykän ja sitä pitelevän käden liitos oli kaikkein heppoisin näistä, lähinnä sen takia kun yksi yhden osan kiinnityslirpake ohjeiden mukaan väännettynä blokkasi sen aukon, johon pyssykän toinen kahdesta kielekkeestä olisi pitänyt saada tungettua. Vääntelkääntelin niitä sitten uuteen uskoon niin, että sain palat kiinni ja pysymään kasassa - toivottavasti.

Ohje oli jostain kierosta syystä sitä mieltä, että RA:ta ei vielä ollut mitään asiaa kytkeä CT:hen, mutta minäpä moisesta ipityksestä viis veisasin ja kiinnitin ne silti. Kyllä, katsoin ensin ohjeesta, ettei mikään ollut tiellä. Tämä taas edesauttoi etenemisen tunnetta, kun koko robotti oli taas askeleen verran valmiimpi sen sijaan, että olisin odottanut toisenkin käden valmiiksisaantia ennen tätä toimenpidettä.

Torso mikä torso

Massakeskipiste

Koipien jälkeen luonnollinen seuraava kalikka oli lantiopala, joka Soundwaven vaihtoehtomuodon asettamien vaatimusten takia oli hassun ghettoblasterin nappisetti: eteen- sekä taaksepäinkelausnapit, suunnaton play-nappi ja stop/rec -painikkeet identtisillä merkinnoillä. Ehkä selviäisin tästä epätarkkuudesta.

Lantiopalan jälkeen rakensin rintakehän eli käytännössä kasettikotelo-osuuden. Jotenkin nuo MEM-sarjojen "tää ohut rimpula tulee tohon roikkumaan millin päähän kaikesta muusta näiden toisten rimpuloiden erottamana"-jutut ovat aina vääntyneet luokille omissa hellissä kätösissäni.

Jotenkin näitä pikkulootia kasatessa tuntui, ettei tämä nyt oikein edennyt yhtään mihinkään. Sitten pääsin latomaan moduuleja slotteihinsa niin johan tuo kaveri valmistui silmissä. Kasarityylin kulmikkuuden ansiosta jalkojen, lantioboksin ja kasettilootan yhteenliittäminen oli helppoa ja ripeää, pienet 45-asteen kulmat eivät hidastaneet hommaa.

Katsokaa nyt, kaverihan oli jo ihan tunnistettavissa! Ei tästä puuttunut enää kuin kädet, pää ja olkapäällä keikkuva tiesmikälie. Kohta valmista.

Toinen jalkapäivä

Loput jaloista

Jatkoin vasemman jalan kanssa sen hetken, mitä jäljellä oli. Asensin siis jalkaterän kiinni nilkkaan ja aloitin koko ruljanssin alusta oikean jalan kanssa.

Valmiit jalat runtattiin kiinni lantionpohjaan tiukasti. Tämä aliosakokonaisuus taas piti kiinnittää pohjalaattaan ja koska kintut olivat aika tikkusuorassa asennossa (Kuva 3), niitä piti vääntää väkisin haralleen, että ne asettuivat vähän vähemmän tönkköön asentoon alustassa (Kuva 4). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun jotain jo "valmista" piti taivuttaa ihan eri asentoon kuin mihin se luonnollisesti asettui ja joka ikinen kerta se on ahdistanut. Ei näitä olisi kiva hajottaa tällaisessa vaiheessa, kun sitä ei saisi mitenkään korjattua tai piilotettua.

Jalkapäivä

Jaloista tekoihin

Vasemmasta jalasta aloitettiin ja allaolevista kuvista näkyi, mitä sain ensimmäisessä kolmessa vartissa aikaan. Pikkupalasia (greebliä / greeblejä) oli aikalailla ja japsidesignille uskollisesti hassuja ulkonemia ja läppiä oli ties miten. Ja nyt oli kyseessä vasta reisi- ja sääriosat jalasta.

Naurettavan hidasta, mutta totuttuun tapaan burn rate paranisi huomattavasti vauhtiin päästyäni ja vallankin peilikuvaosia kasatessani. Jotain olen sentään oppinut, kun en painanut yhtään kiinnityskielekettä tälläkään kertaa peukalostani sisään!

Projekti I/19

Soundwave

Pukki toi taas jotain askarreltavaa, enkä edes tiennyt (tai todennäköisemmin muistanut) MEM:n pukertavan muitakin kuin Megatron-malleja. Muahahhahaa!

Hetkinen.. oikea alalaita...

Laserbeak!

Valmista: Projekti IV/18

Ju-87 B-2 trop

Wikipedian mukaan Stukan B -sarja oli ensimmäinen massatuotantoon päätynyt malli ja siitä B-2 -mallista tehtiin myös trooppisen alueen trop-varianttia. Täysin tyhjästä nyhjäisemäni idea Afrikka-Stukasta olikin teknisesti uskottavahko ratkaisu! Näin ei ole käynyt turhan usein.

S 7 + A T

Jossain vaiheessa liimaa vaatimattoman mallin alarungon pari väkästä olivat näemmä irronneet ja jääneet sille tielleen, enkä yhtään tiennyt, koska muka. Kaipa se näitä kuvia ja postauksia takaperin selaamalla selviäisi, mutta se ei kuitenkaan korjaisi mitään.

Alla taas perinteinen ympärikäyntikuvasarja suunnilleen maan tasalta. Ukkeleita en keksinyt metsästää skaalaa varten.

Olisi varmaan syytä käydä jossain ostamassa sellainen muutaman tusinan euron kasaanlyötävä kuvaloota, jollaisen näin syksyllä toimistolla. Onhan näilläkin pärjäilty, joskus olen maltanut gimpata ylimääräisiä saumoja /dev/nulliin mutta jos kerran vähemmälläkin vaivalla pääsisi...

Kierrätystä

Muinaisen MiG-29 -projektin alustalaatan otin huvikseni kuviin sekaan, vaikka saattaisi olettaa, ettei jossain 40-luvun alun taistelukenttien lähistöillä ollut ihan tällaisia kaltoinkohdeltuja valettuja betonikenttiä tai -hangaaripihoja. Kuivine ruohotuppoineen ja tuulenpuhaltamine hiekkoineen se jotenkin tuntui silti sopivan teemaan. Erinäköisiä filttereitä arastelemattomampi saattaisi kuulla korvissaan lentoveikkojen laulavan täysin palkein jotain Stuka über Afrika! tai vastaavaa, sakemannit kun olivat kovia vääntämään tosi kummallisia lauluja.