Kakkoslinjan kaikki loput detaljit

Perusmaalikuviota yksityiskohtaisempia asioita

Aloitin korjaamalla niitä kohtia vaaleista ylärungoista, jotka pistivät tässä välissä silmään. Sen lisäksi vaalensin maalia vähän ja kuivaharjasin kulmia yleisesti tarjotakseni niille vähän kulumia ja valo-varjoefektiä ennen öljypesuvaihetta.

Metalliputket ja -osat

Pähkäilin hetken, millä metallimaalilla rupeaisin maalaamaan kaikkia näitä tykkejä. Gunmetal, teräs, öljyinen teräs, kromi? Kromi oli ehkä vähän liioittelua jopa klaanivehkeissä. Ennen aloitusta kirkkaanpuhdas metalli tuntui sopivan muutenkin vaaleaan maalikuvioon, se erottuisi muttei liikaa. Ehkä.

Käytin lisäksi Vallejon duraluminium-metallimaalia (77702) eri niveliä ja joitakin hyppyraketteja varten.

Pari vuotta tummanharmaata tämmöisiin käyttäneenä näin kirkkaan metallivärin käyttäminen tuntui vähintäänkin hämmentävältä.

Jadekorostukset

Tarinavetoisesti mietin, että näistä oli tehty Jadesusia vähän kiireellä ja vielä vähäisemmällä etukäteissuunnittelulla. Sitä tukemaan mietin, että jadevihreitä merkintöjä ei olisi kamalan paljon, eivätkä ne olisi kovin monimutkaisia. Ensiajatukseni oli lähinnä usein tekemäni ohjuslaukaisinten etureunat ja niiden lisäksi jotain vaakaviivoja. Osa näistä olisi oikein tarmokkaasti maalattuja, osa taas voisi olla "maali oli loppua niin jatkettiin sitä vähän niin tuli ohuempaa jälkeä"-tyyppisiä. Päättäisin varmaan taas operaation edetessä.

Keskityin torsoihin ja käsiin enemmän kuin jalkoihin, mutta niin minä yleensäkin tuppasin tekemään. Päätin, etten rupea tekemään näihin mitään sen ihmeempiä Klaani- tai yksikkötunnuksia kun niitä ei oltu missään oikein edes määritelty. Saivat jäädä maalikuviopohjalle, en aikonut keksiä itse omia merkintöjä.

Öljypesu puhdistuksineen

Onnistuin ajoittamaan harrasteluni niin, että sain maalattua putkia vähän uusiksi ennen öljypesua. Se, että Marauder IIC:n ja Stone Rhinon yläröörit olivat noin eri väriä oli tässä välissä tarkoituksellista ja öljylitkun puhdistamisen jälkeen kävisin sörkkimässä niitä vielä kerran gunmetalilla. Noista kolmesta nimittäin näkyi eniten läpi allaollut hiekanruskea maali, minkä halusin saada peitettyä.

Pienellä vaivalla panssaripinnat olivat taas puhtaamman näköiset.

Väliposeeraus oli taas paikallaan putsauskierroksen jälkeen. Nyt ajattelin vielä käydä sekä putkistot yleisesti, että torsoista vähän hiekanruskeita läpi kevyellä kuivaharjalla. Tai siis ryhtyisin tuohon touhuun, kunhan palikat olivat ensin kuivuneet rauhassa.

Korostuskierros

Pikainen siistimiskierros piti sisällään kolmen metalliputken uudelleenmaalaamisen Vallejon Gunmetalilla, sekä yläpintojen kuivaharhauksen alkuperäisellä Tan Earthilla. Ideana oli korostaa valon osumista, nyt en ruvennut vaalentamaan noita öljymaalilla, vaikka se olikin efektinä hauska. Ennen linssien viilausta maalasin jok' ikisen putkenpään ja ikkunalasin mustalla.

Linssit, lasit, hyppyraketit

Seurasin edelleen vakiintunutta Vallejo-maaleihin pohjautuvaa reseptiäni, jossa pienet laserit lähtivät Bloody Red -pohjalta, keskitason laserit Escorpena Greenistä, isot laserit Magical Bluesta ja partikkeliprojektorikanuunat sekä hyppyraketit Electric Bluesta. Ohjaamot valikoituivat aina ympäristönsä mukaan jotenkin erottuviksi, nyt maalasin ne punaisiksi kuten pikkulaserini.

Marauder IIC:llä oli vain yksi ainoa ohjaamolasi nokassaan, käsien podeissa sekä tykkitornissa ER PPC:t, keskitason pulssilaserit oli paritettu käsipodeihin ja alarungossa sijaitsi vielä neljä laajemman kantaman pikkulaseria. Energia-aseista tuli siis koko punavihersininen väriskaala käyttöön, vaikka isot laserit jäivätkin sävynä pois.

Stone Rhinon pään päällä keikkui kaksi Gaussikanuunaa, käsissä oli isot pulssilaserit ja leuan alle oli asennettu pieni pulssilaseri. Ohjaamo oli kivasti yksiosainen, jos kohta kapea. Hyppyraketit sijaitsivat pohkeissa ja keskellä selkää.

Warhammer IIC:n aseistus oli muikea: käsissä ER PPC:t, olkapäällä SRM-6 -lavetti ja ympäri torsoa ja päätä viisi keskiraskasta pulssilaseria. Viiden lasipaneelin ohjaamoikkunat olivat hankalasti lipan alla, mikä sekä vaikeutti maalaamista itseään että lopputuloksen näkymistä. Ei tuosta paljoa näkynyt, kiitos matalan kuvakulman.

Supernovan perusvariantti oli ihan yhtä mieletön kuin Novan, mutta raskaampana vähälukuisempi tuikkuineen: kuusi laajennetun kantaman isoa laseria kolmen ryppäissä. Hyppyraketit jaloissa ja selässä. Ikkunalaseja oli peräti yhdeksän paneelin verran, mistä lie Dornierista tämän idea oli vedetty, mutta olivat sentään kohtuullisen kokoisia toisin kuin moni turhan näppärä vastaava.

Koska perus-kyssäselällä oli olallaan AC/20, Klaaniparannettu Hunchback IIC kantoi tietysti kahta UAC/20:tä olkapäillään, sekä kahta laajennetun kantaman keskiraskasta laseria rinnassaan. Hyppyraketit olivat mukana. Vanhasta HBK:sta poiketen IIC:n ohjaamolasi oli kätevä.

 

Jatko-ohjaamot

Kun aika ei kerralla riittänyt, jatkoin seuraavana iltana. Kirkasta lakkaa ne ja energia-aseet saisivat pintoihinsa ensin kuivuttuaan hyvän aikaa. Stone Rhinon yläputket vaativat vielä uuden korjauskierroksen, ruojat.

Gaussitykit, variantti kolme

Stone Rhinon gaussikanuunat olivat odottamassa nimenomaan kuumuusvääristymiä, joita manasin viimeksi pari hassua viikkoa sitten. Kokeilin tässäkin kolmella kevyesti toisensa ylittävällä vyömäisellä töpöttelymetodilla (Citadel-litkuilla seepia, violetti, sininen) täyden litkutuksen sijasta.

Tuo seepiaosuus ei ihan vakuuttanut, olisin ehkä voinut tosin käyttää alkuperäisen reseptin neljättä, pohjimmaista väriä (mikähän se Citadelin ruskea oli?), mutta tämä toimisi varmaan oikein hyvin pelkillä violeteilla ja sinisilläkin. Toisaalta yläpuolella ruskea oli päätynyt paksummaksi kuin toiselta sivulta, kuten alakuvassa näkyi, siinä efekti oli hienovaraisempana paljon nätimpi. Osaamisvajetta kävi siis syyttäminen.

 

Viimeiset muisteltavat

Mitähän minä nyt olin oikein unohtanut? Koetin kasata yhteen postaukseen ehkä vähän epänormaalin määrän kamaa, joten eri päivinä kirjoitellessa oli aikamoinen vaara siitä että jotain oli putoamassa pöydänraoista lattialle.

Näissä vempuloissa ei ollut pahemmin ammuksia kuluttavia aseita, joten palojälkiä ei tarvinnut tehdä muuten kuin Hunchback IIC:n mörssärien etu- ja takapäihin sekä vähän hylsynpoistoaukkoihin. Warhammer IIC:n hakuvalokotelo taas kaipasi jotain sensoripintoja, joten maalaisin ne keltaokralla ja yhdellä sen vaalennetulla versiolla. Tässä miniatyyrissä olkapalikkaan oli mallinnettuna jokunen kuoppa, joten en voinut maalata sitä valonheittimeksi kuten silloin joskus. SRM-6 -lavetti kyllä kaipasi siistimistä kun se oli jäänyt epämääräiseksi, joten maalasin ohjussiilojen luukut jademaalilla.

