Pohjaatta

Lentoheksa

Heksalaatta oli vähän ihmeellinen, kun en halunnut jättää sitä mustaksi jossain ulkoavaruudessa lentelyä kuvastamaan, mutta mutamössökään ei oikein kuulostanut hyvältä idealta. Samoin tyypillinen "hiekkaa ja jotain rehuja"-ratkaisuni ei tuntunut tähän sopivalta, eikä minulla nyt ollut kelvollista hiekkaakaan.

Prototyyppailua

Muistin sitten vähän tönköksi menneen teknisen Citadel-maalin, jota käytin Flankerin ständissä. Siitä johtamani hassu idea oli maalata ensin alle oranssia, sitten vetää päälle tuota kuivuessaan lohkeilevaa kamaa ja edetä siitä tilanteen vaatimalla tavallla.

Maalasin pohjalle kahta eri oranssia (VGC 72008 Orange Fire; VMC 70733 Orange Fluo (RAL 2005)) epämääräisessä suhteessa. Märkänä maali oli paljon kirkkaampaa kuin kuivuttuaan (otin tosin eri valaistuksessakin näitä kuviani).

Tekninen mutamaali, osa 2

Levittelin löllöä (Citadel Technical: Magellan Earth) paksuhkosti, kun muistin lukeneeni jonkun testiartikkelin siitä miten nuo tekniset maalit käyttäytyivät eri paksuisina ja miten hän niitä suositteli käytettäväksi. 

Flankerin jalustan kerros oli ollut ohut ja ajattelin nyt kokeilla korkeimman omakätisesti, mitä jos suttua läimisi paksulti. Käyttämäni kerros oli sekä paksu että epätasainen, minkä piti johtaa omanlaiseensa lopputulokseen.

Kuivuttuaan seuraavaan iltapäivään lopputulos oli tämänlainen. Mömmö sirpaloitui huomattavasti enemmän kuin mitä olin kuvitellut. Odotukseni oli enemmän "muutama iso lohkare ja niiden ympärillä pienempiä murikoita" ja että tuliset-hohto-oranssit eivät oikeastaan näkyisi kuin sieltä täältä ja sittenkin heikosti.

Maalia päälle

Hailakan ruskean päälle kuivaharjasin tummempaa yleisharmaatani (VGA 72750 Cold Grey) ja sen jälkeen korostin kulmia vaaleammalla sävyllä (VGA 72749 Stonewall Grey). Perinteitä kunnioittaen ja sitä rataa.

Ehkei se nyt sitten ihan laavamaailman puolisulaa pintaa kuvastanut, ennemmin jotain todella rautapitoista pohjaa. Vaan kukapa päästäisi Kuritat sotimaan vaikkapa Marsin itsensä pinnalla?

Sääolot

Säistysrundi

Niin. Ilma-avaruushävittäjää ei oikein kannattanut, yleispätevästi miettien, peittää mutaan,  sadevalumajälkiin tai avaruuslokinpaskaan. Aiemmin litkuttaessa syntyneet rungon paneelien sävyerot olivat osa säistystä, mutta erityisesti mietin, että jonkunsorttiset kolhut ja sensellaiset olisivat tässä kotonaan.

Yhdensorttisia kolhuja varten töpöttelin perinteisellä sienimetodilla tummaa harmaata (VMA 71056 Black Grey) sinne tänne. Keskityin pääasiassa hävittäjän etuosaan ja suurempiin paneeleihin. Jokunen täplistä päätyi muodostamaan pienen jonon, ikäänkuin osumasarjaa kuvastamaan.

Toiseksi säistysväriksi valitsin okrahtavan ruskean (VMA 71133 Dirt), jota sitäkin töpöttelin kohtuullisen satunnaisesti vaihtelevalla voimalla. Ehkä sivuvakaajien kanssa olisin voinut ottaa iisimminkin, mutta yleisesti likaruskea toi vähän vaihtelua punaiseen yleisilmeeseen.

Välikatselmointi

Hävityksen kauhistus oli kutakuinkin valmis, joten nyt se piti koeistuttaa ensimmäistä kertaa jalustalleen. Aika kiva.

Kansallisuus- ja yksikkötunnukset

Combine-kiekko

Valomiekkojen merkintäperiaate oli edelleen seuraava: vasemmalle pyöreä DCMS-tunnus yksiköstä riippuvalla lohikäärmeen värillä (viitosmiekalle kultainen) ja oikealle puolelle liekehtivä miekka (sapeli esimerkkikuvien perusteella). Suurin ongelma näissä oli se, etten minä vieläkään osannut piirtää, saati sitten maalata.

Ympyräni olivat vähän sinne päin. Kultaiset lohikäärmeeni (VMA 71066 Gold) taas... no, noin pieninä niistä ei saanut pahemmin selvää mutta kyllä minä yritin noudataa esimerkkikuvaa.

5th Sword of Light -miekka

Maalasin oikean siiven yläpinnalle jonkun sapelimaisen terän kahvoineen (VMA 71065 Steel), ja väistin tekaisin kultaväristä. Ehkä se oli tunnistettavissa miekaksi?

Näiden kuivumista odotellessa lutrasin ohjaamon lasien kanssa. Vetäisin kaikkien kolmen ikkunan päälle kevyen parikymmentä vuotta vanhan vihreän litkun (Citadel Green Wash).

Liekkimiekan liekkiefektin tein kuin Bob Rossia katsoen: se oli hyvä, miksi sotkit lisää? Eikun hei, toimihan se ja nyt kokonaisuus on parempi. Teemaan sopivasti lainasin Projektiassistentti I:n tulioranssia (VGC 72008 Orange Fire).

Litkut ja detaljeja

Villimiehen tiellä

Ennen kun rupesin käyttämään ihan oikeita litkuja, halusin kokeilla moottoriröörien tummentamista jollain toisella tavalla. Läimin ensin yläpuolen yksittäiselle putkirungolle sysimustaa maalia ja pyyhin sen sitten pois. Jäljelle jäi melkoisesti tummentunut mutta silti punapohjainen pinta.

Jatkoin saman kikan käyttöä tummentamalla pohjapuolelta kolmet moottorirungon osat. Minusta tämä toimi jotenkin ehkä kivemmin kuin gunmetalin (tai parin muunkin metallimaalin) päälle vedetty ruskea/musta litku.

Paneelirajojakin

Käytin mustaa litkua (Citadel: Nuln Oil) koettaen pysyä tiukasti paneelirajoissa. Mikä meni yli, sen pyyhin pois. Tämä tietysti tummensi paneeleja jossain määrin siellä missä näin kävi, mutta se ei missään nimessä ollut haitaksi. Elämää nähnyttä koneenpintaa oli kivempi katsoa kuin tuoretta.

Melkoisen yksinkertaista säistystä tässä välissä. Minusta maalipinta oli toimiva. Pitänee (tietysti) verrata kaksijalkaisiin aseveljiin, kunhan joudan.

Ohjaamon lasit

Aiemmissa DCMS-punakoneissa olin käyttänyt kirkkaahkoja vihreitä laseja, joten samalla linjalla jatkettiin (VMC 70942 Light Green). Parasta varovaisuutta noudattaen manasin pienimmänkin pensselini suuruutta tähän touhuun. Maalasin ilmiselvän päätuulilasin, tuon pyöreän tiesmikälietähystyskupolin ja alaetulasin. Vetäisin lasien päälle vielä jonkunmallisen vihreän litkun tuomaan vähän pintaefektiä, mutta se kierros saisi odottaa maalin kuivumista.

Puuttuneita kohtia

Leukaan asennettua LRM-lavettia (Shigunga LRM-20) koristellessani hoksasin, etten edes muistanut mitä kaikkea perus-Shilone oli edes syönyt, joten saatoin olla peräti väärässä siipien laserputkien (2x Diverse Optics type 20 Medium Laser) kanssa! Sarnan wiki tiesi kertoa, että nokassa oli LLas (Diverse Optics type 10 Large laser), joten senhän minä maalasin tuohon ohjaamon oikealle puolelle.

Siipien paneelit maalasin nätisti teräksisiksi (VMA 71065 Steel). Levyjen taakse sijoittuivat oletettavasti tähtäysjärjestelmien sensorit.

Pyrstössä oli myös jotain ilmiselvää mikä oli livahtanut ohi rupisten silmieni, mutta heti kun tiesin etsiä sitä, löysin samantien. Taaksepäin osoittava keskikapasiteetin SRM-lavetti (NCK "Thornbush" SRM-4) sai tumman metallipinnan laukaisuputkia korostamaan.

Piti nostaa hattua CGL-nappien WYSIWYG-mallinnukselle. Aika pienellä vaivalla oleelliset osat oli korostettu ja visuaalisesti löydettävissä.

Mielenmuutos kansallisuudesta

Epäröintiä

Mietiskelin tuokion verran yhtä yksinäistä Rasalhague-yksikköä ja sitä, minkä verran järkeä siinä oli. Vilkaisin arkistoistani, mitä olin tehnyt Sisämaailmojen kauhumuovisten BattleMechien kanssa, niitä vartenhan minä olin pähkäillyt eri osapuolien juut ja jaat.

No tietenkin!

Draconis Combine

Yksi viidestä toteuttamastani porukasta oli DCMS-nelikko. Niiden ryhmäkuva hyppäsi suoraan silmiin ja melkeinpä huusi "minä minä". Olin siis inspiroitunut, eikä Rasalhaguekaan ollut kuin Combinesta isoin elkein itsenäiseksi julistautunut avaruusruotsi, joten samalla helppoudella käänsin jo aika vahvasti lukitsemani päätöksen emämaan suuntaan.

Maalasin siis koneen kirkkaanpunaiseksi (VMA 71003 Red RLM23).

 

Pohjassahan oli tilaa vaikka mimmoiselle määrälle ripustimia!

Kirkasta metallia

Maalailin gunmetalilla koneen siivistä uloimmat mokkulat laserkanuunoiden putkiksi, kolmet moottorisuuttimet sekä ohjaamon alaetulasin vierestä LRM-20 -lavetin etulevyn. Nuo siipien sisäetukulmien levyt jätin odottamaan kirkkaampaa maalia, kuten terästä tai kromia, kun olivat muistaakseni sensoripakettien suojalevyjä.

Harkitsin kyllä hetken, maalaisinko koko moottorituubin tuosta takarungosta metalliseksi (vrt. Su-27), mutta mielessäni se oli ehkä turhan räikeä sillä tavoin. Samalla periaatteella jätin pohjapuoleltakin moottoriröörit punaisiksi.

Pohjamaali ja pohjaväri

Musta kuin avaruus itse

Pohjamaalasin Shilonen mustaksi. Ajattelin sen olevan oivallinen perusta ilma-avaruushävittäjälle.

 

Punaruskea kakkospohja

Jotta musta pohjamaali ei söisi ihan kaikkea väriä oikeista maalikerroksista, ruiskuttelin sen päälle punaruskean suojamaalin (VMA 71271 German Red Brown). Koska minulla oli jo yksi maalikerros alla, en ottanut tätä kierrosta turhan vakavasti. Ei tuota minään preshadinginä tai sen esiasteena voinut pitää, en minä niin tarkkaa työtä tehnyt tai niin voimakkaasti.

Tusinamutina

Mitäpä tähän enää sanoisi, mitä ei olla yleisellä tasolla kummasteltu silmät pyöreinä jo moneen kertaan näinä vuosina? Tuskin mitään uutta ainakaan, samaa vanhaahan minä jaarittelisin krematorioon asti, jos annettaisiin.

