Viimeiset rakeiset yksityiskohdat

Sivupeilit ja pyyhkimet

Nämä ne olivat jääneet vieläkin odottelemaan. Sivupeilit vallankin olivat aivan käsittämättömän heppoiset, joten annoin niiden asettua väärinkäytettynä miten halusivat asettua. Joko kuski oli ajanut kuin sika (tyypillistä) tai sitten tässä oli menossa joku tosi mielenkiintoinen kiertoperuutusmanööveri.

Muuta saastaa
Litkutin moottorin ja konetilan Citadelin mustalla (Nuln oil). Jousitukset kuivaharjasin kevyehkösti öljyisellä teräksellä (VMC 70865 Oily Steel) ja litkutin sitten Citadelin ruskealla (Agrax earthshade). Samaa ruskeaa töpöttelin voimansiirtopalikoihin enemmänkin korostaakseni niiden likaisuutta.

Metallimaalilla soheltaessani maalasin raketinheittimen putkien ulostulopäät samalla vaivalla. Tuubeja en ruvennut litkuttamaan vaan ajattelin, että käsittelisin niitä jotenkin muuten vähän myöhemmin.

Näihin olisin käyttänyt kernaasti jossain propagandamatskussa näkemääni Vallejon moottoriöljytahrat- litkua, joka olisi ollut täällä kotonaan, mutta kun ei ole tullut vastaan täällä tai Hobbyscapuassakaan. Nettisivuilla se kulki nimellä Engine Grime (73815), sivun alalaidassa. Vaan kun ei niin ei, pärjäsin ilmankin.

Lasiosat ongelmineen

Olin mietiskellyt lasiosien kohtaloa hyvän aikaa. Joko liimaisin ne aivan lopuksi ja jättäisin ne mahdollisimman kirkkaiksi - tai sitten antaisin niiden likaantua lievästi ohuen yleislikakerroksen kanssa. Kierosti tämä kuulosti kiehtovimmalta, joten maalasin kaikkien lasinpalojen alle niiden kaipaamat värit.

Aloitin maalaamalla pääajovaloihin sun muihin niiden heijastinkupolien teräspinnat (VMA 71065 Steel). Sen jälkeen maalasin rankaan jarruvaloille punaiset (VMA 71085 Ferrari red), vilkkumaisuuksille oranssit (VMA 70733 Orange fluorescent) ja jos noita nyt jäi mainitsematta niin jätin GP-rangan palat koskematta. Maalien kuivuttua liimasin läpinäkyvät kalikat paikalleen erikeepperillä, ihan niin kuin aina muutenkin.

Samalla vaivalla käytin molemmat merkit oviin. Olin sutinut edellisiltana kirkasta lakkaa oviin siten, että tuleva siirtokuva olisi takuuvarmasti asettumassa lakatulle alueelle. Tällä kerralla siirtokuvat käyttäytyivät ihmisiksi, mikä on aina yllätys. Viimeistelin tuon osion taas mattalakalla. Menisipä tuo aina yhtä näppärästi...

Googlettelin selvittääkseni, oliko kyseessä pelkkä neukkumerkintä (Soviet Guards), mutta hah, erinäisten mutkien kautta päädyinkin kuvaan, jossa hippasen modernimman heittimen (BM-30 Smerch) ovessa oli ihan sama tunnus. Mitä sopivimmin vehje oli vielä, artikkelin mukaan, Ukrainaa valtaamassa, joten sehän sopi alkuperäiseen vihreät miehet -teemaani mitä oivallisimmin! Ajopeli oli tosin pari versiota vanhempi, mutta tässä minun versiossani he (439th Guards Rocket Artillery Brigade) olivat liikkeellä myös vanhemmalla kalustolla niin, että voisivat helpommin väittää olevansa ei-venäläisiä, sillä olihan näitä louskuja ties kenen hallussa... toisin kuin BM-30 -kärryjä.

Lasipalat näyttivät mainioilta, peräti komeilta. En voi mennä takuuseen siitä, että takavalot olisivat täydellisen autenttiset, sen verran hassuja nuo löytämäni referenssikuvat olivat. Tein siis parhaani - samassa yksikössä oli vilkku, jarruvalo sekä parkkivalo. Ihmettelin kyllä aikalailla, miksi ihmeessä sotakoneeseen oli laitettu kauhea määrä oransseja vilkkuja, mutta kuten aina sanon: mitäs minä näistä tiedän...