 

Erinäköiset ritilät päätin maalata ohennetulla tummanharmaalla. Öljypesu ei ollut niissä ihan tarpeeksi väkevä, joten kävin ne vielä uudelleen läpi. Aivan viimeisenä käytin Vallejon kirkasta lakkaa linsseihin, lasinpaloihin sekä Warhammer IIC:n sensori-valonheitinkompleksiin.

Kakkoslinjan perusväritys

Jadesusiklaani 14.12.3057 - 2.1.3058

Mietiskelin tätä Susien galaksivalintaa aivan naurettavan monella tavalla ja pyörittelin sekä Camospecsiä, UCC:tä, että Sarnaa ties miten kun listani keulilla majaillut Delta-galaksi olisi sopinut hyvin olemalla jotain muuta kuin Beta-galaksi mutta tarpeeksi samanlainen ollakseen tunnistettavasti susihukkasten maalikuvio. Ongelma sekä Deltassa että Betassa oli se, että ne olivat ykköslinjan Omnikalustolla kulkevia Galakseja, eikä niistä löytynyt pahemmin IIC-tölkkejä.

Kukaanhan ei tietenkään pakottanut seuraamaan kaanonia tai välittämään tuommoisista, näitä kun sai maalata ihan miten itse tykkäsi, koska muovinpalat olivat minun. Sisäinen ja vaiennettu nörttini ei vaan voinut suvaita ihan mitä tahansa hatustavetoja.

Vaan sittenhän minä sen keksin, selatessani The Falcon and the Wolf -lähdeopusta. Kieltäytymissodasta henkiinjääneet Crusader-sudet oli vedetty lyhytvirkaikäisen ilKaani Crichellin perustamaan Jadesusi-klaaniin. Jadesusien sotakoneiston organisaatiosta oli vähänlaisesti omaa tietoa, joten tätä saatoin mankeloida oikein hyvällä omallatunnolla ihan miten halusin.

Fanitaidetta, src: MWLL forum

Alfa-galaksi

Enpäs sitten löytänyt mistään minkäänmuotoista maalikuviomääritelmää yhdellekään Jadesusien kolmesta galaksista (Alfa, Epsilon, Tau). Ei niiden aliyksiköistäkään mitään kovin syvällistä ollut kuvattu, mutta ehkä syy oli sen alle kolmen viikon elinkaaressa ja oletettavasti tosimaailman (ts. FASAn) kommunikaatiohauskuuksissa.

Päätin, että susien rippeitä kasaanhaaliessa oli tehty mikä jotenkuten järkeen kävi, jos mitään oli ylipäätään tehty. Tämä viisikko oli ollut kieltäytymissodan hävinneen klaanin eri galaksien jämistä koottu selviytyjäryhmä ja niiden alkuperäisten maalikuvioiden päälle maalattiin jotain, mikä teki siitä edes jossain määrin samanlaisen, kunnes joku olisi saanut päätettyä miltä uuden klaanin Galaksit oikein näyttäisivät. Kunnes koko roska uudelleennimettiin uudelleen ja vapaasyntyiset teknikot ruoskittiin väärinmaalattujen koristeiden takia - ja pistettiin sitten uudelleenmaalaamaan vähän lisää.

Tämä idea tosin veti maton alta toisen ideani alta, jossa olisin testannut tuoreiden korvauspanssaripalojen maalaamista jollain tylsänharmaalla tai perusvärillä taisteluvaurioiden ja sen sellaisen maalaamisen jälkeen. Ehkä jollain seuraavilla 'Mecheillä sitten.

Sen verran minä kyllä kyyläsin listoja että puskin BattleMech-Tähteni Ryppääseen ja Trinääriin, jossa ne olisivat ainakin voineet olla. Useampi Nova olisi ollut tarjolla, mutta en halunnut tuhlata vähäisiä Elementaalejani tähän porukkaan. Viisikko loppusijoittui siis 103. iskuryppään ("Punainen ukkonen") komentotrinäärin toiseen rynnäkkötähteen eli porukan perälle.

Harmaat housut

Aloitin taas yliharjaamalla koko alatorson kylmänharmaalla (VMA 72750). Tällä kerralla koetin pitää peittävyyden korkeammalla prioriteetilla kuin varjojen tai paneelirajojen säilyttämisen. Jätin myös metallinivelet suosiolla pensselin alle, enkä koettanut väkisin suojella niitä kaikelta maalilta. Odotin tämän yksinkertaistavan prosessiani edellisprojektiin verrattuna.

