Kardaaniakseli kavereineen

Ohjeen järjestys oli vähän erikoinen, olisin tietysti voinut olla seuraamatta sitä ja ihan vaan tehdä nämä palautuspyörät silloin kun kasasin vetopyörätkin. Tai sitten olisin voinut jättää ne maalia odottamaan palasina, niin kuin päätin tehdä telapyörien kanssa. Kaikkien käsittely samalla tavalla oli ilmiselvästi jonkun muun tapa kuin minun.

Voimansiirto

Koska moottori majaili vaunun pyrstöpäässä ja vaihteisto etupäässä, väliin tarvittiin jotain, jotta vempeleet voisivat keskustella keskenään. Pohjaan asennettiin ensin pari telinettä (kuvassa tuossa keskivaiheilla) tuleville mekaanisille komponenteille.

Askelten 15-16 motikka oli ilmiselvästi jonkunlainen asiaankuuluva kikkare. Minä kun en edelleenkään tiennyt asiasta oikeastaan mitään, oletin tämän olevan jonkunlainen vaihteiston esiosa, joka nyt jostain syystä oli erottamassa vaihdelaatikkoa ja moottoria toisistaan.

Moottorista tähän vastarakennettuun vääntö siirtyi ensimmäisellä akselinpätkällä. Laitos sijaitsi suoraan tornin jalustan alla, tämä tuskin oli sattumanvaraista.

Tässä välissä jätin seuraavan akselin odottamaan myöhempää vaihetta sillä välin, kun nyt rakenneltu oli liimautumassa. Seuraavaksi tuli rakentaa vaunun takatilaan pitkittäiset väliseinät moottorin ympärille. Ennen moottorin rakentamistakin. Huolestuttavaa.

Molempiin sivuseiniin piti rakentaa tämmöinen palautuspyörän akseliin kiinnitettävä ihmepalikka. Sen funktio ei käynyt kuvista ilmi niin ollenkaan, joten kasasin palikat, liimasin ne paikoilleen ja jätin töröttämään ohjeen osoittamalla tavalla.

Pitkittäisseinien asennot eivät näyttäneet niin preussilaisen jämäkiltä kuin mitä odotin. Tietysti tuo heppoisuus auttaisi tulevassa moottorin asennuksessa, muuten hajoaisi palasia ja saattaisipa se vähän kiroiluttaakin.

Moottorin sivuseinälevyjen asettuessa liimasin vaihteistokompleksin kiinni etulattiaan ja etummaisen kardaaniakselin sen ja välikäikäleen väliin. Asemoinnissa oli pientä häikkää, jos vaihteisto oli kiinnikkeissään kiinni niin vaihdelaatikon takapää taas ei, tai päinvastoin, ja samalla vaivalla akseli oli heikosti kiinni toisesta päästään.

Zweiradienlenkgetriebe L801

Raskasta rautaa

Kuskilla ja radistilla oli ilmiselvästi liikaa jalkatilaa ja liian vähän työkaluja. Pulman ratkaisu oli jo kulman takana!

Ohjauslaite

Toisin kuin viimeisen Indiana Jones -leffan tankkia, tätä veijaria ei ohjattu (pelkästään) ketjuja kammista jarruttelemalla, vaan ihan ratilla. L801-ohjauslaite oli yksinkertainen parin palan rakennelma, joka liimattiin kiinni isoon sylinterihässäkkään. Ratti ei näyttänyt turhan ergonomiselta näin täysin ulkopuolisen silmiin.

Vaihteistokompleksi

Ymmärrykseni mukaan tämä seuraava kokonaisuus koostui ensin rakennettavasta vaihteistosta (7-vaihteinen Zahnradfabrik AK 7-200) ja kulmikkaammasta vaihdelaatikosta (OG 40 12 16B Schaltgetriebe). Jatkossa tämä koko roska tulee kulkemaan, mitä todennäköisimmin, tittelillä "vaihteisto".

