Valmista: Projekti IV/15

Lentävä vihreä mies mysteerikoneessaan

Projektiaika: 3h

Kansallisuustunnukseton lentävä vekotin tuli siis valmiiksi. Noita postauksissa lymyilleitä hakasulkeisiin suljettuja lukuja ei varmaan voinut olla huomaamatta. Aika kevyellä arvailulla ne sai varmaankin pääteltyä minuuttimääriksi, viimeisen ollessa 180. En sentään napsinut sekuntikellolla aikaa vaan katsoin summittaisen ajan.

Miksi minä rupesin tällaisia nyt säätämään? No kun yllättävän usein kysytään, "kauanko sulla menee yhden tekemiseen?" ja vastaukseni on ollut "kokonaisaikaa varmaan kourallinen tunteja ja kalenterissa kuukausia, riippuu mallista". Tämänhän räiskin kasaan raivolla ja maalasinkin aika ripeästi, jos siis kulutettua aikaa katsoo. Kaiken maailman rävellyksestä johtuva puolitoistakuukautinen pakkotauko tietenkin pilasi alkuperäisen pikarakennuskuvitelmani.

Tietysti tuosta näkee, etten hinkannut yksityiskohtia tarkkaan, katsokaa vaikka pudotustankkeja. Kai rungossakin on jotain turhia rakosia, jotka olisi sietänyt kitata ja hioa kuntoon. Kolme tuntia ei ole kovin paljon, jos miettii. Pienellä lisäpanostuksella rakennuslaatuun olisin varmaan kuluttanut kaikkiaan maksimissaan tunnin enemmän, ehkä.

Melkein suoraan askista

Falconista olisi tullut kai ihan ok ilman noita rakettikasettejakin, mutta tyystin hampaaton (M61A1 ei yksin riitä) olisi ollut aika tylsä, eikä olisi sopinut teemaan. Meinasin kyllä yhdessä vaiheessa laittavani lisäparin, mutta noita ripustimia katsoessani ne näyttivät vain ohjuksia syöviltä, joten päätin jättää väliin niin, etteivät puolimodernit koneet tuntevat joudu taas nauramaan itsiään tärviölle ;)

64. Aggressor

Jos jotain olisi saatava paremmaksi niin minun valokuvani. Tai niiden taustat ainakin. Koetin saada aseteltua tuon koneen vähän samanlaiseen asentoon kuin missä MiG-29:ni näytti minusta (ja ilmeisesti parin muunkin ihmettelijän mielestä) vallan hyvältä. Olisi pitänyt katsoa vanhoista vähän mallia, eikä aina koettaa keksiä pyörää uudestaan ja uudestaan.

Uusia metodeja

Litkut

Koneen naamiokuvioidut pinnat käsittelin Vallejon litkulla tummille ja harmaille ajoneuvoille (Vallejo Model Wash for grey & dark vehicles (76516)). Vaaleanharmaat pinnat taas sudin vastaavalla, mutta vaaleita ajoneuvoja varten tarkoitetulla litkulla (Vallejo Model Wash for light colors (76513)). Rakettien kärkiin olin jo koettanut huljutella vähän ikivanhaa 90-luvun lopun Citadelin sinistäni (Blue Glaze), joka on vieläkin hengissä. Efekti on aika hienovarainen, jos edes havaittava. Samaa voisi sanoa noista rakettien kärjistäkin tässä skaalassa, joten en ottanut asiakseni huolestua.

[135]

Kirkas lakka

Niksinarikan ydin oli tämä: kirkas lakka ensin, sitten siirtokuvat ja lopuksi mattalakka. Tämän pitäisi eliminoida hopeoituminen ja auttaa ties missä. Jos säistystä harrastaisi ankarammin kuin mitä minä olen tehnyt, lakkakerroksia käytettäisiin useita - eri vaiheiden välillä.

Kun isot pojat huutelevat maailmalla, että "tämä on kuulkaa ainoa tapa tehdä asioita", ajattelin, että kokeilenpa minäkin. Levitin ympäri ämpäri mallia kirkasta lakkaa (Vallejo Gloss Varnish (70510)), jonka pitäisi suojata tekelettäni siltä veden määrältä, jolle se tulisi altistumaan siirtokuvien lisäilyvaiheessa. Ainakin protopahkiksen kohdalla suojasta olisi ollut etua.

