Lomalla: parveke kuosiin

Hoppu tappaa

Noin puolitoista vuotta tuossa asuttuamme saimme vihdoin itseämme napattua niskasta kiinni ja hommasimme  jotain peittämään tuota masentavan kylmää, harmaata parvekkeen betonilattiaa. Kesän lyhytaikaisella pilkahduksella ei silläkään ollut haittaavaa vaikutusta projekti-intoon.

Lattian peitoksi läiskittiin 30x30 cm -palapelilaattoja. Kaikki päätyivät osoittamaan samaan suuntaan, koska alkutilanteessa oletuksena oli, ettei shakkilautaefekti olisi toteutettavissa pinta-alan asettamien rajoitteiden takia. Myöhemmin havaittiin, että olisi sen sittenkin voinut niinkin tehdä. Jälkiviisaus++.

Kaikenkaikkiaan taisin tärvätä laattoihin pari tuntia parissa erässä. Olisi nuo voinut yhdelläkin kyykkimällä läiskiä paikoilleen, mutta muista aikataulullisista askareista johtuen en vaan ehtinyt.

Kuka sitä lattialla istuu?

Samalla kun lattialle tehtiin jotain, vanhat kokontaiteltavat ja helposti muutettavat tuoli-pyötäviritelmät korvattiin jollain vähän mukavammalla ja pysyvämmän tuntuisella. Setin tuolien, sohvan ja pöydän kasaamiseen meni niihinkin yhteensä pari tuntia kahtena eri iltana.

Helppo ja nopea väliprojekti. Lopputuloksena parvekkeella on tullut istuttua huomattavasti enemmän nyt kuin aiemmin. Mukavampikin tuo on, kiitos kysymästä!

Näpnäpnäp

Suuttimet

Moottorien suuttimet olivat aika jännässä kuosissa. Kuvasta näkee, että tuossa ihan keskellä menee ihan naurettava valujälki. Eipä noiden jonkinasteiseen poisviilaamiseen kauaa vierähtänyt, mutta vähän jäi hämmentämään ihan periaatteesta. Ehkä mallin pohja on vaan jotain niin kaukaista perua, ettei parempaa vaan ole ollut olemassa tai sitten palojen asemointi oli muuten vaan omituinen.

Siivet - tarinoita ilmasodasta

Survoin siivet kiinni runkoon ja jätin koneen katolleen asettumaan niin, että siivet asettuisivat oikeannäköiseen kulmaan. Siitä johtuen muiden ohjainpintojen asentaminen jäi sitten myöhemmille kieroksille. Tosin nyt kun tuo köllötteli maha pystyssä, asettelin päälaskutelineiden luukut paikoilleen. Luukkujen asettelu oli vähintäänkin kiehtovaa, kun niille ei ollut selkeää kiinnityspaikkaa missään. Nyt ne päätyivät paikoilleen lähinnä tukihärdelliensä määräämiin kohtiin kuilujen etureunassa. Laskeutumisvalot sun muut löytänevät paikkansa myöhemmin.

Laskutelineet itsensä kasaan ja maalaan erikseen ja lyön sitten loppuvaiheessa paikalleen, varmaan koko koneen maalauksen jälkeen. Niin lienee viisainta.

Nenäjobi ja ilmanottoaukkoilua

Yksinkertainen on kaunista

Viilailin rungonpalojen liitoskohtia, kun mallin muotoon tuli omituisia lisäkulmia, jotka eivät siihen kuulu. En tohtinut vetää överiksi hiomista siinä pelossa, että pilaisin koko tekeleen. Pienikin parannus oli mietteissäni oleellisempi ja arvokkaampi kuin mahdollisesti pipariksi mennyt täydellisyydentavoittelu. Kas kummaa.

Samalla tohinalla läiskin moottorien ilmanottoaukkojen päät paikoilleen. Erinäköisten siivekkeiden ja siipien liimaamista mietin myös, mutten ollut ihan varma, missä järjestyksessä tuo kone olisi järkevintä kasata. Ehkä laskutelineiden luukut ensin ja siivet vasta sitten? Kenties.