FunkGerät 5

Radiolaitteisto koostui parista pienestä palikasta. Jokusen netistä kaivamani kuvan perusteella tuossa pitäisi tai sietäisi olla jonkunlainen (valkoiseksi maalattava) räkkiraami ympärillä. Äkkiäkös semmoisen styreenistä tekisi, jos voisi luottaa siihen, että katto mahtuisi vielä päälle. Tuo isompi boksi oli FuG 5, mutta en tunnistanut josko tuo pienempi oli jotain muuta - vai komentovaunun FuG 2. Nythän niitä lähdekirjoja olisi pitänyt löytyä kaapeista... Joka tapauksessa, vaihdelaatikon päälle ne asennettiin.

Kuljettajan työpiste

Ajurille tekemistä

Ensimmäiset tunnit olin rakennellut komponentteja ja liimaillut niitä sinne tänne, ilmeisellä alhaalta ylös -periaatteella ilman nimenomaista ja pidempää keskittymistä mihinkään erityiseen kohtaan vaunussa. Nyt elikko rupesi olemaan siinä jamassa, että erikoisempiin osakokonaisuuksiin sopi siirtyä.

Ohjaimet

Tähän mennessä kuskiparalle oli asennettu yksi kampi, joka kenties asetti vaihteet tai sitten ei. Nyt miekkoselle laitettiin lisää kamaa työympäristöön.

Sarjan ensimmäinen fotoetsipalanen pääsi kuskin pään vasempaan etukulmaan, tässä vaiheessa vempaimen funktio oli puolimysteeri. Se näytti periskoopilta ja todennäköisesti oli sellainen.

Tuttu kutsui tuota laattaa kynsilevyksi, sen kaveriksi rakennettiin ja asennettiin myös kahden polkimen jalkaohjaimet. Edelleen mistään mitään tietämättä arvelin niiden olevan jarru ja kytkin, kaasutuksen tapahtuessa jommankumman kahvan välityksellä.

Ohjaimet asennettuna, kahvojen merkitystä ei missään selitetty ja polkimet näyttivät olevan vähän hämmentävän korkealla tämänhetkiseen lattiatasoon nähden.

Kynsilevyksi kutsuttu laatta ainakin suojeli kuskin kinttuja vääntösauvoilta, mietin vain ergonomiaa tuon poljinkorkeuden kanssa. Ainoa kokemukseni tankin sisältä on edelleen T-55M:stä, jonka polkimet olivat enemmän kuin mikroautosta kuin mitä näissä kuvissa on näkynyt, joten vertailupohjaa ei oikein ole ollut tarjolla.

Kauempana takana

Tässä vaiheessa kasasin myös taistelutilan ja mottoritilan väliin kuuluvan tuliseinän rööreineen kaikkineen. Seinänpätkä asentui panssariammeeseen vallan nätisti.

Ajopenkki

Kuljettajan penkki rakennettiin melkoisen monesta osasta. Vallankin liimaamattomien, vapaaksiliikkuvaksi jätettyjen akselien takia penkki vaikutti siltä, että sitä voisi säätää mallin sisällä halutessaan.

Vapaasta liimausasennosta huolimatta penkkihässäkkä valmistui aika siististi ja jämäkän näköiseksi.

Valitettavasti minulla ei ollut käsillä yhtään istuksivaa 1:35-skaalan pikkuihmistä kuskinpaikkaa koeistumaan. Tässä välissä se ainakin näytti toimivalta. Mitenkähän tuo vempain toimi tosimaailmassa silloin, kun hyypiö halusi ajella pää luukusta ulkona? Tämä penkin malli ei ainakaan sisältänyt toimistotuoleista tuttuja pikalukituksia tai säädinvipuja - tai sitten ne olivat maksullisia lisäosia ja hankintaosastolla eivät nähneet moisia oleellisiksi.

Lisää laatikoita vaunun pohjalle

Lootia

Lyhyt postaus tällä kertaa, vääntösauvojen ja seuraavan välissä kun ei ollut kovin ihmeellistä sanottavaa, muutaman lyhyen väliaskeleen tekemisistä. Vaunun pohjalle asennettiin lisää laatikoita. Harmillisesti tässä ei kerrottu, mitä kumman lootia nuo takapään tuplat esimerkiksi olivat, minä olisin ihan utelias tietämään. Tässä olisi taas ollut hyötyä kelvollisesta sourcebookista.

