Omega-Galaksin kuosiyritys

Hyökkäsin maanantai-iltapäivän kunniaksi taas Hobby Pointiin metsästämään pieniä muovisia timantin näköisiä palasia. CBT-foorumeilla jotkut ovat harrastaneet sellaisten käyttämistä miniatyyrimechiensä energia-aseiden suuaukoissa. Väittävät, että ne näyttävät tyylikkäämmiltä kuin pelkästään jonkunvärisiksi maalatut suuaukot, vaikka olisi miten jewelöity (en muistanut suomenkielistä termiä tähän väliin, pahoittelen (artikkeli puhuu ohjaamon ikkunoista mutta sama toimii kauniisti myös energia-aseiden kanssa)). Ajattelin siis, että jos sopivan kokoluokan nappuloita löytyy niin voisihan sitä kokeilla. Tällaisia nappasin mukaani siinä uskossa, että sopisivat kuoppiinsa.

Tietysti niitä piti testata. Pudotin ison sinisen palan isompaan aukkoon ja ilokseni huomasin, että sehän sopi kuin napalmimyrsky metsään! Mainiota. Kokeilin astetta pienemmän punaisen palan sovittamista pienempään aukkoon ja sekin sopi kuin nakutettu. Onnekasta. Pohjamaalin kanssa punainen jalokivi ei tosin erottunut joten kokeilin vihreällä ja se näkyi paljon mukavammin. Ideana tässä on tietysti se, että kun kyseessä on energia-ase, sillä pitää olla kohdistuslinssi, -kristalli tai vastaava. Toki joku ihan linssinkin muotoinen palikka olisi sopinut, mutta jostain syystä tuo timanttileikkaus sopii mielestäni taktisemmin tähän touhuun.
Värien kanssa kuvio on tietysti se, että PPC:t ovat sinisiä ja erisorttiset laserit sitten kukin omilla väreillään. Itse olen maalannut tähän mennessä kaikkien miniatyyrimechieni laserien suuaukot punaiseksi, välittämättä kokoluokasta (Small, Medium, Large) tai tyypistä (normaali, pulssi). En ole toisaalta suunnitellut tekeväni eroa normaalien, ER- tai pulssilaserien ulkonäön kanssa joten korkeintaan voisin harkita, että esimerkiksi Small = punainen, Medium = keltainen ja Large = vihreä. Tällöin speksien mukaan tuo pienemmän kristallin olisi syytä olla kellertävä, koska tässä vekottimessa on kaksi Medium Pulse Laseria.

Toimii.

Kokeilin myöhemmin, että kyllä ne punaisetkin kristallit näkyvät ihan hyvin, kun tykkien putket oli myös maalattu metallisiksi.

Seuraavaksi pitikin testata, toimiiko tuo Omega-Galaksin maalikuvio mitenkään järkevästi vai tuleeko siitä ihan naurettavan näköinen. Sudin siis pariin palaan Tamiyan Flat Aluminiumia:

Sen kuivuttua litkutin pinnan ikivanhalla (toistakymmentä vuotta sitten minä sen ostin) Citadelin Green Washilla:

Ekana tuosta tuli mieleen vanhat Spearmint-Jenkkipaketit... Ei hyvä. Annoin tuon kuivua yön yli ja jatkoin seuraavana iltana lisälitkuttelulla (GW:n Badab black) ja ainakin tuo pieni pala rupesi näyttämään vähän paremmalta.

Seuraavaksi vuorossa oli luonnollisesti koko lopputorson ja käsien sutiminen ensin flat aluminiumilla ja sen päälle green washilla litkuttelu. Päätin vihreää lisäillessäni, että en maalaa ihan koko AutoCannonin peräosaa vihreäksi, putkesta nyt puhumattakaan, vaan jätän ihan vaihtelua kuosiin tuodakseni osan siitä metalliseksi. Minusta lopputulos näytti noin jotenkin tyylikkäämmältä.

Kaiken kuivuttua ihan rauhassa sudin kaiken päälle badab black -kerroksen ja metalliseksi jätettyjen osien pinnat, kuten AC:n osat ja takatorson Heat Sinkin, litkutin vielä myöhemmin GW:n Devlan mudilla.