Kilpavarustelua, taas

Vanhuus ei tule yksin

Mennyt merkkipäiväni paljasti mm. tällaista rompetta. Eiköhän noille jotain käyttöä keksitä... Muahhahaahhahahaha!

Ruuvipenkki

Litkuja, pigmenttejä & pinsettejä

Hulluttelu jatkuu

Pilotti

Räpelsin pilotille vyöt, joita ei ilmeisesti sovi kutsua turvavöiksi vaan joiksikin muiksi. Syöksyvyö on tullut terminä vastaan ennenkin, mutta se jotenkin vaan kuulostaa enemmän Stuka-pilotin remmeiltä kuin miltään muulta, vaan mistäs minä näitä kaikkia tietäisin. Joka tapauksessa, silppusin pätkät Tamiyan maskiteippiä ja huitaisin ne äijän olkain yli liittymään tuonne haarovälin tienoille. Päälle sutaisin annoksen Devlan Mudia, siinä toivossa että se toimisi edelleen mainiosti.
Tohinoissani vääntelin taas jekkulanganpätkiä kiemuroille. Tarkoitukseni oli saada aikaan jonkunlaiset heittoistuimen laukaisukahvat. Noista nyt vaan tuli vähän isot mittakaavaan nähden... Kepakko taas on ihan päin honkia, oudon mallinen ja oudossa paikassa. En vaan malttanut ruveta sitäkin säätämään enää.

Työtilat

Migin kaasukahvasta oli yllättävän hankala löytää kivaa ja selkeää kuvaa, tai sitten g-skillini ovat taas muutaman pisteen alakanttiin. Päätin kuitenkin loppujen lopuksi, että tähän malliin sopii yksinkertainen mustaksi maalattava pökäle kutakuinkin oikealle kohdalle sisärungon vasemmassa kyljessä.
Tuhrasin noihin viimeksi askartelemiini mustiin näyttöpalikoihin muutamia vihreitä runtuja kuvaamaan jotain monitoiminäyttöjen näkymiä. Niiden laidoille tökin jokusen punaisen täplän mallintamaan nappuloita ja/tai statusvaloja.

Työvälineet

Tapasin ultrapahamaineisen Lassen viime viikolla yhtenä iltapäivänä tähän projektiin liittyen. Rautatieaseman liepeillä suoritettu tyystin arkisen näköinen muovirankojen vaihtotapahtuma ei herättänyt epäilyksiä muissa kulkijoissa. Mistä oli kyse? No kun mallini oli aseeton ja hänellä oli ylimääräisiä tämän skaalan neukkuaseita... Ilmasta maahan oli teema ja mikäs sen parempaa?

Kuvassa on tarjolla AA-8 -ohjuksia, PTB-1150 -bensatankkeja, FAB-250 -lentopommi, UB-32 M-57 -rakettikasetteja ja S-25OFM -raketti. Aika vihaisen oloista tavaraa (pl. bensatankit) ja sehän vain kelpaa!

Runko

Löin viime töikseni rungon kasaan ja teipeillä tiukennukseen. Nokkaa joutunee vähän viilailemaan ja hiomaan,  se kun näyttä vähän kulmikkaalta tuosta liitoskohdasta. Näkee sen kuvastakin. Yritän kuitenkin pitää itseni ihan kurissa, ettei tämä projekti lähde yhtään enempää lapasesta.

Migin kevyttä kustomointia

Hulluus on tarttuvaa

Olen varmaan lukenut ihan liikaa artikkeleita Pienoismallissa ja netissä noin ylipäätään, kun aina vähän naureskelemani ihan hysteeriset "tää on ihan väärin, tein siis kilotonnin detaljeja itse lisää"-kuviot eivät olekaan enää ihan niin kaukaa haettuja. Ensimmäinen esimerkki: ohjaamon kojelaudan päällä oli joku lähinnä legopaketeista tutun cheese-slopen näköinen kalikka, joka oli ilmeisesti olevinaan tähtäinlasi. Veistin järkäleen oitis mäkeen ja metsästin läpinäkyvää ohutta muovilevyä ulottuville, jotta saan fiksumman näköisen lirpakkeen tarjolle.

