Valmista: Projekti III/16

Viime hetken 'rutinat

Kopistelin turhat eli ylimääräiset pupellukset hiiteen pohjaltani. Ohenihan se nurtsikerros vähän, näytti vähän ehkä paremmalta näin. Nappasin pari välikuvaa ensin Kübelwagenin kanssa ja sitten kokovertailua varten myös A-10:n kanssa. Kärry vei ihan liikaa tilaa tältä pinta-alalta, mutta piti sitä kokeilla kun se oli askin kannessakin. Jos tämän setin mukana olisi tullut pieniä muovi-ihmisiä, olisin varmaan koettanut toistaa laatikkotaiteen, mutta kun ei niin ei.

Jos Pahkasian tila kummastuttaa, niin syy siihen on se, että Projektiassistenttini kippasi sen vahingossa lattialle katolleen. Korjauskelvottomaksi se meni, mutta ei se niin justiinsa ollut, olin jo saanut kuvani otettua. Itsehän olin myös jättänyt kalikan "pieneksi hetkeksi" ihan vikapaikkaan, joten oma mokani.

Täysin ohi aiheen: juttelin työkaverin kanssa eri maalien määrästä ja otin ihan omaakin uteliaisuuttani tyydyttääkseni kuvan kaikista käyttämistäni maaleista + lakoista. Kuvaan tarttui peräti 23 purnukkaa, joista vain muutamaa (5) oli käytetty pelkästään Kübelwagenin maalaamiseen. Jos miettii, että yksistään Fw-190:n maalaamiseen käytin 16 eri maalia ja naamiokuviokin koostui vain neljästä eri väristä, niin jossain on taas innostuttu.

Heinz Bärin Lepinkäinen

Otin epämääräisen nivaskan kuvia mahdollisimman valkoisella ja hyvinvalaistulla taustalla. Räimin näitä taas eri korkeuskulmista ja perinteikkäästi eri ilmansuunnista. Lopuksi napsin pari kuvatusta mukamas yksityiskohdista. Projektimutinoitten kunniakkaiden perinteiden mukaan kuvia ei ole käsitelty kroppausta ja alaspäinskaalausta enempää.

Loppumietteet

Academyn sarja oli äärimmäisen mukava rakentaa, osien sopivuus oli kokemistani ehdottomasti paras ikinä lentokonemalleissa. Siirtokuvat olivat toisaalta hyvät, kun ne asettuivat paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki hyvin, mutta niiden tulostusjälki taas jätti toivomisen varaa. Jos kaikissa palkkiristeissä ja JG1:n tunnuksissa oli kaikissa yhden pikselin mittainen pohjaväriä ylivuotava sivuasetteluvirhe, niin huhhuh. Ei tuollaista sietäisi päästää laadunvalvonnasta läpi.

Ajankäyttöäni en taaskaan muistanut kirjata, joten en voi kommentoida sitä kovin tieteellisesti. Jos sanon, että tämän kanssa kulutin alle viisi tuntia tehokkaahkoa aikaa, en olisi varmaan kauhean pahasti väärässä. Yksistään noihin turkasen tarroihin meni lähemmäs kaksi tuntia, kahdessa rykäyksessä.

Tämä oli ehdottomasti viimeinen oma lentokonemallini vähään aikaan. Joskus tulevaisuudessa ajattelin kyllä palata siiville, todennäköisesti potkurivoimalla. Itse en ainakaan ajatellut investoida yhteenkään 1/72-skaalan liidokkiin, mutta joku 1/32-mittakaavan Bf/Me-109-variantti voisi olla aika mielenkiintoinen lähestyttävä, näin esimerkiksi.