Rakennusillat kaksi ja kolme
Jalat
Vallan luontevasti Optimuksen rakentelu jatkui reisiosista. Rakentelin kiltisti ohjeen mukaan enkä optimoinut tekemällä peilikuvaosia yhdellä kertaa. Ei minulla mikään kiire ollut.
Reidet olivat sangen nopeat ja yllätyksettömät rakenneltavat. Eniten huolta tuli tarroista ja niiden suunnilleen suoraan asettamisesta. Sääret taas olivat paljon monipuolisemmat, vallankin nuo kromatut jäähdytinsäleiköt olivat mainiot.
Tässä kuvassa oikea sääripala oli valmis ja sen vasemmanpuoleinen sisarus oli levällään pöydällä jotenkuten organisoituna. En malttanut knollata palasia (en tiedä, oliko tuolle touhulle suomenkielistä vastinetta) tuon tarkemmin.
Jalat ilman jalkateriä ja renkaita. Edistyminen oli riemukasta ja minä, kuten sanottua, virnuilin koko ajan kuin mikäkin toope. Jalkaterittäkin Optimus seisoi jo näppärästi omilla tolpillaan, vaikka nuo näyttivät vähän huterilta vielä tässä vaiheessa.
Noin pitkälle ehdin toisena rakenteluiltanani. Keskiviikkona jatkoin jalkaterillä, nyt rakensin molemmat rinnakkaisina samalla tahdilla. Pienen hetken kuvittelin, että jalkoja voisi poseerata eri asentoihin mutta eivät legot nyt ihan niin moneen suuntaan vääntyneet kumminkaan.
Monipuolisempia poseerauksia varten pitäisi tilata se Masterpiece-Optimus v3. Köh.
Jotenkin en muistanut suoraan, oliko G1-lelussa bensatankkeja (tarkistin, kyllä oli mutta kiinteät sellaiset), mutta tässä semmoiset ainakin oli. Näiden 90° kääntelyn lukitsivat jaloissa olleet pienet "mitähän nää on"-yksityiskohtapalaset.
Sikspäkki
Ensimmäistä ja toista kuvaa vertaillessa paljastui, että olin alunperin kytkenyt etulamppupalikat kiinni ylösalaisin olleeseen säleikköön. Huomasin sen siinä vaiheessa kun puskuria piti väkertää kiinni mutta kourat ja kahvat eivät ihan osuneet yhteen.
 |
| :D |
Oikeinpäin kasattuna Optimuksen sikspäkki nasahti näppärästi paikalleen ja rekan etulevykin upposi siististi kyljyksiin kiinni. Olin aika innokas saamaan tämän valmiiksi ja muotoa muuttamaan.
Kätöset
Käsien rakentelu alkoi olkavarsista. Jykevät boksit saivat lelusta muistuttavat kromatut pakoputket, jotka eivät sentään pyörineet ympäriinsä.
Peilikuvioiden kasaaminen oli ripeää ja paikalleenasentaminen kasvatti valmistumisintoa aina vaan.
Kädet olivat ovelat ja nelisormiset, kolme plus peukalo. Tuon litteän tummansinisen 3x1 -liuskan poisjättäminen sormenpäistä olisi tietysti antanut artikuloida kaikkia sormia, mutta kun äärimmäiset sormet olivat kiinni vähän arveluttavan kevyesti niin en uskonut että ne kestäisivät irtoamatta kovin kummoista leikk eikunsiis poseerailua.
En minä edes muistanut, että G1-optimuksen kyynärvarsien etupinnassa oli tarroja, mutta kuvahaun perusteella niiden tarrat olivat vielä vauhdikkaammat. Nämä printatut laatat olivat hillityt ja toimivat mitä mainioimmin.
Kuuppa
Pääkopan rakentamisesta en malttanut pysähtyä ottamaan kuvia kun halusin nähdä miten se etenee. Melkoinen mönttihän tuo oli, suurempi kuin olin odottanut. Mutta eipä robo itsessään ollut mitenkään pieni, joten skaalanmukaisesti se oli ihan niin kuin odottaa sopi, kun iskin sen vihdoin paikalleen.
 |
"Who dares defy the might of Megatron?"
|
Lisävarusteet
Kelpo lelun merkki oli se, että vempaimen itsensä lisäksi sillä oli mukanaan lisäroippeita jotka oli nähty ehkä piirretyn sarjan yhden jakson yhdessä lyhyessä kohtauksessa. Ja näinhän sen pitikin olla.
Johtajuuden matriisi
Ensimmäisenä kasattiin Autobotien Matrix of Leadership, jota Prime roudasi rintakehässään. En vielä kokeillut, saiko tuon näppärästi käsiin kiinni, mutta siltä se ainakin näytti.
Energonkirves
Metal Earth Models -Optimusta kasatessani kaipasin Energonkirvestä ja nyt minulla oli sellainenkin. Tämä tietysti johti siihen, että hassuttelukuvien työjonoon hiipi jakson More than meets the eye, pt.2:n rähinä Sherman-padolla kun minulla oli kerran Megatronin energiaketjukuulanuija (tai sotavarsta, mitä !w nyt kertoi nimiksi) juuri tätä varten.
Ionitykki
Optimuksen ioniläjäytin oli vallan tyylikäs. En ensimmäisellä yrittämällä keksinyt, miten sen sai parhaiten kiinni kaverin lapaseen, mutta olihan minulla aikaa testailla.
Rakettireppu
Varmaan yhdessä jaksossa taas nähty rakettireppu oli mielettömän siisti ja sopi selkään kuin nakutettu. Rakettisuuttimia sai pärisyttää piirun sinne tai tänne, joten ihan täysin staatttiset ne eivät olleet, mutta ei niillä paljoa suuntaa muuteltu. Tyyli oli silti tärkeämpi.
Datalaatta
Vihoviimeisenä oleellisena palikkana oli perinteikäs datalevy, joka kertoi miten kukakin oli verrattavissa johonkin toiseen 'formeriin. Tämä kaveri oli ihan ylivoimainen numeroidensa kanssa.
Koko setti erikseen
Keräsin roippeet yhteiskuvaan. Automoodin rekisterilaattalevyssä ei ollut paljoa esittelemistä, eikä Energonkuutiokaan kovin erikoinen rakenneltava ollut, joten tähän ne pääsivät. Energonkirveen ovela ominaisuus oli se, että sitä käyttääkseen Optimuksen toinen käsi oli riivittävä irti ja rannenivel käännettävä vinoon. Mutta niin se jaksossakin oli käsipalikan tilalla, joten sinänsä ihan oikein.
Vaihtoehtomuoto
Kun olin saanut kaiken muun alta pois, rupesin vääntelemään robottia autoksi. Tai rekkaveturiksi, jos oikein muistin. Ei siihen kahta minuuttia mennyt ensimmäiselläkään kerralla.
Jalat lukkoon toisiinsa, kädet sivuille, mahalevy ylös ja eteen, lantiosta 180° ympäri, pää piiloon, peukalot ympäri ja ranteet eteenpäin, jalat taitettiin taakse. Käsistä tikkaat suoraan ulkopuolelle, sitten kädet väänneltiin ohjaamon ympärille ja sormet laitettiin muodostamaan etupyörien holvia. Lopuksi mahalevy laskettiin paikalleen jemmaamaan aukot, tikkaat taas rungonmukaisiksi, jaloista bensatankit vaakaan ja jalkaterät vinoon.
Vihoviimeisenä ihmedetaljina ionipyssylle oli tilaa tuossa takalavalla. Mitenkään tiukasti se ei ollut kiinni.
Upea! Kertakaikkisen upea laitos. Joku asiansa selvästi osaava oli jo kyhännyt peräkärrynkin, kuinkas muutenkaan.
