Uudet Lancet mukaan

Aloitin kahden ensimmäisen Lancen parivaljakosta nyt siitä, jonka logon uskoin onnistuvan helpommin vapaalla kädellä: Lyran Alliance. Kilpi+miekat -viritelmää en vielä tohtinut ruveta sotkemaan. Eivät ne kaikilla sopineet ihan vastaaviin paikkoihin, siksi tuo Zeus pönöttää eri suuntaan kuin muut.

Pienen rohkeudenkeräilyn jälkeen otin asiakseni näpertää edes jonkunlaiset Draconis Combine -logot kaikkien osanottajien vasempaan kylkeen. Assassinissa ei taaskaan ollut tilaa, joten löin leiman otsaan. Jälkikäteen tajusin, että SoL käyttää vain omaa logoaan, eli tässä tapauksessa normilogoa kultaisella lohikäärmeellä. Korjaan myöhemmin. Nuo mustat logot onnistuivat parissa ihan puolisiedettävästi, joten huljautin toiset vastaavanlaiset Vallejon Old Goldilla, ne eivät onnistuneet ihan niin hyvin. Plaah.

Ehkä ne kelpaavat pelitilanteeseen kumminkin. Niin ja olinhan minä asentanut pienet antenninpätkätkin niihin ja niissä määrin, joihin ne Sarnan perusteella kuuluvat.

---

Rupesin vääntämään seuraavia kahdeksaa maanantai-iltana kauhealla tohinalla, kun inspiraatio iski. Capellan Confederationin nelikon yksiköksi valitsin mainiosti nimetyn Death Commandos tai suomeksi vielä kornimmalta kuulostavan Kuolemankommandot. Muahah. Ajattelin, että musta 'Mechi vihreillä koristeilla olisi ihan mukavaa vaihtelua maalata, eikä logokaan ole kauhea toteuttaa edes sinne päin.

Federated Sunsin nelikko taas päätyi 7th Crusis Lancersiksi, koska niiden kuvio on sekä muista poikkeava että ei ranskanlippumainen, perinteisten paraatiyksiköiden, kuten Davion Guardseista poiketen. Lyran Guardsit olivat ihan tarpeeksi tämänsorttista maalailua, Davion Guardsit olisivat vain vaatineet punaisen runnun laitoihinsa.

Aloitin projektin pohjamaalaamalla koko kahdeksikon Gray Primerilla ja sen kuivuttua suhautin Capellanien päälle kerroksen Gray Blackia (päätin, että tavallinen musta olisi vähän liian tukkoinen) ja FedComine päälle kerroksen Panzergrüniä. Helppoa ja hauskaa, kun valtaosa tarvittavasta väristä on yhtä väriä ja sitäkin sekä löytyy kokoelmista että sopii suoraan ruiskuttimeen.

Maalien taas kuivuttua ihmettelin hetken kommandojen menopelejä ja maalasin puolisatunnaisia panssarinpaloja Sick Greenillä. Näiden kuivuessa vaihdoin Bloody Rediin ja suoritin samanlaisen puolisatunnaisen lohkojen punertamisen mutta pidin mielessä, että vastaavat kappaleet tulisi hetken päästä maalata siniseksi. Kuten aiemmin manasin, ainoa (tällä hetkellä) käytettävissäni oleva sininen on Magic Blue, joka tosin sopi kuvaan kuin Alfaisku vihollisen päähän.

Kun kaikki kahdeksan oli saatu kuosiinsa, kävin metallisiksi tulevat osat ja nivelet läpi Oily Steelillä. Jälleen kerran pienen kuivattelun jälkeen litkuttelin Death Commandot läpi Badab Blackilla ja Lancerit Devlan Mudilla (mietin, että vihreä tummuisi mustan alla liikaa).

Tänään aurinko paistoi mukavasti töistä tullessa, joten otin maalit esiin ja sotkin uuden oranssin setin ohjaamoja varten. Mielikuvani mukaan se sopisi ihan mukavasti molempiin kaavioihin. Huomasin Quickdraw'n kohdalla, että olin tyhmyyttäni maalannut ohjaamon akkunat vihreiksi. Siispä korjaamaan. Muista olin sentään erottanut fönärit kunnolla muusta paneloinnista.
Nämä IS-vehkeet ovat välillä vähän pöljiä tuossa suhteessa, jos minulta kysytään. Tai sitten nämä nappulat ovat vain kauheita. Veikkaan jälkimmäistä.

Tässä tämänhetkinen tilanne nappuloiden suhteen, ensin Death Commandos

Cyclops:

CP-10-Z (90 tons)

 Enforcer:

ENF-4R (50 tons)

Quickdraw:

QKD-4G (60 tons)

Trebuchet:

TBT-5N (50 tons)

Ja sitten 7th Crusis Lancers

Commando:

COM-2D (25 tons)

Hermes:

HER-1S (30 tons)

Whitworth:

WTH-1 (40 tons)

Jagermech:

JM6-S (65 tons)

Rumia kuin perkeleet, mutta omia ovat. Jatkoa seuraa!

Simppelit ohjaamot

Tämän kierroksen aiheena on, kuten otsikostakin näkee, ohjaamot. Tai tarkemminkin niiden ikkunat, mutta sama se pelin kannalta on.

DCMS-purkkien ikkuna-alueet saivat ensin alleen ei-niin-kirkkaan vihreän, mutta maali oli kohtuullisen juoksevaa jonkun aiemman laimentelun (tai ajan) seurauksena, eikä pintaan oikein jäänyt kunnon jälkeä. Annoin sen kuivahtaa hetken ja sudin päälle vähän kirkkaamman Sick Greenin ja totesin, että hyvähän tuosta tuli ilman jewelöintiäkin. Akkunoiden paikat erottaa ja siihen minä tähtäsinkin.

Lyran Alliancen vempuloita varten piti tosiaan sotkea jonkunlainen oranssi. Kaikille muille käytin yhtä ja samaa sävyä, Atlas sai erikoistapauksena vähän punaisemman efektin naamaansa, koska ohjaamo on muista poiketen valkoinen ja lisäpunaisuus tuo vähän parempaa kontrastia peliin.

Minun suosikkini kaikista näistä kahdeksasta ohjaamosta on Zeusissa (Zeussa?). Sen jälkeen siistein on Catapultissa. Muissa on niin kovin simppelit, ettei niistä oikein osaa sanoa mitään ihmeellistä.
Seuraavalla rundilla käyn loppudetaljien, erityisesti logojen kimppuun. Logoja varten joutunen keräämään rohkeutta, kun koetan kutakin ensimmäistä kertaa, toisin kuin usein sörkkimäni Jade Falcon -logot... Jos ne ovat maalien kuivuttua edes puolitunnistettavissa, voin kutsua yritystäni menestyksekkääksi.

Vihoviimeisenä tulen tekemään nappuloiden alustat. Ehkä jopa koko sekamelskan yhdellä kerralla sen sijaan, että fiksaisin Lancen tai kaksi kerralla. Vähemmän vaivaa siitä niin on loppujen lopuksi.

Kahden ensimmäisen Lancen kimpussa hääräämistä

Tämä viikko (lue: pari iltaa) on ollut vallan tehokas. Aloitin luonnollisesti roiskimalla DCMS- ja Lyran Alliance -Lancet pohjaharmaalla. Ainakin tuo Model Air -sarjan gray primer haisee vähemmän kuin sprayprimeri, eli ei oikeastaan ollenkaan. Pisteet siitä.

Kävin innolla DCMS-tölkkien kimppuun. Luonnollisesti tässä vaiheessa oli hyvä käydä maalipurkkirivistöllä kurkkimassa, mitä värejä siellä onkaan... Kolmea punaisen sävyä löytyi, kahdellakin päätin pärjääväni. Sudin pohjimmaiseksi kaikkiin neljään 'Mechiin Game Color -sarjan Gory Rediä. Minusta nuo näyttivät jo tässä vaiheessa ihan hitosti alkuperäisolomuotoaan paremmilta.

