Naamiohaukka 2: värien koston paluu

Lisäväri 1

Sain viime keskiviikkona istahdettua mallini ääreen ja räimin muutamia paksuja ruskeita (VMA 71125 USAF Brown) nauhoja koneen poikki. En ollut suunnitellut kuviota etukäteen, kuten tapani on ollut. Tällä kerralla muodonrikkojat olivat kuitenkin luontevamman näköisiä kuin julkaisemattomassa "katsotaan nyt, miten nuo värit pelaavat keskenään"-väliversiossani.

[95]

Lisäväri 2

Ajatukseni oli alunperin käyttää vihreää (VMA 71124 USAF Green) aika pieneen rajatulla kokonaispinta-alalla, mutta jotenkin se näytti vähän hassulta liian pienissä määrissä. Lopputuloksen näkee alta. Teipit tietysti hämäävät tässä, en vaivautunut repimään niitä irti yhtä kuvaa varten.

[100]

Jatkorutina

Tutkankin suojaava nokkakalikka tuli vielä maalata harmaalla. Ensin mietin hyvin tummaa harmaata tai peräti neukkuvihreää. Pienellä googlettelulla löysin (muistaakseni F-15:n) kuvan Aggressor-koneesta, jossa olikin vaaleanharmaa nokka ja samanhenkinen maalikuvio. Päätin siis vetää tämän koneen samalla idealla.

Maskasin nokan erilleen ja suojasin myös nokkapyörän, koska nokkaluukku oli ottanut ohisuihkusta väärää väriä pintaansa. Hoitaisin siis loput maalaukset yhdellä istumalla.

Lopputulos oli minusta oikeanlainen. Seuraavaksi pintaan tulisi vetää joko litkua tai kirkas lakka ennen siirtokuvia sun muita hömpötyksiä.
[105]

Lomaltapaluuviesti

Hyviä uutisia

Loma tuli, loma meni ja kaipaamani R-003 oli saatavilla iloisesti juuri kun olin lähdössä pois. Toisin sanoen: sain tekstiviestin, kun olin sammuttamassa puhelintani lentokentällä :p Hain palikan pois kuleksimasta heti tänä maanantaina töiden jälkeen ja olettaisin saavani sen kuluvalla viikolla testattavaksi, riippuen vähän siitä, miten viimeinen matkan varrelle jäänyt matkalaukku toimitetaan kotiin.

Tuliaisia

Satuinpa viettämään pari tuntia Oviedon Parque Principadon FNAC-liikkeessä, enkä poistunut sieltä tyhjin käsin. Selailin nimittäin roinahyllyjä ja otin mukaani kaksi uutta Metal Earth Models -pakettia, kiitos hyvien AT-AT-kokemusteni.

Ensimmäisenä esiteltäköön toiseksi hienoin Galaktisen Imperiumin hävittäjä, TIE/ln (luonnollisesti hienoin on TIE/I, mutta niitä ei valitettavasti (vielä) tehdä). Minusta se ainakin on paljon siistimpi kuin TIE Advanced x1 prototype (tunnettu myös Darth Vaderin TIE:nä), vaikka makuasiahan tämäkin on. Interceptorin ohella kaipaisin tietysti myös harvoin nähtyä TIE/B:tä tähän samaan sarjaan, sitten vaikka Lambda-luokan sukkulaa, joka on sekin yksinkertaisesti upea laite.

Toisena mallina mukaani lähti ehdottoman välttämätön Imperial-class Star Destroyer. Tähtituhoojilla ei vain voi mennä vikaan! Kun kerran lähdin hävittäjäkokoluokassa miettimään toivelistaa, niin emoaluksista Nebulon-B Frigate ja COC Corvette olisivat aika hienoja kavereita ISD:lle - ja leffoissa näkemätön sulkuristeilijä (Immobilizer Cruiser tai tuttavallisemmin Interdictor) kelpaisi kanssa parmemin kuin hyvin.

Hyvin ohikiitävän hetken mietin ottavani myös Klingon Bird of Preyn, mutta ajattelin, että kyllä minä näillä kahdella pärjään ihan hyvän hetken. Ehkä joskus toiste.

Pikkujuttuja

Yksityiskohtien käsinmaalausta

Aiempien mietteitteni mukaisesti maalasin laskutelinekuilut käsipelillä. Tuo käyttämäni valkoinen (VMA 71001 White) oli ilmiselvästi elinkaarensa ja käyttökelpoisuutensa päässä, mutta olihan sillä jo ikääkin. Ruiskuun en sitä enää laittaisi, mutta kyllä sitä vielä pensselillä leitti. Sitäpaitsi hippasen rupinen ja epätasainen jälki sopi minusta kuitenkin laskutelineosastolle ihan mukavasti.

Olin jo maalannut pyörien keskukset valkoisiksi, joten liimasin päätelineiden pyörät kiinni tässä vaiheessa. Vasta sitten siirryin metallinväristen (VMA 71065 Steel) osien puoleen. Jostain kuvakulmasta katsottuna nuo olisi ollut parempi maalata ennen kokoonpanoa, mutta toimi se näinkin. En lähtenyt lisäilemään kulumajälkiä tai vaikkapa kiveniskemiä noihin rakenteisiin, kun ideani oli tehdä vastahuollettu tai edes sen oloinen lennokki.

Moottorin suuttimen maalasin sisäpuoleltaan valkoiseksi, jollainen se olisi lähdemateriaalin mukaan tasan juuri ennen ensimmäistä lentomatkaa. Jostain syystä tuo tuubin sisäpuoli ei pysyisi puhtaana kovin kauaa. Moottorin suuaukkopalan mustalla (tjsp) litkuttaminen jäi vielä tekemättä, kun teräsmaali oli vielä märkää.

Koneen pohjaosasession lopuksi maalasin kaikki kolme rengasta vakioratkaisullani, mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey). Jätin tällä kertaa renkaiden pohjat viilaamatta tasaisemmaksi, ihan vaihtelun vuoksi. Ehkä päätökseni oli huono ja tuo vempain keikkuisi lievästi peräpainoisena alati pyrstölleen, mutta sepä nähtäisiin sitten joskus.

[90]

Naamiohaukka

Turvallinen valinta pohjalle

Aloitin oikean maalauksen alapinnoilta, kun en ollut saanut päätettyä naamiokuviota, mutta sormeni syyhysivät jo. Maalasin koneen pohjan, ripustimet sun muut ja lisäbensatankit vaaleanharmaalla (VMA 71121 USAF Light Grey). Hailakka alapinta tuntui turvalliselta vedolta.

Laskutelinekuilut ja laskutelineet jäivät myöhemmälle ja todennäköisesti käsin maalattaviksi. Toki voisin tärvätä hyvän ajan vainoharha-mittaluokan suojamaskailuun ja sitten hoitaa nuo muutamalla kynäruiskun suhauksella valkoisiksi, mutta luulen, että se olisi ehkä typerä tapa allokoida aikaresurssejani.

[70]

Se oikea naamiokuvio

Karmivan arpomisen jälkeen päädyin siihen, että tylsää harmaata välttelevälle ainoat aidot omppupiirakkaiset vaihtoehdot ovat salaatin näköinen European I tai paljon vapaammat kädet antavat Aggressor-tiimin kuvio. Tietysti nuo kaikki olivat ympäriämpäri naamiokuvion peitossa, toisin kuin mitä minä olin päättänyt tehdä ja jo aloittanutkin.

Mikään iso vaiva uudelleenmaalaamisessa ei olisi, kyse oli nyt siitä, mitä halusin itse tehdä. Vihreiden sekamelska ei näyttänyt kivalta, mutta joku aavikkohenkinen taas kiinnosti aikalailla enemmän. Googlettelun ja muun penkomisen perusteella "punaisen tiimin" eli sotaleikeissä vihollisia esittävien puolella aavikkomaisia maalikuvioita olisi käytetty.

64. pahislaivue

Nerokkaasti nuo hiipparit käyttävät neukkujen/venäläisten naamiokuvioita ja sieltä löytyi sopivia maastokuvioita. Oleellisinta tässä harmaavihassani on se, että siinä ei tosiaan ole mitään kivaa tai mielenkiintoista. Joten, paria ruskeaa ja vähän vihreää sekaan niin kai siitä jotain kivaa saataisiin! Niin ja itänaapurin koneissakin käytettiin haaleita mahapuolia (en ruvennut säätämään sinistä tällä kertaa vaan tyydyin tuohon vaaleaan harmaaseen, joku raja sentään).

Ohensin irakilaisen hiekan väristä maalia (VMC 70819 Iraquian Sand) ja räimin muutaman muodonrikkojan. Suihkuttelin aika summittaisesti ja rankemmalla kädellä kuin olisi tarvinnut, sillä seuraavat kaksi väriä tulisivat oikomaan tässä tehtyjä pohjia. Ideana oli välttää liian pieneksi vahingossa hupenevia väripintoja.

Rävelsin mielettömästi kynäruiskuni kanssa ja jouduin ottamaan peräti neljän viikon tauon maalailussa. Huokaus.
Loput runnut räimin - sitten kun vaan pystyn - ruskealla (VMA 71125 USAF Brown) ja vihreällä (VMA 71124 USAF Green), mielestäni venäläis-/neukkuhenkisesti valikoituina väreinä.

[edit] Varaosatilauksessani oli käynyt käpy, enkä saanut siis tarvitsemaani palikkaa. Arvoimme myymälän kaverin kanssa ja oletimme, että hyllystä löytynyt R-004 Fine Tip sopisi ruiskuun ja vaikuttaisi ehkä vain maalisuihkuun. Otin riskin ja nappasin sellaisen mukaani. Testasin samana iltana ja ongelmiahan siinä vain oli. Ilma ei liikkunut ensinkään, mutta nokkakalikkaa (sitä, jossa on ]-mallinen pää) vähän hölläämällä liipasimen painaminen puhalsi taas ilmaa vekottimen läpi. Tiesin, että joutuisin joka tapaukesssa tekemään kaiken uusiksi oikealla osalla, mutta halusin testata valitsemaani väriteemaa. Ihan hyvältä se näytti, jos rupinen maalausjälki unohdettiin.

R-004

Lähetin samana iltana mailia hovihankkijalleni ja tilasin nimenomaisen osan (R-003 Ultra Fine Tip), saa nähdä, miten niitä sitten tulee. Jos hyvin käy, jotain tulee ennen lomalle lähtöäni, mutta todennäköisemmin aikaa menee se toiset neljä viikkoa (jostain syystä noita tilauksia ei toimitella jok' ikinen päivä :) ), mutta on minulla loma välissä ja voin säätää kaikkea muuta odotellessani.

[75]

Ahtaan paikan kammomaalaus

Tiukkaa maalausta

Kävin ohjaamon kimppuun lievästi epäröiden. Päätin kuitenkin maalata ohjaamon sisukset mustanharmaalla, viis veisaten haaleanharmaasta toiveesta. Miksi? Koska ikkunasta ulospäin näkyvät pinnat olisivat kuitenkin mustanharmaita, eikä tuosta ammeesta tai sisäseinistä juuri jäisi mitään jäljelle, yhdentekevää. Ohjeita noudatin kuitenkin sen verran, että maalasin heittoistuimen pehmusteet oliivinvihreiksi.

Kuvien siirtely

Ohjaamon siirtokuvat olivat ehkä edellisen lennokin kohdalla ne parhaiten toimineet, joten päätin käyttää ne nytkin. Käsinojiin tuli yhdet lirpakkeet kumpaiseenkin ja kojetauluun yksi pieni tarrankuvatus. Oikeanpuoleisinta piti leikellä, koska pilotin ilotikku oli tietenkin vähän tiellä.

Nämä upposivat paikalleen mukavan vaivattomasti. Siirtokuvien kanssa näppäiltyäni erikeepperöin tähtäinlasin kojetauluun kun vielä muistin. Muita säädöksiä en tehnyt, vaan jätin ohjaamo-osaston rauhaan.

Kuomu

Arvoin ohjaamon lasien maskaukseksi jotain, mikä näytti toimivalta. Jätin takapalan etureunaan pienen avoimen alueen kun se tuntui sopivammalta paikalta tuolle saumalle. Ehkä tein väärin, myöhäistä sille on enää mitään tehdä :p

Maskauksen jälkeen maalata tuhersin pokien sisäreunat samalla mustanharmaalla, N/AW-projektikuomua mukaillen. Kauniiksi lopuksi erikeepperöin lasinpalat kiinni sekä toisiinsa että koneeseen ja sinetöin ohjaamoni kohtalon. Kuvassa näkyvät tummat reunat ovat kaikki sisäpuolilta, kun en ruvennut räimimään pohjamaalia märän liiman päälle.

Taisteluhaukan pohjamaalaus

Pohjamaalipurnukkaa etsiessäni löysin myös pikkuisen Grey Primer -tötsän, jonka otin sitten käyttöön, ettei kuivahtaisi turhana purkkiinsa. Räimin sillä ensin ohjaamon ja loppukoneen yläpuolelta kokonaan. Purkin jämät ruiskin sitten pohjapuolelle, mutta eihän se riittänyt alkuunkaan. Jouduin sitten jatkamaan vanhalla tutulla haaleammalla Grey Surface Primerilla pohjapuolella. Tiedä sitten, mistä johtuu, mutta tuo tummempi harmaa pohjamaali oli kivempaa käyttää, mutta pienessä putelissa turhan vaivalloista säilöä.

Seuraavaksi käynkin ohjaamon kimppuun, saan sen ehkä ihan siedettävässä ajassa kuntoon. Sitten voinkin maskata kuomun, maalata ensin lasinpokat sisäpuolelta ja liimata molemmat lasit kiinni koneeseen oikeaa maalaamista varten. Kun vielä saisin valkattua maalikuvion ennen sitä. Kernaimmin maalaisin jotain ei-harmaata, mutta omppupiirakkalan ilmavoimat tuppaavat olemaan eri mieltä kanssani tällaisista tyyliseikoista.

Kerrasta poikki

Ohjaamo

Aloitin rakentelun normaalilla "ensin ohjaamo, sitten parilla sessiolla loput"-asenteella. Koska ohjaamo oli sen verran yksinkertainen (ammeeseen heittoistuin, näyttötaulu ja joikkari), jatkoin muun rungon kasaamista kunnes valmiina olisi mahdollisimman paljon ennen ensimmäistä maalaushetkeä.

Pohja

Seuraavana kasasin moottorin ilmanottokaukalon / etulaskutelinejärjestelmän luukkuineen. Samalla vaivalla liimasin senkin sitten kiinni koneen pohjapalaan. Tuo kaukalon sisään asennettava ihmetikku koetti vähän pistää hanttiin, mutta asettui se kuitenkin paikalleen.

Kun kerran olin jo pohjan parissa, rupesin rakentamaan päälaskutelinettä. Siihen tuli keskelle hassu kalikka, joka olikin taustamatskun mukaan ripustin ja takapuolelle pari lisäsiivekettä. En ollut koskaan huomannut tuollaisiakaan Falconeissa, mutta se nyt taas ei tarkoita mitään, kun en ole myöskään koskaan katsellut näitä turhan tarkkaan. Hyvä, kun yleisestä muodosta olin perillä.

Luukkujen asentamista epäröin ehkä viisitoista sekuntia. Ajattelin, että niiden kiinniliimaaminen vain hankaloittaisi maalaamista, mutta kun koneen pohja olisi mitä todennäköisimmin yksivärinen haalea, ei sillä olisi mitään väliä. Liimasin siis luukutkin auki-asentoonsa. Ainoa hämminki, mikä tästä voi aiheutua, on maalausjärjestyksen arpominen ja sen asettamat maskausvaatimukset.