Ei tuo vielä mitään, luulen minä. Pahempaa on luvassa.

Pilotti työasemineen

Lentäjähahmo oli ilmiselvästi hassu Avaruusboltseista karannut hiippari pallokypärässä. Kojelauta oli ainakin erinäisiin referenssikuviin verrattuna ihan väärin. Kaikkea en meinannut uusia, en minä ole mikään scratchbuilderi millään mittarilla, mutta jotain oli kuitenkin tehtävä! Ensimmäisenä maalasin yksinkertaisesti kutakuinkin oikeanmalliset mustanharmaat alueet mittaritauluun niihin paikkoihin, missä on jotain ylimääräistä. Suunnilleen.

Kaivoin pienen pätkän greenstuffia kaapin perukoilta ja pyörittelin sitä tovin. Iskin ukkelin naamalle pökäleen ja koetin vähän muotoilla sitä happinaamarimaiseksi. Naamari ei yksinään riitä, joten vetäisin pätkän jekkulankaa happiletkuksi ja iskin toisen pään naamariin ja toisen ukon jalkojen väliin. Lopusta greenstuffista leikkelin sitten pari pientä lättyä, jotka asettelin yo. linkin esittämän kuvan henkisesti mittaritaulun pintaan. Kai niistä kaukaa katsottuna voisi olettaa näkevän jotain muotoja, jopa 1/72-mittakaavassa.

Sekavan askartelutuokion päätyttyä jäljellä oli tietysti enää Ivanin ja monitoiminäyttöjen maalaus. Ukon letkuineen sudin vihreällä, kypärän vaaleanharmaalla ja silmikko-osan mustalla. Samalla mustalla sipaisin myös lisäämäni ohjaamomokkulat. Kun heittoistuin on valmis ja äijä istumassa, lisään penkkiin vielä laukaisukahvat jekkulangasta. Kirkkaanpunaisina ne erottunevat näppärästi ulkopuolelle asti. Niin ja pitäähän tuolle ne vyötkin vetää, jos mopo on kerran lähtenyt lapasesta!

Vähän aikaa mietin, pitäisikö tuohon ohjaamo-osan kylkeen vetää sisäpuolellekin vähän johtoja tai jotain, mutten vielä ole saanut päätettyä. Ehkä. Lentäjän ammeenkin reunat ovat kovin askeettiset, mutten luota omiin taitoihini niin paljon, että tohtisin ruveta arpomaan kaikkia noita sisätiloja uusiksi pelkkien nettikuvien perusteella. Ehkä tuosta tulee kuitenkin vielä jotain siedettävää, kun koetan sutia jonkunlaiset näkymät noihin monitoiminäyttöihin ja jotain epämääräisiä suttuja mittareiksi sun muiksi. Kaasukahva tuohon nyt on ainakin vielä lisättävä!

Projekti I/13

Mig-29 Fulcrum

Viimevuotinen ostokseni Model Exposta on vihdoin viimein päätynyt jonon keulille. Välistä on jäänyt kasa Iron Wind Metalsin OmniMechejä, jotka ovat tainneet kykkiä limbossaan jo useamman vuoden. Jestas. Oli miten oli, tämä retale on nyt vuorossa ja ihan vaihtelun vuoksi kuljetaan sekä ilmassa, suihkumoottoreilla ja vieläpä toisen maailmansodan jälkeen, mutta silti todellisessa maailmassa.
Perin harvinaista tällainen, kaikenkaikkiaan.

Askin sisältö

Kun lootan avasin, hämmennykseni oli melkoinen. Enhän minä enää muistanut, että kyseessä on rauhanomainen vekotin ilman kaikkea kivaa. Ei anneta sen häiritä itseämme, tarroihin en ollut kajoamassa muutenkaan ja maalipinnan saa arvottua ihan miten itse lystää. Pommiräkit, ohjukset sun muut koristeelliset ja hyödylliset jääkööt muiden ongelmaksi.

