Laserroskis ikkunoilla

Tässäpä sitten taas nähtäisiin, oliko ratkaisuni maalausjärjestyksestä hyvä vai päätön. Tähän mennessä olin jättänyt nämä aina ihan loppuun, enkä ole sen ihmeemmin joutunut katumaan, joten luotto oli korkealla.

Ikkunalasit

Kuten toissapostauksestani ehkä saattoi jotenkin havaita, että olin kytännyt väriympyrää ja jopa lukenut jotain rutinoita väriteoriasta. En sillä että yrittäisin jotain hienoa, tai edes seurata jotain tiettyä suuntaa, vaan silkkaa uteliaisuuttani ja myös sopivien värien löytämistä varten.

Väriympyrää olin katsellut sillä idealla, että löytäisin sopivanlaisen ikkunalasien värin, joka erottuisi taktisesti viherkellertävästä päämaalikuviosta. Niiden vastapäätä löytyi violetti / liila, mutta tämä olisi vaatinut sen verran värien sotkemista, etten halunnut lähteä sille tielle. PPC-sininen toimisi oletettavasti myös hyvin (ja jos haluaisin vääntää sitä jälkikäteen kohti punaista, voisin litkuttaa tekoseni Citadelin Druchii Violetilla mikäli sekin ei ollut kuivunut purkkiinsa Citadelin tämän vuosituhannen maalien ja purkkien laatua ohimennen kommentoidakseni).

 

Koska luukkuja oli niin monta, en pysähtynyt näpsimään kuvia per maalikerros. Nuo olivat myös hävyttömän pieniä viiruja muutenkin pienessä mallissa, joten kiiltoefektin tekeminen niihin oli vähän kaukaahaettua. Tässä upeassa triptyykissä oli neljän maalikerroksen efekti: pohjalla puhdas sininen (VGC 72023 Electric Blue), sen päällä vasemmassa yläkulmassa aina vähän pienempiä ja vaaleampia (VMA 71279 RAL9001 White) kerroksia. Tuohon kuvasettiin en vielä tökännyt valkoista kiiltotäplää per ikkunalasi, kun en luottanut silmiini ja käsiini niin pitkän räpellyksen jälkeen.

Pikkulaseri ja tähtäin

Pienen lasertykin linssivärissä ei ollut mitään arvottavaa, kun olin päättänyt laserieni värit jo aiemmin ja olin pysymässä niissä. Isompi ongelma oli nyt, kuten viimeksikin, mitä ihmettä tekisin noiden muiden linssien kanssa? Tähän mennessä olin käyttänyt samoja tai haaleampia punaisia kuin pikkulasereissa, mutta johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden kannalta jokin erivärinen linssitys olisi selvä. Mietin keltaoranssia tai violettia, mutta en oikein osannut päättää.

Jätin arpomisen toiseen kertaan, menin nytkin punaisella ei-aselinssillä. Metodi oli edelleen sama kuin aiemmin: peruspunainen (VGA 72710 Bloody Red) pohjalle, sitten alaoikealle pienempi läntti valkoisella (tässäkin RAL9001) taitettua väriä, tilan salliessa sotkin vielä yhden vaaleamman punaisen ja tökin sen edellisen läntin ylävasempaan sektoriin, sikäli kuin pystyin hallitsemaan osumiani tässä mittakaavassa. Sokerina cappucinossani lisäsin jonnekin ylävasemmalle valkoisen täplän. Tästä kuvakulmasta laserini näyttivät vallan mainioilta, vaikka itse sanoinkin.

Kanuunan sisäputken pohja pitäisi varmaan maalata mustaksi uudemman kerran. Tummanharmaa sopi metallipintaan mutta iski vähän silmään juuri suorissa kuvakulmissa.

Ikkunaluukkujen hohtavuudesta en ollut ihan niin tyytyväinen, mutta ne olivat tosiaan ahtaat ja sillä hemmetin hankalat. Kiiltopisteen lisääminen kenties auttaisi tilannetta, noiden pienimpien lasien kohdalla en tiennyt, uskaltaisinko vai tulisiko niistä vain kokovalkoisia jos yrittäisin...

