Hilsettä minun vaunussani?
Päätin sitten kokeilla miten yövuorosedän maalihilseilyjekut (chippaus kavereiden kesken) toimisivat täyden tumpelon käsissä. Ajattelin jättää muun vaunun aikalailla rauhaan ja koettaa tehdä efektiä lähinnä miinanpurkulaitteiston ja eturungon alueella. Jotenkin tuntui luontevalta, että pahin metallipinnan kaltoinkohtelu tapahtuisi siellä, missä jatkuvasti räjähtelisi.
Yritys yksi
Aloitin vaarallisesti ulkomuistioperaatiolla. Tein jokusen testinaarmun aiemmin käyttämälläni vihreällä mallintamaan lohkeilleen tai naarmuuntuneen maalin vaaleampaa lastuosaa. Ne eivät erottuneet turhan hyvin, joten en puljannut niiden kanssa pitkään.
Sitten sotkin tummanharmaaseen vähän punaista (VMA 71003 Red RLM23) teeskentelemään teräksen päältä pilkottavaa ruosteensuojamaalia. Värisävy onnistui minusta aika mukavasti, mutta täysin hatusta vedetyt ja sen suuremmin suunnittelemattomat pikkusiveltimellä tehdyt testihiutaleet eivät ihan tuntuneet onnistuneilta.
Vallankin tässä miinanpurkulisäosan kohdalla ne eivät oikein olleet kotonaan. Äkkiähän ne tästä vielä korjaisi.
Tornin kulmissa pikkunaarmuni näyttivät vähän paremmilta, mutta ne olivat silti vähän irrallisia. Ehkä efekti oli liian hienovarainen eikä erottunut mittakaavassa.
Vilkaisin yövuorosedän metodeita samana iltana ja sain paremman idean seuraavalle yritykselleni. Sekoittaisin jotain vaaleaa väriä venakkovihreään ja aloittaisin sillä uudelleen. Ehkä joutuisin kynäruiskuttamaan jo tekemäni silput ensin piiloon.
Yritys kaksi - ilta yksi
Aloitin touhun alusta uudestaan. Sekoitin plöräykseen 4BO:ta (VMA 71017) pari tippaa vaaleaa maalia (VMA 71075 Sand (Ivory))) ja sekoitin. Tökötti oli vielä vähän tummaa parin ensimmäisen sienitöpötyksen jälkeen, joten vaalensin sitä vielä lisätipalla ja myöhemmin toisella, koska toinenkaan vaaleanvihreäni ei kuivuttuaan erottunut vieläkään ihan tarpeeksi hyvin. Vaaleamman värisävyn selvään erottumiseen tarvittu vaaleus oli vähän yllättävän voimakas.
Vaihe yksi - vaaleat lohkot
Kaikkien perusohjeiden vastaisesti en aloittanut piilosta ja helposti peitettävästä paikasta vaan tornista itsestään. Käytin vaaleiden kolhujen maalaamiseen sekä sientä, että 10|0 sivellintä naarmujen/runtujen tekemistä varten. Sienestys ei ollut turhan menestyksekästä kaikkialla, joten tein maalilohkoja myös pensselillä.
Varsinkin pidempien naarmujen kanssa pensseli oli parempi. Sienellä sai satunnaisia pärskeitä, mutta pensseli tuntui paremmin hallittavalta. Tässä touhussa kokemukseni oli olemattoman vähäistä, mutta jostain oli aloitettava.
Aika kuluneen näköinen siitä tuli. Ehkä mopo oli päässyt karkaamaan lapasesta, ehkä tuo toimisi hyvin.
Miinanpurkuvehkeestä minulla oli jonkunmoinen visio, sen realistisuudesta ei ollut mitään käryä. Tukirunko ja pyörät kaipasivat vielä korjausmaalausta, mutta ne saisin tehtyä tästä huolimatta erikseen. Koska en tosiaan ole koskaan nähnyt, miltä tämmöinen laite näytti panssari- ja jalkaväkimiinoja posauteltuaan, luotin fiilikseeni joka taas kertoi että roiskeita ja sirpaleita (ja/tai kiviä) lenteli ihan tarpeeksi.
Keskityin maalaamaan iskemien ja ohilentävien kovien asioiden vetämiin naarmuihin. Koetin saada jonkunlaisia säteittäisiä efektejä aikaan akselista tangentin suuntaan.
Vaunun rungossa taas mietin, että eturunko olisi ehdottomasti se pahimmin kärsinyt alue. Loppuvaunu olisi selvästi paremmassa kunnossa, moottorikannella olisi tietysti kulumia luukkujen alueella ja eri kiinnityspisteiden lähellä myös. Tuon teräslootan vasemmalla etusivulla piti olla sen näköinen että sitä oli pudoteltu paikkoihin ja raahattu siellä sun täällä.