Sauvajousitus

Ei ihan niin kuin Pantterissa

Sauvajousitus oli vähän erilainen eliö kuin taannoisen Pantherin kaksoisvääntösauvajousitus, en kyllä yhtään tiennyt sanoa, mikä olisi kummankin etu- tai haittasarja. Tämä oli ainakin helpompi kasata, vaikkei se toinenkaan kovin hankala ollut, mallinrakentajan näkökulmasta.

Sarja 'A'

Aloitin rakentamalla kahdeksan sauvan ja telapyörävarren (en onnistunut löytämään sanalle "road arm" suomennosta jostain syystä) yhdistelmää.

Sauvojen sisäänsurvomisen aloitin keulasta, koska kuskin paikalla oli minusta selvin paikka joutua kiroilemaan. Ei siitä pahemmin ongelmia tullut, loppupää vain ei halunnut asettua koloonsa.

Yksi kerrallaan varret löysivät paikkansa. Tämän kuvan taaimmainen näytti vinolta, mutta siitä syyttäisin tässä välissä kuvakulmaa.

Sarja 'B'

Ulompia telapyöriä varten kasasin samalla tavalla 12 sauvan ja pyörätelinettä. Niiden asentaminen oli samanlaista vääntämistä lähinnä vaunun takapäässä, jossa pari asennuspaikkaa oli joko vinossa tai osittain tukossa.

Nyt vaunun lattia oli jo aika kiireisen näköinen paikka. Muistelin kuvista, että tähän tulisi vielä jonkunlainen sisälattialevy, jottei henkilöstö joutunut ihan jousitussauvojen seassa taapertamaan pimeässä, ahtaassa ja todennäköisesti naurettavan äänekkäässä työtilassaan.

Ohje halusi telapyörätkin kiinni tässä vaiheessa, minä en ollut edes kasannut niitä (kukin koostui kahdesta palasta), koska tiesin haluavani maalata ne erikseen ja rungon samoin ennen telakoneiston asentelua.

Megabonus

Sattuman kauppaa, tänään on Aku Ankan syntymäpäivä. 87 vuotta nuori puolisukeltaja, jee!

Miehistön työpisteiden alku

Kuski ja radisti

Kuljettaja sai jalkatilaansa nyt ohjainkepakon, jonka paikoilleenasentaminen oli kevyesti tuskastuttavaa puuhaa. Rimpulamuovi oli vääntyä poikki moneen kertaan.

Radistille asennettiin penkki ja muistaakseni ensiapulaukku selän taa. Istuin ei suotta näyttänyt turhan mukavalta. Jos tuo radistin jaloissa oleva luukunpaikka oli millekään muulle kuin kevyille huoltotoimille, hämmennyn.

Zimmeritin peittämä alaetuviistopanssari tulikin asennettavaksi jo nyt, eikä vasta koko rungon kasaamisvaiheessa. Vaikutus sisänäkymiin oli nolla.

Sinne se luukkukin sujahti, radistin jalkatilaan.

Pohjaosan yksityiskohtia

Alapohjassa ja pitkään

Kurkin todella usein, miltä vaununi näytti nokastapäin katsottuna. Niin kauan kun minulla oli jotain, mistä nähdä koko sisusosa kunnolla, nauttisin siitä.

Sisäseinien jälkeen rungon pohjalle piti asentaa pituussuuntaan pari tukirankaa, joiden oletin olevan enemmänkin taistelutilan lattian ja sen päälle tulevien asennusten tueksi kuin runkoa jämäköittämistä varten.

Jo tässä vaiheessa ohjeiden kuvien epätarkkuus oli vähän hämmentänyt siellä ja täällä. Samoin kuten viimeksi valitin, joidenkin osien kiinnityspinta oli kovin pieni ja heikkotuntumainen: palikkaa asentaessa ei välttämättä suoraan ja helposti tuntenut, koska se oli kohdillaan.

Vasemmassa etukulmassa, vetopyörän kytkimen(?) ja 45° kulmassa olevan sylinterin välissä näytti olevan kuljettajan periskooppipääteline kolmella varapalalla. Jos kyseessä oli se, oli se aika metka yksityiskohta.

Apea laatikko näytti siltä, että se myös suojasi yhtä taistelutilan polttoainetankeista (170l). Alunperin tilava pohja-amme rupesi täyttymään ripeästi.