Katsoin seuraavana aamuna, miltä mallini näytti ja olin hippasen järkyttynyt tuosta kiillosta. Parhaassa tapauksessa kaikki olisi jo toisin seuraavana aamuna, mutta silti... No, jonkun oli oltava se koekaniini ja arpaepäonni osui Falconin kohdalle.

Ohhoh

[140]

Siirtokuvat

Valmistauduin siirtokuvien osuuteen tässä projektissa perinteikkäästi: heitin kaiken toivon ikkunasta ulos ja mietin, että kohta malli lähtee perässä. Ajattelin luottaa nettirutinaan siitä, että kirkas lakka piilottaa hopeoitumisen, enkä siis viipaloinut siirtokuvia irti arkista hypertarkasti. Eihän tuosta muuten välttämättä erottaisi, toimiiko mikään kunnolla vai ei.

Heti toinen tarrankuvatus (tuossa kuomun ja tankkausmerkin välissä) meni vinoon ja lievästi solmuun typerän siksak-muotonsa takia. Sain sen silti oikaistua jotenkuten ja jatkoin räpeltämistä.

Muiden "ÄLÄ ASTU"-merkkien kanssa ei tullut ongelmia, mitä nyt taas vaihteeksi laitoin yhden niistä nurinpäin (oikean siiven takaruntu) ja huomasin sen turhan myöhään. Pohjaan ei tullut kuin neliosainen outo punainen raita lisäjatkosiiveikkeiden takareunoille. Pudotustankkeihin tuli pari punaista täplää ja jotain nostomerkeiksi olettamaani. Niistä molemmat keskimmäiset menivät spagettisolmuun, enkä saanut niitä pelastettua millään ilveellä.

Kansallisuustunnuksia arkeissa ei ollut jenkkejä varten, vaan muutama belgien merkki. Niillä en tehnyt mitään, joten annoin olla idealla "tämä on leikkivihollinen, joten olkoon sitten lentävä vihreä mies".

[170]

Mattalakka

Vallejo Matt Varnish (70520) oli viimeisenä ohjelmassa. Töpöttelin mahdolliset vesijämät pois mallini pinnoilta ja rupesin sutimaan mattalakkaa. Aloitin takaa alapuolelta, ulkoa sisälle. Näin sain pidettyä mallia hyvässä otteessa pyrstösiivestä. Sitten flippasin mallin tassuilleen ja pidin edelleen tukea varten pyrstöstä kiinni. Nyt sutimisjärjestykseni oli päinvastainen, nokasta kohti moottorisuutinta ja keskeltä ulospäin, jotta sivuvakain olisi viimeinen käsiteltävä osa.

Huomasin kesken kaiken, että nokan puolella lakka oli jo ruvennut kuivumaan ja suorastaan riemastuin, kun kone rupesi näyttämään juuri siltä, mitä netissä oli uhottukin! Järkyttävää, että foorumirutinakin voi joskus jopa pitää paikkansa.

Napsin seuraavana aamuna pari pikaista otosta kuivahtaneesta mallista. Ei tämä ihan huonolta näyttänyt. Niksinarikka ei pettänyt vaan oli jopa oikeassa. Aika jees! Tälle metodille voisi melkein yhden yrityksen perusteella antaa 'mutinoitten varauksettoman hyväksynnän.

[180]

Aseistusosasto

Viholliskoneen kai pitäisi olla vihamielisen näköinen, jotta siitä olisi jotain riemua sotapeleissä. Pommilaatikossa kaksi muutama todella vinkeää pommia, jotka olin tunnistavinani googlen avulla GBU-8 -pommeiksi. Jotenkin ne eivät tuntuneet Falconiin sopivilta ja haiskahtivat enemmänkin Pahkiksen kamalta. Päätin siis jättää ne vieläkin laatikkoon. Rautapommit eivät taas kuulostaneet sytyttäviltä, mutta rakettikasetit taas...

LAU-3

Yhdeksäntoista raketin kapasiteetilla kulkeva LAU-3 oli jotain, mistä pidin kovasti ainakin OFP:n helikoptereissa. Kasasin kaksi laukaisinta ja mietin, haluaisinko niitä tuplamäärän ihan vaan asenteen vuoksi. Ongelmani näiden(kin) kanssa oli tietenkin ripustimien ja aseiden yhteensopivuustietous. Jätin siis isottelun taustalle ja päätin lähteä kahdella tällaisella sekä jo aiemmin nähdyillä lisätankeilla. Saisihan toisen parin tehtyä aika ripeästi, jos olisi tarpeen.

Pohjamaalasin pulikat jonkun muun maalausvaiheen kanssa samaan aikaan ja myöhemmin maalasin nämä harmaiksi. Rakettien kärjet ja koko härpäkkeen etulevyn maalasin erikseen metallisiksi ja myöhemmin huljautin niiden päälle sinertävän litkun (eivät ne kai sotaleikeissään kovilla puljaa?).

[110]

Kone

Tässä vaiheessa revin ohjaamokuomustakin maskiteipit irti. Parissa kohdassa oli käynyt lievää ylivuotoa, mutta rapsuttelin laimean hiekanvärin pois sen suuremmitta ongelmitta.

Ripustimista oli jotain puhetta aiemman postauksen kommenteissa. Tarkistin ohjeesta ja väärässähän minä olin tietenkin ollut, ulkomuistini varassa. Sisimpään settiin kuuluivat bensatankit ja keskimmäisiin jotkin muut vapaavalintaiset osat. Kai nuo LAU-3 -kasetit niihin käyvät ja jolleivät, niin voi ei. Kuvassa näkyvä käsittämätön hiekkasotku tuli maalattua peittoon heti kuvan ottamisen jälkeen.

Valmis maalipinta

Viimeisenä enää maalaamattomana osana oli moottorisuutin. Maalasin sen yksinkertaisesti Gunmetal Greyllä (VMC 70863) parhaan ymmärrykseni mukaan. Päätin, että tämä oli tässä, koneen työkalut piti vain vielä muistaa liimata paikoilleen. Seuraavaksi siirtyisin litkutteluun, kirkaslakkaan, siirtokuvien kanssa kiroiluun ja viimeisenä mattalakkaan. Näin siis ainakin olin kuvitellut sairaassa mielessäni.

[120]

Naamiohaukka 2: värien koston paluu

Lisäväri 1

Sain viime keskiviikkona istahdettua mallini ääreen ja räimin muutamia paksuja ruskeita (VMA 71125 USAF Brown) nauhoja koneen poikki. En ollut suunnitellut kuviota etukäteen, kuten tapani on ollut. Tällä kerralla muodonrikkojat olivat kuitenkin luontevamman näköisiä kuin julkaisemattomassa "katsotaan nyt, miten nuo värit pelaavat keskenään"-väliversiossani.

[95]

Lisäväri 2

Ajatukseni oli alunperin käyttää vihreää (VMA 71124 USAF Green) aika pieneen rajatulla kokonaispinta-alalla, mutta jotenkin se näytti vähän hassulta liian pienissä määrissä. Lopputuloksen näkee alta. Teipit tietysti hämäävät tässä, en vaivautunut repimään niitä irti yhtä kuvaa varten.

[100]

Jatkorutina

Tutkankin suojaava nokkakalikka tuli vielä maalata harmaalla. Ensin mietin hyvin tummaa harmaata tai peräti neukkuvihreää. Pienellä googlettelulla löysin (muistaakseni F-15:n) kuvan Aggressor-koneesta, jossa olikin vaaleanharmaa nokka ja samanhenkinen maalikuvio. Päätin siis vetää tämän koneen samalla idealla.

Maskasin nokan erilleen ja suojasin myös nokkapyörän, koska nokkaluukku oli ottanut ohisuihkusta väärää väriä pintaansa. Hoitaisin siis loput maalaukset yhdellä istumalla.

Lopputulos oli minusta oikeanlainen. Seuraavaksi pintaan tulisi vetää joko litkua tai kirkas lakka ennen siirtokuvia sun muita hömpötyksiä.
[105]

Lomaltapaluuviesti

Hyviä uutisia

Loma tuli, loma meni ja kaipaamani R-003 oli saatavilla iloisesti juuri kun olin lähdössä pois. Toisin sanoen: sain tekstiviestin, kun olin sammuttamassa puhelintani lentokentällä :p Hain palikan pois kuleksimasta heti tänä maanantaina töiden jälkeen ja olettaisin saavani sen kuluvalla viikolla testattavaksi, riippuen vähän siitä, miten viimeinen matkan varrelle jäänyt matkalaukku toimitetaan kotiin.

Tuliaisia

Satuinpa viettämään pari tuntia Oviedon Parque Principadon FNAC-liikkeessä, enkä poistunut sieltä tyhjin käsin. Selailin nimittäin roinahyllyjä ja otin mukaani kaksi uutta Metal Earth Models -pakettia, kiitos hyvien AT-AT-kokemusteni.

Ensimmäisenä esiteltäköön toiseksi hienoin Galaktisen Imperiumin hävittäjä, TIE/ln (luonnollisesti hienoin on TIE/I, mutta niitä ei valitettavasti (vielä) tehdä). Minusta se ainakin on paljon siistimpi kuin TIE Advanced x1 prototype (tunnettu myös Darth Vaderin TIE:nä), vaikka makuasiahan tämäkin on. Interceptorin ohella kaipaisin tietysti myös harvoin nähtyä TIE/B:tä tähän samaan sarjaan, sitten vaikka Lambda-luokan sukkulaa, joka on sekin yksinkertaisesti upea laite.

Toisena mallina mukaani lähti ehdottoman välttämätön Imperial-class Star Destroyer. Tähtituhoojilla ei vain voi mennä vikaan! Kun kerran lähdin hävittäjäkokoluokassa miettimään toivelistaa, niin emoaluksista Nebulon-B Frigate ja COC Corvette olisivat aika hienoja kavereita ISD:lle - ja leffoissa näkemätön sulkuristeilijä (Immobilizer Cruiser tai tuttavallisemmin Interdictor) kelpaisi kanssa parmemin kuin hyvin.

Hyvin ohikiitävän hetken mietin ottavani myös Klingon Bird of Preyn, mutta ajattelin, että kyllä minä näillä kahdella pärjään ihan hyvän hetken. Ehkä joskus toiste.

Pikkujuttuja

Yksityiskohtien käsinmaalausta

Aiempien mietteitteni mukaisesti maalasin laskutelinekuilut käsipelillä. Tuo käyttämäni valkoinen (VMA 71001 White) oli ilmiselvästi elinkaarensa ja käyttökelpoisuutensa päässä, mutta olihan sillä jo ikääkin. Ruiskuun en sitä enää laittaisi, mutta kyllä sitä vielä pensselillä leitti. Sitäpaitsi hippasen rupinen ja epätasainen jälki sopi minusta kuitenkin laskutelineosastolle ihan mukavasti.

Olin jo maalannut pyörien keskukset valkoisiksi, joten liimasin päätelineiden pyörät kiinni tässä vaiheessa. Vasta sitten siirryin metallinväristen (VMA 71065 Steel) osien puoleen. Jostain kuvakulmasta katsottuna nuo olisi ollut parempi maalata ennen kokoonpanoa, mutta toimi se näinkin. En lähtenyt lisäilemään kulumajälkiä tai vaikkapa kiveniskemiä noihin rakenteisiin, kun ideani oli tehdä vastahuollettu tai edes sen oloinen lennokki.

Moottorin suuttimen maalasin sisäpuoleltaan valkoiseksi, jollainen se olisi lähdemateriaalin mukaan tasan juuri ennen ensimmäistä lentomatkaa. Jostain syystä tuo tuubin sisäpuoli ei pysyisi puhtaana kovin kauaa. Moottorin suuaukkopalan mustalla (tjsp) litkuttaminen jäi vielä tekemättä, kun teräsmaali oli vielä märkää.

Koneen pohjaosasession lopuksi maalasin kaikki kolme rengasta vakioratkaisullani, mustanharmaalla (VMA 71056 Black Grey). Jätin tällä kertaa renkaiden pohjat viilaamatta tasaisemmaksi, ihan vaihtelun vuoksi. Ehkä päätökseni oli huono ja tuo vempain keikkuisi lievästi peräpainoisena alati pyrstölleen, mutta sepä nähtäisiin sitten joskus.

[90]

Naamiohaukka

Turvallinen valinta pohjalle

Aloitin oikean maalauksen alapinnoilta, kun en ollut saanut päätettyä naamiokuviota, mutta sormeni syyhysivät jo. Maalasin koneen pohjan, ripustimet sun muut ja lisäbensatankit vaaleanharmaalla (VMA 71121 USAF Light Grey). Hailakka alapinta tuntui turvalliselta vedolta.

Laskutelinekuilut ja laskutelineet jäivät myöhemmälle ja todennäköisesti käsin maalattaviksi. Toki voisin tärvätä hyvän ajan vainoharha-mittaluokan suojamaskailuun ja sitten hoitaa nuo muutamalla kynäruiskun suhauksella valkoisiksi, mutta luulen, että se olisi ehkä typerä tapa allokoida aikaresurssejani.

[70]

Se oikea naamiokuvio

Karmivan arpomisen jälkeen päädyin siihen, että tylsää harmaata välttelevälle ainoat aidot omppupiirakkaiset vaihtoehdot ovat salaatin näköinen European I tai paljon vapaammat kädet antavat Aggressor-tiimin kuvio. Tietysti nuo kaikki olivat ympäriämpäri naamiokuvion peitossa, toisin kuin mitä minä olin päättänyt tehdä ja jo aloittanutkin.

Mikään iso vaiva uudelleenmaalaamisessa ei olisi, kyse oli nyt siitä, mitä halusin itse tehdä. Vihreiden sekamelska ei näyttänyt kivalta, mutta joku aavikkohenkinen taas kiinnosti aikalailla enemmän. Googlettelun ja muun penkomisen perusteella "punaisen tiimin" eli sotaleikeissä vihollisia esittävien puolella aavikkomaisia maalikuvioita olisi käytetty.

64. pahislaivue

Nerokkaasti nuo hiipparit käyttävät neukkujen/venäläisten naamiokuvioita ja sieltä löytyi sopivia maastokuvioita. Oleellisinta tässä harmaavihassani on se, että siinä ei tosiaan ole mitään kivaa tai mielenkiintoista. Joten, paria ruskeaa ja vähän vihreää sekaan niin kai siitä jotain kivaa saataisiin! Niin ja itänaapurin koneissakin käytettiin haaleita mahapuolia (en ruvennut säätämään sinistä tällä kertaa vaan tyydyin tuohon vaaleaan harmaaseen, joku raja sentään).

Ohensin irakilaisen hiekan väristä maalia (VMC 70819 Iraquian Sand) ja räimin muutaman muodonrikkojan. Suihkuttelin aika summittaisesti ja rankemmalla kädellä kuin olisi tarvinnut, sillä seuraavat kaksi väriä tulisivat oikomaan tässä tehtyjä pohjia. Ideana oli välttää liian pieneksi vahingossa hupenevia väripintoja.

Rävelsin mielettömästi kynäruiskuni kanssa ja jouduin ottamaan peräti neljän viikon tauon maalailussa. Huokaus.
Loput runnut räimin - sitten kun vaan pystyn - ruskealla (VMA 71125 USAF Brown) ja vihreällä (VMA 71124 USAF Green), mielestäni venäläis-/neukkuhenkisesti valikoituina väreinä.

[edit] Varaosatilauksessani oli käynyt käpy, enkä saanut siis tarvitsemaani palikkaa. Arvoimme myymälän kaverin kanssa ja oletimme, että hyllystä löytynyt R-004 Fine Tip sopisi ruiskuun ja vaikuttaisi ehkä vain maalisuihkuun. Otin riskin ja nappasin sellaisen mukaani. Testasin samana iltana ja ongelmiahan siinä vain oli. Ilma ei liikkunut ensinkään, mutta nokkakalikkaa (sitä, jossa on ]-mallinen pää) vähän hölläämällä liipasimen painaminen puhalsi taas ilmaa vekottimen läpi. Tiesin, että joutuisin joka tapaukesssa tekemään kaiken uusiksi oikealla osalla, mutta halusin testata valitsemaani väriteemaa. Ihan hyvältä se näytti, jos rupinen maalausjälki unohdettiin.