Noita järkyttäviä saumoja pitää varmaan koettaa siivoilla vähän, näyttävät aika penseiltä tässä vaiheessa. Koheltaessani en siivonnut niitä näemmä kunnolla oikeaan aikaan. No, ei niistä (kai) niin kauheasti vaivaa tule olemaan.
Seuraavaksi pitänee käydä jalkojen kimppuun. Koetan varmaan pohjustaa ne oily steelillä tai gunmetalilla, päälle taas mustat litkuttelut. Ans' kattoo.

Projekti 3/2011

Tammikuun alussa Japanista tulleet animemangahäsmäkkälelut eli jostain Macrossista ja sellaisista suoraan kopioi.. eikun vaikutteita ottaneet alkuperäisiin BattleMecheihin kuuluvat Marauder ja Warhammer ovat päässeet FIFO-työjononi keulille. Toisin kuin herra L, joka aloitti Warhammerin parissa puuhaamisen, minä olen "aina" hingunnut Marauderia missä tahansa kokoluokassa itselleni. Harmillisesti pelinappulaskaalan Unseen Marauderit ovat hankalia/kalliita saada haltuunsa. Tämä kelpaa tässä vaiheessa oikein mainiosti.

Aloitin siis keskiviikkoiltana aukomalla lootan ja ihmettelemällä, mitä sisältä löytyykään. Kolme rangallista palikoita, kahdeksankohtainen ohje ja arkillinen vesisiirtokuvia jonka nakkasin oitis turhana arkiston puolelle. Tästä kävelevästä panssarivaunusta kun ei tule mitään animelelua vaan 3000-luvun(kin) taistelukenttien keisari: Marauder IIC.

Ryhdyin napsimaan palikoita irti ja siistimisen jälkeen kiinni toisiinsa ihan ohjeen mukaan, ensimmäisenä vuorossa siis jalat. Koesovittelua harjoittaessani huomasin, että koska näiden laitteiden niveliä saa liikutella, ei ole hyvä idea jättää näitä valkoisesta muovista valettuja palikoita ihan sellaiseen kuosiin. Maalasin siis pikaisesti tummalla kaikkien sitä kaipaavan näköisten valkoisten palojen sisäpuolet, ettei tulisi suru puseroon loppuvaiheessa... Olisi aika penseää katsella muuten ehkä onnistunutta jälkeä ja nähdä vain se jalan sisältä paistava lumenvalkoinen muovi.

Päätin, että yhden alkuillan tuloksena valmiiksirakennetut kädet ja jalat lantioineen ovat ihan tarpeeksi, joten dokumentoin askeleeni ja pakkasin romut seuraavaa kierrosta varten.

Seuraavana iltana askarrellessani huomasin, että ohje opasti vähän omituisesti. Rannenivel kääntää tykkipodeja sivusuunnassa ihan naurettavasti, eikä tuolla tavalla saa minkäänlaista järkevää asentoa aikaan, kun tykit osoittavat ties mihin. Mengelöin liimasaumoja askarteluveitsellä siten, että sain kuin sainkin kaikki palikat irti toisistaan ilman peruuttamatonta tuhoa. Pienen kiroilun ja tukiteippailun jälkeen kädet olivat vihdoin siinä kunnossa kuin missä halusin niiden olevan. Olisi pitänyt pyöritellä noita ihan rauhassa alunperinkin, taas voidaan todeta, että "hoppu tappaa".

Käsien kuivuessa kävin torson ja sen päällä olevan Autocannonin kimppuun. Pitkulainen AC kaipasi myös tuekseen teippiä, koska muuten irvistelystä ei olisi tullut loppua millään. Jätin tykin suuaukon sellaiseksi kuin se oli alunperinkin valettu, en nähnyt koko putkenmitan aukisilppuamista vaivan arvoiseksi.

Lisäsin nuo loputkin koristeelliset ja myös tukea tuovat palat torsoon kiinni. En osaa arvata, mikä tuo etuosan hässäkkä on alunperin ollut, mutta nyt siitä tulee sensori-ikkuna tai joku vastaava. Tai ainakin yritän tehdä siitä sellaisen :P

Pitihän noita sitten koesovittaakin, kun olivat saaneet kuivua vähän aikaa. Hyvältä vaikutti, joskin pohja voisi olla painavampi tasapainon takia.

Koska torsosta puuttui enää niin vähän osia, otin nekin sitten työn alle. Eihän siinä ollut kuin pari antennia ja Jump Jetien suuttimia ja sen sellaista. Tässä vaiheessa kaikki rakennettava oli rakennettu, mitään ei puuttunut mistään eikä jalkoja ja käsiäkään ollut tarpeellista pistää kiinni torsoon.

Tänään rupesin innokkaasti - Duke Nukem Foreverin demon latautumista odottaessani - pohjamaalaamaan paloja. Kaikki menivät mukavasti kahdessa erässä: ensin kaikki yhdeltä puolelta vuorollaan ja hetken kuivattelun jälkeen loput pinnat. Toisen maalinkuivattelutauon jälkeen testasin taas, että osat sopivat yhteen ja koko rottelo näytti mainiolta. Himmel, näin nopeasti rakennettua mallia ei ole tullut montaa vastaan! Tosin, niin kuin keväisen Keisarillisen X-Winginkin kanssa saatiin huomata, on ihan sama, vaikka rakennusvaihe oliskin nopea kun sen jälkeen maalaamiseen menee sekä ikä että terveys. Mutta sillai mukavasti kuitenkin :)

Nyt täytyykin miettiä, mitä tuolle vehkeelle oikein pitää tehdä. Itsehän olen fanaattinen Jade Falcon -klaanin kannattaja ja meinasin vetää nämäkin "omaan" yksikkööni eli Gamma-Galaksin 3rd Falcon Talon Clusteriin, mutta kanssabattletechaajani Viiru paheksui ääneen mutinaani ("En hyväksy vanhan roskan maalaamista frontline-clusterin väreihin. :)") ja ehdotti Star League Defence Forcen väreihin maalaamista. Tutkiskelin erinäisiä lähteitä hyvän aikaa ja totesin, että SLDF-kaavio on aika tylsä ja fanaattinen Crusader-sydämeni on kuitenkin Jade Falconien riveissä ja pysyy siellä. Riemukseni muuan aiheeseen paneutunut saitti listaa Jadehaukkojen Toumanin, muistaakseni Tukayyidin taistelun jälkeen. Metsästin sieltä sopivaa yksikköä, johon voisin sijoittaa molemmat isot 'Mechini ja silmiin pisti Omega-Galaksin kakkoslinjan 8th Falcon Regulars. Voi olla, että sikäläisten politiikka ei kelpaa itselleni, mutta murehdin sitä hetken päästä. Nyt ainakin saisin molemmat tölkit samaan yksikköön ja samaan Stariinkin vielä (Trinääri C:n Talon-Stariin).

Tärkeimpänä tässä vaiheessa oli vielä selvittää, minkä värisiä näistä tulisi, jos tuohon yksikköön päädytään. Camospecsin mukaan "metallinen vihreä yläosa, metallinharmaa alaosa ja punaista roisketta jaloissa/pohkeissa", koska Omegalla on oikea asenne Steel Viper -klaania kohtaan. Joutunen vielä selailemaan yhtä sun toista saittia ja pdf:ää ennen kuin kaikki on mietitty kuntoon.

Nämä ovat hyvin, hyvin tärkeitä asioita.

URL-muutos

Achtung!

Koska tuo nykyinen isd-d.blogspot.com on sekä häpeällisen typerä että ei-kuvaava, otan ja vaihdan sen otsikkoa noudattavammaksi, mikäli projektimutinaa.blogspot.com on auki. Miksei olisi, kuka muu näin pöhköjä nimiä koettaisi käyttää? :p

Valmista tuli

Eipä tuossa enää paljoa ollut puljattavaksi. Litkuttelin loputkin aseet ja muutaman esineen ihan vaan vaihtelun tuomiseksi ja lisäsin ne puuttuvat arvonappulat Herr Leutnantin olkalirpakkeisiin. Hulluttelua jatkaakseni otin ja sohelsin Deutsche Afrika Korpsin tunnukset kylkiin ja yksikkömerkinnät sekä keulaan että takaoveen. Jälkimmäinen näyttää kyllä enemmänkin viisivuotiaan autopiirrustukselta, mutta en minä tähän väliin kyennyt parempaan.

Vesisiirtokuvat ovat huijausta.
Niin ja rekisterikylttejä en pultannut mukaan, olkoot ilman.

Vasemmaltapäin nähtynä

Oikea kyljys

Keula

Pyrstöpuoli

Ei se nyt ihan samalta näytä kuin askin kannessa...

Siinäpä se, kuvat ovat vähän heikot kun otin puolikiireessä nysisatasella, ehkä jossain välissä maltan ottaa poseeraavaisemmat kuvat (jos nuo kauhean vaivan takana olleet äijätkin pääsisivät oikeuksiinsa niissä) ja pusken päivitystä. Vaan nyt on mieli jo seuraavassa projektissa, mistähän ne kaikki lisäosat löytäisikään?

Piskuisten aavikkoyli-ihmisten detaljointia

Jatkoin äijäparkojen kanssa puljaamista samoin tein, takit olivat vähän tylsiä sellaisenaan joten kuivasivelin niitä housujen maalaamiseen käyttämälläni Iraqui Sandilla. Liian yksisävyisenä noista tulee ihan liian tylsän näköisiä, pienikin tuontyyppinen auttaa detaljien esiintuomisessa roimasti. Vaan hittoako minä itsestäänselvyyksiä jorisemaan, asiaan!

Kun viimeksi jätin natsieni ihoalueet suklaanruskeiksi, sudin nyt niiden päälle melko vapaasti Vallejon medium skin tonea siten, että syvimmät uurteet jäivät edelleen ruskeiksi. Tämän jälkeen highlightasin korkeimmat kohdat, kuten nenät, otsat, poskipäät, leuat, korvat ja sen sellaiset pään osat sekä käsistä oleellisimmat edelleen Vallejon dark skinillä (kosmisesti dark skin on vaaleampi väri kuin medium skin tone, lienevät vaan eri väripaletista). Rupesivat näyttämään ihan ihmishahmoilta vihdoin.

Nuttujen kanssa puljasin seuraavan illan. Teemana oli vöiden, pistimien ja erinäisten koristeiden kanssa puljaaminen. Vyöt maalasin taas suklaanruskealla, vesipullojen ja parin pakin(?) hihnat tosin mustanharmaalla pienen vaihtelun takia. Erisorttiset vyönsoljet (ja tetsarin selkälenkin) sipaisin metallivärillä ja tässä jossain välissä litkutan niitä vähän, etteivät olisi ihan noin kirkkaita. Olkaläpyskät sutaisin vihreällä, jalkaväestä kun on kyse ja reunat korostin valkoisella. Päätin sitten, että tuo kiikarihemmo on vänrikki ja sohin pienet täplät noihin, mutta menivät liian keskelle kun en taas tarkistanut ennen koheltamista. Ehkä lisään toisen täplän ja ylennän jannun lutiksi niin olen taas oikeassa...

Uskaltauduin myös maalaamaan silmämunat ja iirikset äijien silmäkuoppiin. Kiitokset taannoisen synttärilahjasetin, jossa tuli parin karvan 5|0 detaljisivellin, kaikki meni oikein nappiin ilman sotkua tai kiroilua. Tästähän voisi melkein innostua.

Innostuinkin. Jatkoin sairasta yksityiskohtien lisäysyritystäni kypärien kilvillä. Toiselle ohimolle piti tulla jonkunsorttinen hopeinen natsikotka mustalla kilvellä ja toiselle ohimolle taas mustapunainen kilpi, jonka halki kulkee valkoinen raita. Ihan hyväksyttävän näköistä jälkeä tuli:

Kaiken kuivahdettua hippasen verran iskin äijille kypärät päähän ja testasin, miten ne saisi ehkä poseeraamaan sitten kun on valmista. Parin pyssykän kanssa tulee kyllä olemaan ongelmia, ehkä joudun repimään käden, pari irti vimmaisen Wookieen lailla...

Palkkiristejä ja ruskeita naamoja

Edellispostauksen jälkeen jatkoin lokasuojien maalauksella. Kun molemmat puolet oli saatu sohotettua kuosiin, roimaisin ne kylkiin kiinni. Liiman kuivuttua sotkin vähän Dunkelgelbiä ja siihen kaveriksi vielä vähemmän valkoista. Lopputulos oli kevyesti mutta silti jotenkin havaittavasti haaleampi, juuri niin kuin pitikin. Asettelin vaunun parahultaiseen 45º kulmaan, jotta saisin ruiskutettua maalin kätevästi suoraan sen yläpuolelta. Eipä se kauhean hyvin näy erottuvan tuosta vehkeestä mutta ehkä efekti toimii jotenkin?

Oli miten oli, ainakaan se ei ole ihan tyystin pilalla.

