Fw-190: rakentelu, osa 1

Työasemalähtöisyys

Tavan mukaan rakensin ohjaamon ensin. Tai siis liimasin pehmustamattoman tuolin ammeeseen ja iskin joikkarin lattiaan kiinni, eikä ohjaamossa oikeastaan enää ollutkaan muuta tehtävää. Ehkä syy on siinä, että nämä ovat kaikki 1:72-skaalassa, mutta voi elämä, miten ankeita ohjaamot aina ovat! En ollut lähtemässä sairaimpien lentokonemallarien "teen kaiken puuttuvan ja paljon muutakin itse"-linjalle, mutta voisin minä koettaa jotkut rumat vyönkorvikkeet koettaa tehdä taas maskiteipistä tai jotain. Ne saattaisivat ehkä jopa näkyä ulkopuollelle.

Kurkin vähän googlen kuvastosta noita työpisteitä. Kai tähän riittäisi, että pilotin pakaroiden alle tulisi erivärinen maali kuin penkin muihin kohtiin. Ammeen reunoille kuuluisi ties mitä FunkGerätejä, vipuja, vipstaakeja ja muuta, mutta en oikein nähnyt itseäni maalaamassa niitä tuohon käsin. Polkimet olivat ihan naurettavat, mutta kai niihin joutuisi jotain metalliväriä sutimaan edes sen kuuluisan näön vuoksi.

Loppujen lopuksi tyydyin maalaamaan istuintyynyn samalla ruskealla (VMA Tank Brown), mitä olin käyttänyt Kübelwageninkin penkeissä. Kuivaharjasin teräksellä (VMA Steel) sieltä täältä, mistä nyt ajattelin jotain ehkä huomaavan.

Kojetaulustahan minulla oli ihan autenttinen kuvakin, napattu lasin ja ärsyttävien heijastusten läpi Münchenin Deutsches Museumissa. Tähän skaalaan sen jäljittelyssä ei ollut mitään mieltä, mutta piti sitä nyt kuitenkin hetki miettiä sairaassa mielessään. Tummanharmaa kuitenkin näytti ihan hyvältä.

Fw-190 D

Turhahko vaivannäkö

Mitä tahansa tuohon sarjan kojetaulupalaseen virittäisinkin, sitä tuskin näkisi mistään kulmasta kunnolla. Päätin siis maalata mittaritaulut mustiksi ja nykäistä niihin kirkkaan lakan päälle kuvaamaan lasia. Muuten se saisi jäädä aikalailla nykytilaansa.

Maalasin loppujen lopuksi kolme päämittaritaulua ihan vaan normaalilla mustalla (VMA 71075 Black) ja myöhemmin kaikkiin tipat puolikirkasta lakkaa (Vallejo 70522 Satin Varnish), ikään kuin kukaan näkisi mistään mitään muutenkaan. Pääasia oli taas se, että ainakin ne oli tehty ja minä tiesin niiden olevan edes näin hyvin toteutettuja.

Sarkofagi umpeen

Pahimpaan perinteikkäästi varautuen liimasin penkkikompleksin ja kojetaulun vasempaan runkopalaan. Annoin liimauksen asettua hetken aikaa ja liimasin sitten oikeanpuoleisen puolikkaan kiinni, painoin irvistämään pyrkivän pyrstön kiinni pyykkipojalla ja vedin loput irvinaamat kiinni teipillä.

Muuta vähän aikaa sähellettyäni avasin nokasta teipin pois ja sovittelin konekivääripalikkaa paikoilleen. Se vaati ihan vähän säätämistä, sillä suoraan pakasta nostettuna se ei istunut vasempaan alakulmaan (etukuomun suuntaan) ihan kunnolla. Liiallisesta hiomisestä säikähtäneenä (A-10:n pyrstökauhistus) tein vain pieniä muutoksia koesovitusten välillä, kunnes palikka upposi paikalleen tarpeeksi kiltisti.

Siivistö

Minulla oli vielä vähän rakenteluaikaa jäljellä, mutta takasiipien asemesta kävin siipien kimppuun. Ensimmäistä kertaa ikinä siivenpalat istuivat paikoilleen suoraan, kiltisti ja vielä ihan oikein linjattuina! Järkyttävää.

Ajattelin, että lähestyn näitä taas vähän eri suunnalta tämän mallin kanssa. Liimaisin siivet kiinni runkoon, sitten asentaisin (ohjeenmukaisesti) laskutelineet kiinni ja maalaisin koko roskan valmiiksi rakennettuna. Etuna tässä järjestyksessä olisi se, etten sotkisi liiman kanssa jo maalattuja pintoja. Hankaluutena olisi tietysti se, että osat varjostaisivat pahimmillaan joitain nurkkia, mutta kaipa se olisi selvittävissä.

Koneen alle oli asennettavissa yksi ripustin ja siihen joko lisäpolttoainetankki tai mukavan kokoinen pommi. Kasasin ne molemmat, mutta luulen, että saatan ehkä poiketa 'mutinoitten ydinasenteesta ja asentaakin tuon pudotettavan lisätankin pommin sijasta.

Keksin muuten tasan tässä välissä, että olin innokkaasti rakennellessani unohtanut syöksyvyöt ihan tykkänään. Kai ne olisi voinut jälkikäteenkin koettaa tunkea tuohon kaukaloon, mutta en oikein nähnyt sitä oleellisena. En ollut edes miettinyt niiden tekemistä neljän edellisenkään lennokin kanssa, joten sama se oli jättää ne taaskin pois.