R-004

Lähetin samana iltana mailia hovihankkijalleni ja tilasin nimenomaisen osan (R-003 Ultra Fine Tip), saa nähdä, miten niitä sitten tulee. Jos hyvin käy, jotain tulee ennen lomalle lähtöäni, mutta todennäköisemmin aikaa menee se toiset neljä viikkoa (jostain syystä noita tilauksia ei toimitella jok' ikinen päivä :) ), mutta on minulla loma välissä ja voin säätää kaikkea muuta odotellessani.

[75]

Ahtaan paikan kammomaalaus

Tiukkaa maalausta

Kävin ohjaamon kimppuun lievästi epäröiden. Päätin kuitenkin maalata ohjaamon sisukset mustanharmaalla, viis veisaten haaleanharmaasta toiveesta. Miksi? Koska ikkunasta ulospäin näkyvät pinnat olisivat kuitenkin mustanharmaita, eikä tuosta ammeesta tai sisäseinistä juuri jäisi mitään jäljelle, yhdentekevää. Ohjeita noudatin kuitenkin sen verran, että maalasin heittoistuimen pehmusteet oliivinvihreiksi.

Kuvien siirtely

Ohjaamon siirtokuvat olivat ehkä edellisen lennokin kohdalla ne parhaiten toimineet, joten päätin käyttää ne nytkin. Käsinojiin tuli yhdet lirpakkeet kumpaiseenkin ja kojetauluun yksi pieni tarrankuvatus. Oikeanpuoleisinta piti leikellä, koska pilotin ilotikku oli tietenkin vähän tiellä.

Nämä upposivat paikalleen mukavan vaivattomasti. Siirtokuvien kanssa näppäiltyäni erikeepperöin tähtäinlasin kojetauluun kun vielä muistin. Muita säädöksiä en tehnyt, vaan jätin ohjaamo-osaston rauhaan.

Kuomu

Arvoin ohjaamon lasien maskaukseksi jotain, mikä näytti toimivalta. Jätin takapalan etureunaan pienen avoimen alueen kun se tuntui sopivammalta paikalta tuolle saumalle. Ehkä tein väärin, myöhäistä sille on enää mitään tehdä :p

Maskauksen jälkeen maalata tuhersin pokien sisäreunat samalla mustanharmaalla, N/AW-projektikuomua mukaillen. Kauniiksi lopuksi erikeepperöin lasinpalat kiinni sekä toisiinsa että koneeseen ja sinetöin ohjaamoni kohtalon. Kuvassa näkyvät tummat reunat ovat kaikki sisäpuolilta, kun en ruvennut räimimään pohjamaalia märän liiman päälle.

Taisteluhaukan pohjamaalaus

Pohjamaalipurnukkaa etsiessäni löysin myös pikkuisen Grey Primer -tötsän, jonka otin sitten käyttöön, ettei kuivahtaisi turhana purkkiinsa. Räimin sillä ensin ohjaamon ja loppukoneen yläpuolelta kokonaan. Purkin jämät ruiskin sitten pohjapuolelle, mutta eihän se riittänyt alkuunkaan. Jouduin sitten jatkamaan vanhalla tutulla haaleammalla Grey Surface Primerilla pohjapuolella. Tiedä sitten, mistä johtuu, mutta tuo tummempi harmaa pohjamaali oli kivempaa käyttää, mutta pienessä putelissa turhan vaivalloista säilöä.

Seuraavaksi käynkin ohjaamon kimppuun, saan sen ehkä ihan siedettävässä ajassa kuntoon. Sitten voinkin maskata kuomun, maalata ensin lasinpokat sisäpuolelta ja liimata molemmat lasit kiinni koneeseen oikeaa maalaamista varten. Kun vielä saisin valkattua maalikuvion ennen sitä. Kernaimmin maalaisin jotain ei-harmaata, mutta omppupiirakkalan ilmavoimat tuppaavat olemaan eri mieltä kanssani tällaisista tyyliseikoista.