Vympelit

Ohjussetti

Valuranka toi kuusi ohjuksenpötkylää, kahta eri varianttia. Neljä niistä oli teräväkärkisiä ja kaksi pyöreänokkaisia, mutta muuten niissä ei ollut eroa. Päätin kokeilla tehdä ohjusten maaalaamisesta itselleni hieman helpompaa tekemällä mahdollisimman paljon niille kun ne olivat vielä kiinni rangassaan.

Kalikat eivät olleet suoraan laatikosta valmiita, vaan niihin piti liimata pari puuttuvaa isoa ohjaussiivekettä. Jäin vielä tässä välissä miettimään, pitäisikö rakettimoottorien suuttimet kairata auki vai jättää oman onnensa nojaan.

Pohjamaalissa

Ohjusten pohjamaalaamisesta ei ollut paljoa sanottavaa: maalasin ne valkoisella pohjamaalilla ja jätin kuivumaan. Ajattelin jatkaa vielä sen verran, että maalaisin ne seuraavalla kerralla perusvärillä ja sen jälkeen viipaloida murkulat irti tuunailua, korjailua ja yksityiskohtien maalaamista varten.

Referenssejä

Kevyen kuvainmetsästyksen perusteella kepakot saattoi maalata aikalailla raa'asti valkoiseksi ja joko jättää siihen (ilmeisen yleinen ratkaisu) tai sitten lisätä vähän korostuksia sinne tänne. Jossain näin etukanardit niin, että kaksi vastakkaista siipeä olivat valkoiset ja niiden vierekkäiset taas mustat/tummanharmaat, sama pyrstösiivissä. Tai sitten kanardien johtoreunat olivat valkoiset, loput tummanharmaata. Jotkin siipiversiot taas eivät olleet tummanharmaita vaan enempi maalaamatonta terästä tai siltä näyttäviä. Joissain, useissakin, ohjusyksilöissä oli erinäisiä mustia renkaita ympäri runkoa, mutta ne näyttivät vähän turhan räikeiltä skaalaa miettiessä.

Näiden kuvien herättämien ajatusten perusteella mietin, että ottaisin alemmasta kuvasta vaikutteita nokkiin ja siivekkeisiin, muuten jäljittelisin ylempää kuvaa. Aloitin maalaamalla ohjussetin valunrankaansa valkealla (VMA 71279).

Kai ne edes vähän erosivat edellisaskeleen pohjamaalatuista...

Seuraavalla kerralla maalatessani aloitin terävänokkaisesta ohjusnelikosta ja maalasin niiden kärjet vaaleanharmaiksi (VMA 71276 USAF Light Grey), tylppäkärkiset jätin rauhaan. Jos ne olisivat kameraohjattuja, olisin pukertanut niihin linssit, mutta tarpeeksi moni referenssikuva näytti R-27:t aina umpivalkoisina.

Koko ohjusarsenaalin pyrstöevät ja kanardit maalasin metallisiksi (VMC 70865 Oily Steel). Ykkösrundi ei jättänyt niitä ihan niin siisteiksi kuin olisin toivonut, osittain maalin iän ja sen tuoman paksuuntumisen johdosta. Ehkä sivelisin niitä vielä teräksellä tai kromilla. Runkoja tarvitsisi kenties korjailla sieltä täältä valkealla, mutta se oli edessä joka tapauksessa kun ne olisi irrotettu rangasta.

Irrallaan

Kun maalit olivat saaneet kuivua rauhassa, napsuttelin kuusikon irti valurangastaan pois. Viipaloin kaikista irti etupään ylijäämät ja siistin peräpäät tasaisiksi. Jäin yöksi miettimään, mitä tarkemmin tekisin koko revohkalle seuraavana iltana.

Kaivoin sormiporani esiin ja testasin ensin ohuella terällä tehdä yhden ohjuksen perään reiän, jota olisin sitten kairannut auki laajemmaksi vanhalla askarteluveitselläni. Se oli puuhana sen verran arveluttavaa, että vaihdoin seuraavaa ohjusta varten peräti paksuimpaan terään, joka oli silti ohjuksen halkaisijaa pienempi. Suurin terä toimi mainiosti ja porasin auki kaikki loput rakettimoottoriaukot sillä.

Ensimmäistä en voinut avata tuolla terällä lisää, sillä tekemäni reikä ei ollut keskellä pötkylää. Sama epäkeskoisuus vaivasi kaikkia ohjuksia, mutta en vaivannut sillä päätäni sen enempää. Maalasin ohjusten rungoista pahimmat ylimenneet tahrat ja oleelliset puuttuvat kohdat valkoisehkoksi (VMA 71279), lämpöhakuisten ohjusten kärjet sittenkin vaaleanharmaalla (VMA 71276) ja rakettimoottorien suuaukot ihan sysimustalla (VGC 72051).

Vympel R-27R

Käsissäni oli nyt neljä terävänokkaista puoliaktiivisella tutkahakupäällä varustettua keskipitkän matkan R-27R -ohjusta. Tosimaailmassa kaikki nämä nelimetriset ja halkaisijaltaan kaksi senttiä aanelosta leveämmät kepakot painoivat reilut kaksi ja puolisataa kiloa, taistelukärjen painaessa melkein neljäkymmentä kiloa. Lentonopeutta näillä vekkuleilla oli ihan riittävästi - wikipedian vahvistamattoman väittämän mukaan - 4,5 Mach.

Vympel R-27T

Loput kaksi ohjusta olivat siis mallia R-27T eli ne olivat varustettuja infrapunahakumoduulilla, nämä tunnisti kavereitaan pyöreämmästä kärjestä. Käyttöetäisyys näillä ohjuksilla oli 40km eli puolet tutkahakupäällä varustetuista laitteista, mutta muuten kaikki speksit olivat luonnollisesti samat, koska T ja R -varianttien ero oli yksi moduuli.

Leiska

Sommittelin huvikseni ohjusten layouttia koneen alle. Ajattelin heittää ärrätuikut keskelle konetta lähelle moottoreita ja teepäätteiset kauemmas siipien alle. Tokkopa tuolla mitään väliä oikeasti oli.