Likaa

Hulluna ideana leikkelin maskiteipistä käsivaralla kaksi pyyhkimenpaksuista kaarta ja liiskasin ne tuulilasiin niin, että tuulilasinpyyhkijän akseli oli sisäaukon keskipisteessä. Lopputulos näytti joltain mielenvikaiselta kiinalaiselta Cars-hahmokopiolta.

Ruiskutin taas hyvän etäisyyden päästä likaa (VMA 71133 dirt) ympäri konetta. Kuten olen ehkä aiemminkin höpissyt, ideana oli käyttää sitä filtterinä, joka vähän tasoittaisi kontrastieroja ja toisi ehkä jotain luonnollisempaa lookkia tähän vehkeeseen. Tai sitten se vain tekisi kaikesta tasapaksun ruskeaa, ei kaikkia voisi aina miellyttää.

Ajattelin sitten, että lisäisin helmapäähän vielä vähän tummempaa ruskeaa. Latasin kynäruiskun uudestaan (Camo Medium Brown (VMA 71038)) ja keskityin lähinnä alapelteihin ja noihin rengaskoteloihin tai mitä ikinä olivatkaan.

Maalin kuivuttua sujautin vihdoin viimein renkaisiin kumit paikalleen ja napsin ylläolevat kuvat. Enkä halua laskea, moneenko kertaan olen korjannut sivupeilejä.

Pigmentöinti

Olin siinä uskossa, että venakkoajokki olisi maalattavilta osiltaan valmis. Kaivoin seuraavaksi esiin pigmenttipurkkini ja kiinnityslitkun ja rupesin sotkemaan. Putkiston yläetupäähän töpöttelin vähän hiilenmustaa, sitten renkaiden ja rungon jemmapaikkoihin (tukirakenne, puskurien sisäpuolien U-mutkat sun muut) harjailin tuoretta ruostetta. Katoille, kansille ja astinlaudoille käytin taas ainakin Burnt Umberia (ruskeaa) Vallejon pigmenttisarjasta, Tamiyan säistysmestaripaletista käytin taas hiekkaa lähinnä niille pinnoille, joilla käveltäisiin eli astinlaudoille ja takakannelle. Tuoretta hiekkaa samasta sarjasta käytin vielä varovaisemmin, vähän heitinpaketin päälle ja muutamaan muuhun korostettuun kohtaan. Renkaita sotkin enemmänkin eri ruskeilla.

Ehkä joku pieni osa jopa tarttuikin johonkin eikä vain levinnyt ympäri ilmatilaa kynäruiskun puhaltaessa. Koetin kyllä tykittää pienemmällä paineella ja vähän kauempaa, samankaltaiselta etäisyydeltä kuin miltä ruiskuttelin tuota aiempaa Dirtiä. Vaan tämä oli jotain, mitä en ollut kokeillut kuin kerran aiemmin, joten opittavaa oli vielä.

Naamiokuviohulluus

Ehdotuksesta kiitos (tai kirouksia) työkaverilleni Iirolle, neukkukaman harrastajalle ja Presaleztanin valistuneelle diktaattorille. Mietiskelin nimittäin toimistolla ääneen, että "pitäisi selvitellä, miltä ne Ukrainaa pala kerrallaan valtailevat Vihreät Miehet oikein näyttivätkään niin voisin laittaa tämän hyrskyttimen samaan sarjaan". Hän ehdotti digicamoa ja kaikessa sairaudessaan idea kiinnosti tarpeeksi jäädäkseen samantien päähäni jumiin.

Ennen tuohon tarttumista liimasin molemmat ovet kiinni kotteroon, joten sen osakokonaisuuden kohtalo oli sitten sinetöity sillä. Ovet sopivat paikoilleen kuin sienipilvet horistonttiin, kiitos aiemmin harrastamani innokkaan koesovittelun ja tarkistelun.

Pikseli kerrallaan

Nappasin molemmat Tamiya-teippirullani (10mm ja 18mm) ja leikkelin niistä neliöitä leikkuualustani viivojen mukaan. Koska 18mm teippi ja 10mm ruudut eivät osuneet ihan kohdalleen, leikkelin leveämmän teipin pituussuunnasta aina muutaman millin pätkät pois (ts. kahden isomman pikselin ääripäät leikattiin alustan viivojen mukaan ja lähipäät silmämääräisesti ~4mm välisuikaleen mukaan). Näistä noin nelimillisistä siivuista sain käyttööni pienempiä satunnaispikseleitä niin, että koko tuleva kuvio ei muodostuisi eri tavoin asetelluista ja satunnaisesti limittäisistä kahden koon pikseleistä.

