Se palasi kotiin!

Badger badger badger

Eipä siinä sitten montaa päivää mennyt, kun sain tekstiviestin huollon valmistumisesta. Kävin yhtenä alkuiltana noutamassa sen ja kyselemässä pöhköjä. Likainenhan laite oli, mutta olin jossain välissä onnistunut laittamaan kärjen (tip) väärään paikkaan kiinni, mikä ei ainakaan auttanut laitteen toiminnan kanssa. En kuitenkaan ollut hajottanut mitään, joten nettosin tästä komponenttiin naarmuja ja itselleni vähän lisää "senkin toope"-hetkiä. Aika ja materiaalit -kulut olivat alle 50€ ja heidän minulta säästämänsä aika ja eritoten kiehuminen oli mittaamattoman arvokasta, eli aika hyvä diili.

Nyt kun vielä ehtisin kaiken muun seassa myös palata pohjamaalaamisen maailmaan. Jos aikaa olisi tarpeeksi, siis

00001010

Desimaalipyöreissä numeroissa

Voi hyvää päivää. Kymmenen vuotta sekavaa lätinää seisoi takanamme juuri nyt, tunnettu myös 'mutinoina. Jos asiaa tarkasteltaisiin vuositasolla, ensi vuonna voisin julistaa olevani tasan neljä kertaa tätä viritelmää vanhempi, ainakin hetken. Järkyttävä ajatus.

Joku hullu tätä myös luki suomeksi, tai katseli kuvia. Oli miten oli, hauskaa, jos tämä on jotakuta viihdyttänyt!

Kehitystä

Vilkaisin huvikseni, miltä kymmenen vuotta sitten rakentamani tekeleet näyttivät, jotta voisin laittaa tähän pari kuvatusta vuosien varrelta. Ensimmäisenä Sturmpanzer IV, projekti III/10:

Pikaloikkauksella viisi vuotta myöhemmin, F-16A, projekti IV/15:

Ja sitten tuorein valmis tekele Su-27, projekti I/20:

Jos tästä jotain voitiin sanoa, valokuvaustilanteeni ei ole parantunut sen ihmeemmin. Ehkä se valoteltta olisi pitänyt hommata jo, eikä vain miettiä, että sitä pitäisi harkita... Kai minun kynäruiskutteluni jälki oli parantunut noiden ensimmäisten mallien jälkeen.

Kuluneen vuoden tekoset

Sain minä jotain tämän kuluneen vuoden aikana tehtyäkin, vaikka aika rauhalliseen tahtiin olenkin edennyt. Vuosi sitten haihattelemani Königstiger ei päässyt työn alle vieläkään, mutta ehkä sen aika hissukseen olisi koittamassa, kunhan vain löytäisin ne Wehrmacht-sapluunani.

Valmiit mallit

Vuoden aikana sain valmiiksi ikuisuuksia kestäneen Shu Ondiv:n päivitysversion, Su-27:n ja pari Legomallia (Slave I ja Saturn V). Nämä viimeiset pari vuotta ovat olleet joko muuten vaan todella hitaita tai sitten olen keskittynyt huolellisemmin näihin tekosiini ja siksi kaikki on syönyt enemmän aikaa kuin joskus muinoin.

Keskeneräiset projektit

Aloitin vasta tuon M 65 Atomikanuunan, joka joutui kärsimään sekä koronakaudesta, kesästä yleensä että teknisistä ongelmistani. Aika hyvällä alulla se jo oli ja silloin kun pystyin sen parissa puuhaamaan, malli oli mukava, ainakin tähän mennessä.

Muut

Kirjoitin viime vuoden merkkipaalupostaukseen muutaman rivin pythoniksi ja jo se tuntui niin riemastuttavalta, että innostuin koodailemaan enemmänkin. Aloitin ihan perinteisellä puppugeneraattorilla (MADeissa oli joskus niitä "tee oma Indiana Jones -käsikirjoituksesi"-pätkiä), mutta sekin homma lähti sitten käsistä. Rupesin tekemään jonkin hetken mielijohteen takia Doom-tarinageneraattoria.

Tietysti test.py:nä elämänsä aloittanut skriptinpätkä oli ihan älyvapaa, koska se oli ensin nippu erinäisiä pöljiä testejä ja kasvoi siitä eteenpäin. Rupesin tässä pari viikkoa sitten tekemään siitä uutta, mielestäni paremmin strukturoitua versiota.

Pohjapensselöintiä

Käsitöissä

Kun kynäruiskuni oli ammattilaisten käsiteltävänä, halusin silti saada tekelettäni edistettyä. Sudin siis valkoista pohjamaalia tykin tähän mennessä kasaamieni pääosien pintaan.

Aloitin putken ulostulopäästä, sen eri ympärysosista sekä lavetista itsestään. Näin työskentely oli sekä naurettavan hidasta että paljon rumempaa kuin kynäruiskulla. Edelleen pohjamaalini oli ehkä jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta enhän minä hoksannut ostaa uutta purtiloa (ja sopivaa vihreää) kun olin sopivanlaisessa puodissa jo valmiiksi.

En minä ole koskaan itseäni fiksuksi kai väittänytkään.

Pari ensimmäistä iltaa

En muuten muistanut, miten hidasta ja tässä tapauksessa rumaa hommaa pohjamaalin sutiminen olikaan! Allaolevassa kuvassa näkyi kahden session pensselöimisen tulokset. Suojasin liimattavien osien paikat ja liikkuvien osien paikat mahdollisimman tarkasti ikään kuin olisin ollut kynäruiskun kanssa liikkeellä.

Tuo oli hommana jotenkin epämotivoivaa, joten edistyminen oli tuskallisen hidasta. Osasyy oli myös siinä, että tosimaailma söi ilta-aikaa hyväsäisinä kesäiltoina omalla tavallaan. 

Tekninen tauko

Kynäruisku huoltoon

Hukassa

Kevätkesän aikana vaihtelin Badgerini "ultra fine"-osat (neula, suutin ja kärkipalikka) "fine"-tasolle, koska onnistuin taas hävittämään kärjen, eikä varaosia ollut saatavilla siinä kokoluokassa. Ei sillä, että finejäkään olisi joka paikasta löytynyt, mutta niiden varastosaldona 1 oli enemmän kuin 0, joten eipä siinä paljoa tarvinnut miettiä. Meikäläisen käytössä koko ultrahienous oli muutenkin ihan toissijaista, koska en ollut freehand-artisti tai muukaan taiteellinen henkilö.

Tukossa

Kun olin saanut atomikanuunaprojektin siihen malliin, että ensimmäiset osakomponentit olivat maalattavissa, pistin kynäruiskun vihdoin kasaan (ts. laitoin uuden neulan siihen). Olin ilmeisesti siivonnut sen jotenkin kolmasluokkaisesti, koska liipasin ei liikkunut sitä painaessani.

Pienen pakertamisen ja puhdistusaineen käytön jälkeen sain liipasimen taas liikkumaan. Aiemmasta vahingosta viisastuneena en ladannut maalisäiliötä vielä pohjamaalilla, vaan testasin ihan ilmalla. Ei vaikuttanut ihan oikealta. Ruuttasin säiliöön pienen plöräyksen puhdistusainetta, suojasin sen suuaukon kädelläni ja testasin uudelleen.

Tököttiä lensi ulos sekä maalauspäästä, että maalikupin kautta. Vältinpäs uuden maaliräjähdyksen. Oma osaamiseni, saati sitten tiedonhaku- ja testausaikani olivat kortilla, joten ajattelin käydä hovihankkijallani laitteen kanssa kyselemässä tyhmiä. Sattumalta olin käymässä toimistolla muutenkin parin päivän päästä tästä, joten ajoitus oli sinänsä kelvollinen.

Huollossa

Tätä kirjoitellessani vempain oli huollossa & puhdistuksessa tai sitä odottamassa, joten odottelin joko tekstiviestiä valmistumisesta tai soittoa huonommista uutisista. En ollut menossa käymään toimistolla ihan heti kolmatta kertaa maaliskuun alun jälkeen, joten nouto-operaatio tuli odottamaan joko elokuun loppupuolta tai peräti syyskuuta.

Lukko tykille ja muuta pientä

Koti lukolle

Todennäköisesti tämä vempain toimi vähän eri tavalla kuin mihin minä olen tykkien lukkojen kanssa tottunut, joten jos kommenttini eivät ole ihan niin tarkkoja kuin mitä sietäisi odottaa, pahoittelen jo tässä välissä.

Joka tapauksessa perästäladattavan tykin putken miehistöpäähän kuului minun kirjoissani lukko, joten oletin, että tässäkin oli sellainen. Mieletön teräsmöntti tämä ainakin oli.

Olihan se ihan vaikuttava jo tässä vaiheessa. Peräpäätä saattoi huljutella eestaas, nuo neljä tankoa eivät mitenkään estäneet sen irtivetämistä tai mitään.

Korotustesti

Kun kerran olin näin pitkällä, halusin testata, toimiko korolaitteisto vai ei. Liimasin putken oikeanpuoleisen saranan kiinni lavettiin ja pidin vasemmanpuoleista kiinni käsin. 

Ihan ensimmäisten tyhjältä tuntuneiden kierrosten jälkeen putki rupesi nousemaan ylöspäin. Allaolevassa kuvassa se oli maksimikorolla.

Lavetin koristelua

Ohje oli käskenyt liimaamaan putken akselit kiinni ja minähän tästä viis veisasin, koska oli ilmiselvää, että tätä tekelettä tulisi maalata osissa. Ehkä olisi pitänyt aloittaa ennen minkään rakentamista, mutta siitä lähestymistavasta minulla ei ollut parhaita kokemuksia. Liimailin säätimiä ja pyöriä, putken kuljetustukia sun muita sen verran kun niitä oli tarjolla, mutta sivuunkäänneltävät asteluritilät jätin suosiolla odottamaan sekä lavetin että itsiensä erillistä maalaamista.

Suorasuuntaus

Asettelin huvikseni röörin paikalleen ja tökin putkiston asentoon, jossa kaikki oli mahdollisimman auki. Ehkä tuo oli se tila, jossa uusi kranaatti ladattaisiin putkeen. Tai ehkäpä joku neropatti oli päättänyt käyttää tätä kanuunaa suora-ammuntaan. Tämä oli aika pelleilykelpoinen malli.

Putkijatko

Isoja röörejä

Jatkoin tykin kasaamista sen loppupään puolella. Putkin alle tuli rakennettavaksi oletettavasti hidastin- ja palautinsysteemin sisältävä kolmiputkinen kokonaisuus. Sen vieressä allaolevassa kuvassa oli yksi näistä tykin kehtoon kuuluvista osista.

Yhden putkenpätkän kanssa tämä näytti jo sellaisenaan kuin pienen skaalan Karl-Gerät'n aseelta. Putkea itseään en vielä asentanut, koska se olisi ollut tässä vaiheessa enemmän tiellä kuin mitään muuta.

Tärväsin kelvottoman paljon aikaa tuon hammastetun korotuslaitteiston osan etsimiseen palasekamelskasta. Astinlauta oli vähän huteran oloinen, mutta sitä saisi vahvistettua vielä ennen koko roskan asentamista.

Noita sauvoja en putsannut vielä valmiiksi asti, kuten kuvastakin näkyi. Kaikkien neljän asentaminen oli yllättävän vaivalloista, mutta asettuivat sentään ilman suurempaa väkivaltaa ja kiroilua.

Keskeytyvä putkiduuni

Edelliskierroksen jäljet

Tarkistin, mitä edellisen rakennussession jäljiltä oli tarjolla. Lavetti pyöri metkasti kääntölevynsä päällä, mikä oli vallan mainiota. Pyrstöpäästä löytyi jonkun verran vinoon asettunut levy, joka tässä tapauksessa vaatisi, että jos tälle ikinä kyhättäisiin maisema, kanuunan takapää olisi lievässä rinteessä.

Putki kolmessa osassa

Atomikanuunan yksi avainkomponenteista, putki, koostui aika monesta pätkästä. Kuvan napsin, kun olin saanut kolme pääosaa kasaan ja puristettua teipillä tiukasti kiinni. Vallankin keskimmäinen rööri halusi irvistää jatkuvasti.

Ehdin liimata kaksi pienempää putkikomponenttia yhteen ja olin jatkamassa seuraavaa askelta kohti, kun kämmäsin typerästi. Liimapurtiloni kaatui työalustalle ja loppusession vietin siivoten.

Harmi, koska olin mielestäni päässyt aika kivaan vauhtiin.

Lavettityötä 2/2

Suunnaton palkkilavetti

Kiivaan kuivasovittelun jälkeen liimasin lavetin vasemman puolipalkin kiinni viimeksi liimattuun etuosaan. Muistin myös kiinnittää viimeisen hammasratas-akselikombon korotuskoneistoon. Näiden palojen kiinnityspaikat eivät olleet turhan selvästi merkittyjä, joten vainoharhailin aika pitkään ennen liimaamista.

Lavetin pohjapuolelle, eteen ja taakse, tuli pari palaa, jotka auttoivat pitämään palkkilavettia muodossaan. Etualalla näkyi kolmella kääntöpyörällä varustettu osa ja takana taas ilmeisesti, hammastuksesta päätellen, jossain määrin sivuttain kallistettava käikäle.

Selvää edistystä

Terminologiani oli päässyt ruostumaan, joten suonette anteeksi. Kanuunan lavetin etupäähän asennettiin vielä kääntölevy, jonka päällä edelliskuvan pyörät kulkivat urissaan. Tämän avulla tykkiä suunnattiin sivusuunnassa. Lavetin takapään palikka ei saanut sen kummempia koristeita, ehkä sen kallistusmahdollisuus oli yksinkertaisesti vain sitä varten, että tuliaseman ei tarvinnut olla ihan biljardipöytämäisen tasainen vaan se sieti lieviä maastonmuotoja.

Pohjaa pitkin kulkevat pitkät tangot eivät ihan sopineet suoraan kiinni, jouduin vähän muokkaamaan niitä. Kuvassa oikeanpuoleista piti säätää enemmän kuin ensimmäistä tankoa. Seuraavaksi pääsisin rakentamaan tykin putkiosastoa itseään.

Lavettityötä 1/2

Ensimmäinen ilta

Kilttinä poikana noudatin rakenteluohjetta ja ryhdyin rakentelemaan kanuunan lavettia. Ehkä nämä palikat olisi sietänyt maalata ensin, mutta meni jo. Tuosta ensimmäisestä kuvasta näkyi kenties tuo hammasrattaisto, joka suureksi yllätyksekseni jopa pyöri. Oletettavasti tykin korotuskoneisto siis olisi toimiva.

Tykin peräosan taakse, lavetin peräpäähän tuli latauslaitteisto 272-kiloisille normaaleille kranaateille ja 385-kiloisille ydinmurkuloille. Pienessä sairaassa mielessäni melkeinpä kuulin hyasintin (2A36) lohikäärmeenkielen kalinan, 19 vuotta myöhemminkin. Ilmiselvästi aika ei parantanut kaikkia haavoja.