Viimeisin vuosi

Tuo Takomin 1:35 Königstiger sisätiloilla söi ihan luonnollisesti aivan naurettavan paljon aikaa, joten sen valmistuttua mikä tahansa projekti oli salamannopea. Vetäisin muiden tekeleiden sekaan välipaloiksi Lego-rakennelmia sitä mukaa kun niitäkin tuli kohdalle, ensin Darth Vaderin meditaatiokuulan ja sitten silmät kiilluen odottamani Optimus Prime.

Jotenkin ajattelin että BattleTech-miniatyyrit olisivat todella nopeita, mutta sainhan minä niihinkin aikaa uppoamaan. Oli kyllä kivaa testata jotenkuten onnistuneesti uusia temppuja, kuten liekkiefektejä ja kuumuusvääristymiä.

Ihan äsken valmistunut, jos sitä termiä nyt sopi käyttää, ensimmäisenä ihan penkin alle mennyt Metal Earth Modelsin malli oli kyllä vuoden tai vuositusinan aallonpohja. Näitäkin rävellelmiä piti tapahtua, että hyvä fiilis ei päässyt nousemaan päähän kaiken muun pahan lisäksi :D Ei sillä, Königstigerkään ei ollut täydellinen mutta ei sentään noin hankala.

Olin luottavainen siihen, että seuraavat projektit tulisivat olemaan parempia ja yleisesti nopeita, ennen kun hyppäisin taas pidempää sitoutumista vaativaan mallisarjaan. Luottavainen mutten ylimielinen, toivottavasti.

Projekti V/22

Sotasaalis-Shilone

Minulle Shilone oli tutuin Blood of Kerensky - Lethal Heritage:n sivuilta. Phelan Kellin rasalhaguelainen tyttöystävä Tyra Miraborg töräytti rampautetun ja Stackpolettavan hävittäjänsä susihukkasten lippulaiva Dire Wolfin keulasta sisään paukahtamaan Radstatin kiertoradalla. Samalla vaivalla kun Smoke Jaguarien Leo Showers heitti veivinsä, susiklaani Ulric Kerensky ja Phelanin verivihollinen Vlad olivat myös kipata. 

Vaan ukkelitpa tunnetusti selvisivät sitten, Tyran tekosten johdosta Klaanit palasivat kotimaailmoihinsa vähän neuvottelemaan ja valitsemaan uutta ilKaania Leo Showers'n tilalle. Nappulan mukana tullut kortti tökki puolihellästi harkitsemaan 1st Rasalhague Drakøns -värikaaviota ja nimenomaan kapteeni Miraborgin koneyksilöä.

Siniharmaa perusväritys punaisilla korostuksilla. Ei kuulostanut kovin kurjalta. Fanihenkilöily ei tosin innostanut, mutta myönsin kyllä että Camospecs-video sai yksikkövärit toimimaan aika kivasti. Ainahan koneestaan voisi tehdä vaikka siipihenkilö Anika Janssenin oman sotakoneen, jollei muuten niin vaihtelun vuoksi.

Valmista: Projekti IV/22

DeLorean DMC-12

Tässäpä tämä: Metal Earth Modelsin 1981-vuosimallin DMC DeLorean harmaalla sisutuksella, bensaläpättömällä kourullisella etupellillä ja ilman leveää mustaa koristeraitaa kyljessä. Ei, minä en tiennyt näistä yksityiskohdista mitään, vertasin vain mallia wikipedia-artikkeliin 😅

Tämä oli ensimmäinen MEM-kittini, joka oli maalattu. Kuten jo tiedettiin, rakennusprojektini ei ollut turhan onnistunut kun jokunen ohut ja kapoinen palikka murtui, enkä saanut ylärunkoa kiinni auton pohjaan. Erityisesti ajokin nokka näytti siltä kuin joku olisi töräyttänyt kotteronsa johonkin järeään, minkä yli ei päässyt.

 

Jep, tämä ei tosiaankaan ollut menestyksekäs projekti - saati sitten pelastettavissaoleva, mutta se nyt oli elämää se. Kaikesta huolimatta nautin mallista itsestään suunnattomasti. Vain lopputulos veti suuta vähän mutrulle, kuten arvata saattoi.