Alku näytti omituiselta, mutta ajattelin, että katsotaan nyt muutamalla lisäpalasella. Ja jos ei tuosta tulisi mitään, niin ei se mikään katastrofi olisi.

Ensimmäinen sessio

Puolen tunnin kuluttua tulos oli tämä. Hoksasin myös, että renkaiden keskiötkin tulisi pikselöidä, joskaan en vielä ehtinyt toteuttaa kuin vararenkaan ytimen. Tässä vaiheessa olin aikalailla huvittunut koko ideasta, mutta voi hyvää päivää, miten hidasta tuo touhu oli!

Jatkoin maskisysteemini rakentelua hissukseen, palikka kerrallaan. Teippaillessa tuli mieleeni, että tämä olisi ehkä ollut sittenkin parempi tehdä alunperin niin, että maskaisin pois sen, mikä ei tulisi vihreäksi eikä toisinpäin. Tuo mielessä allaolevia ensimmäisen maskaussession tuloksia ei ehkä kannattanut pitää lopullisina. Joka tapauksessa tuosta puuttui vielä huomattava määrä teippipikseleitä, joten muutosvaraa oli vielä vaikka miten paljon ja vallankin kuorma-auton takapäässä visio oli ihan levällään. Heittimen puolella ideani oli taas paljon selvempi. Syytän tästä menopelin muotoja, ne eivät tuossa takaosassa olleet jostain syystä kovin inspiraatiotaherättäviä.

Toinen sessio

Käytin seuraavana iltana hyvän tunnin arpoessani pikkulirpakkeita ensin palasiksi ja sitten niitä asetellen. Jossain välissä päätin, että sai riittää. Tiesin varautua henkisesti jo nyt tulevaan fiksailuun, mutta toivoin silti, ettei korjailtavaa olisi ihan kamalasti.

Tuloksen tarkastelua

Kynäruiskuttelin kotteron ja heittimen hiekkamaisella värillä (VMA 71122 desert tan 686). Värisävy ei nyt ehkä ollut se autenttisin veli venäläisen käyttämä, mutta en minä ole ikinä ollut niin hysteerinen näistä. Toivoin lähinnä, ettei maalaukseni tulos olisi räikeä.

Teippien kuorimiseen meni aivan naurettavasti aikaa. Lopputulos oli kuitenkin aika metka, pidin siitä. Olin alunperin miettinyt, että lisäisin tähän vielä kolmatta sävyä, mutta sitä ei välttämättä edes tarvittaisi.

Ensimmäiseksi ja vielä täysin sattumanvaraiseksi digicamoyritykseksi tuo oli minusta onnistunut. Koko tekelehän rauhoittuisi vähän, kun sumuttaisin tuohon päälle taas IS-2 -projektista tutun "dirt"-kerroksen vähän filtteröimään ja tuomaan yleistä likaisuuden tunnetta mukaan.

Tulinkin uusiin aatoksiin

Hah! Päätin sittenkin lisätä tuohon koneeseen kolmattakin väriä, tummaa ruskeaa. Katselin toteutusta varten vähän kuvatuksia ja tämän kuvan esimerkki tuntui jotenkin fiksuimmalta toteutettavalta. Ei siis kolmatta suurta pikseliosuutta, vaan erinäisiä yksilöitä tai miniryppäitä sinne tänne.

Silppusin siis taas isompia pikseleitä varten teippisuikaleita ja asettelin niitä erinäisiin avainkohtiin. Menin taas kerran fiilispohjalla ja koetin tehdä tekeleestä vähän satunnaisemman (ihmismielen perusongelmia, luonnollinen satunnaisuus on niin kovin vaikeaa). Ovia varten leikkelin parista 18-millisestä teipinpalasta keskeltä palan pois mielestäni helpon ja nopean toiminnan nimessä.