Punaisen maalin kuivuessa DCMS-tölkkien pintaan otin Lyran Alliancen vehkeet työn alle. Kaverin Ghost Bearejakin maalatakseni olin ostanut jotain Citadelin purkkiinkuivunutta maalia ja sen korvikkeeksi kutakuinkin samaa sävyä oleva Game Color Magic Blue vaikutti juuri sopivalta Lyyrojen pintaan. Aloitin oikeaasta laidasta siten, että jätin myöhemmin maalattavalle valkoiselle osalle sopivan tilan kustakin 'Mechistä suunnilleen niin, että oikea jalka menisi 50/50 pystysuunnassa. Nelikosta viimeisen viimeisteltyäni pidin pienen paussin ja aloitin Dead Whiten maalaamisen jäljelle jääneille pinnoille + Atlas'n päähän.

Tässä vaiheessa palasin takaisin Combinen 'Mechien pariin ja litkuttelin kaikki rötväleet Badab Blackilla. Näin sain pintadetaljeja siististi esiin. Ehkä se näkyy tuosta kuvastakin, muttei välttämättä kovin hyvin, kuvat kun ovat mitä ovat.

Samalla vaivalla toistin toimenpiteen myös sinivalkoisille. Hetken epäröityäni litkuttelin myös valkoiset pinnat, vaikka alunperin meinasin jättää sen tekemättä. Ehkä näin on parempi, muuten pinnanmuodot olisivat todennäköisesti jääneet turhan olemattomiksi.

Tässä vaiheessa taisin pistää pillit pussiin siltä illalta. Seuraavan illan ensiaskel oli korostaa niveliä ja erinäisiä kohtia metallivärillä (Oily Steel), en ollut halunnut tehdä tätä ennen edellistä litkutteluvaihetta.
Mustan(kin) litkuttelun ongelmana on se, että se - yllätys yllätys - tummentaa kaikki pinnat, jollei litkua vedä vain uriin ja uppoamiin. Nappasin Game Color -sarjan Bloody Red -purkin ja drybrushasin (kuivasivelin?) kohopinnat. Näin sain aikaan mukavasti kirkkaammat paneelit ja ei-niin tasaisen maalipinnan. En ole koheltanut kauheasti punaisten pintojen kanssa (ikivanha Blood Angels Dreadnought on kai ainoa) vaan olen käyttänyt punaista efektivärinä.
Alla kasa kuvatuksia ensin metallimaalilla ja sitten punastettuna, ensin

Catapult:

CPLT-C1 (65 tons)

Jenner:

JR7-D (35 tons)

Assassin:

ASN-21 (40 tons)

Dragon:

DRG-1N (60 tons)

Lyyroille metallimaaliosuus oli toki identtinen, mutta koska tuo sininen on ainoa sininen, joka minulla on ja valkoistakin on vain tuota sävyä, drybrushasin alueet vastaavilla väreillä. Vallankin valkoiset alueet näyttävät nyt (ainakin minusta) paremmilta mutteivät vieläkään lumenvalkoisilta.

Banshee:

BNC-3E (95 tons)

Awesome:

AWS-8Q (80 tons)

Zeus:

ZEU-6S (80 tons)

Atlas:

AS7-D (100 tons)

Kaiken tämän jälkeen kävin metallipinnat läpi ja pyyhkäisin ne Devlan Mud -litkulla. Ei tästä toimenpiteestä sen ihmeempiä, otin sentään kuvat Catapultista, Assassinista ja Dragonista, joiden kuvaaminen tässä vaiheessa oli edes jotenkin tolkullista.

Seuraavalla kierroksella työn alla on ohjaamoiden ikkunoiden maalaus. DCMS:n punaisille jonkunlaiset vihreät ja sinivalkoisille taas oranssihtavat jos saan sopivan värin miksailtua kasaan. En usko, että tohdin koettaa minkäänsorttista jewelingiä tässä välissä...

Tuunailua

Pahoittelen, mutta unohdin ottaa kunnon work-in-progress -kuvatukset modauksistani kun innostuin niin kovin. Selitän siis ilman kaikkia haluamiani kuvia.

