Valmista: projekti I/14

Korjasin maanantai-iltana vasemman siiven laskeutumisvalon miettimälläni tavalla. Silpaisin ylimääräisiä pois niin, että pala sopi paremmin paikalleen ja kiinnitin sen erikeepperillä. Samalla vaivalla levitin liimaa vähän laveammin niin, että sain alapuolen irvistyksen piiloon kivasti.

Näillä puheilla: valmista tuli. Aikaakaan ei mennyt kuin neljä kuukautta, jos kalenteria katsotaan ihan sokeasti. Oikeaa aikaa hupeni huomattavasti vähemmän, mutta kuka näitä jaksaa oikeasti laskea?

Lopetuskuvat

Kuten joskus julistin, tämä vekotin on (ohjelirpakkeen mukaan) Hans-Ulrich Rudelin leija. Mallikappale Junkers 87 G-1:stä, koneesta, jonka siipien alle oli ruuvattu kaksi 37mm IT-tykkiä. Jos tämä soittaa kelloja ja kuiskuttelee korvaan jotain A-10:stä, syy on ilmeinen, kuten google pikaisesti uteliaalle kertoo.

Ympäri

Ylempää

Muuten vaan

The Gimp is (not) strong with this one

Toivottavasti viimeinen puuttuva palanen

Kuten aiemmin kerroin, laskeutumisvalon lasi hulahti siiven sisään sitä koesovittaessa. Uudenrustaamiseen harkitsin kahta vaihtoehtoa: jotain ohutta läpinäkyvää muovia tai sitten läpinäkyvää valurankapökälettä. Molemmissa oli ongelmansa.

Jokotai

Ohuen muovin kanssa puljatessa ongelmana olisi mitättömän pienen läpyskän muotoonsaattaminen. Palavien hermojen määrää ei voisi ennustaa, mutta pienestä luvusta ei todlelakaan olisi kyse. Lopputulos voisi ehkä olla oikein nätti, jos mämmikouraa onnistaisi.

Valurankapötkö olisi sinänsä yksinertainen ratkaisu. Määrämittaan katkottu palanen pitäisi vain raastaa oikeaan muotoon ja saada ujutettua paikalleen. Samalla se veisi koko tarjotun tilan, eikä voisi pudota siiven sisään edeltäjänsä lailla tai vääntyä typerään muotoon tai asentoon.

Helppo valinta

Sangen odotetusti valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Alla kuvat yrityksestä numero yksi. Joko koetan säätää tuon alapuoleltaan lievästi reikäisen palan kuntoon tai sitten mengelöin kokonaan uuden palan ja katson, tulisiko siistimpi.

Kuomu kasaan

Korjausliikkeitä

Viimeksi mietin, miten saan antennin irti yksiosaisesta ohjaamolasituksesta. Turhaan, koska huurustumisvainoharhoissani olin liimannut senkin erikepperikopiolla. Tajusin sen tasan sillä hetkellä, kun pyörittelin palikkaa sormissani ja kurkkasin sen sisäpuolelle. Painoin sitten askarteluveitsen kärjellä antennin pohjatappia ja se tipahti kämmenelleni mitättömän raksauksen saattelemana. Vaihteeksi näin päin!

Vielä muistaessani otin asiakseni paikata palkkiristit. Kevyesti homehtuneen näköiset kuviot olivat aika nopeasti kunnossa ohuelti sivellyllä valkoisella. Todennäköisesti olisin julistanut koko roskan valmiiksi ilman tätä askelta, jollen olisi muistanut tehdä korjauksia tässä vaiheessa...

Turhat maskit

Katselin aiemmin kasaanarpomiani maskauksia ja tulin siihen tulokseen, etteivät ne enää tässä vaiheessa olleet oleellisia. Revin teipit siis mäkeen ja sudin raamit käsipelillä, niin kuin yksiosaisenkin kuomun pintaan. Maalasin irralleen jääneen kakkososan tummanharmailta osin ja jätin vihreän myöhempään vaiheeseen.

Askarrellessani liimasin myös antennin paikalleen. Noinkin pieni yksityiskohta toi paljon eloa tekeleeseen.

Viimeinenkin lasi paikalleen

Koesovitin tuota irrallista palaa kohdalleen ja mietin, mihin asentoon sen saisi asettumaan näteimmin. Jotenkin kiinni-asennossa se näytti vähän väärältä. Kokonaan aukinaisena se ei ihan sopinut ja olin kevyesti ymmälläni. Google-setää konsultoituani törmäsin tähän kuvaan (http://hsfeatures.com/features04/images/ju87g2bg_004.jpg) ja silmäni avautuivat.

Tässä avattavassa palassa olin sivistymättömyyttäni maalannut umpeen kohdan, joka olisi pitänyt kairata auki niin, että se liukuisi auki antennia tökkimättä. Tarkemmin katsoen  palikassa oli ihan oikean näköinen malli, porasin siis reiän pitkän U:n mallisen kohdan pohjaan ja veistin jämät pois.

Pienen ja ripeän koesovituksen jälkeen saatoin todeta, että näinhän se olisi pitänyt alunperinkin tehdä. Liimasin tämänkin palikan siis auki-asentoon. Liimauksen kanssa olisin tietenkin voinut saada aikaan siistimpääkin jälkeä, mutta luotin siihen, että lopputulos ei olisi kovin karmea.

Nyt koetan vielä muistaa, että aukijätetyn luukun oikeasta kyljestä puuttuu vielä vihreä maalaus. Ja jos saisin vielä askarreltua jostain laskeutumisvalolle uuden muovinpalan (jollen muistanut kertoa, edellinen hulahti pyytämättä ja yllättäen siiven sisään koesovittaessa(!?)), kaikki olisi hyvin ja oikeastaan jopa valmista.

Oleellinen taka-askel eteenpäin

Kun kerran löysin tuon viheliäisen puuttuvan kuomunpalan (ja oleellisemmin Lassen kommentin muistutettua vaihtomahdollisuudesta), jotain oli tehtävä alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jostain syystä siihen meni puolitoista viikkoa, mutta tulipa tehtyä.

Räks

Naksautin yksiosaisen ohjaamolasituksen irti ja valmistelin uusia tilallelaitettavaksi. Isoin ongelma tulee varmaan (toivottavasti ainakin) radioantennista. En ihan usko, että se lähtee tuosta paikastaan tappelutta, eikä valurangastossa muistaakseni ollut varaosaa. Hätätilanteesta ei ole vielä kyse, joten katsotaan, miten edetään.

Läiskis

Otin asiakseni liimata paikalleen 75% osista: etummaisen ja kaksi taaimmaista. Miksi näin? Ihan siltä varalta, että käpy jäätyy jossain välissä, tuon pilotin liikkuvan ikkunan kanssa voisin vielä tehdä jotain korjausliikkeitä. Jos se ei vaikka sopisikaan täydellisesti muiden palojen väliin tai jotain. Samalla kun en yrittänyt saada kaikkia paloja samaan aikaan paikoilleen valkoliimalla saatoin ehkä välttää turhan änkeämisen aiheuttaman ohivalumisen.

Viimeinen kuva on perinteisesti karmea, mutta pidätän oikeuden käyttää surkeita wip-tyyppisiä kuvia. Luotan siihen, että uusi ohjaamoviritelmä toimii paremmin. Muuten tulee kiroiltua.

Viimeistä viilailua vaille valmista

Sudin Stukan loput pinnat Vallejon "for green vehicles"-litkulla, kuten uhosin. Sain otettua pari hassua kuvaakin, mutta jostain syystä kaikki muu iski yht'äkkiä eteen ja tielle, enkä ehtinyt ennen tätä hetkeä kynäillä asiasta mitään ylös.

// TODO

Yksi palkkiristeistä näyttää homehtuneelta, joten korjaan sen.
Pakoputkien kohdalle tarvitaan edelleenkin sotkua. Lisättävä.

Ai niin, nyt minä löysin sen kirotun viimeisen ohjaamopalan. Keskeltä lattiaa, ilman mitään käryä, missä se oli ollut. Simpura.

Loppu häämöttää taas

Eilisillan touhut

Litkutin koneen pohjapuolen ja tykkipodit Vallejon "for grey vehicles"-litkulla. Ero edelliseen tilaan ei ole mieletön, mutta jonkunlainen kumminkin. Tykit telineineen kai erottuisivat parhaiten, mutta niistä en ottanut erikseen kuvia.

Pienenpientä tuherrusta

Tuhrasin kylkiin maalausohjeen ehdottamat T6+BB -merkinnät, nokkaan T-34 -henkiset siluetit ja laskutelineisiin 2B/B2 -merkit. Näin vehje on sitten - ainakin ohjeen mielestä - esittävinään eversti Rudelin lennokkia.

Eilen mainitsemani putki pääsi takaisin oikeaan siipeen. Samoin puuttumaan jäänyt antenni. Jos saan tänään illalla sudittua loput koneesta Vallejon "for green vehicles"-litkulla, voitaneen tämä tekele julistaa aikalailla valmiiksi! Zum Teufel!

Mahapuoli

Palkkiristit uusiksi

Kuten aiemmin todettua, alapalkkiristit menivät aika kelvottomiksi, joten tein ne aikalailla uusiksi. Rajasin teipillä päämuodot ja sudin sisukset uudelleen mustalla. Seuraavana iltana vedin teipit sekä sisuksien että nurkkien yli ja maalasin ohuehkot valkoiset raidat. Samalla touhutessani maalasin siivenkärjet samalla hailakalla keltaisella kuin runkonauhankin.

Kelpaa

Pienten pohjaharmaalla tehtyjen korjausliikkeiden jälkeen päätin, että saa riittää ja liimasin tykkimodulit siipiin. Jos siivistä yllättäen kadonnut pitot-putki hämmentää, syy on minun, kun en huomannut leikkimielisen perijättären lähestymistä ajoissa.

Hupsis.

Kuomun etuosakin sai vihreää pintaansa. Nyt sekin noudattaa koneen naamiokuvion muotoa. Seuraavaksi se pitää liimata kiinni. Koettanen maalata nokkaan tankintuhoajatunnuksen vapaalla kädellä. Ehkä se onnistuu, ehkä ei. Sen jälkeen lisään kai vähän sotkua sinne tänne ja harkitsen litkujen kanssa lotraamista.

Model Expo 2014

Kuten sanottua, itseltäni nämä jäivät väliin, mutta joku muu sentään kävi räiskimässä kuvia.

Tarjoan vain kasan linkkejä. Sisältö on enempivähempi aiheeseen liittyvää, joten...

http://henripero.com/albums/model_expo_2014/
http://timonassi.blogspot.fi/2014/04/model-expo-2014.html
http://www.pienoismallit.net/tapahtumat/2014/model-expo/kuvat/
http://hovinet.galleria.fi/kuvat/Model+Expo/Model+Expo+2014/
https://www.flickr.com/photos/mattimattila/13818688063/in/photostream/
https://www.flickr.com/photos/blaitteri/sets/72157644006683445
http://www.lentoposti.fi/uutiset/viikonlopun_model_expossa_draken_simu_ja_lego_lentokentta

Korjausoperaatio x

Käytin viimeisen lomaaedeltävän ehtoon rumien virheitteni fiksailuun koneen yläpinnoilla. Mainettaan lievästi parempaan alaosaan en yksinkertaisesti ehtinyt koskea.

Palkkiristien kulmien ylivuotojen korjailusta ei ollut mitään erikoista. Sudin varovasti oikealla värillä yli- tai alimenneet tuhrut ja jätin valkoisten osien täydentämisen seuravaan kertaan.

Viimeinkin!