Mietiskelin kyllä, että saatoin olla vähän liian kevyellä pikselimäärällä liikkeellä, mutta niitä olisi toisaalta helpompi tehdä lisää kuin hävittää näkyvistä. Samoin muutama on helpompi poistaa kuin kolme tusinaa. Olin silti luottavainen siihen, että tämä näyttäisi hyvältä, enkä joutuisi peruuttamaan tekosiani. Sitäpaitsi, ei suolia, ei mainetta ja kunniaa, kuten omppupiirakkaväki tuppaa sanomaan

Kolmanneksi naamioväriksi valitsin kolmesta eri ruskeasta tummimman (VMA 71040 burnt umber) ja ruiskuttelin mielestäni varovaisesti mutta kattavasti. Maalattavaa ei ollut kovin paljoa, joten tämä vaihe valmistui mukavan ripeästi. Lyhyen maalinkuivattelutauon jälkeen riistin maskit mäkeen ja napsin kuvia, nyt myös takaapäin katsottuna. Olin edelleen tyytyväinen, eikä tässä käynyt edes iloista pientä vahinkoa.

Peruselementtien parissa: neukkuvihreä

Hyvin monivaiheinen perusvärimaalaus

Aivan samalla idealla kuin millä pohjamaalasin erinäiset heitinauton osaset, maalasin ne pääosin vihreiksi. Tähän asti noudattelin siis maalausohjetta tai ainakin sen periaatetta. Väriksi valitsin aika ilmiselvästi Stalin-vaununkin kanssa tutuksi tullutta venakonvihreää (VMA 71017 russian green).

Runko ja moottori

Uralin runko ohjaamoineen nieli aivan käsittämättömän määrän maalia, eritoten tuo loppujen lopuksi kaikilta näkymättömiin jäävä alapuoli kaikkine vipstaakeineen ja yksityiskohtineen. Aloitin moottoritilasta ja jatkoin ympäri pyörien kohti puoliväliä.

Hetken mielijohteesta nappasin vähän eläväisempää vihreää (VMA 71093 field green) ihan vaihtelun vuoksi ja ruiskutin ohjaamon sisätilat sekä konehuoneen sillä. Moottorin maalasin taas epämääräisen googlekuvahaeskelun perusteella harmaalla (VMA 71050 light grey). Tässä välissä ymmärsin, kiitos kuvien, ettei moottoritilassa ollut kaikkea sinne kuuluvaa (tietenkään), mutta en toisaalta kokenut mieletöntä "no minäpä skrätsään ne tästä ohimennen"-kokemustakaan.

Jotenkin päätin myös, että alapuolelta katsoessakin moottori olisi harmaa. Samalla vaivalla maalasin myös vaihdelaatikon ja pätkät kardaaniakseleistakin ihan vain selkeää eroa osien välillä tehdäkseni.

Lisähärpäkkeet

Hytin kaverit eli ovet, konepelti, nokkaritilä sekä katto ja seiskarenkaan häkkyrä vaativat luonnollisesti kaksi kierrosta per pala, kun ne nähtäisiin kukin pahimmillaan molemminpuolisesti. Aikaahan tämä söi jatkuvasti kun en varovaisuuttani tohtinut maalata kääntöpuolia tuoreen maalin ollessa vielä kuivumassa. Parin taktisen sairaspäivän pitäminen olisi kyllä edistänyt tätä touhua aikalailla :p

(Ei, en harrasta tuota oikeasti, rauhoittukaa jo)

M-21 -raketinheitin

Kuormurin takaosaan tuli tuollainen työskentelyalue + lokasuojasto, jonka päälle heitin asennettaisiin. Tästäkin maalasin ylä- ja alapuolet erikseen. Takalamppujen koristelun jättäisin luonnollisesti aikalailla loppuun kaiken maalailun jälkeen.

Raketinheitin itse sai maalit pintaansa ja rupesi näyttämään asialliselta. Katveiden (ja oman puusilmäisyyteni) takia jouduin paikkaamaan heittimen yläpäätä toiseenkin kertaan.

Ylläolevaa kuvaa otettaessa olin jo käynyt maalailemassa kiertokaukoputken kumiosia ja paria muuta yksityiskohtaa käsin mustalla. Kyllä se rupesi oikeanlaiselta näyttämään.