Hetken mietin tekeväni tästä lentävän version, mutta kuten kuvasta näkee: paloja on noin kaksikymmentä, joten laskutelineittä tekemistä olisi vielä vähemmän. Katsotaan nyt, mitä mieleen tulee, kun niin pitkälle päästään, että tämäkin on oleellista.

Valmista: projekti III/12

Loppumutinat

Valmista tuli Uuteenkin Seelantiin, vihdoin viimein. Viimeistelevänä silauksena töpöttelin Tamiya Weathering Master -setistäni sinne sun tänne vähän "mud" -pigmenttiä alarunkoon, "sand"-putua yleisemmin ja melkeinpä kaikille keski- ja ylemmille pinnoille "dry sand"-varianttia. Jotenkin tuo tuntui paremmalta idealta kuin koko romun litkuttelu kauttaaltaan.
Aikamoinen aika tähän tekeleeseen vierähti, jos silkkaa kalenteria katsotaan. Työtunteina taas malli on ihan siitä kevyemmästä päästä, vaikken tälläkään kertaa osaa vetää hatusta minkäänlaista numeroa. Jos sovitaan, että enemmän kuin yhdeksän mutta vähemmän kuin kaksikymmentä neljä. Tuo lienee ihan tarpeeksi lähellä todellisuutta. Joskus varmaan pitäisi kellottaa aika edes vartin tarkkuudella ihan vaan testimielessä.

Loppukuvat

Tuossapa noita, erinäisistä kuvakulmista, erinäisillä asetuksilla. Taustalla taas vaihteeksi pahvilaatikoiden ja työtilan asemesta Battletech-kartta. Valinnasta saa valittaa, valituksen vaikutuksia ei luonnollisestikaan taata.

Pikkuvirittelyä taas kerran

Litkua ja köysitemppuja

Kiireinen viikko on asettanut omat esteensä tai tarkemmin sanoen hidasteensa projektin etenemiselle. Lähinnä vähän litkuttelin erinäisiä palikoita ja mukaripustin jerrykannut tuohon tornin takaosaan. Ai miten niin se ei ole hyvä paikka niille? En minä väittänyt, että asemointi olisi käytännöllisesti fiksu, mutta siihen miehistö on nuo bensakanisterinsa köyttänyt. Ei siitä sovi allekirjoittanutta syyttää!

Mitä vielä?

Kurasotkua koetin vähän levitellä alarunkoon, ehkä kannelle, torniin ja keulaan voisi harkita saavansa jotain valumajälkiä aikaan. Niiden lisäksi kylkiin ja vastaaviin tarvittaisiin ehkä vielä vähän hiekkahenkistä jälkeä. Sen suurempia puutteita en muista äkänneeni, joten ehkä tämä projekti alkaa olla vähitellen paketissa.

Model Expo 2013 IV

Muut postaukset

Osa 1, Osa 2, Osa 3

Legojen kiehtova maailma

Palikkatakomon väki oli taas vauhdissa. Kaupunki oli näemmä aikalailla isompi viimevuotista ja vähintäänkin yhtä hysteerinen. Valokuvat (minun ainakaan) eivät tee luomukselle oikeutta. Oli noilla vähän muutakin tarjolla, ne ensin!
Sori vaan, takomon väki, tajusin vasta nyt unohtaneeni linkin. // 23052013

Yksittäiset rakennelmat

Tarjolla oli muutama erillinenkin rakennelma, tässä muutama:

Oletettavasti: PzKfw III, Tiger, KV-1, PzKfw II, Marder

Kaupunki

Jos nyt en ihan väärin muista, niin takomon väki julisti kompleksin olevan peräti planeetan suurin legokaupunki. En tohdi epäillä väitteen todenperäisyyttä.
Oli miten oli, tämä kokonaisuus on tyystin sairas. Hyvällä tavalla sairas, lisättäköön vielä, ennen kuin kukaan luulee, että olen moittimassa toisten harrastuksia. Päinvastoin, minä hyväksyn!

Eläkeläiset

Arkeloginen kaivuupaikka

Obelix ja taikajuomatynnyri

Hanhenmarssi

Kaksimetrinen Daily Planet -toimistokompleksi

Tavoitteena 142km/h