Loput

Olin saapunut rakentelussa kohtaan, joka liipaisi breakpointin. Pähkäilin hetken paloja sovitellen ja pyöritellen, miten ohjaamon saisi maalattua (ja dekaloitua) suljetulla rungolla ja päätin viis veisata ahtaista tiloista ja jatkoin rakentelua.

Suorilta näyttävät

Vasen pyrstösiiveke koetti lörpöttää

Bensatankkeja en liimannut kiinni, koska en halunnut niitä varjostamaan koneen maalaamista. Hämmentävästi tähän koko touhuun meni kaikenkaikkiaan vähän vajaa tunti aikaa. Kaiken järjen mukaan maalaamiseen on sitten menevä naurettavan kauan, koska en minä voi saada mallia valmiiksi näin nopeasti kuin miltä näyttää ;)

Projekti IV/15

Jadeton haukka

Taas ihmisten ilmoille palataksemme pullautin työjonostani F-16A Falconin. Askin kannessa oli taas joku ihan ihmeellinen propagandakone, jollaiseen minä en olisi sekaantumassa.

Ihan ensimmäiseksi katsoin rakennusohjeita, jotta tietäisin, millaista projektia odottaa. Tätä en tosiaan kuvitellut näkeväni: mallissa olisi vielä vähemmän kalikoita kuin N/AW-pahkiksessa! Viimeisen askeleen perusteella tässä roikaleessa tuli sentään ripustimet mukana, joten en ehkä joutuisi ihan taikahattulinjalle aseistusvaiheessa.

Silmänne eivät valehtele, rakennussarja koostuu kahdesta rangasta, kaksipalaisesta ohjaamon kuomusta ja ylärungosta. Kuomussa ei jostain syystä (en ole ekspertti modernihkojen hävittäjien lasienkaan saralla) ollut minkäänlaisia saumoja edes tuohon liitoskohtaan - tai sitten katselin silmät ihan liian ristissä. Kaipa siihenkin joku selko saadaan, kun rakentellu etenee.
Siirtokuvia en katsellut sen suuremmin, toissaprojektin tekeleet ärsyttivät vieläkin niissä määrin.

Valmista: Projekti III/15

Ohjaamo ensin

Aloitin talsijan rakentamisen kutakuinkin ohjeen mukaan, päästä. Ensin taittelin sen suunnilleen oikeaan muotoon ja sitten kiinnitin tuon ohjaamon ikkuna-aukoksi kutsumani ulokkeen etulevyyn. Tämän jälkeen (kuva 3) kiinnitin poskitykit ja katolle tuon kiilan muotoisen kilkkeen.

Pään ja torson liittäminen yhteen tapahtui kaulaputkella. Kuvista se ei näy, mutta kun olin väännellyt pään takaläppää eestaas (kun en ollut vielä hoksannut, miten tätä parhaiten rakentaa), se katkesi liitoksestaan ja pikaliimasin sen myöhemmin paikalleen. Opinpa, että mitään ei kannata kääntää etukäteen valmiiksi, kun muuten joutuu vääntelemään eestaas ja se on ns. huonoa bisnestä, kun on kyse ohuista metallipaloista.

Kun kaikki paremmin näkyvä oli kasassa, liitin leukatykit kiinni pään pohjalevyyn ja pohjalevyn puolestaan muuhun päähän. Ohjeissa oli toki erikseen merkittynä, pitikö kiinnityslirpake kääntää sivuun vai kiertää rullalle, paikasta riippuen. Vedin näissä ajoittain omaa linjaa, riippuen siitä, näyttikö ohjeen ehdotus fiksulta vai ei.

Oman uteliaisuuteni tyydyttämiseksi oikaisin tässä vaiheessa vähän ja vääntelin torso-osan kasaan ja kiinnitin pään siihen. Samalla vaivalla sain tuettua niskan siksi aikaa, kun pikaliimaus kuivui ja pää jäi oikeaan asentoon.

Koivet

Jalkaosat koostuivat aika häkellyttävän monesta osasta. Pohjalle otettiin sisäreiden puoli, johon piti kiinnittää vähän ongenkoukun muotoon väännelty kaksoisrullattu suikale leveyttä tuomaan. Siihen taas pistettiin päälle (rungon keskikohtaan päin) jalkanivelen ylimmän osan vastalevy. Tähän kokonaisuuteen pistettiin lopuksi jalan ulkopuoli ja jalan paksuus täytettiin taittamalla läpät kiinni.

Ensimmäinen jalka oli tietenkin opettelukappale ja sen jälkeen homma oli jo selvillä. Kaikkeen tähän meni vajaan tunnin verran aikaa, yhdellä istumalla. Olin jotenkin valmistautunut siihen, että kiroaisin juopuneen merirosvon lailla, mutta ainakin tähän mennessä kaikki oli sujunut vallan mainiosti. Huolestuttavaa.

Moottorit

Jostain syystä moottoriputkilot (Wookieepedian mukaan "KDY FW62 compact fusion drive system") olivat ohjelmassa vasta, kun oikean puolen jalat olivat kiinni mahalaatassa. Minusta ne olisi ollut helpompi saada paikoilleen heti ensimmäisenä, mutta olkoon.

Kaikki muut palikat oli aina taitettava tai rullattava palaan leikeltyjen muotojen mukaan, paitsi nämä kaksi puolisylinteriä, jotka rullattiin niihin nähden poikittain. Askarteluveitsen kahvaa vasten painamalla sain aloitettua näppärästi ja lopputaitto meni käsipelillä. En saanut ikinä pyöreitä muotoja täysin pyöreiksi, mutta tarpeeksi sinne päin kuitenkin, kun kiinnityslirpakkeet auttoivat.

Selkäkyttyrä

AT-AT:n takapanssariin tuli asettaa pari pientä palasta, joten otin ne työn alle ennen noita ahdistavan oloisia tassuja. Ei sillä, että tämä olisi kauheasti vaikuttanut aikatauluuni, kun molemmat kalikat vain taitettiin ja asetettiin paikalleen.

Tassut

Vasemman puolen jalat rakentuivat samalla rutiinilla. Muistaakseni sain niihin, selkäosiin ja moottoripaloihin tärvättyä yhteensä jonkun 20 minuuttia. Jouduin silti jättämään nilkkoihin kiinnitettävät tassut kolmannelle ja viimeiselle rakennussessiolleni.

Kuvaa en ottanut, mutta tunnustettakoon tässä, että rakensin tuon ensimmäisen jalan ihan typerästi. Ensinnäkin aloitin varpaista, kun olisi ollut hieman helpompaa aloittaa nilkasta. Toisekseen laitoin nilkkatötterön  90 asteen kulmassa väärin päin tuohon levyyn, jolloin en tietenkään saanut talsijan jalkaa kiinni paikoilleen ja jouduin vääntämään liitokseni auki ja uudelleenasettelemaan sen oikein päin. Onneksi sain korjausliikeen tehtyä ilman, että mitään hajosi tai vääntyi kelvottomaksi.

Taas kerran: kun yhden kanssa oli harjoiteltu, loput etenivät sutjakasti. Jokamaaston rynnäkkötalsijani jopa seisoi jaloillaan ihan niin kuin pitikin. Jäljellä olikin enää torson lyöminen kiinni mahalevyyn. Ja taas: ohjetta olisi ollut syytä seurata, niin olisin ehkä päässyt sen verran helpommalla. En taida ikinä oppia, vaikka miten tästä aina mutisenkin :)

Valmis sotakone

Otin touhuissani pari hassua poseerauskuvaa. Osa tärähti hassussa valossa ja loput ovat muuten vaan mitä sattuu.

Tästä tuli valmista sen verran ripeästi, etten jaksanut ruveta jakamaan rakennus- ja loppujulistuksia erillisiin postauksiin. Tuleepa taas vähän vaihtelua tähänkin bloginkuvatukseen!