Otin Cyclopsin käsittelyyni ykkösenä kun ajattelin, että se lienee helpoin aloituskohde. Ja olihan se uusi vekotin itselleni kun olen tähän mennessä rakentanut vain Klaanien OmniMechejä ja nämä Sisämaailmojen vapaasyntyisten tinapurkit ovat jääneet lähinnä kirjojen, pelien ja pahvisten stand-in -merkkien varaan. Siispä:

Ensimmäisenä lähdin paikallistamaan miniatyyristä siihen valettua AC/20:tä. Seuraavaksi katsoin wikistä ja kasasta kuvia, missä sen tuubin pitäisi sijaita. Silppusin jonkun epämääräisen pökäleen irti rungosta ja mietiskelin, miten ison tuubin löisin tilalle. Päätin luottaa perinteiseen topsipuikkoon: pätkäisin lyhyen osan irralleen ja vetäisin sen peräpääksi julistettuun osaan ~45º kulman ja totesin paikalleen istuvaksi.
Siihen vain liimat perään ja niiden kuivuessa siirryin seuraavaan tölkkiin.

Kun kerran olin ryhtynyt vaihtamaan isoimpien AutoCannonien putkia, kävin seuraavaksi Atlaksen kimppuun. Lonkkien yläpuolelta viipaloin kaikkea ylimääräistä mäkeen. Valulaatua kuvannee, etten millään erottanut, kumpi kikkare oli laseri ja kumpi tuo AC/20... Muistikuvani kolmen vuoden takaisesta Kiusanhenget-dioraamastani viittasivat siihen, että AC tulee oikeaan torsoon mutta referenssikuvissa se oli pääasiassa vasemmassa torsossa, päädyin tekemään näin. Koska olin jostain syystä saanut päähäni, että tämän tykinputken tulee olla Iso, nappasin hyvän pätkän Model Exposta hommaamaani kupariputkea. Viisimillistäköhän se oli... Siinä putkenpaikkaa miettiessäni ja sovitellessani totesin, että kyllä tuo anorektikkous on ihan hölmön näköistä. Rullasin pätkästä Greenstuffia rottelolle uutta keskietutorsoa. Pienen taputtelun jälkeen raavin paneelirajoja paikoilleen ja ihmettelin lopputulosta.
Keskitysleirillä nääntyvästä ruipelosta keski-ikäiseksi kaljamahaiseksi äijäksi parissa minuutissa. Ei huono.

Rullailin vielä Greenstuffinjämistä jonkunlaista tilkettä putken ja torson väliin, sen suuremmin suunnittelematta. Skulptaus ei ole minun lajini. Pienen miettimisen jälkeen päätin, että se toisen kyljen laserputki on keksittävä jostain muusta kuin topsipuikosta ja ajattelin kokeilla ihan valuranganpätkää. Leikkasin lyhyen pätkän yhdestä rangasta ja kairasin pienen reiän suuaukoksi. Kaipa se kelpaa kun vähän maalaillaan ensin.

Tuon jälkeen häiritsi enää koko vehkeen yleisolemus, vaihto-osista huolimatta. Tölkin asento oli mielestäni jotenkin alistunut, joten otin ja leikkelin oikean käden irti ja pinnasin sen vähän uuteen asentoon, vähemmän staattiseen sellaiseen.

Näiden kahden jälkeen yksi oleellisimimsta lisäyksistä, jotka halusin tehdä, oli Catapultin LRM-lavettien suojaovet. Leikkelin sopivankokoiset läpyskät polystyreenilevystä ja muotoilin profiilia vähän niin, että ne näyttäisivät edes "sinne päin" -idealla oikean muotoisilta. Näissä mineissä käytetty muovi ja tuo muovilätty eivät oikein tykänneet asettua yhteen pelkän liiman kanssa. Tai luulinhan minä aluksi, että "hyvinhän se toimii", mutta irtihän ne napsahtivat kun vähän tökkäsi.
Julmana miehenä otin ja sytytin tuikkukynttilän ja lämmittelin lavettien yläetureunoja vähäsen. Pehmenivät sen verran, että lavettiluukut asettuivat paikalleen ihan kertapainalluksella.

Samalla kun tuo kynttilä oli kuumana, käytin sitä muutaman 'Mechin valujämien putsaamiseen. Tarkoitan siis niitä ohuita, sinne tänne töröttäviä kaistaleita ja kaikkea muuta ärsyttävää, joka ei ota lähteäkseen veistelemällä, viilaamalla tai muullakaan normaalilla konstilla.
Tuo muovi on jotain niin karmivaa käsiteltävää, ettei minun kirosanavarastoni oikein riitä sitä kuvaamaan. Enkä ole vielä päässyt maalaamaan noita...

Tässä vielä nuo enempivähempi maalausvalmiit roikaleet. Isolle osalle ei tarvinnut tehdä mitään kummempaa kuin liimata hemppunut käsi / pää takaisin ja koettaa siivota karseita valusaumoja pois. Osaan noista pitäisi asentaa antennit, ehkä jokaiseen. Niiden sijainteja varten joudun metsästämään taas lisää referenssikuvia, mutta se ja antennipiuhojen paikalleentuikkaamine on äkkiä tehty.

Minusta noita ei ole järkevää lähteä maalaamaan ihan yksitellen vaan Lance (= 4 tölkkiä) kerrallaan. Kuvaan olen asetellut omaan sarakkeeseensa eri faktioiden 'Mechejä ja kuten siitä näkyy, kaksi neljän settiä olisi maalausvalmiina. Vasemmanpuoleinen tulee johonkin DCMS:n kaavioon, pääosin punaiseen sellaiseen, koska se nyt on helpoimmin tunnistettavissa Draconis Combinen teemaksi. Tällä idealla valittavaksi tullee joku Sword of Lighteista tai Legion of Vega (yleensä punaharmaa). SoL:n logo on tarpeeksi samanlainen DC:n logon kanssa, joten jos onnistun tuhertamaan nuo Lohikäärmeet kerran, sama kikka toimii myös yksikkölogossa. Miekkaa halaava rotta olisi ehkä liian haatava tällaiselle piirtotaidottomalle tollukalle ;)

Toinen jono on taas Lyran Alliancen joukoiksi korvamerkitty, enkä tiedä, mihin niiden kanssa mentäisiin. Tharkadin väki pitää sinisestä ja siinä minun tietoni sikäläisistä yksiköistä suunnilleen onkin... Kai niistäkin tunnistettavin on joku noista Lyran Guards RCT:istä sinivalkoisine paraatiteemoineen. Samoin niille näkyy olevan yksikkötunnuksetkin, valtaosa Lyyrojen yksiköistä näkyy olevan logottomia tällä hetkellä.

Kävi miten kävi, ainakin tulee testailtua erilaisia maalikuvioita.

Kuuden Lancen Combat Droppi

Työjonon keulille oli päätynyt alkuvuodesta hankkimani BattleTech Starter Set kaikkine pelinappuloineen. Ykköstoimenpiteenä olikin siis toisen bonusOmniMechin (Hellbringer) kasaaminen. Tuossa vielä osittain "sinne päin" esilajitellut palaset:

Ja tässä kasattu Hellbringer Prime:

Kun kaikki olivat vihdoin koossa, vuorossa oli kylvetys eli tiskiallas vettä väärälleen ja Combat Dropilla koko kuuden Lancen ja kahden vahvistuksen lauma uimaan, saippuat perään. Jos tuolla vaikka saisi sen muotistairrotusaineen(?) jotenkin pois niin maalailun kanssa ei ehkä tulisi ongelmia. Metalliminiatyyrien kanssa en ole ikinä joutunut kiroamaan mutta nuo ehhehee-muoviset ovat kuulemma aika kauheita. Pistin Omnitkin sitten samalla vaivalla huljuteltaviksi.

Kaikkien kuivuttua sorttasin pari nappulaa erikseen. Valintaperusteena oli joko huonosti kiinnitetyt osat, jonka takia Jenner ja tuo kädetön (en minä kaikkia noita sisämaailmojen vapaasyntyisten tinapurkkeja tunnista mutta Commandoksi arvaisin) ovat mukana tai sitten oleellinen modaustarve. Atlas ja Cyclops ovat mukana odottamassa uusia AC20-putkia, Jägermech on mukana mm. pientä uudelleenasennointia varten ja Awesome(?) kaipaa jotain pientä fiksailua tykkeihinsä. Catapultille koetan luonnollisesti nyhertää tyhjästä LRM-lavettien avoimet suojaluukut.

Tietyssä mielessä nuo muovinappulat ovat aika ahdistavassa kunnossa, mutta en minä niitä kaikkia lähde sörkkimään. Kunhan nyt jotain pientä sinne tänne ennen maalailun alkua :) Voi olla, että tässä tulee menemään ihan hyvä tovi, tekeminen kun ei tule loppumaan ihan heti. Kaikesta muustakin riippuen voi mennä ensi vuoteenkin, mistäs näistä tietää etukäteen?

