Optimus prime
Paketin uhkaama korkea vaikeustaso oli nostanut huolestumismittaria, mutta missään ei ollut puhetta siitä, miten haastavuus oli kalibroitu. Yksittäisistä osista vaikeimmat olivat yllättäen nuo pakoputkien loppupäät, kun minulla ei ollut sopivanlaista alustaa vääntämistä varten, nyt ne eivät päätyneet sylinterinmuotoisiksi vaan ennemmin puolikaariksi. Tai sitten niiden pitikin olla tuollaiset ja minä olin liian jumissa G1-lelun rööreihin.
Tämä oli vallan mukava rakennusprojekti, aihe oli innostava ja malli itsessään kohtuullisen simppeli ja suoraviivainen. Onnistuin vielä pitämään sormenjälkeni kohtuullisen hyvin poissa metallipintoja pilaamasta.
Peruskuvat
Tässä taas perinteiset kuvat ympäri mallia napsittuna. Yleisasento oli yllättävästi taaksepäin nojaava, kenties hän ihasteli horisontissa nousevaa Alikantaa?
Vertailukuvat
Tietysti minulla oli kiire napata kuvat Optimuksesta edellisenä rakennetun Bumblebeen kanssa. Ilmiselvästi nämä eivät olleet missään skaalassa keskenään.
Autobotien johtaja oli kovin kiiltävä ja vasta autopesulassa käyneen näköinen, verrattuna jokusen vuoden ikäiseen valtias Megatroniin. Kuvittelin Megatronin pinnan kärsineen vuosien aikana, mutta ei, hän oli alunperinkin tuommoinen haaleampi kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti