Lakatut dekaalit

Taistelu hopeoitumista vastaan

Laiskana sikana sudin kirkasta lakkaa (kiehtovasti Humbrolin purtilossa lukee Matt Cote, mutta lueskelun perusteella minä en taaskaan vaan osannut) vain niihin osiin ja puskurialueelle niiden lähellä, joihin olin heittelemässä siirtokuvia. Kyllä vain, olin käyttämässä siirtokuvia ainaisesta kiroamisestani huolimatta.

Lakkasin siis siipien ylä- ja alapuolilta kutakuinkin samat alueet. Takarungon lakkasin ohjaamon takaosasta pyrstösiiven etureunaan asti. Nokkapuolelle laitoin pienen alueen siltä varalta, että olin heittämässä jotain yksikkötunnuksen näköistä sinne, mutta tätä aliosuutta kirjoittaessani P("laitan yhdenkin ylimääräisen dekaalin") = 45%.

Siirtokuvat

Spoileri: veeäm

Aloitetaan sillä, mitä on odotettu. Olin nykimässä takarunkoon koneen tunnuksiksi S7+AT. Ensimmäinen puoli: ok. Toinen äs seiska taas muuttui ektoplasman neliöjuureksi enkä enää saanut riivittyä ensimmäistä pois.

Kysynkin siis itseltäni: minkä kumman takia minä annan näille aina vaan uusia viimeisiä mahdollisuuksia? Olen joko ääliö tai oppimaton optimisti.

Asiaan

Siipien alapuolille asettelin palkkiristeistä suuremmat, vailla hämminkiä. En ollut niin hullulla tuulella, että olisin laittanut syöksyjarruihin palkkiristiosadekaaleja. Siipien yläpuolille tulivat keskikokoiset palkkiristit ja runkonauhan takapuolelle pienimmät.

Sitten rupesin arpomaan, mitä koneyksilömerkkejä tuohon tunkisin. Päätin silti laittaa ne, vaikka aavistelin tapani mukaan pahaa. Nappasin yhdestä ehdotetusta variantista merkkijonon AT ja laitoin ne lukujärjestyksessä loppupäähän, ounastelin niiden asettelun olevan haastavampaa. Näiden jälkeen otin S 7 -merkkiparit (ei, en halunnut laittaa niitä sentään merkki kerrallaan, jotain rajaa) ja ensimmäinen asemoitui juuri niin kuin sen pitikin. Kuten ylempänä spoilasin, seuraava menikin sitten spagettirullalle ja sain taas kirota vaitonaisesti.

Tästä huolimatta heitin nokkaan tuon hassun kilven, vähät välittämättä siitä, oliko se historiankirjoissa näin. Henkilökohtaisena kommenttina sanoisin, että kilpi oli aikalailla naurettavan iso koneen kokoon nähden.

Mattalakka

Hölskyttelin Humbrolin mattalakkaa vimmatusti, nyt internetin opetettua minut tavoille ja levittelin sitä ympäri konetta. Tuo kama kuivui todella paljon Vallejon vastaavaa hitaammin, mutta hätäkö tässä. Jätin tekeleen kuivumaan loppuillaksi ja yöksi.

Seuraavana aamuna Afrikanvaltaaja näytti tältä. Ehkä olen vain tottunut teräväkontrastisiin kansallisuus- sun muihin merkintöihin, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että olisin voinut ammuskella maaleja vähän kevyemmälläkin kädellä. Toisaalta eivät ne huonoiltakaan näyttäneet, vain jotenkin erilaisilta.