Kesäinen toimistonparantelumikroprojekti

Toimistopotkuri

Minulla oli töissä pöydän kulmassa pieni tuuletin. Tuollainen pieni rimpula (Matsui MF152W) muovisella potkurilla. Sain jostain inspiraation sen muokkaamiseksi, nappasin potkurin irti rakkineesta toissapäivänä kotiin lähtiessäni ja roudasin sen mukanani.

Alkutyöt

Hioin laitoksen kauttaaltaan hiekkapaperilla sekä pientä pintaefektiä antamaan että tarjoamaan hippasen parempaa tarttumapintaa pohjamaalille. Oletin suoraan, ettei kiiltävä muovi ehkä nappaisi maalia kaikken parhaiten.

Ruiskuttelin ensin harmaan pohjamaalin ja sen päälle saksalaista harmaata. Tumma harmaa tuntui jotenkin mainiolta ratkaisulta tähän tarkoitukseen. Myöhemmin samana iltana vedin vielä käsipelillä erinäisiä kerroksia keskikeltaista lapojen ulkolaidoille. En lähtenyt millekään maskaus-kynäruiskulinjalle, vaan maalasin aika kapean raidan ulkoreunan muotojen mukaan. Sekä etu- että takapuolelle tietenkin.

Seuraavana aamuna tärväsin viisi minuuttia ennen töihinlähtöä kuivaharjaussiveltimen ja Gunmetal Greyn parissa. Keskityin lähinnä keskikalikkaan sekä lapojen etureunoihin.

Spinnerin kierre

Olin vakavasti aikeissa maalata tähän Messerschmitt 109 -henkisen spiraalikierteen. Mutta kun tuon tötterön muoto oli typerä, enkä löytänyt kotoa niin mitään sopivanmuotoista* jatkopalaa, totesin, etten millään saisi spiraalia maalattua tuohon niin, ettei se näyttäisi jotenkin väärältä. Googlettelin taas ja päätin maalata valkoisen sektorin, mutta en kuitenkaan neljäsosaa tai puolikasta.

Arvoin teipillä kivan kulman ja suojasin lavat ylivalumilta. En vaivautunut kaivamaan kynäruiskua ja kompuraa tätä varten vaan sudin siveltimellä.

*) Keksin tietysti liian myöhään, että olisin voinut vaikka ostaa Kinder-jättimunan (koska normaaleissa yllätysmunissa on tylppä kapseli) tai vastaavan ja käyttää sellaisen osaa tässä. Kenties tulevaisuudessa näemme Toimistopotkurin paranteluprojektin osan II

Viimeistely

Annoin koko laitokselle, erityisesti tuolle turhan puhtaalle valkoiselle osiolle uuden Gunmetal Grey -käsittelyn yleisilmettä muuttaakseni. Sitten litkutin käikäleen harmaalla litkulla ja loppuillasta lisäsin mattalakkakerroksen suojatakseni tätä hulluutta.

Materiaalilista

Käytin taas tuttuja Vallejo-matskuja, päätin listata ne tällä kertaa näin. Hassua, millainen määrä noitakin kertyi johonkin näin yksinkertaiseen...

VSP 73601 Grey Primer
VMA 71052 German Grey
VMA 71002 Medium Yellow
VMC 70863 Gunmetal Grey
VMA 71001 White
VMA 71057 Black
VMW 76516 Grey
70520 Matt Varnish

Toimistolla

Perjantaiaamuna löin potkurin kiinni akseliinsa ja väänsin nupit kaakkoon. Projekti oli menestyksekäs, mikään ei hajonnut!

P.S. Kirjoitin kaiken etukäteen torstaina, napsin ja lisäsin vain nämä kaksi viimeistä kuvaa kahvia hörppiessäni eli menetetty työaika oli laskettavissa minuuteissa ja sokean sirkkelinkäyttäjän vasemman käden sormilla ;)

Kittiä, hiomista ja pohjamaalia

Railojen paikkausta

Räimin mehevän määrän kittiä (Tamiya putty) koneenrohjon eri koloja tukkimaan. Juuri tästä syystä olen aina pitänyt lentokonemalleja vähän luotaantyöntävinä, jos jokin menee vinoon niin kaikki on ihan päin honkia. En arvosta.

Kun muju oli kuivunut sen ~24 tuntia eli ehdin taas seuraavana alkuiltana vähän askartelemaan, hioin hienolla hiekkapaperilla turhia pois, mutten ottanut turhan vauhkoa asennetta touhuun. Paras lopputulos olisi ehkä tullut, jos olisin hinkannut harmaat vielä tiukemmin pois, mutta siinä olisi sitten lähtenyt varmaan 90% pinnanmuodoistakin jo mukana. Päätin, että tässä mallissa sileä (tai ainakin ei kamalan röpelöinen) pinta olisi enemmän kuin tarpeeksi.

