Jalusta

Pitihän tuo paatin jalustakin saada maalattua valmiiksi. Pohjamaali oli jo räimitty aiemmin, joten värisävy oli valittava. Harmaa sopi muuhun teemaan ja tummana häkkyrä ei kaappaisi kenenkään huomiota sukellusveneeltä. Onko tuo sitten hyvä vai huono asia, jätettäköön katsojain mietittäväksi.

Pirteästä varastostani valitsin siis sakemanniharmaata (VMA 71052 German Grey) ja räimin kehikon sillä. Maalin kuivuttua erikeepperöin fotoetsilaatan sille varatulle paikalle. Tadaa! Helppoa ja hauskaa.

Narutusta

Pettävä ulkonäkö

Oletin, että kaapelien veto olisi aika helppo rysäys. Paketin naru näytti sopivan jämäkältä, joskin valkoinen väri vähän hämmensi, mutta ajattelin pitäytyä pakkauksen omissa tarvikkeissa.

Vaan olinpa taas väärässä. Turkasen naru rupesi purkautumaan kappaleiksi samantien, kun sen otti hyppysiinsä! Luulin ensin, että olin itse typerehtinyt, ja leikkasin käpälöimäni langanpään pois pienellä turvavaralla ja toivoin, ettei narua oltu budjetoitu millintarkasti. Ei, virhe ei tuntunut olevan minun, vaan itsetuhoutuminen jatkui samantien.

Perinteisistä "näin pujotetaan lanka neulansilmään"-kikoista huolimatta lanka ei mahtunut muovisen tangon reiästä läpi, joten kaiversin aukkoa suuremmaksi askarteluveitselläni poraten molemmilta puolilta. Näin toimien lanka meni ensimmäisestä tangosta läpi, joten kiroillen toistin saman vielä kahden muun tangon kanssa, langan temppuillessa aina vain enemmän. En silti tohtinut silputa enempää pois.

Pujottelua

Pinsettien ja kirosanojen voimin sain langanpään solmittua kiinni tornin alimpaan askelmaan. Koska en luottanut solmun pitävyyteen pätkääkään, turvauduin pikaliiman apuun. Sitten pyöräytin keulapäässä langan jotenkin lankkujen etupuolella sijaitsevien sylinterien ympäri, sidoin kiinni ja pikaliimasin tämänkin solmun.

Mittasin pikaisesti, miten lanka riittäisi toisen kaapelin vetämiseen. Sitä oli ihan riittävästi, joten en joutunut narumetsälle. Solmin loppunarun toisen pään tornin ylimpään askelmaan, sillä se ei olisi mitenkään mahtunut kiinni tornin huulessa olevaan rinkulaan, eikä tuota rinkulaa olisi voinut mitenkään kairata ehjänä auki niin, että näin paksu lanka olisi mahtunut siitä läpi.

Solmun varmistin taas pikaliimalla ja vetäisin lankani keulassa olevaan silmukkaan. Tämänkin solmun vahvistin pikaliimalla ja jätin jämälangan roikkumaan. Joko katkon tämän hännän kokonaan pois tai koetan tehdä näön vuoksi merihenkisiä lisäsolmuja. Tai sitten en.

Yksityiskohtien kimpussa

Pientä roipetta

Olin vallan tyytyväinen rungon maalaukseen, joten pääsin jatkamaan muiden maalauspuuhien parissa. Potkuriosan maalasin pariin kertaan, sillä vanhan kullan värinen maalini (VMC 70878) ei peittänyt yhdellä kerroksella tarpeeksi hyvin.

Kun torni oli vihdoin maalattu, muistin vihdoin, että olin jättänyt D-rangan läpinäkyvät sylinterit ikkunoineen pois tornista. Onneksi minulla oli muutamaakin erisorttista litkua (Citadelin ikivanhat (ostettu ennen vuotta 1998) Blue Glaze ja Yellow Glaze) sopivissa väreissä. Maalasin ne rangoissaan, annoin kuivua ja erikeepperöin kaikki myöhemmin paikoilleen. Heti niiden perään liimasin myös noiden lokeroiden ikkunapalat kiinni, jotten unohtaisi niitä tyystin.

Periskoopin, radiosuuntima-antennin ja snorkkelin maalasin myöskin ohjeistetusti: ylimmät osat tosin mustanharmalla (VMA 71056) sysimustan asemesta ja muut teräksellä (VMA 71065). Periskoopin "lasin" suhrasin vielä erikseen teräksiseksi. Harkitsin sen litkuttamista sinisellä, mutten nähnyt sitä oleellisena.

UZO

Muistin vihdoin myös, että olin jättänyt UZOn kiikariosan irralleen. Liimasin läpinäkyvän palikan paikalleen ja liimauksen kuivuttua maalasin senkin mustanharmaalla. Ajattelin kyllä, että kuivaharjaan tuota kalikkaa vielä oikealla mustalla, kun vaan ehdin ja muistan. Kaikki linssipäät jätin paljaiksi, toivoen että sen ehkä jopa näkisi sopivasta suunnasta katsottaessa.

Lankut

Jos olisin alunperin miettinyt, missä järjestyksessä asioita olisi nopeinta ja helpointa maalata ja kasata, olisin tehnyt tietyt asiat eri päin kuin nyt tein. Toisaalta, mistäs minä kirjoitelisin viikosta toiseen, jos kaikki menisi aina kerrasta nappiin?

Keulaosan lankkurivistöt olisi siis maalattava, ei niitä voinut jättää harmaiksi. Värisävy sitten olikin toinen asia. Pienen penkomisen jälkeen löysin vaaleahkoa ruskeaa (VMC 873 "US Field Drab"), jolla vetelin lankunpätkät ympäriinsä.

Seuraavana iltana litkutin ne jo hieman paksuhkoksi käyneellä Citadelin Devlan Mudilla. Olin miettinyt tuokion, josko käyttäisinkin mustaa, mutta se tuntui etukäteen vähän turhan synkältä vaihtoehdolta. Todennäköisesti se olisi kuitenkin toiminut ihan hyvin. Kenties.

Kuvista näkee, miten ruskea litkutus toimi. Minusta lopputulos näytti oivalliselta, tai ainakin ne näyttivät puumaisilta.

Uusiksi meni, osittain

Jepjep. Kynin maskaukset irti purtilon kyljestä innolla. Muuten hyvä, pientä paikattavaa oli havaittavissa värirajan tuntumassa, mutta ei juuri muuten. Vaan sitten katsoin tekelettä kauempaa.

Tein itse ja säästin

Parilta kohdalta vesirajaa noudattavaksi tarkoitettu rajaus näytti siltä kuin joku juoppo olisi vähän vedellyt suuria linjoja. Uusiksi meni. Avoppi kysyi, miksen tehnyt esim. pahviläpyskään tuetulla lyijykynällä rajaa ja noudattanut sitä? No eipä tullut pieneen mieleeni, en minä näitä laivoja niin harrasta.

Sukkahousuimplementaatiolla lähettäisin tämän niksipirkkaan

Askartelin murolootasta tuollaisen. Näytti toimivan suoraa viivaa vedellessä, joten maskasin uutta linjaa noudattaen. Kaikki näytti mainiolta, mutta niin ennenkin. Maalasin siis vaaleat alueet ja otin äkkipikaa välikuvat. Nuo lerpattavat laput olivat tornin valkoisia pystyruntuja suojaamassa ihan kaiken varalta.

Parempi

Uusintayrityksen lopputulos oli huomattavasti parempi. Seuraavaksi sitten yksityiskohtiin, kuten potkuriin, antenneihin, periskooppiin ja uudelleenliimausta odottavaan snorkkeliin. Tällä menolla purkki on "valmis" jo tänä vuonna!