Hiekanvärinen loppuosa

Näin monen nappulan kanssa oli kätevää, että siinä välissä kun viimeinen oli maalattu siltä erää valmiiksi, ensimmäinen oli kuivunut seuraavaa iteraatiota varten. Ajattelin alunperin maalata yläosat saksalaishenkisesti tummankeltaisella, mutta pukin tuoma Vallejon Panzer Aces Camouflage Set (70179) sisälsi hailakan maavärin (VMC 70874 Tan Earth) joka näytti oikein sopivalta tähän touhuun.

 

Maalausprosessi oli sama kuin harmaan kanssa, kostea pensseli ja yliharjaus. Tämä maali oli astetta paksumpaa kuin VMA-sarjan kama, joten jouduin kostuttelemaan pensseliä vähän useammin pitääkseni flown yllä. Pientä säädettävää näihin vielä jäi, mutta ne eivät hidastaisi seuraavan maalaussession alkua kovin paljoa.

Väliposeeraus

Jollei tämä ollut tunnistettava niin en tiennyt, mikä olisi. Onneksi ne eivät tulleet jäämään tällaisiksi, pääsisin ehkä jo seuraavana iltana jadekorostusten ja metallimaalien kanssa puljaamaan. Mietin noita erinäisiä aseita ja sitä, että suunnittelin jo pari viikkoa sitten maalaavani seuraavan Gauss-kanuunan putken teräksisenä tai jollain metallimaalilla, tässä niitä oli heti kaksi. Tummanharmaa ei-metallimetalli toimisi näissä oikein mainiosti, mutta ehkä yhteneväisen ilmeen takia maalaisin ihan kaikki metalliosat sitten samanlaisina ja säistäisin sitten innolla kuten aina.

Projekti III/25

Kakkoslinjan Tähti

Clan Heavy Star -askin viisikko oli pitkään menossa suoraan Jadehaukkojen Gamma-Galaksin Solahma-yksiköksi, ollessaan etulinjan yksikössä pelkkiä kakkoslinjan BattleMechejä OmniMechien sijasta. Toinen miettimäni Galaksivaihtoehto oli BanDai-'Mecheissä käyttämäni Omega-Galaksi.

 

Juttelin yksikkövalintamietteistäni irkissäkin, missä yksi kaanoninmukaisista pääverivihollisista toimisi sekin. Tähän mennessä minulla oli jo yksi Tähti REVIVALiin osallistuneelle Ghost Bear -klaanille ja toinen kotinurkkiin kiukuttelemaan jääneelle Blood Spirit -klaanille, joten samallahan minä maalaisin kaikki viisi samalle Klaanille. Smoke Jaguarit eivät inspiroineet tarinapuolella ollenkaan, eikä niiden Alfa-Galaksin "harmaa laikuilla" -maalikuvio sekään saanut hyppimään ilosta. Steel Viper ja Nova Cat olivat jääneet kirjoissa kohtuuvähälle huomiolle, joten eipä noista nyt paljoa muuta jäänyt jäljelle kuin Wolf, mutta en yksinkertaisesti halunnut käyttää tunnetuimmasta päästä olevaa Betan kuviota.

 

Alastonkuvat

Warhammer IIC

Supernova

Stone Rhino

Marauder IIC

Hunchback IIC

Jäin vielä pähkäilemään Klaani- ja Galaksivalintaani. UCG:n perusteella Delta näytti Betaa kivemmalta, mutta "Lowland Camo" ei nimenä sanonut juuri mitään, joten sitä piti tutkailla. Camospecsin Delta-kuvat taas näyttivät keltaruskeilta torsoilta mustilla kolmioilla, joka ei kiinnostanut yhtään nyt kun se ei kiinnostanut Blood Spirit -maalikuviossakaan. Deltan komentoyksikkö, Red Keshik, oli tummanharmaa joka häivytettäisiin ruskeaksi yläreunaa kohti. Sitä ei vaan tunnistaisi niin helposti jollei ollut innokas alan opiskelija.

Valmista: Projekti II/25

Kolme lisäsakaraa valmiina

Nyt oli taas aika päästää kolme uutta soturia ryppääseeni. Näiden kolmen Sakaran kanssa koko yksikön valmiustila oli tasan 60%, kun vielä säädin sijoituksia.