Seuraavaksi iskin pensselini konekivääreihin. Maalasin ne sangen yksinkertaisesti ensin mustanharmaalla, sen päälle kuivasivelin metalliväriä ja lopuksi maalasin kädensijat ruskeaksi puuta jäljitelläkseni.

Pyssyköiden jälkeen maalasin työkalut ensin metalliosat mustanharmaalla ja sitten kahvat ruskealla. Koristeeksi kulumajälkiä metallivärillä, kovin yllättävästi. Ajovalojen ja sivupeilin maalasin kirkkaalla metallivärillä. Ainakin ajovalojen umpiioihin voisi sipaista keltaisen litkun päälle, näyttäisivät enemmän ajovaloilta. Tai vaihtoehtoisesti laihan mustan, kun valot eivät ole päällä. Hm. Ehtiihän tuota miettiä.

Kaiken maalailun ohessa siivosin myös pikkumiehiä valupurskeista ja liimailin niitä vähitellen kasaan. Myöhemmin huomasin unohtaneeni erinäisiä kohtia kun eivät viimeisellä vilkaisulla pistäneet silmään. Pääasia, että ovat yleisesti paremmassa kunnossa ja vähemmillä valureunojen jäljillä kuin jos olisin vetänyt ne suoraan kasaan...

Kappaleäijiä

Päätin sitten loppujen lopuksi, että kasaan äijät kypäriä lukuunottamatta kokoon ennen maalausta. Aikaisemmin mietin, että pitäisikö kädetkin tehdä erikseen, mutta ajattelin että se voisi näyttää vähän tyhmältä lopputuloksessa. Kohtahan sen näkee, mitä tästäkin tulee.
En ole muuten tainnut koskaan ennen pistää koko varustusta noiden mukaan, koska jostain syystä en ole tohtinut lähteä varustelukierteeseen 1/35 tai saati sitten 1/72 -skaalan ukkojen kanssa. Isomman skaalan äijät ovat tähän mennessä olleet tankkimiehistöä ja ne yhdet kesken jääneet Hummelin tykkimiehet... missähän nekin ovat? Pikkuskaalassa ukkoja onkin tullut aikanaan vastaan enemmän, mutten minä uskaltanut niillekään laittaa kaikkea romua mukaan. Krääsää kun on aikalailla, näilläkin on juomapulloa, nasselaatikkoa, pistintä ja jotain muita laukkuja. Kokeillaan nyt, miten sujuu.

Maalia ja hattujaan vailla ne enää ovat

Aika kivutta tuo tilpehööri sopi hassuissa asennoissa pönöttävien miekkosten lanteille, aseet jätin sentään tässä vaiheessa pois tieltä. Ykköskierroksella sudin univormuosat Vallejon Green Ochrella ja myöhemmin sekä ihoalueet että saappaat Vallejon Chocolate Brownilla. Toki muoviset arjalaiset yli-ihmiset saavat kalpeamman ihon pintaansa, ruskea pohja on luonnollisesti uurteita varten (käänteistä highlightausta?) ihan senkin takia että ruskea sopii ihon taustalle paremmin kuin muovinharmaa. Seuraavaksi äijien housut saavat pintaansa Iraqi Sandia, takkien kohtaloa en ole vielä päättänyt. Päätän, kun pöksyt ovat valmiit. Ihot toki teen parilla kerroksella, värisävyjä en tietenkään muista tähän hätään ulkoa. Jos olen uskalias, koetan varmaan saada suita ja silmiäkin korostettua jotenkin ennen kuin lähden univormun detaljointiin.

Ykkösvaiheen maalipinta

Koetin myös maalata vapaalla kädellä palkkiristejä rohjakkeen kylkiin. Kelpuutan pienellä siistimisellä kylkien, pyrstön ja etuosan pikkumerkit mutta tuo nokalla oleva taivaalle näkyvä rumilus on kyllä jotain niin karmeaa, ettei voi hyväksyä. Korjaukseen menee. Pienet merkit on kyllä kohtuuhelppoa maalata ilman merkkailua ja/tai maskausta, sen tiesin entuudestaan, mutta tuo... huokaus.

Aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä.