Siirtymä maalausvaiheeseen

Sessioerhe

Aloitin purtilon pohjamaalaamisen kynäruiskulla yhtenä torstai-iltapäivänä. Noin puolen tunnin session aikana sain noin puolet mallista maalattua. Mitä enemmän mietin tuota touhua, sen typerämmältä se tuntui tuossa mittakaavassa, Badgerini peittoalalla. Kypsyttelin ideaa töissä noin viisi minuuttia ja lähdin kotiin koukaten Hobby Pointin kautta, spraypurkillinen Tamiyan valkoista mukanani.

Kyllä, päätin maksaa siitä hyvästä, että saan tuon pohjamaalattua nopeammin ja pienemmällä stressillä lopputuloksesta. Väliäkö sillä, että tuo ponneaine käryää ihan järkyttävästi ja että joutuisin hoitamaan räimimisen koleahkolla parvekkeella.

Kuvasta näkee kaiketi, ettei pinta ole täydellisen tasainen, mutta en pitänyt sitä ongelmana, sillä valtaosa mallista oli jo kertaalleen maalattu. Oikean maalipinnan idea on kansitaiteen perusteella tummanharmaa alaosa ja vaaleampi yläosa, ei muodonrikkomiskuviota tai muutakaan erikoista. Toki olen kuullut muutamankin kerran ehdotuksen "maalaa se keltaiseksi" ja mietin kyllä tuokion, josko Dunkelgelb olisi tarpeeksi riemukas idea. Taidan jättää idean vielä hyllylle ja pitäytyä tylsästi merisusiteemassa.

Teippi päälle, teippi pois

Kulutin aikamoisen ajan rungon teippailuun. Olin taas onnistunut järjestämään kulkemiseni niin, että minulla oli 40 minuuttia aikaa. Niistä 30 meni teippien kanssa, 10 jäi yhden harmaan (VMA 71050 Light Grey) maalikerroksen maalaamiseen ja siivoamiseen. Hoppu tappaa ja hosumalla ei tule kuin paha mieli, sanotaan.

Lopputulos oli kuitenkin minusta aika onnistunut. Tietenkin tuossa oli vielä korjattavaa yhdelle myöhemmälle fiksailusessiolle, mutta sitä nyt sattuu.

Seuraavana iltapäivänä viritin maskini uudelleen, mutta pelkän teipin asemesta käytin myös paperilirpakkeita (halpis-postitteja) leventämään suojattua aluetta ohiruiskimiselta. Ehkä patenttiviritelmäni jopa toimisikin.

Synkkien vesien hirviö

Tummanharmaaksi valitsin kahdesta käteenosuneesta toisen: tumman merenharmaan (VMA 71048 Dark Sea Grey). Ensimmäisessä maalaussessiossa aloitin maalaamalla keulan ja pyrstön ne kohdat, jotka olisivat oleelliset seuraavalla kierroksella kun maalaisin keskipohjan. Suihkuttelin maalia siis ääripäistä ja jatkoin vähitellen keskelle, jättäen pohjaosan tyystin rauhaan.

Jostain syystä maalin ollessa märkää se näytti peittävän paremmin, parin tunnin kuluttua katsoin uudelleen ja huomasin heikkoja alueita juuri niin kuin komentotornissakin. Eipä tuolla väliä, olin joka tapauksessa maalaamassa lisää. Oleellisinta oli saada malli aseteltua kuivumaan niin, että märkä keskipohja ei olisi kosketuksissa mihinkään, joten vekotin olisi tuettava ainakin toisesta ääripäästään.

Toinen pohjaosan maalaussessio söi aikalailla aikaa, mutta mielestäni lopputulos oli oikein mainio. Vallankin, kun sitä vertasi myöhemmin maalin kuivuttua korjaamattomaan puoleen.

Kolmannen maalauskierroksen jälkeen tämä osasto oli vihdoin valmis. Nerokkaasti otin kaikki tummanharmaat kuvat samalta puolelta myös kääntöpuolen maalaamisen jälkeen. Kyllä insinööri on nerokas!

Tornitouhua II

Kaiteet miehistölle

Jotta miehistö ei tipahtaisi mereen ihan niin herkästi, paatti kaipasi kaiteita. Yhdet komentotornin alaosaan ja sisäpuolelle toiset.

Näitä askarrellessani u-veneen vasemmalla puolella tornin kiinnitykset eivät olleet ihan niin nätit kuin toiselta puolelta näytti. Läimin siis kittiä niin, että luulisi riittävän. Myöhemmin viilasin turhat roippeet pois jonkunlaisella menestyksellä. Joudun ehkä vielä palaamaan joihinkin kohtiin, jos ilmenee, ettei tästä vielä tullut ihan niin nättiä kuin insinöörit olivat tarkoittaneet.

Skaalademo

Veneen mieletön koko ei välttämättä aukea ihan suoraan kuvista, ei edes aiemman vertailukuvani avulla. Nakkasin avuksi siis Deutsche Afrika Korpsista mukaanvärvätyn Hansin tätä demoamaan.

Eikä tuokaan välttämättä riitä. Päätin sitten tarjota vielä auttavan käteni asiasta kiinnostuneille:

Taas asialinjalle

Jatkoin tornista puuttuneiden harvojen palojen paikoilleenlaittelua. Tukipalikoiden kanssa asensin neljä antennia, joista yhden hukkasin pariksi tunniksi, mutta löysin kuitenkin ennen kun ehdin harkita korvaavan valuranka-antennin askartelemista. Näiden jälkeen porasin sormiporallani kolmet reiät keulakannen lankkuihin ja liimasin köysihässäkän kiinnipitotangot niihin.

Narujen veto tullee syömään hermoja

Fotoetsiosat

Koska torpedot näemmä uupuivat valurangoista, potkurinlapaosia en joutunut / päässyt räpeltämään. Takarunkoon tuli yksi hippasen väänneltävä palanen, snorkkeliin toinen, U-muotoon väännettävä verkkoläpyskä. Sen kaveriksi olisi pitänyt vielä vääntää yksi pala rullalle, lisätä siihen kantokahvan näköinen läystäke ja liimata tuo sitten muovisylinteriin ja se vielä snorkkelin päälle. Vaan enpäs tehnytkään niin, kun em. sylinteripala ei rankoineen (D) ollut koko askissa. Ei väkisin.

Maalausta odotellessa

Purtilo odottaa tätä kirjoittaessani siis pohjamaalauksen aloittamista. Oletan, että parhaimmassa tapauksessa tuo vaihe on hajoitettava kahteen sessioon eikä toivottavasti yhtään useampaan, mutta kaikki riipppuu ajasta ja siitä, huomaanko kaikki puutteet ajoissa vai en.

Oikean maalauksen kanssa tulee melko varmasti menemään useampikin istunto ihan jo siitä syystä, että alarunko menee kahdessa osassa, ylärunko yhdessä ja torni vaatii alle valkoisen raidaston - minähän en Projektimutinoitten kunniakkaita käsityöperinteitä kunnioittaen ajatellut käyttää siihen paketin tarjoamia siirtokuvia.

Luulenpa, että turvallisin olettamus on se, että päämaalipinnan valmiiksisaamiseen menee herkästi reilun työviikon verran askarteluaikaa. Ehkä enemmänkin tarvitaan, mutta se taas riippuu siitä, ehdinkö oikeasti käyttää niin paljon aikaa tähän touhuun vai en, sillä kompuran ja kynäruiskun alkutoimet, pienenkin pinnan maalaus ja välttämätön laitteiston siivoaminen vie yllättävän paljon aikaa.

Profiilifiilistelyä

Tornin kiinnilyönti oli ripeä temppu. Samalla istunnolla liiskasin paikoilleen myös aiemmin skippaamani etu- ja takavakaajat. Kyllä tuosta vähitellen tulee oikean näköinen u-vene.

Otin vähän myöhemmin vielä pari kurkistelukuvaa, joista vain yhden näyttäminen tässä on perusteltua. Valitettavasti en tajunnut ajoissa, että tuohon olisi voinut laittaa Das Bootin taustalle fiiliksiä tuomaan. Ehkä muistan ideani sitten, kun otan loppukuvia?

Tornitouhua

Oleellinen osakokonaisuus

Liimailin torninpuolikkaat kasaan ja poikkesin taas vähän rakennusohjeen ideoista. Syy tähän oli tällä kertaa se, että tornin kylkiin pitäisi liimata pari sivuille töröttävää kalikkaa ja ounastelin, että ne olisivat aika pahasti tiellä kaiken pyörittelyn aikana. Samoin ne olisivat suurehkossa vaarassa irrota tai hajota, joten minusta oli parempi, että ne jätettiin myöhemmäksi.

UZOn kiinnikkeet liimasin kuuliaisesti tornin etuosaan, mutta läpinäkyvästä muovista valetun kiikariosan jätin irralleen. Näin se ei menisi pilalle myöhemmässä ruiskumaalausvaiheessa. Sitten läiskäisin koristeellisen tornin yläosan kiinni ja jatkoin radiosuuntima-antennin ja snorkkelin parissa. Nämä liimasin luonnollisesti eri istunnoilla, jotta aikalailla tukemattomat palikat saisivat asettua paikoilleen ilman ylimääräistä vääntöä.

Yksityiskohtia

Viimeisenä tällä erää kuvissa näkyvänä toimenpiteenäni liimailin tornin etuosan tikkaiden askelmat ja ison luukun kahvat ja saranat kiinni. Näiden liimauksien asettuessa kaappasin veneen rungon syliini ja viilailin ja hioin sekä kittaukseni että rumimmat saumat mäkeen. 

Seuraavaksi liimaan tornin kiinni paikalleen ja sen asetuttua ounastelisin, että tornin viimeiset antennit sun muut löytävät paikkansa. Näiden jälkeen rupean vääntämään fotoetsiosien kanssa ja toivon kovasti, ettei niiden kanssa joudu kiroilemaan ihan mielettömästi.

Periskooppi ylös!

Pieniä muutoksia

Sattuneesta syystä aika on edelleen ollut kevyesti sanottuna kortilla viime päivinä. Näin ollen aikaansaannokseni eivät ole olleet kovinkaan mittavia, mutta sainpa nyt jotain aikaan. Tietysti on vähän koomista katsoa jälkikäteen, että näppäiltyäni noin parikymmentä minuuttia sain aikaan tasan periskoopin ja pari muuta putkiloa yhteen.

Tämäkään ei sitten taida ikinä näkyä kenellekään

Nuo kittaukset minun pitää kyllä ehdottomasti muistaa hioa siistimmäksi ennen kun menen lyömään tornin kiinni runkoon. Jos koetan siistiä noita jälkikäteen, lopputulos olisi eittämättä paljon optimaalista surkeampi ja sehän ei ole kenenkään edun mukaista.

Näkymättömät sisätilat

Ohje toki kehoitti läiskimään tornin tiesmikälielokeroihin nuo läpinäkyvät putkilot, mutta koska ne on tarkoitus maalata vain sävytetysti (oletan niitä tosimaailmassa jonkunlaisiksi tunnistusvaloiksi tai joksikin sellaisiksi), en rupea liimaamaan niitä paikoilleen jo nyt vain, jotta ne olisivat tiellä maalaamista vaikeuttamassa.

Periskoopinkin hienot yksityiskohdat ja muut vastaavat jäävät kaikki tietysti aika turhiksi, kun ei tuota vekotinta voi jättää avoinluukkuiseksi näillä detaljeilla. Silti, tulen laittamaan tikkaat sun muut paikoilleen, koska ne kuuluvat tornin sisäputkilon sisään. "Turhan" maalaamisen saatan kyllä silti jättää tekemättä.

Tällä ja varmaan seuraavallakin viikolla luulen ehtiväni tekemään pieniä työpätkiä iltapäivisin. Tai ainakin uskoisin, että ehdin, jollen jokaisena niin melkein jokaisena arkipäivänä. Vaan perinteisesti: sehän nähdään, kun kalenteri rullaa eteenpäin.