Laskutelinekuilujen luukkuja piti feikata kitillä kun palat eivät peittäneet kunnolla

Ilmavaivojen harmaus

Lopetin oman osuuteni koneen maalauksessa pohjamaalaamalla koko rottelon ympäriinsä. Räimin Vallejon Grey Surface Primeria myös koneen sisään ihan siltä varalta, että artisti innostuisi maalaamaan ohjaamonkin. Seuraava vaihe ei olisi missään nimessä omissa käsissäni.

Herkkä rakennusvaihe

Olin kyllä varma siitä, että olin ottanut ohjaamopaloista kuvan, pari ennen kuin liimasin koneen rungonpuolikkaat yhteen. En kuitenkaan löytänyt niitä, joten en minä sitten kai ottanut niitä. Ohjaamopuoli oli, kuten aloituspostauksessani kommentoin, vähintäänkin hämmentävän näköinen. Se koostui kahdesta laatasta: mittaritaulu+mukapoljinkuvioyhdistelmästä, johon liimattiin kiinni mieletön ohjaussauvakalikka ja tähtäinsylinteri sekä takalaatasta, johon pilotin istuin liimattiin. Lattiaa ei siis ollut erikseen.

Siipiviritelmä oli perinteinen: alaosa oli yksi iso pala, sen päälle liimattiin oikean- ja vasemmanpuoleiset yläpalat. Palojen sopivuus ei ollut ihan täydellinen, mutta kyllä ne pienellä säätämisellä asettuivat. Avainkohtien kiinniteippaus oli ehdoton pakko, koska muuten nuo irvistivät vähän joka paikasta.

Jäähdyttimen etureunaan olisi kuulunut tiiliskiven kokoinen kalikka, jossa oli jonkunlainen ritiläkuvio. Palikka oli suunnattoman suuri ja siiven aukko vaati melkoista siistimistä. Kaiversin hyvin pieniä suikaleita irti aina välillä koesovittaen, mutta silti onnistuin tuhoamaan filtteripalan ja heitin sen mäkeen. Ehkä tämä malli selviäisi siitä. Ovelasti siipien kärjet sai valita kahdesta vaihtoehdosta, joko valitusta ja kuvassakin näkyvästä isommasta (mielestäni oikeanlaisesta) tai sitten huomattavasti lyhyemmästä ja tiukemmasta kaaresta.

Erityisesti siipipalat olivat kaikenkaikkiaan ihan naurettavan ohuet ja vääntyilivät ihan miten sattuu. En uskaltanut veistellä valuranganpätkiä pois kovin ankarasti, vaan jätin jämät suosiolla myöhemmin poisviilattavaksi. Näistä jäi vähän sellainen kutina, että pienikin väärä viilto leikkaisi aivan järkyttävät reiät, joiden paikkaaminen olisi silkkaa tuskaa.

Potkurin spinneriksi valittiin teräväkärkisempi ja pidempi versio. Pakoputket olivat minusta jotenkin ihan mielettömän isot, mutta ehkä sekoitan ne vain mielessäni mersu sataysin pakoputkiin. Antennilangan palikka näytti aika heppoisesti onkaloonsa istuvalta, mutta luotin siihen, että liima pitäisi sen tarpeeksi tiukasti paikallaan.

Liimasin vielä siipien pyssyjen tuubit paikalleen, sekä renkaat kuiluihinsa ja laskutelineiden levyt suojaamaan sitä mitä ne nyt peittivät ennen siipien ja rungon yhteenliittämistä. Kun nämä oli sitten yhdistetty, jäin tuijottamaan silmät pyöreänä erityisesti yläpuolella rungon ja siipien välistä mieletöntä railoa. Kitille olisi käyttöä ennen kuin tätä päästäisiin pohjamaalaamaan.

Projekti IV/16

Alihankintaprojekti II

Projektiassistenttini oli hingunnut omaa lentokonepienoismallia (maalattavaksi ja leikittäväksi tietenkin) jo pitkään, kiitos viiden jonossa tehdyn lennokin. Model Exposta tämä sitten osti omilla rahoillaan Směr-nimisen puodin valmistaman tai ainakin paketoiman Spitfire-mallin.

Mittakaava oli tuttu 1/72, koneen malli näemmä 5c ja kansitaide olettaakseni aussien ilmavaivojen mukainen. Samapa se minulle, värisetti olisi kuitenkin Jostain Aivan Muualta.

Osat

Rakennuspalat löytyivät kuudesta rangasta ja näyttivät aikalailla siistimistä vaativilta. Käsissä muovi tuntui myös aika heppoiselta, kunhan se nyt ei menisi ihan kappaleiksi jo rangoista irroitettaessa... Näin etukäteen olin vähän huolissani. Vaihtoehto-osia oli jonkunlainen määrä, ainakin spinneristä, moottorin ilmanottoaukosta (tai mikä tuo pömpeli nyt olikaan) ja ohjaamolaseista löytyi suoraan vilkaisemalla kahdet variantit.