Warhammer IIC - custom-variantti

Rakentelun loppuvaiheista ei ole mitään sen ihmeempää sanottavaa kuin että fikkarin lasi toimii ihan mukavasti ja että cockpit jeweling / blending ei ole helppoa saati sitten minun hommaani. Bonusvaikeutuksena koetin harjoitella tuota taas punaisella, joka menee pinkiksi ja näyttää ihan pöljältä. Uudelleenmaalailu sekä isoon suun näköiseen alaikkunaan että "otsalla" majaileviin pikkuikkunoihin teki terää, muttei silti ole ihan sitä mitä osaavien käsittelyn jälkeen. Harjoitus tekee metsurin ja minulla on vielä melkoinen metsä edessä (Model Expo 2009 -dioraamaani sentään koetin blendailla Atlaksen silmiä vihreällä ja se toimi huimasti paremmin).

Tästä roikaleesta ei tullut ihan wysiwygiä (pään kaksi pyssyä, torson putket ovat eri kokoa jne, mutta kai se silti), toisin kuin Marauder. Aina ei voi voittaa, mutta päin voi juosta ja antaa alfaiskujen seurata toistaan! Se on aina sekä Oikein että Kaunista.

Alle nakkaan taas kasaanlyödyt speksit, jotka ehkä kertovatkin jollekulle jotain:

Mass	80 tons
Tech/Era	Clan / 3055
Config	Biped 'Mech (Level 2)
Movement	4 / 6 / 0
Internal structure	Endo Steel (122pts)
Engine	320 Fusion
Heat Sinks	20 Double
Armor	Ferro-Fibrous (230pts)
Weapons & Equipment
Type Loc Heat Ammo LB 5-X AC RA 1 20 (RA) LB 5-X AC LA 1 20 (LA) SRM 6 RT 4 15 (RT) ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser RT 5 - ER Medium Laser LT 5 - ER Medium Laser LT 5 - ER Medium Laser LT 5 - CASE Combat Heat 36 (40)

Tämä vehjas on sentään aika hyvin täytetty, tonnit täyttyivät ja kritikaalejakin jäi yksi yli. Alkuperäinen kantoi mukanaan paria ERPPC:tä ja muuta kivaa, mutta kun olin alunperinkin sitä mieltä, että nuo kädet kantavat mukanaan ehdottomasti jonkunsorttisia AutoCannoneita... Jostain kumman syystä vitosluokkaa isommat eivät sopineet joko mukaan tai eivät olisi jättäneet tilaa enää millekään muulle. Päätin sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi lyödä Marauderista poiketen en Ultria vaan LBX haulikkovariantit. Kyllä noilla vitosillakin kritikaaleja metsästää, vaikkei ihan niin raivostuttavan mukavasti kuin kaksikymppisillä...
Nuo kuusi ER MLas-putkea ovat kai ihan häiriintynyt veto, muttei noilla vielä vedetä vertoja Nova Primelle, jolla on tuplamäärä moisia eikä mitään muuta... Sairas laite sekin.
Ainoa paikalleen jäänyt ase on SRM-6, eikä edes Streakiksi boostattuna (ei olisi mahtunut kyytiin).

Tuossa vasemmassa torsossa, pyssyjen yläpuolella on tölkin numero, 825. Heti Marauderin (824) vieressä siis. Olen vetänyt purkkien numerot tähän mennessä ihan hatusta, mutta ehkä vastaisuudessa niihin voisi koettaa soveltaa jotain saksalaistyyppistä (Trinäärin numero 1-9, Starin numero 1-3, Sakaranumero 1-5), jotka riittänevät kun Klaani, Galaksi ja Klusteri ovat muuten tiedossa. Klusteria ei valitettavasti indikoida logolla tai millään ainakaan tässä tapauksessa, mutta toisaalta, numerosarjan pidentäminen olisi sekin vähän tyhmä tapaus).
Yllämainittun kaltaista merkintätapaa (Star (1-3), Point (1-5), Kone (1-2)) olen käyttänyt 9th Talon Clusterin lentelyvempaimien numeroinnissa, 'Mecheissä en niinkään, vaan ne ovat tosiaan hatusta ja fiilispohjalla arvottuja.

Vuosi takana ja mechi edistyy hitaasti

Kas kummaa, tajusin juuri, että aloitin tämän pöhkön puuhastelun jo viime elokuussa! Hämmentävästi olen (mielestäni) järkyttävän pitkän ajanjakson lisäksi puskettua myös enemmän kuin ne vajaat kymmenen postausta, joiden täyttymistä suvaitsin epäillä. En ihan ilman syytä vaikka näkyy tämä kitinä luonnistuvan tällä ~kerta viikossa -tahdillakin. Hämmentävää.

Vaan se siitä, ketä tuo muka kiinnostaa? Asiaan!

---

Viime päivien agendassa on ollut ennemminkin Borderlandsin peluu (toinen kierros Mordecailla) ja sen sellainen, ei niinkään askartelu. Syytän siitä sadesäätä(kin). Muutamia pikkudetaljeja olen sentään saanut sörkittyä. Ensimmäisenä kävin vihanpitovälineiden kimppuun: flat aluminiumia erisorttisten laserien suuaukkoihin ja käsien AutoCannonien putkiin. Päälle sitten musta litkuttelu, jotta a) eroavat torsosta ja b) ovat vähemmän silmiinpistäviä.
Samalla vaivalla nykäisin rotjakkeen lonkkapalan kiinni torsoon, kun ruiskuttelu ei enää ollut syynä pitää vihreitä osia erossa metallisista. Jalat pistän paikoilleen vasta logojen maalaamisen jälkeen, ihan vain pitääkseni asiat simppeleinä.

Tiedä nyt sitten, miten hyvä idea tämä on, mutta menköön. Leikkelin aiemmin säästämästäni läpinäkyvästä muovihässäkästä kaistaleen irti ja pyyhkäisin sen pintaa pari kertaa yksisuuntaisesti karkealla hiomapaperilla. Tällä sain hassun efektin muovin pintaan. Pienen sovittelun ja puolentusinan kapean suikaleen irtileikkaamisen jälkeen hallussani oli juuri valonheittimen "suuaukkoon" sopiva levy. Ehkä se näyttää ihan siistiltä paikallaan.

Ahdistavan nopeasti katoavan ilta-auringon valossa maalasin muutaman läiskän keltaiseksi, jotta saan huomenissa viimeisteltyä samaiset alueet caution-raidoiksi. Koska ohjuslavettien luukut saivat reunoilleen caution-alueen, jätin muut merkinnät vähän vähemmälle, ettei Warhammeristani tule ihan sirkusvaunun (tai jonkun hämärämmän Warhammer 40 000 -faktion tankin) näköistä ilmestystä...

Rauhallinen paluu rakentelun pariin

Kävin kaivamassa kaupan syövereistä tuota viimeksi kaipaamaani kierreteippiä. Siinä käyttöä ihmetellessäni mietin, että onkohan tuosta aika haperon oloisesta tavarasta mihinkään. Vetäisin kunkin liitoksen uroskappaleen kierteisiin yhden kierroksen ja ruuvasin toisen kilkkeen päälle. Sama kolmesti ja kokeilemaan... Himmel, sehän jopa toimi!

En tiedä, miksi olin yllättynyt, mutta olinpa kumminkin. Pääasia, että yllätys oli positiivinen. Testasin samalla vaivalla roiskia vihreää maalia Warhammerin torsoon. Ottaen huomioon, että valaistusolosuhteet eivät ole illasta enää optimaaliset, jälki oli ihan mainiota eikä paikattavaakaan jäänyt kauhean paljon.

Jalkojen kanssa ei ollut enää juurikaan tehtävää, mitä nyt sudin mustan litkun pintaan ja myöhemmin punaiset roiskeet sinne tänne. Tällä kerralla uskaltauduin sotkemaan vähän enemmän kuin Marauderin jalkojen kanssa. Loppudetaljointi eli tässä tapauksessa logot ovat vielä tekemättä, aloitin tosin tekemällä Omega-Galaksin logon planeetan jo paikalleen, loput ovat aika äkkiä tehdyt, jos homma etenee kuten viimeksi.

AFK