Maskauksen kiehtova maailma, osa n+1

Välitulos

Suuren jännityksen vallassa raastoin teipit irti, jotta näkisin, miten korjausmaalauskierrokseni oli sujunut. Näemmä aika hyvin.

Tässä vaiheessa päämaalaustyö oli valmis, mitä nyt pyrstösiivessä ja ohjaamon laidoissa oli pientä korjattavaa. Seuraavaksi erinäköisten merkintöjen kimppuun. Vesisiirtokuviahan minä en tunnetusti jaksa käyttää.

Teippiä, teippiä, teippiä

Tapojeni mukaisesti silvoin siirtokuva-arkista itselleni sapluunapohjat, joita käyttäen leikkelin vastaavanlaiset reiät maalarinteippiin. Siipien yläpinnoille tulevat vain palkkiristien mustat kulmat ja alapinnoille kokonaiset. Jälkimmäiset tehdään luonnollisesti kahdessa vaiheessa: ensin, kuvassa näkyvään kohtaan tulee musta rasti ja myöhemmin päälle läiskäistään kulmia varten uusi sapluuna, jonka läpi ammutaan valkoinen maali.

Työpaikkahassuttelua

Jostain kumman syystä arkissa ei ollut sivuvakaajaan kuuluvia hakaristejä edes kahteen osaan halkaistuna. Käytin sitten hyväkseni työpaikkani tulostinta ja printtasin netistä löytyneen kuvan arkista, jossa ne olivat. Oli aprillipäivä ja työkaverini oli jonkun huumoriveikon pilan kohteena jo muutenkin. Hän sattui sitten kulkemaan (jostain syystä sammutetun) printterin ohi, pisti sen päälle ja kummasteli samantien tulostuvaa paperia. "Mie kattelin, että jaaha, hakaristejä heti aamusta. Onkoha tää joku aprillikälli?". Ei ollut, mutta huvitti silti.

Noin pienten väkästen viipalointi irti teipistä on muuten hankalaa touhua. Kahta onnistunutta kohtaan taisin rikkoa kolme. Huonomminkin voisi tietysti olla, mutta hohhoi nyt kumminkin.

Keltainen nauha 

Minun Stukani ei ole esittävinään mitään tiettyä koneyksilöä tietyssä paikassa, ajassa ja nimetyllä pilotilla. Tuollaisen tarkkuuden jätän aivan muiden hommaksi. Halusin omaani keltaisen takarunkonauhan, joten sellaisen tein. Jonkun aikaa mietin, että tekisin myös jossain referenssikuvissa näkemäni, sinänsä ovelat keltaiset > -nokat siipiin, mutta jätin sikseen.

Tätä kirjoittaessa minulta puuttuvat enää vain kylkiin tulevien palkkiristien ja kirjainyhdistelmien (muistaakseni arkissa oli mm. "T6 + BB") mallit. Niiden leikkelyn jälkeen voinkin siirtyä mustanharmaan ja valkoisen ruiskutteluun ennen viimeisiä korjauksia. Niin ja sitä aina vaan taustalla koskemattomana roikkuvaa kuomua.

Kun maali kuivuu

Vedin eilisiltana uudet maskit niihin paikkoihin, joita olin aikeissa paikkamaalata. Näin kävi ilmeisesti vain vasemmalle puoliskolle. Muistaakseni aloitin juuri siltä puolelta, joten selitys lienee juuri se.

Vihreyden lisääntyminen on kevään merkki

Yllättävästi otin badgerin kauniiseen käteen jo iltapäivästä ja korjasin erheeni parhaan taitoni mukaan. Samalla vaivalla maalasin myös aiemmin välistä jääneet tykkien vihreät (tai harmaat, mutta kuviota katsellessa nuo olisivat sopivimmin vihreät) maalipinnat. Valurangassa vielä kiinni roikkuvat potkurinpalat sudin nekin vihreiksi ja jatkan sitten niiden parissa kun kaikki muu on kutakuinkin kunnossa.

Siinäkö se?

Melkein. Jotain pieniä kohtia pitää varmaan vielä sutia kuntoon käsin. Viimeisenä maalittomana linnakkeena jäljellä on ohjaamon kuomu. En muuten ole vieläkään löytänyt puuttuvaa palikkaa.

Nyt pitää vain odottaa, että maali kuivuu. Kaiken varalta taidan jättää teippien irtiraastamisen, ihan suosiolla, huomiselle.

Muuten hyvä, mutta..

Kuten uhosin, räimin seuraavaksi koneen avoimille yläpinnoille tummanharmaan maalin (VMA 71.056 Panzer Dk Grey) ja koneen alapinnoille vaaleanharmaan (VMA 71.103 Grey RLM 84) maalin. Revin teipit irti seuraavana päivänä ja voi, mitä näinkään!

Lievä takaisku

Kuvio oli mielestäni oikein onnistunut ja tyylikäs. Olin oikein hyvilläni.
Alunperin vähän turhan kevyesti maalattu vihreä (VMA 71.104 Green RLM62) oli revennyt irti vasemman siiven tyven kohdilta. Mietin, että aiemmin siinä olleen huonon maalarinteipin liimasta oli jäänyt jotain jämiä päälle tai jotain.

Mietin pikaisesti vaihtoehtojani. Joko vedän uudet teipit sinne tänne ja vedän uuden vihreän kerroksen ympäri konetta tai sitten koetan tehdä tuosta "puhkikuluneen" näköisen. Jostain syystä jälkimmäinen ei houkuttele tällä kerralla kovinkaan, joten ehkä otan ja ruiskuttelen uuden vihreän kerroksen oleellisiin kohtiin.

Kuvio saattaa siis muuttua vähän tuon takia ja siellä täällä vihreän haaleus on ehkä turhankin haalea. Joissain kohdissa se on minusta oikein ok:n näköinen (luonnollisempi pinta), mutta jossain taas ei. Ehkä noidenkin kannalta olisi parempi ottaa kynäruisku kauniiseen käteen ja korjata sotkunsa.

Mahapuoli ei sentään ollut ongelmallinen. Maalasin kanuunapodit nekin ympäriinsä tällä samalla harmaalla. Maskaan niiden putkiosan ja ruimin yläetukalotin varmaan vihreällä muita korjauksia tehdessäni.

Sirpaleisen kuvion aloitus

Uusiksi

Revin ensi töikseni aiemmin kiinnittämäni teipinpätkät. Maalasin koneen pyrstön, runkoa ja siipiä vihreällä niin lavealla otteella, että kaikki oleelliset pinnat tuli maalattua. Tämän kuivuttua oli hyvä valita kuvion rajakohdat, joihin maskiteipit sopi vetää.

Teippikaaos jatkuu

Tärväsin eilisiltana puolisen tuntia teippien vetelyyn sinne tänne. Koska ajatuksenani oli maalata tarkahkosti, vain kohdepinnalle, en maskannut kaikkea vihreää pintaa, koska en ollut aikeissa hosua ympäriinsä. Luonnollisesti pienet pinnat peitin kokonaan vahinkojen varalta.
Jos vaikka saisin tänään alkuillasta räimittyä kakkosvärin koneen yläpinnoille ja runkoon, olisin vallan tyytyväinen. Sen jälkeen vaalea masu ja myöhemmin koristeet, kuten maatunnukset ja keltaiset raidat.

Hengitystä pidätellen

Myönnettäköön, olin lykännyt Stukan maalaamista juurikin tähän asti. Miksi? Koska en ollut varma siitä, että tuo Badgeri toimisi suoraan kiinni lyömällä. Olin suureksi yllätyksekseni (ja riemukseni) väärässä. Lisäjumitus ja -kaupankäynti ei ollut lainkaan tarpeen tässä vaiheessa.
Eli taas vaihteeksi saatiin huomata, että huolestun asioista ihan turhaan. Taas kerran.

Ensiyritys

Tuon vehkeen käyttö on tietenkin ihan erilaista kuin vanhan ja pohjamaalausjälki oli sen mukaista. Ehkä jo ensimmäisen oikean värin lisäämiskierros toimii paremmin. Ainoa tekosyyni on se, että vaaleanharmaan muovin ja vaaleanharmaan pohjamaalin kanssa on tiettyjä kontrastiongelmia. Luotan siihen, että tästä touhusta tulee kuitenkin vähitellen jotain. Harmi vaan, että koekaniinikseni päätyi juuri Stuka.

Ryhdyin vielä arpomaan naamiokuvion teippailuakin (tällä kerralla en ollut roimimassa ensin koko mallia yhdellä, maskata ja sitten toisella värillä) mutten ehtinyt kovin pitkälle. Ehkä teen tuonkin vielä toisin, nyt kun rupesin miettimään.