Tarrat

Siirtokuva-arkilla oli aika iso määrä kuvatuksia, sekä RAF:n että (ohjeen mukaan) RAAF:n eli oikein arvasin, aussien vehkeestä oli kyse. Niin ja nuo tsekkien merkit tuossa oikeassa alalaidassa. Ja juustoasyövien antautuja-apinoidenkin merkkejä oli valittavissa, tässähän tulee melkein hulluksi. Todennäköisesti pistäisin omistajan valkkaamaan itse ne, mitä halusi käyttää, jos halusi.

Ohjeet

Tämän vekottimen rakennusohjeet olivat varmaan lyhyimmät näkemäni, tai ainakin sen perusteella, mitä saatoin itse muistaa. Tarroitus- ja maalausohjeita oli enemmän kuin rakennusohjetta. Näin kuvia katsoessa ohjaamo-osa oli hyvin hämmentävän näköinen vaikka ottaisi huomioon, että se oli brittien suunnittelemaa häkkyrää esittävä.

Valmista: Projekti III/16

Viime hetken 'rutinat

Kopistelin turhat eli ylimääräiset pupellukset hiiteen pohjaltani. Ohenihan se nurtsikerros vähän, näytti vähän ehkä paremmalta näin. Nappasin pari välikuvaa ensin Kübelwagenin kanssa ja sitten kokovertailua varten myös A-10:n kanssa. Kärry vei ihan liikaa tilaa tältä pinta-alalta, mutta piti sitä kokeilla kun se oli askin kannessakin. Jos tämän setin mukana olisi tullut pieniä muovi-ihmisiä, olisin varmaan koettanut toistaa laatikkotaiteen, mutta kun ei niin ei.

Jos Pahkasian tila kummastuttaa, niin syy siihen on se, että Projektiassistenttini kippasi sen vahingossa lattialle katolleen. Korjauskelvottomaksi se meni, mutta ei se niin justiinsa ollut, olin jo saanut kuvani otettua. Itsehän olin myös jättänyt kalikan "pieneksi hetkeksi" ihan vikapaikkaan, joten oma mokani.

Täysin ohi aiheen: juttelin työkaverin kanssa eri maalien määrästä ja otin ihan omaakin uteliaisuuttani tyydyttääkseni kuvan kaikista käyttämistäni maaleista + lakoista. Kuvaan tarttui peräti 23 purnukkaa, joista vain muutamaa (5) oli käytetty pelkästään Kübelwagenin maalaamiseen. Jos miettii, että yksistään Fw-190:n maalaamiseen käytin 16 eri maalia ja naamiokuviokin koostui vain neljästä eri väristä, niin jossain on taas innostuttu.

Heinz Bärin Lepinkäinen

Otin epämääräisen nivaskan kuvia mahdollisimman valkoisella ja hyvinvalaistulla taustalla. Räimin näitä taas eri korkeuskulmista ja perinteikkäästi eri ilmansuunnista. Lopuksi napsin pari kuvatusta mukamas yksityiskohdista. Projektimutinoitten kunniakkaiden perinteiden mukaan kuvia ei ole käsitelty kroppausta ja alaspäinskaalausta enempää.

Loppumietteet

Academyn sarja oli äärimmäisen mukava rakentaa, osien sopivuus oli kokemistani ehdottomasti paras ikinä lentokonemalleissa. Siirtokuvat olivat toisaalta hyvät, kun ne asettuivat paria poikkeusta lukuunottamatta kaikki hyvin, mutta niiden tulostusjälki taas jätti toivomisen varaa. Jos kaikissa palkkiristeissä ja JG1:n tunnuksissa oli kaikissa yhden pikselin mittainen pohjaväriä ylivuotava sivuasetteluvirhe, niin huhhuh. Ei tuollaista sietäisi päästää laadunvalvonnasta läpi.

Ajankäyttöäni en taaskaan muistanut kirjata, joten en voi kommentoida sitä kovin tieteellisesti. Jos sanon, että tämän kanssa kulutin alle viisi tuntia tehokkaahkoa aikaa, en olisi varmaan kauhean pahasti väärässä. Yksistään noihin turkasen tarroihin meni lähemmäs kaksi tuntia, kahdessa rykäyksessä.

Tämä oli ehdottomasti viimeinen oma lentokonemallini vähään aikaan. Joskus tulevaisuudessa ajattelin kyllä palata siiville, todennäköisesti potkurivoimalla. Itse en ainakaan ajatellut investoida yhteenkään 1/72-skaalan liidokkiin, mutta joku 1/32-mittakaavan Bf/Me-109-variantti voisi olla aika mielenkiintoinen lähestyttävä, näin esimerkiksi.