Viimeisiä kasausaskeleita otetaan

Renkaiden kanssa puljaamiseen meni aikalailla aikaa, kun kerran halusin saada jonkunlaisen kumireunaefektin renkaisiin. Menivät sitten paikalleen ilman sen suurempaa kiroilua ennen sitä suurta koitosta: lakuteloja. Ainakin tähän mennessä noiden lerppuvien härpättimien kanssa on tullut aina vain paha mieli ja rumaa jälkeä. Pujottelin vastakappaleen aukosta läpi ja laitoin liimautumaan yön yli. Siistin näiköiseksi se kuivui, vaikka vähän muuta pelkäsin.

Seuraavana päivänä kuivapensselöin vähän ruskeaa syvänteisiin ja sen jälkeen metalliväriä molemmin puolin ketjuja kaikenlaisiin reunoihin. Tuokion kuluttua pitikin vetää syvään henkeä ja tarttua härkää sarvista. Painoin telaketjun toisen pään vetopyörän hampaisiin kiinni, hämmentävän hyvin mahtui. Sitten sotkin liimaa vetopyörän akseliaukkoon ja painoin sen paikalleen ketjuineen päivineen samalla kun pidin toista ketjunlenkkiä taaimmaisen road wheelin takana. Ja sinnehän ne menivät ja jäivät vielä paikoilleenkin ilman mitään kiroilua tai painimista. Sama toistettiin pienen liimankuivattelutauon jälkeen toisellakin puolella ja ihan yhtä hyvällä menestyksellä.

Olen sanaton.

Mitäs sitä valittamaan kun perinteisesti hankala komponentti taipuu tahtooni niin kuin pitääkin.

Seuraavaksi kasasin lokasuojat romuineen maalaamista varten. Ihan ohjeen mukaan, ei mitään omituista tai seikkailulta kalskahtavaa kerrottavaksi:

Pistin lokarit kellumaan vapaasti valurangan päälle sopivan asennon etsimistä varten ja sitten ankkuroin ne toiselta puolelta pienellä teipinpalalla kiinni. Maalasin sitten molemmat päältä ja sivuilta Dunkelgelbillä. Hetken päästä nappasin vaan rangan reunasta kiinni ja maalasin näkyvät osat pohjapuolistakin. Teipin ja ranganpalojen varjostamien kohdalta pitää vielä käsin paikata pohjamaalin värisiksi jääneet alueet, mutta ne ovat pieniä ja harvoja, eikä niillä niin kauheasti ole väliä kun ne jäävät kaiken muun peittoon. Niin ja kai niille jonkunlaisen hiekoitusefektin voisi koettaa vetää alapinnalle ihan kaiken varalta.

Ensi kerralla ensin yllämainittu, sitten palikat kiinni vaunuun, vaalennettua maalia suoraan ylhäältä pinnoille ja sen jälkeen viimeistelymaalailut. Ihan niin kuin viimeksi suunnittelin. Lopuksi parit Wehrmachtin logot sinne tänne ja työkalut oikeaan väriinsä + säistelyt.

Niiden ukkojen kanssa voikin mennä vähän isommaksi ihmettelyksi...

Maalailua ja uuden efektin testaamista

Viime postauksen jälkeen ohjelmaan on kuulunut sekä renkaiden siivoilua, palojen putsailua ja erisorttista maalailua. Ajattelin myös vaihteeksi tehdä tuon renkaiden pohjamaalauksen vähän fiksummin kuin ennen. Aiemmin roimin siis maalit pintaan niiden ollessa pääosin vielä valurangoissaan kiinni, ihan laiskuuttani. Korjasin sitten puuttuvat läiskät jälkikäteen.
Onhan se ihan nopeaa, kun roilauttaa ensin yhdeltä puolelta, tuokion päästä toiselta ja jättää rangan kyljelleen seisomaan niin kaikki kuivuvatkin siistihkösti.

Vaan nyt ajattelin tehdä jotain asiallisempaa kuin toinen käyttämäni tapa eli palat killumaan teipinpätkälle ja siinä maalaamaan. Tuossa taas on ongelmana se, että teippi voi jäädä vähän hanakammin kiinni ja jos maalia menee vähänkin enemmän niin siitäkin jää hölmön näköinen jälki, "helma" tai vastaava.

Nyt pätkin metallilangasta pieniä pätkiä ja tökin ne pystyyn X-Wing -projektista jääneeseen heksanmuotoiseen finnfoam-lättyyn. Seivästimien päihin pyöräytin sitten pienet sinitarrapallot (Virhe! Käytin jotain ikivanhaa mutta ultratahmeaksi käynyttä settiä). Parin ekan palan jälkeen sinitarrasta ei jäänyt mitään jälkeenkään mutta olisi tuonkin voinut tehdä paremmin. No joo, painoin maalaukseen menevät palikat sinitarrapalloihin ja annoin soida.

Ennen ensimmäistä maalikerrosta

 

Ensimmäinen puoli pohjamaalissa

Eka setti meni vähän ihmetellessä mutta loput vedinkin sitten sarjatyönä. Tuo sprayprimeri on ihan näppärää, kun viiden minuutin kuivattelun jälkeen voi pistää uudet palat tulille ja sitä rataa. Sain kaikki pikkukilkkeet suihkittua molemmilta puolilta reiluun puoleen tuntiin ja yliajallekin homma meni vain sen takia kun jäin koneelle lukemaan jotain BattleTech-aiheista seuraavaa projektia varten...

Sen jälkeen, sangen epäyllättävästi, vuorossa oli kaikkien Dunkelgelb-maalaus. Jostain todella omituisesta syystä tuon Vlad Tepes -mukaelmani kanssa puljaaminen ei toiminut enää tässä vaiheessa. Kepit hemppuivat holtittomasti eivätkä pysyneet paineilman alla pystyssä vaan kaatuivat ja johtivat lievää törkeämpään kielenkäyttöön. Löin siis renkaat teipinpätkille ja maalasin menemään. Ideani oli kyllä hyvä ja toimivakin, mutta toteutusta - erityisesti sen vakautta - pitää ehdottomasti parannella seuraavaa kyhäelmää varten.

Rungonpuolikkaat, ovet sun muut saivat oman tummankeltaisen pintansa parissa erässä. Tässä ei ole mitään dramaattista kerrottavaa, mitä nyt tuo paineilmapullo käy turhan kylmänä jos pitkään maalailee ja maalintulo lakkaa kuin seinään. Tai ehken vain osaa.
Joka tapauksessa ruiskumaalailu on ihan hauskaa ja näppärän oloista hommaa niin ehkä sen kompuran hankkimista sietäisi miettiä vakavamminkin. Kaikkea minä en sillä osaa tehdä (oho, mikä yllätys), joten pensselikokoelmallekin tulee aina olemaan käyttöä. Toki jossain välissä voisi olla kiva kokeilla, onnistuuko 3rd Falcon Talon Clusterin OmniMechien, AeroSpace Fightereiden ja Elementaalien maalaamisesta yhtään mitään tuollaisella työkalulla 8) Vihreä-harmaa -naamiokuvion maalaamiseen tuon luulisi soveltuvan mitä mainioimmin, mutta jadevihreiden korostusten ja vastaavien kanssa sutimalla päässee huomattavasti helpommalla ja nopeammin kun ei tarvitse maskata 95% miniatyyristä maalausta varten.

On niissä keltaista mutta valo-olosuhteet haisivat...

Maanantai-illan jännitysnäytelmä oli hölmö ideani värimodulaatioyrityksestä. Kun koko runko oli kerran maalattu yksivärisesti niin mikäs siinä on sotkea samaiseen väriin vähän jotain tummempaa (Vallejo Model Air -linjan Grey Black tässä tapauksessa) ja rungon alaosiin vähän sillä efektiä, jolla koettaisi voimistaa ko. alueen varjossaoloefektiä. Tämä mallihan on oikein mainio testikäikäle kun maastokuviota ei tule ja kun perusvärikin on hyvin simppeli, virheiden korjaaminen on naurettavan helppoa. Jos pohjan efekti toimii, tekisin kattopuolelle samanlaisen tempun, mutta lisäisin vastaavan määrän valkoista ja sohauttaisin zeniitistä auringon valon kirkkautta simuloidakseni. Katsotaan, miten käy, mutta tässä work in progress -kuvamateriaalia:

Tuollaiseen kuntoon tuo alarunko jäi illalla, lopputuloksen näkee sitten kun sen näkee:

Loput renkaista ja muusta tähän asti tarpeellisesta tilpehööristä kuivuu tuossa myös seuraavaa askelta odotellessa:

Seuraavana ohjelmassa: rungonpalojen yhteenlyönti. Rynnäkköovien kanssa pitänee olla tarkkana. Sen jälkeen alarungon hiekoittelua ja muuta säistystä ja vasta sitten telakoneiston asennus ketjuineen. Lopuksi loputkin palikat paikoilleen maalauksineen kaikkineen. Jos tekisin ohjeen mukaan, noiden ketjujen asennus olisi taas yhtä helvettiä enkä minä halua aina tehdä siitä niin kamalan penseää puuhaa. Näin väitän ja oletan pääseväni rutkasti helpommalla.

Puoliteloin eteenpäin

Puijasin! Ei kaikki vapaa-aika ole mennyt portalointiin. Ei ihan kaikki ainakaan. Räpelsin Hanomagia eteenpäin ja tajusinpa eilisiltana, että olinpa keulinut vähän tuossa viime viikolla kun roiskin Dunkelgelbiä myös rungon ulkopuolelle. Pohjamaali kun olisi ihan oleellinen osa siihen alle, vai mitä?

Ensimmäisenä hyökkäsin sisätilojen kimppuun, allaolevassa kuvassa olin jo lyönyt kojelaudat osineen tuohon kiinni. Halusin vaan maalata nuo kuskin jalkatilat kunnolla alta pois, eihän niihin enää tässä vaiheessa olisi ylettänyt, saati sitten penkkien kiinnittämisen jälkeen.

Netistä ei ollut kauheasti apua autenttisten sisätilojen kanssa, muita malleja kyllä löytyi. Päätin siis, että ruskeat persalustat ovat ihan hyvät, roimin siis ensin Tamiyan flat brownin pintaan ja myöhemmin Vallejon chocolate brownilla pientä efektiä sinne tänne. Hyvin pientä, koska sävyillä on aika matala kontrastiero ainakin minun silmiini.

Maalien kuivuttua ajattelin kokeilla miesmeikkiä eli taannoin ostamiani Tamiyan säistyspulvereita tai miksi noita pitäisikään suomeksi kutsua. Pigmenttihässäköitä.

Ihan meikkipurkilta se näyttää töpöttimineen kaikkineen.

Vähän kurainen lopputulos siitä jäi, ei ihan niin libyanaavikkomainen kuin olin kuvitellut. Vaan eka yrityshän tämä oli. Pahinta sotkua voi vielä siistiä mutta ehkä seuraavalla kerralla muistan taas mainiotakin mainiomman ohjenuoran "less is more". No joo, kyllä se jossain kohdissa näytti ihan kivalta, penkit vaan näyttävät siltä kuin niillä olisi hyppinyt lauma sateesta tulleita esikoululaisia, ei eliittiaavikkosotureita. Blah.

Kauhean sotkemisen lisäksi silppusin palaset irti rangoista ja siivosin valusaumat etupyöristä, vetopyöristä ja ajopyöristä (jos väänsin road wheelit väärin, valittakaa). Jostain syystä tässä kärryssä ei ole idler wheelejä perässä lainkaan. Ehkä saan nuo lisäkiekot siivottua tässä parin päivän sisään - tässä näyttäisi olevan vähän Tiikerimäinen limittäisasettelu renkaiden kohdalla: on keskellä kulkevat tuplarenkaat ja niiden lisäksi erikseen ulko- ja sisäpyörät.

Noiden siistiin maalaamiseen on idea, saas nähdä, saanko visualisoimani viritelmän tuotua reaalimaailmaan. Yleensä en. Jatkoin tänään pykäämällä tuon ohjainviritelmän nokan alle poikittaislehtijousineen kaikkineen. Jääkööt renkaat tylsästi osoittamaan suoraan eteenpäin, en usko että jäivät tarpeeksi höllälle ja vähäliimaisiksi, että saisin suunnan asetettua miksikään muuksi kuin 0º. Ei se mitään, en ollut meinannutkaan mitään dioraamaa.

Pyrstön puolelle tuli vielä jotain roippeita, vetokoukkua varten joku käikäle ja parit ehhehee-tulpat vielä kaveriksi. Kai niillekin joku selitys on :P

Seuraavaksi ohjelmassa lienee oppujen renkaiden irroittelu + siistiminen sekä sen jälkeen niiden että alarungon osien pohjamaalaus ja Dunkelgelbaaminen. Samaan syssyyn voisin käydä myös takaovien ja kk-telineiden kimppuun. Eikä ohjeessa taida enää montaa askelta noiden lisäksi enää ollakaan.
Kyllä tähän vielä muutama viikko menee helposti, vaikka loppu näyttäisi miten häämöttävän juuri nyt.


Olen oppinut.



Vähäsen.






Ehkä.