Ohjaamon detaljointi

Valitsemastani lähestymistavasta johtuen maalasin ja säistin ohjaamon sisältä juuri tässä välissä. Seuraavaan vaiheeseen ehtiessäni en nimittäin enää voisi räveltää sisätiloissa ihan tuosta vaan. Maalasin penkkien pehmusteosat ruskealla (VMA 71041 tank brown) ja niiden "trimmit" toisella, vaaleammalla ruskealla (VMA 71038 camo medium brown).

Mittaritaulun näytöt kävin kaikki läpi mustalla (VMA 71057 black) ja myöhemmin tökin niihin pensselinkärjellä valkoisia merkkejä (VMA 71001 white) - ikään kuin noitakaan tultaisiin ikinä näkemään suljetun katon ja ovien läpi. Mustalla tuhratessani kävin myös läpi jäähdyttimen eteenpäin näkyvän osan, josta saattaisi ehkä nähdä vilauksen nokkasäleikön läpi.

Mustien osien jälkeen kävin polkimet, kepakot sekä ratin läpi mustanharmaalla (VMA 71056 Grey Black (nykyään Panzer Dark Grey)).

Moniosainen pohjamaalausprosessi

for kalikka in kalikat:

Kuten olen usein rutissut, päätin hoitaa tämän rottelon maalaamisen ja lopullisen kokoonpanon ehkä tavallisesta normaaliakin poikkeavammalla tavalla. Uralinrohjo kun oli sen verran omituinen rakenteeltaan (sulavalinjaisiin panssarivaunuihin tottuneelle meikäläiselle ainakin), päätin, että säästyisin hiusparkojeni raastamiselta, jos maalaisin isommat osakokonaisuudet erikseen ja liiskaisin ne yhteen sitten, kun ne eivät enää olisi toistensa maalaamisen tiellä. Joku guru olisi varmasti osannut maalata kaiken täydellisesti ja ongelmitta kokoonpantunakin, mutta minä olenkin tällainen huvikseni askarteleva huuhaa-amatööri, joten päätin toimia näin.

Tietysti jouduin maalaamaan näitä useammassa eri erässä siisteimmän lopputuloksen taatakseni. Aloitin kiinnittämällä nokkaritilän ja ovet teipinpaloihin, jolloin ne eivät lentelisi ympäriinsä ja en joutuisi arpomaan sormieni aiheuttaman katveen kanssa. Maalasin yhtenä iltana ensimmäiset puoliskot, seuraavana päivänä nappasin kuvan, flippasin palat nurinpäin ja pohjamaalasin pimeät puolet.

Vararengashäkkyrän maalasin noin 90-prosenttisesti kerralla ja korjailin edelliskerran pitelykohtani seuraavana iltana hyvin pikaisesti. Tämä kalikka oli sinänsä simppeli ja olisi kenties sopinut runkoon asennettavaksikin ennen mitään maalaamista, mutta se jotenkin haiskahti siltä, että se olisi ollut kuitenkin vähän liian paljon tiellä. Jätin sen siis irralleen ihan oman mukavuudenhaluni vuoksi.

Perusosa 

Kottero itsessään oli taas aivan mieletön pohjamaalattava. Vallankin tuo piiloon jäävä voimansiirtoviritelmä ja no, aivan kaikki tuolla alapuolella. Kaikki osat varjostivat toisiaan ja loput olivat muuten vain vaikeasti tavoitettavissa. Ei niitä silti voinut jättää yksinään, joten tärväsin aikalailla aikaa varmisteluun ja kaiken varalta useampaan kertaan ruiskimiseen.

Koko runko meni sekin parissa pitkässä sessiossa, joista ensimmäinen oli vaivalloisempi. Aloitin tietysti moottoritilasta, ohjaamon sisältä ja noin ylipäätään ajokin etupäästä. Kun olin maalannut sormeni nurkkaan eli rötväleen taka-akseleille asti, jätin sen kuivumaan. Maalasin loput pätkät tästä hyvin kyseenalaisesta kilkkeestä seuraavana iltana valmiiksi.

Lavetti

Loppuosat olivat aika simppelisti maalatut. Onneksi tajusin jo (vasta) tässä välissä, että varapyöränkin keskikalikka tuli maalata ja nappasin sen puoliskot äkkipäätä maalauspöydälle. Hoidin pohjamaalauksen kahdessa osassa taas kerran, sillä vallankin putkisto söi maalia kuin eläin. Samoin joku osa piti jättää puhtaaksi välttääkseni inhoja "märkä maali takertui tähän"-efektejä.