Uskalsinpas sittenkin ja samalla vaivalla maalasin tykin putken pohjan mattamustalla. Nyt tämä sai riittää.

Ei öljyä roskiin!

Noni, perusjutut oli maalattu, joten nyt oli aika kaivaa öljymaalit ja tinnerit paletille.

Paneelirajat ja varjot

Tein jatkuvasti seepialitkustani liian paksua - tai sitten siveltimeni oli turhan iso. Tai sitten litku soljuisi rakosiin paremmin, jos kirkas/satiinilakkaisin maalattavani ensin. Tähtäilin litkua kaikkiin uriin ja varjopaikkoihin, enkä lähtenyt sille linjalle että olisin tuhrannut koko napin tummalla litkulla ja sitten siivonnut ylimääräisiä pois. Näin pieni miniatyyri oli vähän hankala työstää.

Seuraavana iltana siivoilin tekosiani ohentimella. AC/10:n hylsynpoistoportti saikin jäädä kakkaisemmaksi.

Nyt tuo piti jättää kuivumaan pariksi päiväksi, jotta varjoni olisivat kunnossa ennen nurtsivihreää testiäni. Jos joutuisin litkuttamaan rajoja uudelleen vielä myöhemmin, tekisin sen sitten viimeistelyvaiheessa kaiken muun ohessa.

Noita UAC-tunnuksia saattaisin tunkata yhdenmukaisiksi vaaleanharmaalla (Stonewall...) kolmiolla noiden vähän niin ja näin maskauksesta selvinneiden päälle. Jos sen tekisi ennen lisäöljypuuhastelua niin lopputuloksen ei pitäisi kärsiä.

Vihreä testi

Joulupukin kollegat toivat loppiaisena mm. neljää eri Abteilungin maalia ([ABT220 Dark Brick Red, ABT260 Oxide Patina, ABT090 Industrial Earth, ABT094 Green Grass]) ja kirkkaahko vihreä sopi tähän testattavaksi oikein hyvin, jos vain osaisin käyttää sitä. Ehkä se toimisi vähän niinkuin aiemmin käyttämäni buff mutta paremmin väriin sopivana. UrbanMechillä ei kumminkaan ollut keskikokoista lasertykkiä, joten öljyväreillä linssiefektien säätämistä ei tarvinnut ruveta vouhottamaan.

Perinteitä kunnioittaen tökin jokusen maalitäplän verran vihreää, sitten levittelin sitä pyöreäkärkisellä blendaussiveltimelläni. Ehkä siitä jäi jonkunlainen kevyt vihreä kerros, minun silmilläni ja ilman vertailukuvien vierekkäinpitämistä en osannut sanoa suoraan.

 

En näemmä edes pilannut vihreällä aiempaa litkutustani, joten en odottanut joutuvani korjaamaan sitä/niitä. Voitto tämäkin.

Roskiksen maalikuvion hienosäätöä

Tunkkausta

No niin. Ensimmäisenä piti korjata harmaat jalat ja pää, koska niiden kylmä värisävy ei toiminut lämpimien kanssa. Kylmänharmaa oli myös askeleen vaaleampaa kuin mitä kaipasin, joten plöräytin paletilleni taas aluksi harmaata. Lisäsin siihen kaksi tippaa saksalaista harmaata ja sitten kaksi tippaa punaista (VMA 71003 Red RLM23), ja sekoitin tarmokkaasti. Tämä näytti jo purkinkannellani paremmalta, joten aloitin maalaamalla yhden polven heti vihreän alueen vierestä. Ero harmaissa väreissäni ei ollut mitenkään valtava, mutta miniatyyrin pinnassa kahden eri värillä maalatun polven suhde ympäristöönsä oli kuitenkin mieletön.

Mietiskelin viimeksi, josko saappaiden/jalkojen olisi pitänyt olla vähän vihreään taitetut, jotta se noudattaisi spriteä paremmin, mutta en halunnut tähän ihan liian montaa erilaista väriä. Päätin siis käyttää päässä ja alajaloissa samaa räätälöityä harmaatani.

Nappasin mustaa (VMA 71057 Black) ja maalasin sillä ikkunalasit, AC/10:n suuaukon ja eri tuikkujen ja vastaavien linssit. Sitten kävin saksalaisharmaalla läpi eri venttiiliaukkoja ja vastaavia niitä jo ennen öljylitkutusta korostaakseni.

Vihreiden osien korostus

Sotkin kokeilumielessä neukkulan 3B-vihreään kaksi tippaa kirkkaampaa vihreää (VGA 72730 Goblin Green) ja korostin jonkun verran vihreitä yläpintoja ja kulmia. Vähän samalla idealla kuin miten korostin Archerin punaisia panssaripaneeleja Ferrarinpunaisella, mutta tässä efekti olisi voinut olla selvempikin.

Jatkoin seuraavana iltana korostusjekkujani vähän voimakkaammin. Ensin korjasin näkemäni alimaalatut puunväriset osat, sitten tein ohuita viivoja niiden paneelien kulmiin keltaokralla.

Vihreitä korostaakseni maalasin samanlaisia ohuita viivoja eri kulmia ja paneelien yläreunoja korostaakseni. Nyt en sekoittanut värejä, vaan käytin suoraan aiempaa goblin green -maalia.

Iho- ja metallifiksit

Maalasin isoimmat huomaamani ongelmat piiloon puulla, sitten tein keltaokralla korostuksia lähinnä paneelien yläpintoihin. Tai mikä nyt valoa milloinkin parhaiten kaappaisi.

Lopuksi korjasin jokusen metalliosan (hyppyrakettien suuttimet esimerkiksi) ja lisäsin kattoluukun saranan saksalaisharmaalla. Kai nuo harmaatkin kaipaisivat samalla tavalla jonkunlaista linjakorostusta, ehkä se onnistuisi kylmänharmaan ja punaisen sekoituksella, ilman saksalaisharmaan tummennusefektiä.

Harmaat saappaat ja kypärä

Sekoitin taas uuden ihmemaaliyrityksen: epämääräiseen plöräykseen kylmänharmaata lisäsin kaksi tippaa RLM-punaista. Siitä tuli vähän turhan punaista, joten sekoitin siihen vielä tipan vaaleampaa harmaata (VGA 72749 Stonewall Grey). Tällä maalasin parhaan taitoni mukaan (tirsk) ohuita paneelirajakorostusviivoja.

Ehkä niistä oli jotain iloa. Käytin tätä samaa maalia jonkunsorttiseen tummanharmaiden osien kuivaharjaamiseen, jotta niiden yksityiskohdat hyppäisivät vähän paremmin näkyviin.

Yksilöllisiä tunnisteita

Jotta tälle ei kävisi niinkuin edellisprojektilleni (raivaaja-T-34/76), päätin yksilöidä kävelevän roskikseni nyt, ennen litkutuksia ja säistystä. Kun vekottimen inspiraatio tuli Doomista ja jonkunlainen yksikkö sillekin piti keksiä kodiksi niin eiköhän omistajaorganisaatio ollut jo aika selvä: Union Aerospace Corporation, se sopi BattleTechin korporaatiomaailmaan kuin berserkkilyönti pernaan.

Kuten noista neljästä wikin esimerkkikuvatuksesta näkyi, valinnanvaraa toteutukselle oli. Ajattelin toteuttaa tuon pienillä kolmionmuotoisilla maskiteipinpaloilla ja kahdella harmaalla pallolla. Fiiliksestä riippuen joko samansävyisillä tai sitten vähän tuota sinistä (ja muistikuviani) jäljitellen eri harmailla. UAC-tekstiä en välttämättä yrittäisi tähän skaalaan toteuttaa, logo saisi riittää.

Leikkelin askarteluveitsellä pienen teräväkärkisien kolmion maskaukseen. Se oli noin kolme kertaa liian suuri, joten käytin siitä vain kärjen. Tämän painoin vasemman jalan yläpäähän hyvin näkyvään paikkaan. Päätin testata pohkeissa vielä kahta pienempää logoa, joten jatkoin alkuperäisestä kolmiostani pari jatkopalaa. Olin varovaisen toiveikas, vaikka tiesin että ympyränmaalaustaitoni pensseleillä oli absoluuttisen nollan tasoa.

Hulluuksissani mietin hetken tekeväni tuplapallot eri harmailla, joten aloitin kylmänharmaalla. Ensimmäisen osoittautuessa perinteisen mahdottomaksi, tökin vain pari pallomaisuutta vierekkäin kaikille kolmelle tunnukselle.

Teippien poistamisen jälkeen ei ollut syytä juhlaan, mutta sitä minä vähän odotinkin. Petyin silti osaamattomuuteeni: vallankin vasemman jalan versio oli mätä, pohkeiden tunnusten kanssa vallankin vasen oli siedettävämpi. Silti, huono idea, olisi pitänyt jättää yrittämättä tässä skaalassa.

Kaipa tästä jotain tulisi vielä öljymaalien kanssa puljattaessa. Eikä tätä näin läheltä muuten katsottaisi, maalausvirheet eivät ainakaan omiin paljaisiin silmiini pistäneet mutta kuvastahan niitä saattoi vain hävetä.

Roskista maalaamassa

Pohjamaalaus

Maalasin nappulan taas punaisella pohjamaalilla (VSP 70624 Pure Red). Tällä kertaa en ruvennut säätämään kynäruiskun kanssa vaan maalasin kaiken käsipelillä.

 

Päätin vähän rajoittaa aiemmin itseäni vähän häirinnyttä "kuva edestä, kuva takaa, kuva jostain muualta" -toistoa gimppaamalla tätä postausta varten samaa vaihetta kuvaavat kuvatukset yhteen ja samaan kuvaan.

Teeman valinta

Olin alunperin vähän tutkalla siitä mitä haluaisin edes tehdä sitten kun käsissä ei ole Jade Falcon -yksikkööni meneviä koneita, tai jos niillä ei ole selvää ehdotusta taustalla kuten viime vuoden Archerissa. En ollut vieläkään kehitellyt oman perustamattoman palkkisporukkani teemaa, joten tekemättömästä työstä ei ollut apua. Jostain syystä UrbanMech ei kutsunut maalaamaan sitä Kell Houndiksi tai miksikään satunnaisesti valituksi tunnetummaksi palkkisjengiksi.

Sittenpä törmäsin uudelleen innokkaampien somettajien jossain aiemmin kovasti jakelemaan kuvaan ja se inspiroi samantien:

(c) Eldoniusrex

Pöljänä en kumminkaan meinannut tehdä ihan vain viherharmaata niinkuin tuossa taideteoksessa, vaan halusin pitää aidon ja alkuperäisen Doom-jantterin käsivarret kuvassa mukana jollain tavalla.

Taisteluhaalari

Koska kissat vahtivat maalivarastoni kannen päällä, valitsin dynaamisesta satunnaisarkistostani jokusen maalipurtilon. Täydellistä tähän sopivaa vihreäähän minulla ei ollut, joten uutta olisi sotkettava. Plöräytin metallikannelleni Neukkuvihreää 3B (VMA 71281 3B Russian Green) ja sekoitin siihen suoraan kaksi tippaa kellertävää (VMA 71033 Yellow Ochre). Maalasin sopivannäköiset osat tällä ja vähän ylikin.

Tuo oli, kuten näkyi, todella synkkä värisävy. Yritin jostain syystä tehdä jonkunlaista wet blending -hommaa, joten vaalensin maaliani tipalla kellertävää ja maalasin hippasen pienempiä pinta-aloja. Ideana oli taas jättää tummin maalikerros varjoiksi. Innostuin iteroimaan tätä yhteensä viisi kierrosta, jolloin lopuksi maali oli jo aikalailla erilaista kuin aloittaessani, tässä pari prosessikuvaa asiasta kiinnostuneille:

Kyllä vain, tekeleeni oli tummempi kuin avaruusmerijalkaväen VGA-väritetty edustaja. Suunnittelin korostavani yläkulmia kirkkaammalla vihreällä sitten kun kaikki perusmaalaus olisi alta pois.

Käsivarret ja vatsalihakset

Tuomiopäivän sankarilla oli sekä paljaat käsivarret että omituinen sikspäkki-ikkuna paidassaan, joten koetin jäljitellä tätä. Onneksi UrbanMechillä oli sopivasti sijoitetut neljä panssarilaattaa juuri tätä tarkoitusta varten, vaikka se olikin kiertänyt torsoaan jonkun verran vasemmalle.

Käsivarsiahan tällä pöntöllä ei ollut, joten päätin maalata osan olkapääaktuaattoreissa möllöttävistä tykeistä ihonvärisiksi ihoteemaa toteuttaakseni. Käytin tässä pohjalla geneerisesti nimettyä puuta (VMA 71077 Wood) merkkaamaan alueita jatkoa varten. Nämäkin meinasin korostaa selvemmin, kunhan värialueet oli ensin määritelty.

Punaisen pohjamaalin haittapuoli tällaisessa vaiheessa oli se, että se teki tästä aika erikoisen näköisen. Punaviherkeltainen nappula oli kuin kourallinen sirkusaakkosia mutta oletettavasti pahemman makuinen.

Taistelusaappaat ja kypärä

Kuvittelin kylmänharmaan (VGA 72750 Cold Grey) olevan juuri sopivan tumma tähän hommaan, mutta eipäs ollutkaan. Maalasin sekä jalat polvista alaspäin että pääkupolin, jotta pääsisin päättämään, oliko ideani kelvollinen.

Aseistuksen bisnespuolen eli autokanuunan (AC/10) ja taskulampun (SLas) putket ja oheissälän, sekä torsosta antennit ja polvien nivelet maalasin saksalaisharmaalla (VMA 71052 German Grey). Olin tykästynyt tähän ei-metalliseen teräspinnan esitystapaan.

Tässä välissä sekä lämpimät vihreät että kellertävät toimivat yhdessä kivasti, nimensäkin mukaisesti kylmät harmaat eivät sopineet kahteen muuhun niin ollenkaan. Joutuisin arpomaan väriteoriaa tai jotain, jotta löytäisin lämpimämmän harmaan reseptin tähän miniatyyriin. Tippa (tummaa) punaista oletettavasti veisi pitkälle, mutta sitä pitäisi testata.

Kohti seuraavaa askelta

Perusmaalauskuvio oli aikalailla tässä. Halusin lähinnä nähdä, oliko ideassani mitään itua vai oliko kaikki vain haihattelua. Olin tyytyväinen siihen, että värilämpöjä lukuunottamatta käikäle vaikutti pitkälti siltä mitä ajoin takaa. Tietysti tämän ehtisi pilata moneen kertaan mutta ei sitä kannattanut tässä huolestuilla.

Sain eri alueet blokattua kahden tunnin maalailuilla, seuraavaksi näitä hienosäädettäisiin. Pääsisinkö siitäkin kahdessa tunnissa seuraavaan teemaan? Siitä kertoisin teille ensi kerralla.

Projekti I/24

Roskapönttö

Minulla oli vielä kolme salvage-lootaa Klaanikickstartista jäljellä, arvoin niistä jonkun hetken UrbanMechin ja Mongrel/Grendel A:n välillä. Päädyin kävelevään roskikseen, koska sen voisi vain maalata suoraan lootasta.

Eipä tässä sen ihmeempiä. Kun ehtisin, aloittaisin roskien poisraapimisesta ja pohjamaalauksesta, kuten aina. Kustomointia tuo saattaisi kaivata piiska-antennien verran.

Valmista: Projekti IV/23

T-34/76 PT-34 miinanpurkulaite suoraan lootasta

Loppuvuodesta '23 aloitettu malli oli nyt valmis, muutamaa kalenterikuukautta myöhemmin. Tällä kertaa dokumentoin prosessiani taas ihan eri tavalla kuin aiemmin, joten kukin noista kymmenestä työpostauksesta kuvasi ihan omanlaisensa määrän reaaliaikaa.

 

Kuvien tiedostonimien perusteella otin käsiteltäväksi asti 198 työkuvaa kahdeksaan eri teemaan (ja postaukseen) jaettuna. Aikaa en osannut edes arvioida, aika monta tuntiahan tähän upposi, kun yksi postaus kuvasi keskimäärin useamman rakentelusession tuloksia. Valmis-tilasta nappasin 15 kuvatusta valoteteltassa ja parempien käsittely söi sekin pienen hetken.

Paremminkin olisi voinut mennä

Maailma olisi omituinen paikka, jos kaikki menisi nappiin eikä mistään pitäisi (tai voisi) enää mutista jälkikäteen. Tästäkin projektista jäi sitä sun tätä hampaankoloon. Ja mikäs sen parempaa koska näistä sai itselleen kehityskohteita tulevaisuuteen.

PT-34

Miinanräjäytyspyörät ohjeineen. Kummastelin ohjeita rakennusvaiheessa, mutta en ollut niin hyvin kärryillä tämän kalikan toiminnasta (tai miltä se oikeasti olisi näyttänyt), että olisin tiennyt soveltaa itse. Nyt nuo pyörähimmelit eivät asettuneet yhteen niin kuin olin visualisoinut lähinnä mielikuvieni, Panssarimuseon sukulaislaitteiden ja lootan kansitaiteen perusteella.

Jos olisin dioraamaosaaja ja saattaisin ollakin, jos minulla olisi semmoisille tilaa jossain, olisin voinut kiertää ongelman liiskaamalla raivainlaitteen kiinteään asentoon. Vapaasti killuvana se näytti lähinnä tyhmältä, kun raskaat teräskiekot nojuivat toisiinsa kuin alokkaat suksivaraston katolla.

Yksilölliset tunnisteet

Vaunu jäi ilman yksikkönumeroa, punatähtiä ja iskulausetta. Olin vähän harkitsemassa tähtidekaalien käyttöä mutta numeron ja tekstit olisin söhertänyt ihan omin käsin. Varmaan vihreän maalauksen kanssa kiroiltuani olin ilmiselvästi innokas testaamaan chippaamista heti teräsosien jälkeen ja yksinkertaisesti unohdin, että valkoiset osat olisi sietänyt maalata (tai siirtokuvat perkelöitävä) ennen hienostelua.

Vuosia sitten olisin varmaan läiminyt unohtuneet vielä kaiken muun päälle ja tuhrannut vähän lisäistystä päälle, mutta nyt hyväksyin virheeni.

Tankkikuskin hymy

Moottorikannen reilun millin aukko oli todella hämmentävä kun se ei varoitellut itsestään etukäteen. Koetin korjata sen mutta en selvästi ole harjoitellut tarpeeksi ja todennäköisesti koetin vääränlaisia työkaluja vielä lisäksi - tai sitten olin korjaamassa sitä liian myöhäisessä vaiheessa, kun en kerran tajunnut paremmin. Osaamisvaje, eikä sitä parannettu kuin tekemällä.

Toinen hämmentävä seikka tuossa aukossa oli se, että koko muu malli oli sangen vaivaton. Kenties olin asentanut ne mysteerikolmiot ketuilleen alunperin, mikä sitten ehkä aiheutti osumisvirheen paljon myöhemmin. Jotenkin tuo kuulosti uskottavammalta selitykseltä kuin se, että yksi ainoa osa mallissa olisi puolitoista milliä vääränkokoinen.

Onnistumisia unohtamatta

Chippaus oli ensinnäkin alkuhuolestumisen jälkeen mielettömän kivaa maalattavaa, mutta jopa omasta mielestäni mainion näköistä. Koetin myös pitää kulumajälkien teon kanssa jäitä hatussa koska hauskana hommana tuo olisi naurettavan helppo vetää ihan överiksi ja liioitella koko malli pilalle. Olemme kaikki kulkeneet sillä tiellä.

Öljyvärien kanssa on ollut edelleen äärimmäisen mukavaa työskennellä ja lopputulos parani huomattavasti. En voinut riemuita tuosta kylliksi, koska "oho, nyt meni ihan liikaa || väärään paikkaan" oli luonnon oman undo-toiminnon takana ilman mitään ongelmaa. Pukki/noitakuninkaat toivat lisää Abteilungin maaleja paletille, joten riemun määrä oli oleva rajaton.

Lakutelat menivät paikoilleen, pysyivät kasassa, eivät (vielä) vääntäneet telakoneistoa kiemuralle, eivätkä edes sulaneet maalatessa käsiin. Lopputuloskin oli nätimpi kuin ne metallinhohtoiset lähtötilanteen setit. Tietysti nämä olivat skaalassa paperinohuet, mutta aina ei voinut voittaa.

Loppumietteet

Kivaa rakennettavaa kaikenkaikkiaan, tämä oli neljäs neukkuvaununi (ja toinen T-34:ni) ja peräti seitsemäs neukkulaitteeni ylipäätään ([T-34/85; IS-2; BM-21 Grad; T-35; MiG-29; Su-27; T-34/76 & PT-34]), eli en minä todistettavasti ihan täysin ole kanttipääkamaan jumittunut vaikka siltä kuulostaisinkin! Noin kolmenkymmenen vuoden takaista Polikarpov I-16:ta ei laskettu tähän mukaan, kuten ei mitään muitakaan ennen vuotta 2001 tekemiäni räpellyksiä.

Kuvakokoelma

Tripodi näitä varten piti vielä hankkia. Nämä suunnilleen vierestä napatut kuvat otin kamera kirjan päällä.

Nämä seuraavat kuvat, joiden oli tarkoitus olla jotain 3/4 -kuvia nappasin valoteltan monopodin kanssa mutta tuo iso kamera oli vähän painava. Ehkä näihin olisi voinut käyttää ajastinlaukaisua. Ensi kerralla pähkäilisin monimutkaisemmin.

Viimeinen oli vähän tärähtänyt/liikahtanut mutta näytti ihan tarpeeksi esimerkkiä vaunusta, etten ruvennut ottamaan sitä uusiksi.

Seuraavissa mutinoissa

Roskapönttö.

Viimeiset tunkinväännöt

Jo häämöttää

Päätin sittenkin kirjoittaa oman postauksen näistä viimeisistä säädöistä, ettei lopetuspostaukseen tulisi "ai niin tein tuonkin kameran näkemättä"-sivulausetta. Niitä on tullut ja tulisi varmaan jatkossakin, mutta ei tarkoituksella. Joten, viimeisiä vietiin.

Lapioteline

Sain vihdoin ryöstettyä vähän aikaa ja korjasin lapioiden vihreät palikat. Onneksi antenni ei ollut tiellä.

Ajovalo

Olin aiemmin maalannut ajovalot aikalailla poikkeuksetta metallisiksi (kromi tai teräs), jos niissä ei ollut läpinäkyvää muovinpalaa. Päätin tehdä taas jotain toisin ja maalaisin sen harmaaksi vaaleammilla korostuksilla. Mitään voimakasta jeweling-efektiä en kuitenkaan meinannut tehdä, vaan jotain vähemmän silmiinpistävää kuin kirkas metallimaali mutta elävämpää kuin pelkkä tummanharmaa kalotti.

Maalasin lasin vakioharmaallani (VGA 72750 Cold Grey).

Sitten sotkin kylmänharmaaseen vähän vaaleampaa harmaata (VGA 72749 Stonewall Grey) ja maalasin oikeaan alasektoriin pienen ympyrän sillä.

Säädin värisävyjäni vähän vaaleampaan ja maalasin pienemmän ympyrän edellisen alaoikeaan osaan. Kylmänharmaan ympyrän vasempaan yläkulmaan vedin pienen raidan.

Tökkäsin pari vielä vaaleampaa täplää korostuksieni kruunuiksi ja löin tornin taas runkoon. Mietin, pitäisikö maalaamani lampunosan yläkehää kuivaharjata vielä valkealla mutta jätin sen tekemättä kun ajattelin että se olisi sittenki ehkä turhan räikeä.

Kyllä se ihan tarpeeksi lamppumaiselta minun silmiini näytti. Vähemmän laiska olisi kovertanut lampun auki ja askaroinut taas läpinäkyvästä muovista uuden linssin, tähän väliin en nähnyt sen tuovan tarpeeksi lisäarvoa mallilleni.

Antenni

Vaunusta puuttui enää tuo aiemmin irtipudonnut antenni. Koetin uudemman kerran etsiä jonkunlaista johtolankaa siitä, minkä värinen sen oikein sietäisi olla mutta eipä noista näemmä paljoa huudella. Jätin sen siis tummanharmaaksi ja liimasin takaisin paikalleen.

 Statseja varten: tuo viimeinen oli 198. kuvatus mutta en minä niitä ihan kaikkia ole jakanut.