Vaihe kaksi - tummat lohkot
Ykkösyritelmäni oli toiminut aika kivasti, punaisella taitettu tummanharmaa näytti kuivuttuaan osuvalta. Sotkin siis taas plöräykseen tummanharmaata kolme tippaa punaista.
Aloitin tämänkin vaiheen tornista. Seurasin tekemiäni vaaleita jälkiä ja koetin lähinnä täyttää ne tummanharmaalla. Hidasta ja pikkutarkkaa touhua. Näitä kuvia katsellessa huomasi, että en ollut huomannut käydä ihan kaikkia vaaleita jälkiä vielä läpi.
Miinanlaukaisimiin käytin kaikkein vähiten aikaa, koska niissä oli vielä korjattavaa muutenkin. Tämä vasemmanpuoleinen ulkopyörä pääsi kuitenkin käsiteltäväksi ja tuossa efekti näytti ihan hyvältä. Kuvassa pyörä oli ihan pöljässä kulmassa, mikä sai tuon lukkopalan näyttämään siltä kuin se olisi putoamassa.
Tukiraamin efekti näytti jotenkuten toimivalta, ainakin säteittäiset maalinkärsimät vaikuttivat juuri siltä mitä toivoin. Kuten sanottua, en tiennyt yhtään, oliko tuo mitenkään realistista.
Rungossa en päässyt tällä maalauskierroksella kovinkaan pitkälle, keskityin keulaan ja lokasuojiin. Kuvien perusteella kaapelien lenkit, kiinnityskoukut ja läpivetolenkit jäivät käymättä läpi.
Onnistuin käyttämään tähän kakkosyrityksen ensimmäiseen maalaussessioon yhden illan aikana reilun tunnin aikaa. Hidasta hommaahan tämä oli, mutta yllättävän mukavaa näpertelyä. Keskeneräisenäkin vaunu rupesi näyttämään jo todella rujolta.
Vaihe kaksi - ilta kaksi
Tarkistin tornin ja korjasin mikä pisti silmään. Ehkä se oli siinä.
Pyörästön kanssa kirosin useammankin hetken, kävin niitä läpi eri kierroksilla kun noin pienissä alkuperäiset tekoseni eivät erottuneet hyvin. Illan pimetessä huomasin että olin valinnut surkean työpisteen, valaistusolosuhteet olivat vähän ärsyttävät näiden kanssa pakertamiseen.
Lisäsin vaunun keulaan muutaman lisäkolhun ja korjailin mielestäni edellisiltana heikommaksi jääneitä hiutale-efektejä. Tässä kuvassa silmiin paistoi turhan selvästi, etten ollut putsannut kaapelinpäiden kalikoita huolellisesti turhista saumoista.
Sen jälkeen kun olin maalannut tummat chippaukset tai lohkeamat edelliskierroksen jäljiltä, koin että kansi ja takarunko olivat vähän turhan siistit suhteessa keulaan. Tämä sillä muistutuksella, että halusin etupään ja raivauslaitteiston olevan se kurjimman näköinen osa vaunua.
Lisäsin jokusen lisärunnun moottoritilan päälle ja sain hullun idean koettaa tehdä kehämäisiä naarmuja kuvastamaan sitä että tornin pyöriessä se olisi pyörittänyt mukanaan irtokiviä tai vastaavia.
Takakulmien lootat olivat vähän hankalat, en oikein keksinyt niille mitään. En myöskään halunnut, että ne olisivat ihan koskemattoman tai kelvottoman näköisiä, joten tein niihin jokusen lisänaarmun ja kun ajattelin, että ehkä kuski on kumminkin pyörinyt ja peruutellut metsikössä, niiden takalevyissä olisi muutama horisontaalinen naarmu sitä kuvastamassa. Se jekku näkyisi parin kuvan päästä, tässä oli yleisiä kävelyn ja laatikoiden kanssa kohelluksen jättämiä jälkiä.
Pinohiirilapioiden kohdalle koetin tehdä jotain mikä näyttäisi toistuvan ja todella huolimattoman lapionkäsittelyn lopputulokselta. Tiedä sitten, miten se onnistui.
Samalla idealla koetin tehdä vetokaapelien pudotusalueelle pari sen näköistä kolhua, että porukka oli vain heitellyt niitä vaunuun sen suuremmin välittämättä, miten kovaa kolisi.
Puulootat näyttivät todella pöljiltä tässä asiayhteydessä, mutta niiden kimppuun minä kävisinkin seuraavaksi. Niitä varten minulla oli uusi maalisettikin, jostain viime kesältä.