Sain vihdoin viimein hyökättyä ohjaamon kuomunkin kimppuun. Päätin vetää koko rohjon tuolla tummemmalla (VMA  71.056 Panzer Dk Grey) ja miettiä myöhemmin, mikä kulmakuvio pitäisi ehkä maalata rungon naamiokuvion muotoa jotenkuten noudattaen vihreäksi (VMA 71.104 Green RLM62).

Ei se tältä etäisyydeltä kauhean nätti ole, mutta eipä sitä noin läheltä tavata tiiratakaan. Ja olen korjaamassa tuota maalipintaa vielä, ei pelkoa.

Välitulos

Tämän kirjoitushetkellä Stukani näyttää tältä. Kuvat otettiin tietysti kännykällä, hassussa valossa ja luonnollisesti ihan viime hetkellä, joten niistä ei välttämättä taaskaan saa liikaa selkoa.

Tyhmä se ei opi virheistään

Ensin: miksi?

Edellispostaukseni perusteella Lasse ihmetteli, miksi rävellän maskien sun muiden kanssa sen sijaan, että löisin siirtokuvat paikoilleen ja nauttisin lopputuloksesta.

Lyhyt ja ytimekäs vastaus on: koska haluan.

Vähän pidemmin: aiemmat kokemukseni vesisiirtokuvista ovat olleet vähintäänkin satunnaiset ja epätyydyttävät. Jos joku suunnaton päämerkintä ei mene tuhannen ruttuun tai solmuun tai jää vinoon niin joku pienempi on vähintäänkin kierossa, väärin päin tai muuten vaan typerästi.

Koska minä en ole jaksanut tähänkään mennessä lakata tekeleitäni lainkaan (kai tästäkin joku saa vedettyä herneitä kitusiinsa), siirtokuvien "hopeareunat" ovat nyt vähintäänkin paistaneet silmiin jok' ikisestä katselukulmasta. Urien kohdalla ne ovat jääneet kellumaan tai pullistumien kohdalla aiheuttaneet suuria kuplia. Tai sitten ne ovat kuplineet muuten vaan, koska miksi ei?

Kaiken tämän voi tietysti oikoa Osaamalla ja Työkaluilla. Noiden kanssa hulluteltuani osaaminen on ollut vielä nykyistäkin vähäisempää, jos moiseen voi uskoa ja työkalut ovat nekin olleet, no, alkeellisemmat. Näistä syistä päätin jättää siirtokuvashow'n muiden vaivaksi jo vuosia sitten, enkä ole yksinkertaisesti edes ajatellut uudelleenkokeilemista. Kenties en ole halunnut vaarantaa tekeleitäni enää rakennusprojektin loppuvaiheessa.

Oleellisinta on se, että minä nyt vaan pidän noiden itse maalaamisesta käsin. Olkoonkin, että lopputulos on mitä on ja vaatii usein jälkikorjailua. Omaksi huvikseni ja rentoutuakseni (tirsk) minä tätä teen.

Tunnuksia peliin

Kärjellään seisovat hakaristit pääsivät pyrstöön, palkkiristien kulmat kylkiin ja yläsiipiin. Alasiipiä en rupeakaan näyttämään, koska tyhmänä en muistanut edelliskerralla muka oppimaani läksyä. Tuota käyttämääni teippiä ei sovi käyttää mihinkään tarkkaan tai kriitttiseen. Todistusainestona toimikoon kuva 3.

Kuten viimeisestä kuvasta näkyy, fiksailin ohjaamokaukalon ympäristöä ja pukkasin potkurin paikoilleen. Masupuolelta korjasin myös jotain, mutta kuten sanottua, ne eivät näy kuvasta.

Lomaaaaaaa

Tajusin muuten, että viikonlopun Model Expo 2014 jää matkanteon takia väliin. En sitten saanut aikaan kahdeksan vuoden putkea, simpura.

Pääsen tämän vehkeen kimppuun kunnolla taas parin viikon päästä. Tai sitten en. Riippuu hermoistani ja motivaatiotasosta.