...mmmmmitä?

Ai niin. Kuomu. Olin saanut viimeisenkin maskipalan paikalleen ja olin kiinnittämässä sitä maalausta varten. Lips kuului sormistani ja etummainen osa putosi johonkin. Palikan kohtalo on edelleen epäselvä, vaikka miten sitä metsästin. Legendaarinen mattomörköhän on tuttu kaikille, minun työtilassani ei ole mattoa, pala ei ollut vajaan millimetrin fotoetsipala tai ruuvinkanta vaan hiton ohjaamon ikkuna! Luovuin toivosta ja siirryin yksiosaiseen kuomuun.

Tykkejä ja teippiä

Bordkanone BK 3,7

Tykkien kasaamisesta ei ole paljoa sanottavaa, sen verran yksinkertaiset nuo kuuden palan vehkeet olivat. Oleellisin ero edelliskierroksen mietteisiini on, että päädyin liimaamaan ripustimet tykkeihin kiinni sen sijaan, että olisin iskenyt ne siipiin. Ajattelin, että jos jokin osa on vakavasti vinossa, siipiinkiinnitysvaiheessa se on helpompaa kuin että siivissä jo olevat pulikat pitäisi saada maalauksen jälkeen sopimaan ihan eri asennossa / kulmassa paikkaansa hakeviin tykkipodeihin.

Teippikaaos

Sain vihdoin otettua itseäni niskasta kiinni ja kävin ohjaamokuomun kimppuun teipin kera. Vajaan kolmen vartin askartelun jälkeen olin saanut kolme neljästä osasta kutakuinkin kuntoon. Joudun varmaan vähän säätämään noita vielä, mutta pelkäsin tämän aliprojektin kestävän useampia tuskallisia tunteja, joten hyvinhän tässä on mennyt!

Siltä varalta, että teippailuni ei pidä tai lopputulos olisi muuten vaan kelvoton, yksiosainen suljettu kuomunpala on tallessa. Jos joudun pakittamaan siihen, sudin maalit siihen käsin - kolmatta koekappaletta kun ei ole käytettävissä. Luotan kyllä siihen, että tämä toimii mainiosti ja ettei teipinpätkien silppuilu millin, parin suikaleisiin ole ollut turhaa.

Siivet ja roikkuvia höpöhöpöpalasia

Siipien kasaanlyöntiä seurasi tietysti siipieen liimaaminen kiinni runkoon. Pyrstösiipien kanssa suurien ongelma oli niiden saaminen kutakuinkin vaakatasoon (en tietenkään muistanut kiinnittää tukipalikoita jo tuossa vaiheessa).

Tilpehööriä vaikka millä mitalla

Stukan siivissä on nippu eriskummallisia palikoita, eritoten nuo tipan muotoiset palikat ihmetyttävät, mutta väliäkö niiden nimillä on kunhan vaan menevät paikoilleen. Oikean siiven tikkua veikkaisin pitot-putkeksi, kun en muutakaan selitystä keksi. Päälaskutelineet kasasin erikseen ja liimasin niiden renkaat jumiin (ei tällä ole tarkoitus rullata pöydällä eestaas *köh*), jotta saan ne myöhemmin viilattua tasaisiksi seisonta-asentoa silmälläpitäen.

Tämän viikon ohjelma

Melkein ehdin käydä tykkien kimppuun, mutten kumminkaan. Ne ovat tällä hetkellä ainoat koneen pohjasta puuttuvat osat. Mietin vähän, että sekä tykit että kone sietäisi varmaan pohjamaalata erikseen, koska muuten jostain jää kuitenkin jotain oleellista puuttumaan tai sotken vääriä asioita väärään aikaan. Tykkien ripustimet varmaan voisin asentaa jo valmiiksi.

Toinen iso kysymysmerkki on ohjaamon kuomu. Kiinni vai auki? Tällä hetkellä aukinainen kiinnostaisi enemmän, mutta kumpaan tahansa päädynkin, oleellista on taas vaihteeksi maskaus. Avonaisessa sisätilat pitäisi suojata erikseen, mutta ehkä se olisi vaivan arvoista?