Lavetin takakannelle tuli tällainen osakokonaisuus. Sitä en ehtinyt liimata kiinni lavetin oikeaan kylkeen, tai en tohtinut jättää sitä vain siihen kiinni ja mahdollisesti vinoon. Halusin liimata tämän etuosaa raskaamman komponentin kiinni sitten, kun olisin heti seuraavassa vaiheessa, liimaamassa vasenta kylkeä kiinni.

Projekti IV/20

M65 Atomi-Anni

Melkoisen arpomisen jälkeen valitsin seuraavaksi rakennusprojektiksi M-65 atomikanuunan, väittämän mukaan tämmöisellä on maailmanhistoriassa ammuttu tasan yhden kerran. Tai ainakin sen nimenmukainen erikoisammus on ammuttu tällaisesta kertaalleen, voisi jotenkin olettaa, että ennen sitä putkesta oli kulkenut edes yksi normaali murkula, elleivät nuo hullut sitten tehneet ensimmäistä koelaukaustaan ydinkranaatilla. Se ei ollut kovin todennäköistä.

Boksi

Atomikanuunan loota oli ihan naurettavan suuri. Kansitaidekin oli hieman erilainen verrattuna tyypillisiin mallibokseihin, mutta se nyt taisi olla Revellin jossain välissä ostaman Renwal'n tyyli, mitä pikaisella kuvahaulla katselin.

Paperiosasto

Dekaalit olivat aika yksinkertaiset, ameriikantähdet saattaisin peräti käyttää, mutta caution-raidat taitaisivat upota paljon kauniimmin lopputulokseen ihan itse maalattuna. Ehkä osa tästä oli taas omaa siirtokuvainhoani ja vainoharhaani siitä, että ne ovat tupanneet menemään spagetiksi, osa taas sitä, että maalaaminen nyt vain on ollut kivempaa ja maalausten säistäminen on toiminut paremmin kun värit eivät hyppää niin pahasti silmille.

Ohjeet olivat aika kivasti osioitu, eipähän tarvinnut arvailla, mitä kapinetta milloinkin oltiin kasaamassa. Jälkimmäisessä kuvassa näkyi mielenkiintoinen yksityiskohta, jota en muistanut nähneeni missään aiemmin: siinä oli nimetty, mitä mikäkin hilavitkutin esitti. Näitä minä olin kaivannut lentovehkeissä ja satunnaisissa muissakin rakenteluprojekteissa.

Palaset

Paloja oli, kuten laatikon kansikin kertoi, useampi sata. Riemukkaasti kohtuullisen iso osa näistä paloista oli vuosien ja siirtojen saatossa irronnut valurangoistaan, joten jonkunlainen siivu projektiajasta tulisi menemään näiden irtopalojen ihmettelyyn. Lukuiset autonrenkaan puolikkaat sentään olivat aika itsestäänselviä, mutta nuo kaikki muut...

Tykin kuuden hengen käyttöhenkilöstö oli tiukasti yhdestä palasta koostuvia kuusikymmenluvun ukkoja. Ehkäpä minä maalaisin nekin pientä poseerausta varten, mutta eipä noista nyt kovin dynaamisia hetkisiä saisi rakennettua.

Tästäkin palasetistä oli aika hankala arvata, mitkä niistä kuuluivat tykin lavettiin ja mitkä vielä vetoajoneuvoihin, jos ilmeisimmät taas jätettiin huomiotta. Osien numerointi oli myös vähän hankalasti luettavissa noista pienenpienistä läpysköistä, tai sitten minun silmäni olivat kelvottomat (totta sekin).

Kanuunan lavetti oli hervottoman suuri, mutta niinpä sen varmaan pitikin olla, jos putken halkaisija oli 280mm. Arvailin tässä vaiheessa aika summittaisesti, mihin mikäkin rankasetti suunnilleen liittyi, joten saatoin kommentoinnissani olla aika väärässäkin.