Kun sain tuon edellisen mallin valmiiksi ja tällä kuluvalla viikolla on vain neljä arkipäivää ennen pitkää matkaviikonloppua, en viitsinyt aloittaa seuraavaa mallia. Laiska paskio olen, se myönnettäköön.
Muiden vauhdikkaiden aiheiden puuttuessa palaan hetkeksi Königstigeriä varten hankkimani maalisetin pariin. Ei tämä mikään arvostelu kuitenkaan tule olemaan.
Suomimaalia
Omia vaivoja säästääkseni investoin siis taannoin Lifecolorin suomiarmeijan maalisettiin [
Finnish WWII Army | Camouflage Set | Limited Edition ]. Näin minulla olisi kaikki oleelliset värit ilman, että jouduin arpomaan ikuisuuksia maalihyllyllä (tai netissä) ja päätymään hätäisiin ja mahdollisesti epäonnisiinkin "
No vaikka toi tosta"-tyylisiin valintoihin.
 |
| Vauhdikas aski |
Tiukkaa faktaa
Lootan kannessa kehutaan, että muuan Jukka Purhonen on vastuussa historian siipien havinasta ja oletettavasti siten myös värien Oikeellisuudesta. Mikäs siinä, jos se jotakuta lämmittää ja vakuuttaa kaupantekoon, minulle ja varmaan muillekin vähän rauhallisemmin ottaville riittää tieto siitä, että suomicamo oli tuohon maailman aikaan vihreä/ruskea/harmaanruskea.
Minulle on taivaallisen yhdentekevää, mitä joku jannu jossain sanoo vaunun x värisävyistä kauneimmassa tapauksessa vanhojen mustavalkokuvien perusteella. Eipä sillä, että nuo 40-luvun värikuvatkaan olisivat ihan superluotettavia värisävyjenkään suhteen. Hitot siis tutkimuksesta itsestään ja sen vaikutuksesta värien sävyihin, sori vaan herra Purhonen, mielipiteesi on yksi muiden joukossa.
Henk.koht. olisin siis voinut vaikka käyttää mitä tahansa esim. Vallejon sammaleenvihreää, suklaanruskeaa ja vaaleaa hiekanruskeaa. Fiilistasolla vaunu olisi ihan yhtä suomimaaleissa silloinkin.
Ainahan minä paasaan samasta: tulkinnanvaraa on vaikka millä mitalla, kaikkea ei tehty aina 1:1 samalla kaavalla, aika, sää, auringonpaiste ja ihmiset tekevät hassuja aiemmin uunituoreille maalipinnoille eikä lopullista totuutta taida olla olemassakaan. Jollei joku sitten keksi aikakonetta ja käytä sitä kaikista oleellisimpaan mahdolliseen tarkoitukseen: täydellisten referenssikuvien hankkimiseen 8)
Setin sisukset
Kun lootan muistaa avata, sisältä löytää peräti nuo kuusi purkillista maalia. Kenttäharmaata, siniharmaata ja neukkuvihreää en sattuneesta syystä vielä tarvinnut, mutta käyttämistäni voin sanoakin jotain. Ja sanonkin.
Käytin Lifecolorin tuotoksia ensimmäistä kertaa, kun niitä ei ole tainnut edes tulla pahemmin vastaan missään. Olihan niitä laimennettava tuota kynäruiskua varten, siihen jouduin soveltamaan naurettavan yrityksen ja surkean erehdyksen menetelmää kun en ollut ihan varma siitä, miten nuo käyttäytyvät. Aika mainiosti ne tuntuivat kyllä peittävän ja väritkin ovat oikein mainiot.
Aiemmasta huutelustani huolimatta en ole mitenkään tyytymätön tai paheksu tätä maalivalikoimaa. Värit ovat ainakin minun silmääni oikealta näyttäviä, niitä on oikein mukava käyttää ja toimivat niin kuin odottaa sopii. Vaikken mitään arvostelua yritäkään harrastaa,
arvostelen ja repostelen silti. Kyllä tälle aina yksi
+1 ja yläpeukku irtoaa 8)
 |
| Kas, sisälläkin on taidetta. Hämmästyin vallan! |
Kauniiksi lopuksi
Laatikon takakannessa on ystävällisesti vielä pikaiset selitykset siitä, mihin mitäkin väriä sopii noin yleensä käyttää. Neuvostoliittolainen (venäläinen) vihreä sopisi jostain syystä
Isorlaan eli sotasaalisromppeisiin :) Minunkin käyttämäni harmaa/sammalvihreä/hiekanruskea (minkä hiekan muka) taas kolmivärikaavioon, kenttäharmaa vanhempaan raskaan kaluston maalaamiseen ja viimeinen, siniharmaa valkoisen kanssa talvinaamiointiin. Aika mukavaa, ei tarvitse erikseen arpoa, mihin mitäkin ehkä tarvitsisi.
No joo. Yleensä se on jo tiedossa, mutta jos vaikka maalivarastoa inventoidessaan miettisi, mitä seuraavaksi tekisi?