Runkoa kasaan

Jätin viime kierroksen tekeleeni sellaiseksi kuin ne alunperin teinkin ja jatkoin ohjeessa eteenpäin. Liimasin ohjaamo-osan runkoon kiinni ja rungonpuolikkaat sitten toisiinsa. Pilotin ohjaustaulunkin läiskäisin paikalleen, samoin kuin tuon tiesmikälieneen, joka sijaitsee ampujan nenän alla.


Moottorimokkulasta jätin potkuriosat vielä irti ihan omia maalailuvaivojani säästääkseni. Yksinkertaisen koosteosan kanssa ei yllättävästi tullut ongelmia ja tämäkin tekele rupeaa jo vähitellen näyttämään koneelta.

Jossain niiden tykkienkin on roikuttava

Rakennusohje osoitti seuraavaksi siipien suuntaan, joten sinnepä minäkin siirryin. Siipirakennelman alaosa näköjään vaati pientä porailua, jollei muuten niin tykkien asentamista varten. Osuvasti en sitten ehtinyt mitään muuta tekemäänkään, seuraavaksi siivoan porailujälkeni ja varmaan käyn siipien kimppuun enenevässä määrin.

Kilpavarustelua ja pientä tuherrusta

Lelukaupan kautta

Kävin sitten ostamassa uuden kynäruiskun. Kutsukaa hulluksi, jos haluatte, mutta mukaan lähti Badgerin Renegade R1V-Velocity - kaksitoiminen yläsäiliöllinen vempain. Jykeväntuntuinen tekele tuo tuntui olevan ja näytti vielä sopivan letkuunkin. Tietenkään en ehtinyt vielä kokeilemaan tuota, mutta hätäkö tässä.

Turvavyöt kiinni

Askartelin pilotille ja matkakaverille vyöt maskiteipistä. Sylivyöt näyttävät vähän turhan leveiltä, joudun varmaan korjailemaan ratkaisuani vielä, kun nuo viimeisenä asettamani pilotin olkapäiden yli menevät taas näyttävät paljon sopivammilta. Tää on taas niin tätä.

Mittaritaulu

Mittariston käsittelin yksinkertaisesti: maalasin mittaritaulut mustiksi. Alunperin meinasin väkertää valkoisella joitakin mittarineulaa esittäviä runtuja, mutta pelkään vähän, että taulu tuo on sellaiseen vähän liian pieni... Harkitsen vielä ennen ohjaamon sulkemista, mutta en usko että riskeeraan.

Maalia ohjaamotiloihin

Sanoista tekoihin

Kun malli odottaa maalia pintaansa, sen on sitä saatava. Sudin siis pohjamaalia ohjaamon täyteen niin, ettei mitään hassunhauskoja yllätyksiä pitäisi tulla myöhemmin. Mukamas.

Harmaa pohjamaali

Ohjeen mukaan sisätilat tuli maalata mustanharmaalla. Mikäpä siinä, minulla oli vielä Model Air -sarjasta tuota jäljellä (pitäisi muistaa, että lisää tarvitaan). Tuon kuivuttua kuivaharjailin sekä kk:n että kutakuinkin kaiken muunkin enemmän ja vähemmän kevyesti gunmetalilla.

Kuvat ovat karmeat, ripeästi huonossa valossa napatut, sori vaan.

Mustanharmaa

Ankara gunmetalointi

Jatkokehitysmietteitä

Mietin, että jotain noita radiopalikoita, mittareita ja säätimiä voisin vähän korostaa. Samoin ohjaussauva voi olla valkoinen tai niin kuvahaku ainakin väitti.
Omituisten perinteitteni mukaan minä en ajatellut käyttää tälläkään kertaa siirtokuvia, joten mittaritaulun meinasin räveltää kuntoon myöskin. Mittarien pohjat mustalla ja kenties jotain viisarinkaltaisia valkeita viivoja joihinkin suuntiin. Kuulostaa ehkä hasardilta, mutta sitä se on.

Samoin ennen rungon kasaanlyöntiä ja ohjaamon sinetöintiä koetan taas askarrella jonkunlaiset vyöt noille istuimille. Mitään "himmel!"-efektiä en tavoittele tälläkään kertaa vaan "ka, siinä on vyötkin"-tyyppistä reaktiota ennemmin. Kaikenkaikkiaan: mitättömän pieniä parannuksia pienellä vaivalla, mutta sellaisia, joiden uupuminen saattaisi häiritä itseäni syvästi. Projektimutinoitten parhaitten perinteiden mukaisesti.