Sessio XIII

Päätorni

Telaketjujen jälkeen pääsin vihdoin uniikin päätykkitornin kimppuun. Rakennusjärjestys oli taas vähän jännä, ensin piti rakentaa tornin ulkoreunat, sitten siirryttiin tykin kehdon kasaamiseen. Tornin sisäpuolelle jäi aika hyvin yksityiskohtia, jos tämän tornin olisi rakentamassa luukut auki. Tai sitten, jos olisi sellainen olo, päätornin voisi maalata sisältä ja irroittaa vaunusta ihasteltavaksi. Tosin en ihan uskonut, että malttaisin maalata tämän sisuksia, joten todennäköisesti tämä jäi vain ihan omaksi mietelmäkseni (ja jos joku muu tätä lukiessaan saisi inspiraatiota, hyvä niin).

Vaunun päätykki (76.2 mm M27/32) oli aika metkan näköinen ja aika monivaiheinen rakennettavaksi. Teknisesti se(kin) oli ymmärtääkseni typerä idea, mutta alkusodan aikaan vaunujen aseistus ei ollut parhaimmillaan. Kai tuolla jotain saatiin tosimaailmassa hajoitettua, mutta ainakin wikipedian mukaan päätykki korvattiin myöhemmin toisella, hippasen paremmalla vehkeellä.

Työtiloja

Nyt en muista, että missään tähänastisessa rakentamassani vaunussa olisi mallinnettu tornin sisuksia näin pitkälle. Tyypillisessä vaunussa oli johonkin liimattavana istuinlevy, pari ja siihen se on sitten jäänyt. Tässä oli ihan oikeannäköinen tukirakenne ja kaikkea :o Noiden heppoisten tukipalkkien, ylärenkaan ja pohjan saaminen asettumaan oikeaan asentoon oli muuten kevyen kiroilun takana. Hyvä siitä silti tuli, olin vallan tyytyväinen.

Torni kasaan

Raskaahkon tornin liimaaminen tuohon ylläkuvattuun työtilaosastoon oli hiuksiaharmaannuttava, kun  massaerojen takia en tohtinut edes harkita sen "oikein päin" kiinniliimaamista ja ylösalaisin yhdistettäessä pohjalaatta oli silti tarpeeksi painava vääntääkseen vähän liikaa. Siitä huolimatta tämäkin vaihe onnistui mainiosti.

Se viimeinen Emma tuli tietysti tähän torniin ja koetin liimata sen vähän erilaiseen asentoon, että kaikki siilin piikit eivät osoittaisi ihan viivasuoraan eteenpäin. Vähän vaihtelua torneihin, sano.

Aikasyöppöä touhua tämä silti oli, koska kolmevarttiseni päättyi ja tuntui taas siltä, etten saanut mitään hyödyllistä aikaan. Session lopuksi koesovitin tornia vaunuun ja kas, kyllä tämä projekti silti oli taas edennyt ihan nähtävästi.

Sessio XII

Telaketjujen mukava kalina

Kun palasin rakentelupöydän ääreen, saatoin ottaa askeleen takaisinpäin ja palata aiemmin ohittamani telaketjupätkän. En odottanut ihan innolla, kun tiesin kyseessä olevan osapalaketjusetin, jotka ovat tähän mennessä olleet aina aika penseitä koottavia. Ohjeissa on aina ollut toki mutkien kohdalla "käytä näin monta niin hyvä tulee", mikä ei taas ole ikinä ollut livenä kuitenkaan 1:1 vaan vähän sinne päin. Noudatin silti ohjeistusta ja varasin annetun määrän palikoita per paikka.

Ensimmäinen (vasen) ketju meni kasaan kohtuullisen kivuttomasti, etupäästä muistaakseni piti sittenkin nyhtää yksi telakenkä irti, koska miksi ohje ja todellisuus olisivat samaa mieltä asioista? Ei se silloinkaan täydellisesti istunut, joten veikkaan, että sen noin puolikkaan telakengän heitto johtui siitä, että joku kalikka nyt vain sattui arvautumaan vähän vinoon, mikä todennäköisesti johti heittoon liitoskohdissa. Ylälenkki oli nimittäin muotoiltu niin, että ketjukokonaisuudessa olisi vähän "massaa" tai sen tuntua, eli suomeksi: löysää roikkuvaa ketjua yläpäässä.

Oikeanpuoleinen ketju meni tasan sen verran nopeammin kuin näissä on yleensä käynyt: vähän nopeammin, kun tiesin tottumuksesta, miten ne menivät tässä nimenomaisessa mallissa. Nyt sain ketjun asemoitua oikein ja poisjätettämäni telakenkäkin johti oikeanmittaiseen ratkaisuun, nyt kaikki sattui vielä istumaankin kunnolla. Hurraa!

Runkopalojen yhteenliitos

Kun olin antanut hirvityksen lepäillä tassuillaan jonkun aikaa, kun samalla siivoilin kuskin pystysuoraa panssarilevyä asennusta viimeisistä roippeista asennusta varten. Koesovittelin kansilaattaa aika moneen kertaan, mutta se vähän jäi silti irvistelemään. Joutuisin korjaamaan sitä, vallankin tuolta takapäästä, jossa kuvassa näkyi vähän epätoivoisena painolastina toiminut liimapurnukka. Jätin taas mittakaavaa varten sivuleikkurit ja askarteluveitseni.

Sessio XI

Telitehdas

Telikahdeksikolta puuttui enää palapari per komponentti. Pienempi ja vähemmän selvästi kuvasta erottuva oli telin akseliin kiinnittävä kalikka. Toinen oli taas tuo pieni mökinkatto, joka oli kai sitten suojaamassa jousia puista tippuvilta kävyiltä tai joltain.

Hyvin lyhyen liimankuivattelutuokion jälkeen päätin asentaa koko setin kerralla alarunkoon. Ensimmäiset per puoli tuntuivat jotenkin heppoisilta, mutta kun ne olivat kaikki kiinnitettynä, vekotin seisoi niiden päällä aika tukevasti ja hemppumatta. Jätin hirvityksen kuivumaan tassuilleen hyvää asentoa varten.

Ohituskaista

Ohje olisi usuttanut minut seuraavaksi asentamaan telaketjuja, mutta koska telapyörästö oli parhaillaan kuivumassa, en nähnyt sitä kovin fiksuna ideana. Hyppäsin siis seuraavaan toteutettavissaolevaan kohtaan eli päätornin tykin osien kasaamiseen.

Palikoiden metsästämiseen meni taas aikalailla aikaa, mutta näitä ei sentään joutunut siivoamaan ihan yhtä järkyttävän pitkään ja vaivalloisesti, kuin aiempia mokkuloita. Loppuaikanani sain siis aikaan haupitsin peräosan palasia ja molemmat tykkitornipenkkiviritelmät. Noiden ergonomia oli aika pelottavan näköistä, mutta ehkä miehistöjen ei oletettu pysyvän hengissä tarpeeksi kauan kehittäkseen tukielinvaivoja.

Sessio X

Palahelvetti

Pääsin vihdoin uudelle sivulle rakenteluohjeissa ja sen ensimmäistä askelta varten piti esikasata kahdeksan komponenttia 16-A, joka sattui olemaan telapyöräparien häkkyrä*, vähän samanlainen kuin mitä vaikkapa M4 Shermaneissa oli.

*) wikipedia kutsui tätä teliksi (en "bogie"), mutten jaksanut enää vaihtaa käyttämiäni epätermejä. Älkää vetäkö liikaa herneitä neniinne, tukehdutte vielä

Varttia myöhemmin olin saanut jousipalat ja kehtomaisen viritelmän osista puolet irti ja jotenkuten siistittyä.

Seuraavan reilun vartin kuluttua olin saanut kaikki tässä vaiheessa oleelliset palat nippuihin ja asennusvalmiiksi. Tässä vaiheessa olin jo "no kohta pitää lopettaa ja pakata romut"-mielialalla, kts ~45min sessioaikarajani.

Ryhdyin silti rakentamaan, mitä ehdin. Aloitin nopeimmasta ja helpoimmasta sarjatyöstettävästä, telapyöristä (x16).

Sen jälkeen liiskasin jouset telinehärpäkkeisiinsä ja niiden jälkeen tukihäkkyröiden keskimötikät paikoilleen. Ohjeen mukaan jousipalojen olisi pitänyt napsahtaa äänekkäästi paikalleen, mutten minä sellaista kuullut, vaan nuo asettuivat aloilleen ihan kiltisti väkivalloittakin.

Ehdin yllättävän pitkälle vähän reilussa kymmenessä minuutissa, kun sain vihdoin aloitettua kasaanlyönnin. Koesovittelin telapyöräkehdon toista ulkopalaa vähän, mutten ruvennut taistelemaan niiden kanssa hirveällä kiireellä ja hosumisella.

Näiden maalaamisesta se vasta hauskaa tulisikin... Sitten joskus kuukausien päästä tällä tahdilla.

Sessio IX

Pyörästön alati kiehtova maailma

Myönnettäköön, vaunujen rakentelussa telapyörät serkkuineen ovat aina olleet omissa rakenteluprojekteissani se kaikkein !motivoitunein vaihe. Ei niissä ikinä niin kauaa ole kestänyt, mutta jotenkin usean tusinan rullan, renkaan, pyörän ja hammasrattaan kanssa puljaaminen on vain aina ollut se kuivin ja itseääntoistavin osuus. Niin kuin kuvauksesta saattoi arvata.

Palautuspyörien vierestä ei puuttunut mitään ylimääräistä, mutta viimeksi vinkkaamani vetopyörien etupuolelta uupuvat rullat asensin heti puutostilan hoksatessani. Tökkäsin vähän litkuliimaa koteloiden liitoskohtaan ja painoin lievästi niin, että sain toisen reunan murrettua auki. Sitten liimasin ja kiinnitin puuttuneen rullan koteloon, jonka sitten painoin takaisin umpeen. Mikään ei hajonnut ja olin taas ajantasalla.

Vaununkuvatus tarvitsi peräti kaksitoista palautusrullaa ketjun paluurundille. Koska nuo olivat aika hepposten akselien varassa kiinni, niiden liimauksien kanssa piti olla sekä varovainen että ripeä.

Palautusrullien jälkeen vaunun alakylkiin piti asentaa tuollaisia omituisia ulospäin töröttäviä levyjä. Ehkä minä katselin noita vääränlaiset lasit päässä, mutta huoltomielessä, varsinkin kenttätilanteessa nuo kuulostivat ehkä hirveimmiltä ideoilta mudassa ja ties missä möyrimiseen yhdistettynä. Vaan montako panssarivaunua minä olen suunnitellut? Ja moniko niistä on päässyt tuotantoon tai peräti käyttöön?

Aivan.

Seuraavaksi noiden vasta-asennettujen härpäkkeiden kiinnipitimeksi tuli liimata vielä vauhdikkaammannäköinen teline. Sakemannivaunussa tuohon laitettaisiin roikkumaan helmapanssareita, mutta kun olikin kyse neukkuvaunusta...

Koetin ottaa skaalakuvia, mutta kuvakulmani olivat vähän epäoptimaaliset. Kolikkokuvakin oli vähän torso, kun en jaksanut lähteä metsästämään euron kolikkoa. No, tulipahan taas puljattua.

Sessio VIII

Lisää omituisia hirvityksiä

Sama outojen ja paljon näpräämistä vaativien härpäkkeiden teema jatkui vahvana. Miten sienissä tätä vaunua oli oikein suunniteltu?

Tuo vetopyörän takana (tai edessä, tarkemmin sanoen) sijaitseva viritelmä näytti lähinnä siltä, että sille syötettiin toisinajattelijoita. Tai kansan vihollisia, kuten tavattiin sanoa.

Asioista paremmin selvillä olevat saattavat naurahtaa seuraavia kuvia katsoessaan, toisin kuin minä seuraavalla rakennussessiollani. Noihin koteloihin olisi nimittäin pitänyt asentaa parit rullat, mutta teinkö minä niin vai kohelsinko menemään? Niin, arvata saattaa.

Sessio VII

Vetopäässä

Tästä nyt ei paljoa jäänyt kerrottavaksi. Kyhäsin vetopyöriä varten kalikoita ja noita V:n muotoisia hirvityksiä, valtaosa ajasta meni taas osien siivoiluun, koesovitteluun sun muuhun.

Toki rakentelin kaikkea muuta seuraavaa kertaa varten, mutta en nyt ruvennut sijoittamaan niitä tähän postaukseen. Ne loogiset osakokonaisuudet, nääs.

Sessio VI

Alarunkotöitä

Nämä hassut siivekkeet, jotka härpäkkeineen liimattiin kiinni eturunkoon, näyttivät lähinnä siltä, että niillä saisi kenties säädettyä telaketjuston tiukkuutta. Tässä vaiheessa rakennusprosessia en kuitenkaan tiennyt sanoa, oliko tämä palautuspyörän vai vetopyörän pää, mutta veikkasin ensimmäistä epämääräisen "Neukuilla oli aina vetopyörät takana"-mielikuvan perusteella.

Joko kohelsin rakennellessani ihan täysillä tai nuo ~45° asennetut alareunan palat olivat ohjeessa/rangassa päinvastoin merkitty. Eipä se mikään kummoinen käpy ollut, kun huomasin sen koesovitellessani, mutta vähän jäi kummeksuttamaan. Olin ainakin mielestäni tarkka numeroiden kanssa.

Etuyläviistopanssaria koesovitellessani ja eritoten sitä kiinnittäessäni tämä näkymä arvelutti jotenkin liikaa. Ikään kuin koko keula olisi ollut painettuna liian syvälle runkoammetta. Omituista neuvostodesigniä, ei sellaista pieni ihminen ymmärrä.

Takayläviistopanssariin tuli pari luukkua, joista en ollut ihan 100% varma, mitä kummaa varten ne olivat. Huoltoluukuiksi näyttivät perin epäergonomisilta, pakoluukuiksi liian pieniltä. Vaan kuten juuri sanoin, ei näitä kaikkia voinut ymmärtää.

Sessio V

Yläkannella

Jatkoin päätornin jalustaan tulevien lootien loppuunkasaamisella ja paikalleen asentamisella. Vain toiseen (kuvassa edessä) tuli lisätanko jotain varten.

Tässä vaiheessa pääsin rakentamaan Emma-tornit loppuun eli liimasin kattoluukut nostolenkkeineen paikalleen. Keljusti eteen alaspäin kallistuvat kattolevyt olisivat aiheuttaneet hiusten harmaantumista, jollei se jo olisi aluillaan muutenkin... Oli aika lähellä, etten päässyt tekemään "kk-murkulavarastosi keitti pohjaan"-tuokiokuvaa parhaaseen BattleTech-henkeen.

Pioneerivälineitä

Saattaapa olla, että tulen tulevaisuudessa kiroamaan tätä hetkeä. Liimasin kaiken kannelletulevan nyt paikalleen, viikkoja tai todennäköisemmin kuukausia ennen ensimmäistäkään maalaussessiota.

No, joskus tämäkin oli testattava. Ehkä se ei olisi ihan niin kamalaa kuin olen aina muistellut / kuvitellut. Kamalasta puheen ollen tuo keskellä ylhäällä näkyvä varatelaketjunpätkänpitoteline varatelaketjunpätkineen vaati yllättävän määrän väkivaltaa asettuakseen paikoilleen, olin kevyesti huolissani asennusvaiheessa. Näkyi se silti kestävän, vaikka ei välttämättä uskoisi.

Muuten rompetta tuli aika maltillisesti. Kaksi soralapiota, kirves, pari häkellyttävän lyhyttä vetokaapelia ja joku metallitanko. Jotenkin olisin kuvitellut, että tämänkokoiseen vaunuhirviöön (ja neukkumentaliteetin muistaen) tuossa olisi saattanut olla sepän työpajallisen verran kamaa kannossa. Tilaa olisi ainakin ollut.

Sessio IV

Torneja!

Kun vaunun taskumehupillit olivat kasassa, pääsin kasaamaan niiden tornit ja asentamaan tykit niihin. Joko siivoilin paloja itse turhan innokkaasti tai sitten osien yhteensopivuus oli aika väljä, pelotti hetken, että noita ei saisi ilman lisätuunausta edes kiinni!

Kyllä ne kuitenkin sopivat kolosiinsa. Tornien katoille tuli parit nostolenkit, suunnattomat kellarinovimaiset pakoluukut ja räppänän suojalevy. En ole aiemmin näissä T-35 -postauksissa tainnut pahemmin kommentoidakaan sarjan laatua, mutta hyvin ovat osat sopineet toisiinsa.

Tietysti nelikkoa piti koesovittaa heti, kun mahdollista. Olisin halunnut laittaa kaikki tuutit osoittamaan samaan suuntaan, mutta eihän se ollut mahdollista (taistelulaivaefekti olisi vain ollut hilpeä). Tässä vaiheessa rupesin miettimään, että näitä ei varmaan kannattaisikaan asentaa kiinni vielä pitkään aikaan - ainakin kk-tornien pitäisi olla käännettävissä lukkopalojen ansiosta, mutta epäilin sitä kevyesti - koska muuten ampuisin itseäni kuvaannollisesti jalkaan maalausvaihetta ajatellen.

Vihoviimeisenä tekosenani liimasin päätornin nostopalikan toiseen kylkeen tulevan lootan kasaan. Nuo ohjeen kolmiotuet lisälodjunsa kera eivät ehtineet mukaan tällä kerralla.