Turkina #224

Sisämaailmoissa Tukayyidin taistelussa ensimmäistä kertaa nähty 95-tonninen Turkina oli Jade Falcon -klaanin rynnäkkösarjalaisia, hyppyrakettiensa kanssa se oli hippasen liikkumiskykyisempi kuin mitä kokoluokalta odottaisi. Päävariantin aseistus oli haarukoitu pitkälle matkalle, kuten olkapäiden LRM-15 -lavetit, sekä käsiin pareittain asennetut ER PPC:t ja LB 5X:t näyttivät.

Ebon Jaguar #214

Smoke Jaguareilta kaapattu, tähtiryppääni toinen Ebon Jaguar oli 65-tonninen raskas OmniMech, joka oli alunperin kyvyiltään suunniteltu ylittämään Jadehaukkojen laajasti käyttämä Hellbringer. Aseistus oli melkoinen: Gaussikanuuna yhdessä kädessä ja LB 5X -automaattikanuuna toisessa, SRM-2 ja LRM-10 -lavetit olkapäillä ja yksi ainoa laajennetun kantaman keskiraskas lasertykki (ERMLas) ohjaamon vieressä.

Warhawk #225

Warhawk oli 85-tonninen rynnäkkömech, jonka pääaseistus oli neljä ER PPC:tä ja alfaiskuintoa kurissapitelemään sillä oli vielä LRM-10 -lavetti ammuksineen. Kaiken muun hyvän päälle koneessa oli myös tähtäystietokone.

Vertailukuvia

Kun olin moneen kertaan miettinyt, että piti ottaa vertailukuvia eri miniatyyriversiosita mutten ollut saanut aikaan niin nyt kaivoin koko kokoelman esiin. Sattumalta kaikista kolmesta oli myös IWM:n metalliversio, erot olivat tässä melkein parinkymmenen vuoden aikavälillä jännät.

Turkinat

 

Ebon Jaguarit

Catalystin vehkeessä oli peilikuva-asennus Iron Wind Metalsin itsekasattuun verrattuna. Näistä vanhoista muistan olleeni ihmeissäni, että miten mikäkin ase tunnistautui tuon LRM-lavetin lisäksi. CGL:n muotoilu oli vähän selvempää.

Warhawkit

Kolme Warhawkia rivissä oli oikein, kaksi vasemmanpuoleista, numerot 4 ja 225 olivat Prime-variantteja, kun taas numero 19 oli suosikkiversioni C. Sen vasen iso pulssilaseri oli tosin katkennut ja löytyi jostain kolonpohjalta.

Kolmisakarainen heksapohjasto

Yksinkertainen mutapohja

Sen suuremmitta suunnitelmitta, vallankin kun Vallejon Still Water -litku oli taas kuivunut pulloonsa vuosia koskematta olleena, pohjustin heksalaatat vain ruskealla mudalla (Vallejo DFX 26811 Brown Mud).

Mutakaman kuivuttua kuivaharjasin sekä muta-alueen että OmniMechien jalkoja likaisella ruskealla. Sen jälkeen maalasin jokusen pienen ja pyöreähkön paakun kustakin kylmänharmaalla teeskentelemään kiviä ja tuomaan vähän kevyttä vaihtelua. Sama idea tässä oli kuin raketinheitindioraamassakin.

Heksareunat ja valmista

Laattojen etureunan olin maalannut jo aiemmin jadevihreäksi, nyt maalasin siihen tummanharmaat poikkiraidat. Samalla maalatessani maalasin myös loput viisi laitaa, ihan samalla tavalla kuin viimeisten parin vuoden aikana.

 

Viimeiset puhelinkuvat

Olin räpsinyt näitä kolmikkokuvia vähän jokaisesta väliaskeleesta, joten tässä vielä viimeiset eestäjatakaa-otokset ikääntyvästä puhelimesta ja askartelualustan päältä. Pistin BTTSs:ni laskemaan miten monta mitäkin eri konetta minulla oikein oli, näistä luvut olivat: Ebon Jaguar 2kpl; Turkina 2kpl; Warhawk 3kpl; eli ei niitä nyt niin montaa ollut. Tietysti Ebon Jaguarien määrä oli ehkä turhan korkea mutta tätä tämä nyt välillä oli, en ottanut kaanonia ihan niin vakavasti.