Säistyssessio 1
Kun olin kerran huomannut, että sivellinsetistäni puuttui öljyvärien blendaamista varten todella hyvin sopiva sivellin, tarvitsin siis sellaisen. Tai pari. Kävin yhtenä tiistaina matkalla toimistolta kotiin lähiostosparatiisissa ja henkilökunnalta kyseltyäni löysin Normalista kaksi sopivanlaista meikkisivellintä. Toinen oli pyöreäkärkinen ja toinen tuommoinen viisto ja vähän jäykempi
25: Buff ja vaalea muta
En minä tiennyt, mitä alkuperäiskielinen "buff" oikein oli suomeksi, enkä välittänyt ruveta arpomaan nimien kanssa kovin pitkään. Väri (ABT035 Buff) itsessään oli haalea, ja se oli vaaleanharmaan lisäksi ainoa jota en ollut Valot & Varjot -setistä kokeillut, joten testaisin sillä vaunun yläkolmanneksen haalentamista.
Tökin hammastikulla pieniä maalitäpliä ensin putken yläpuolelle ja vaunun etupäähän. Blendasin niitä uudella siveltimelläni ja kun olin tyytyväinen jälkeen, toistin saman seuraavalle alueelle.
Värimodulaatiotestin jälkeen pääsin säistämään vaunua, nappasin Abteilungin säistyssetistä vaalea muta -tuubin (ABT125 Light Mud) ja laimensin sitä tieteellisesti "jonkun verran". En halunnut käyttää maalia suoraan niin paksuna kuin mitä se oli tuubissa, mutten tehnyt ohuinta litkuakaan.
Levittelin maalia ympäri telakoneistoa, alarunkoa ja mihin mutaa olisi ylipäätään maastossa möyriessä levinnyt. Blendaukseen käytin nyt tuota oikeanpuoleista ykköskuvan sivellintä.
Kuivuttuaan torstaista sunnuntaihin lopputulos oli aika mainio ja kuivuneen mudan näköinen. Ilman vierekkäisiä ennen/jälkeen -kuvia en osannut sanoa mikä oli värimodulaatiokierrokseni loppuvaikutus. Ei se ainakaan tuntunut mitään pilaavan, mikä oli tietysti vaihtoehdoista paremmasta päästä.
Erityisesti alarungon puolella pidin siitä, miltä tuo vaalea muta näytti kuivuttuaan. Olin jättänyt telaketjujen ohjaushampaat tarkoituksella rauhaan ja se näytti tällä hetkellä vähän erikoiselta.
26: märkä muta
En enää kaikkien vuosien jälkeen osannut sanoa, keksinkö itse (tuskin) vai opinko jostain muualta, että muta-hiekkasotkun kanssa pohjalle suurimmalle pinta-alalle piti tehdä vaalein, kuivin ja vanhin saastakerros. Sen päälle rakennettaisiin aina tuoreempaa, kosteampaa kamaa pääsääntöisesti pienemmillä annoksilla. Kaipa sen näki vaikka alkukeväästä busseista/autoistakin omin silmin: vanha kuivunut kura peitti isoimman osan kotteroista ja vasta lätäköistä ajettua roiskeet olivat vähän pienempiä.
Tällä samalla tosielämää jäljittelevällä huipputaiteellisella linjalla ohensin tummaa mutaa (ABT130 Dark Mud) ja läiskin erilaisia laikkuja ympäri telakoneistoa ja alarunkoa. Lisäksi tökin takakannelle ja katon luukkujen alueelle mutajälkiä ikäänkuin henkilöstön kengissään tuomaa sotkua ilmentämään.
Kun olin arponut, mihin tuoreempi kura oli lentänyt, levittelin ja blendasin läiskät kevyemmäksi.
Tuota yläetuviistopanssarin oikeaa kulmaa pitäisi ehkä vielä pehmentää myöhemmin. Jos se ei pääsisi kuivumaan liikaa. Testimielessä jätin sen pidemmäksi aikaa asettumaan.
Tästä viimeisestä kuvasta huomasi ehkä, että muistin vihdoin jossain välissä maalata tunkin puukahvankin puuvärillä. Olin jättänyt sen tummanruskeaksi aika pitkäksi aikaa. Nyt se tosin erottui vähän vähemmän, mutta minkäs haalean puun tummankeltaisesta muutenkaan erottaisi?
En ollut supertyytyväinen puuosiin, mutta minusta kuitenkin tuntui siltä, että ne olivat ehkä parhaat maalaamani puuosat kuitenkin. Kenties niihin voisi vetäistä ruskean akryylilitkun vielä päälle. Jos olisin ollut fiksu ja raapinut niihin jollain vähän syymäisiä viivoja niin litku auttaisi kovasti.
Aika kökköinen vaunu tuosta kyllä oli tullut kaikkien näiden eri kerrosten kanssa. Nyt oli aika pitää öljymaalit sivuun, seuraavaksi ajattelin testata pigementtien ja Abteilung-ohentimen yhteispeliä Vallejon pigment binderin sijasta. Eli tässä tuli vielä yksi uusi metodi tälle projektille testattavaksi, kun kerran oltiin hiekkalaatikolla niin kaivettaisiin kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti