Konehuoneen jatkokehitys

Suurpieniä askeleita

Nyt kun olin runnonut moottorin kiinni sotakoneeseen, ei minulla enää ollut mitään tekosyitä hidastella sisuskalujen sisääntunkemisella. Eikä tuolla nyt mitään kummallista säästeltävääkään ollut, mitä minä irrallisilla laatikoilla ja tuulettimilla tekisin? 

Moottorin takatila

Maybachin taakse tuli pystylevy, joka parin muun lirpakkeen kanssa muodosti kätevän hyllylevyttömän asennushyllyn. Näitä valmistellessa kun olisi tiennyt, mikä osa olisi sietänyt jättää maalaamatta liimapintaa varten ja mikä ei, hommat olisivat edenneet vielä kivemmin. Itsepä olin metodini valinnut.

Takahyllyn vasempaan reunaan asennettiin jonkunsorttinen säiliö (yläpuolen korkista päätellen, pohjasta puolestaan meni melkoisen iso rööri suoraan moottorin alaosaan. Jotenkin ounastelin, että se liittyi jäähdyttimien toimintaan, kun moottoria kiertävän putkihässäkän liitokset kävivät referenssikuvassa siilien kyljissä.

Koetin kyllä metsästää tietoa siitä, mitä mikin oli, mutta joko en vaan taas osannut, tai sitten parhainkin löytynyt materiaali oli laadultaan vähintäänkin vaikealukuista. Jos tiesit, missä pakoputket elelivät ja että ne olivat saksaksi Auspuffröhre, ongelmaa ei ollut. Sitten kun koetit ihmetellä, mikä tuo yksi pönttö oikein oli, aivoparat eivät osanneet korjata suttua tutuksi. Kts. alla:

Lopputilan takahyllyltä söi 85 litran täyttötankki. Lukemani perusteella bensatankkikuvio seitsemine tankkeineen (taistelutilan kaksi 170-litraista; vääntösauvojen yläpuolella majailevat kaksi suunnikkaan muotoista 80- ja 85-litraista; takakulmien 145-litraiset, sekä tämä vasta asennettu) toimi niin, että ne oli kaikki yhdistetty toisiinsa täyttöä ja ilmaamista varten niin, että kaikki muut täytettiin tämän ylimpänä asustavan tankkkaustankin kautta.

Korjausmaalausta

Tässä vaiheessa oli hyvä pysähtyä uusien palojen asentamisen kanssa ja korjata heikosti maalattuja osia. Kävin kaikki "kovat" putket punaruskealla ja pehmeät vastaavasti kuminmustalla. Liitospaloihin vedin metalliväriä, jotta mekaanisesti käpisteltävät osat näyttäisivät kulumansa ja todennäköisesti ne muutenkin olivat erilaisia, kuten vaikka kotipattereistakin näkee.

Bensaletkuja

Jännittävästi ennen muita takarungon sisään tulevia isoja komponentteja pääsin asentamaan pieniä kiemuraisia bensaputkia. Näiden paikalleenlaittaminen oli taas melkoista huvia, mutta asettuivat nekin sitten parin kirosanan jälkeen. Liimaillessa mietin, että kyllä se näin oli parempi, koska jäähdyttimen kouru olisi ollut enemmän kuin rumasti tiellä siinä vaiheessa.

Liimailujen kuivuttua korjailin letkuosat kuminmustalla ja liitokset kuparilla. Muistin sentään tarkistaa myös tuon keskustankin jatkoletkun, joka kulki tuon pikkutankeroisen reunaa pitkin.

Flektit ja takayläsivusäiliöt

Kuten kaikki Battletechiä pelanneet tietävät varsin hyvin, moottorit ja eritoten niiden käyttö tapasi nostaa menopelin lämpöjä, joten jonkinmoiset jäähdyttimet kuuluivat asiaan. Näiden kanssa ei noussut esiin minkäänlaisia ongelmia.

Tuulettimien liimausten asetuttua liimasin paikoilleen sarjan viimeiset ajoainetankit (ne ylempänä mainitut 145 litran säiliöt). Aika täyteen tupattuhan tämä jo oli, mutta eihän tämmöisiin koneisiin mitään turhaa tilaa jätetty hillumaan.

Näistä kuvista jäivät pois sivutankkien letkut tuohon takakeskisäiliöön. Kaksi putkenpätkää ei tuonut viimeisimpään kuvaan nähden mitään lisäarvoa, joten saivat jäädä johonkin yleiskatsaukseen.

Maybach HL 230 P 30 / asennus

Moottori koloonsa

Hirvittävän mökkylän rusentaminen tuohon ahtaaseen koloseen oli stressaavaa. Ensinnäkin nuo sivulevyt olivat (tietenkin) vähän vinossa, eivätkä kaikki moottorin putkilot osuneet seinien reikien kohdalle. Osasyy oli myös siinä, että moottori oli sekin vähän vinossa yläpäästään (kts. aiempi kitinäni V-kulman jyrkkyydestä). Pari rimpulaputkea olivat osoittamassa muuten vaan vähän sinne päin, mutta ne sai pakotettua kohdalleen.

Olin sitten innokkaana asentamassa paria tusinaa seuraavaa palaa, kun huomasin, että aiemmat pohjamaalausrundini olivat sattumalta ohittaneet muutaman oleellisen palikan, jotka eivät yksinkertaisesti olleet sattuneet silmiini. Asensin ensin nuo lisähyllylevyt pitkittäin sivuseinien ja panssariammeen reunojen väliin tuomaan lisäjämäkkyytttä moottoriasennukselle. Liiman kuivuttua maalasin ne käsin. Samalla vaivalla maalasin alustavasti ensimmäiset moottorin ulkopuoliset putket (oletin niiden liittyvän jäähdytykseen, tuommoisina isoina kumiputkina).

Putkihärdellin alku

Yhteen kertaan maalatut putket eivät meinanneet asettua pakoilleen niin kuin niiden piti. Kuvassa oikeanpuoleinen oli helpompi, vaikka yläpää olikin todella hankalasti parin muun, jo kiinni liimatun, putkenpätkän takana. Vasemmanpuoleinen putki taas oli yläpäästään sekä lähes irti (kiitos seinälevyn asennustoleranssien), että moottorin putkien kiemurrellessa ympäriinsä myös vaikea pujottaa paikalleen.

Moottorin yläkehällä kulkeva mutkainen putkihässäkkä sujahti koloihinsa kohtuullisen kiltisti. Tässäkin piti ensin liimata vasen puoli ensin kunnolla, jotta oikean sai puristettua tarpeeksi tiukasti kiinni. Taas kerran manasin epäselviä kiinnityspisteitä.

Seuraavissa kahdessa kuvassa osaset olivat paikallaan, mutta niiden jatkomaalaukset olivat odottamassa vuoroaan. En suinkaan ollut jättämässä mitään näkyviin jäävää kirkuvan punaiseksi.

Radiomaalausta 1

Yleinen korjailukierros

Teippien poistamisen jälkeen ihastelin ja kauhistelin lopputulosta. Eivät nuo olleet pahemmin ylivuotaneet, mikä oli vain hyvä juttu. Radiolaitteisto ja sisälattian takaosa vaativat vähän korjailua. Tämähän meni oikein mukavasti.

Maalailin punaruskealla käsin kaikki valkoisesta erheellisesti kärsineet osat. Ripeästi mutta huolellisesti.

Radiolaitteisto, maalausohjeen perusteella

Tietoni tankkien radiolaitteistosta rajoittui lähinnä siihen, että a: kaikissa kotteroissa oli radio, ja b: mitä isompi kiho, sitä useampi radio tölkistä löytyi. Tästä mallista ei tietenkään löytynyt tekstiä siitä, mikä kokoonpano oli kuvattuna, joten joutuisin ihmettelemään ensin ympäri nettiä mitä nämä kolme- neljä boksia olivat ja erityisesti miltä niiden piti näyttää.

Modulaarisiahan nämä eivät olleet, joten ideana ei ollut rakentaa vaihtoehtoisesti joko rivivaunua tai komentovaunua. Vähän hämmentävää, koska olisi voinut kuvitella että semmoinen vaihtoehto kiinnostaisi hypertarkkoja mallareita (ja minua ihan periaatteellisella tasolla). Kenties kyse oli kuluista, kahden puolikkaan sijasta neljään osaan jaettu laitteisto olisi vaatinut rahtusen enemmän mallinnusta ja kenties tilaakin valurangoisa.

Oli miten oli, minä maalasin ne nyt aluksi kauttaaltaan valkoisiksi kuskin puolelta, samoin tuon oletettavasti mittaritaulun reunat. Radistin laitteistosta maalasin valkoiseksi kehikot tai rungot, mutta namiskuukkelitaulut jätin odottamaan jotain tummempaa värisävyä. Näin ne tulisivat ilmentämään "laitteet räkkiin"-ideaa ja ymmärtääkseni radiolaitteet tuppasivat olemaan tummasävyisiä.

Uusi lelu

Valoteltta

Sain taas jotain kiehtovaa sen kunniaksi, että olin aloittamassa taas yhtä kierrosta lähimmän fuusiokuulan ympäri. Hyvä, etten sittenkään ollut tilannut itselleni valotelttaa kaikesta haihattelustani huolimatta :D Tämä oli pakattuna näppärä salkkumainen viritelmä, jonka etutaskuissa oli kahdet irtovalot sekä painava jalusta mm. pitämään taustakangasta paikallaan että jalka kameralle. Taustakankaita oli kaksi, valkoinen ja sininen.

Testikuvia

Työn alla oli Königstigerin voimanlähde, joten siitä minä satuin ottamaan ensimmäiset vakavasti harkitut kuvat. Testaamista varten napsin pari, ihan vain testaamisen ilosta.

Pilotti

Otettu puhelin 2:lla

Otettu puhelin 1:llä

Megatron

Säistämätön tankkimoottori

Halusin päästä napsimaan testikuvia työn alla olevasta vaunusta, mutta kun vaunu itsessään oli vielä niin ankarasti kesken, en malttanut odottaa sen (tai osakokonaisuuden) valmistumista. Maybach-moottori oli hyvä kohde näihin, sillä aika pian se sinetöitäisiin vaunun sisälle niin, ettei siitä näkyisi kuin pieniä palasia, jos sitäkään.

Parempia kuvia nämä olivat kuin nuo olohuoneen kattovalojen alla ja omaa varjoa vältellen näpsityt WIP-kuvat! Tuotokset kun vielä paranisivat samassa mitassa automaattisesti...

11

Tiukasti toisella vuosikymmenellä

Käppyröitä käppyröitä, en ollutkaan kurkkinut noita aikoihin, enkä meinannut ensin edes löytää, mistä nuo edes löytyivät. Ykköskuvassa oli yhdentoista vuoden ajan katsomiskerrat, näemmä joskus 2019-2020 -vaihteessa saavutettiin suuri huippu ja suuntana oli alkutilanne.

Kuluneen vuoden kuvatus näytti enemmin C64-palkkiaallolta häröillä. Minun analyysini sanoi tästä: "kah, kesällä oli hiljaista!"

Kuluneen vuoden tekeleet

Edellisen vuosipäiväpostauksen jälkeen minulla oli jäljellä atomikanuunasta lähinnä viimeistelyt, välissä kasasin Keisarillisen TIE-Pilotin kypärän, ja maalasin mainion Megatron-patsaan. Niska-hartia -alueitteni kustannuksella lisäsin myös Metal Earth Models -rivistööni Bumblebeen ja Optimus Primen. Viimeiset kuukaudet ovatkin uponneet Königstigerin sisuksissa.

Ilmeisen hidasta etenemistä ja isoja pienoismalliprojekteja, siihen viimeiset vuoteni voinee summata.

Tähän ehkä, kenties, on vaikuttanut käytettävissä oleva aikani. Esimerkiksi tänä vuonna mallailuaikaa on hävinnyt WiiU:lla Legend of Zelda: Breath of the Wildiin (löysin kesällä kaksi Divine Beastia (Vah Medoh ja Vah Ruta), mutta jo Shrineistä löytyvien "Mild Test of Strength"ien robottimättöjen perusteella en olettanut sietäväni välibossitaisteluita kun nuokin ovat aiheuttaneet "juu emmä jaksa näitä"-reaktion. Joten olenkin kuluttanut aikaa seikkailemalla ja haahuilemalla ympäri upeaa maailmaa. Projektiassistentit ovat nauttineet pelin seuraamisesta.

Sain myös kevätpuolella aloitettua Falloutin (ykkösen, joka on Fallout Tacticsin ohella jäänyt väliin), Vault 13:n pelastin ja taisin jäädä tuoreessa BoS Power Armorissani etsimään fiksua tekemistä. Supermutantteja voisi varmaan mennä leipomaan lättyihin. Kuvat noista ovat jossain GoG Galaxyn jemmassa, ne mitkä olen muistanut napsia.

Jotta onhan näitä työn alla ollut, kaikki ei vain ole päätynyt tänne asti. Ei ainakaan vielä.

Maybach HL 230 P 30 / maalaus

Perusmaalipohja

Moottorin oikeaan sävyynsä saattaminen alkoi sillä, että maalasin punaisen päälle moottorinharmaata (VMA 71048 Engine Grey). Ohje kaipasi mustanharmaata, mutta halusin silti varmistaa omaa selustaani mättämällä punaisen päälle ensin jotain muuta, jollei muuten niin siltä varalta, että mustanharmaani olisi päässyt ajan kanssa kuivumaan liikaa. 

Synkkyyttä

Maalasin kaikki lähes mustiksi tulevat osat käsin, luottaen ruiskulla ammutun moottorinharmaan suojaan. Tähän käytin mustanharmaata (VMA 71056 Black Grey). Pakoputket ja kapeammat tiesmitkälieputkilot jätin rauhaan. Sotkua välttääkseni pistin moottorin taas kuivumaan seuraavaa sessiota varten.

Puhtaan valmis moottori

Maalailuinnossani jätin (taas kerran) välikuvia napsimatta. Kolmannen moottorinmaalailuiltani käytin yksityiskohtien maalaamiseen, kun pääosa voimanlähteestä ei enempiä kaivannut.

Koneen päällä olevan ilmansuodattimen kannen maalasin kermanvalkoiseksi. En välittänyt tehdä siitä superpuhtaan ja koskemattoman näköistä, luonnotonta, vaan annoin maalipinnan jäädä tuommoiseksi. 

Pakoputket maalasin ruosteisiksi (VMA 71080 Rust), vaikka punaruskea olisi sopinut ainakin uudemman koneen kyseessäollesa ehkä paremmin. Moottorin etupäästä tuon ihmekeskiön ja takapuolelta tuplamagneetot (edelleen kuvien perusteella tulkittuina) teräksisiksi (VMA 71065 Steel). Viimeisenä nuo pari nesteputkea maalasin punaruskeiksi tankin moottoritilan sisätilojen mukaan.

Sisävärejä testaamassa

Oikeita maalisävyjä

Testasin ensimmäisenä punaruskeaa (VMA 71271 German Red Brown) takarungon isoihin tankkeihin. Näissä määrissä ja ensimmäisen maalikierroksen perusteella ero ei ollut vielä mitenkään valtava.

Jatkotöhötyksen ohjasin taistelutilan sisään ja käytin valtaosan maalausajastani varmistamaan, että vallankin kaikki lukuisat katvealueet tulivat maalattua kunnolla. Tässä punainen pohja auttoi, kun se ei hyppäisi silmille ihan samalla karulla tavalla kuin joku valkoinen tai harmaa pohjamaali. Olinpas minä ollut fiksu.

Punaruskea oli kuivuttuaan syvemmin ruskeaa kuin olin mielessäni kuvitellut. Tuosta tietenkin uupui vielä yksityiskohtia ja kaikki mahdollinen säistys. Noin suuri määrä tummahkoa sisämaalia oli silti vähän hämmentävä, olin kuvitellut valkean olevan pääväri ainakin kaikissa sisäseinissä.

Kun minulla oli vielä tuokio aikaa käytettävissäni, maalasin ensimmäisen kierroksen verran myös veto- ja telapyöriä, moottorin oheispaloja (välitankkeja, pumppuja, mitä olivatkaan) sekä jäähdytinlaitteistoa. Kuten aina, nämä vaativat pari maalaussessiota eri puolilta.

Ensimaskaus

Seuraavan iltani aloitin maskiteippauksilla. Rajasin vaunun sisätiloista punaruskeat pois maalatakseni ohjeen perusteella palomuurin/tuliseinän ihmispuolen sekä ammushyllyjen lattiat valkoisiksi.

Kermanvalkoisella (VMA 71119 White Grey (grauweiss)) räimityt vaunun sisätilat olivat lähes säihkyvän kirkkaat verrattuna aiempaan luupohjamaaliin. Kontrasti punaruskeaan oli myös valtava. Vauhtiin päästyäni maalasin myös ylärungon ja tornin sisäosat alustavasti.

Takaseinän lisäksi maalasin myös kuskin ja radistin välissä sijaitsevan laitteistoin pikaisesti valkoiseksi. Tämä oli lähinnä kevyt muistutus itselleni siitä, että radiot sun muut pitäisi muistaa maalata myöhemmin kunnolla eikä unohtaa punaruskeiksi.

Värikkäitä pohjamaaleja

Maalaustauko rakentelusta

Olin innokkaana ostanut paria erilaista pohjamaalia vanhan valkoiseni kaveriksi. Ajattelin nimittäin ne hyllyssä nähdessäni, että voisin pohjamaalata nuo osastot vähän sen mukaan, millaisiksi ne pohjimmiltaan tulisivat asettumaan. Samalla maalailisin noita osia, jotka olin jättänyt nimenomaan sitä odottaamaan. *köh* telapyörät *köh*

Ensimmäinen kierros

Ruuttasin kynäruiskuuni punaista pohjamaalia (VSP 70642 Pure Red). Ensimmäisten suihkausten jälkeen olo oli vähän outo, oli jotenkin perverssiä maalata panssarivaunua kirkkaanpunaisella. Pääsin outoudesta ohi, kun laajemmalla peitolla kuvio rupesi selkeytymään. Kaikki punaiset kertaalleen yhdeltä puolelta läpi käytyäni vaihdoin valkeaan pohjamaaliin (VSP 70627 Skeleton Bone), jolla suhautin vähän suurpiirteisemmin ne taistelutilan osat, jotka tulisivat olemaan myöhemmin kermanvalkoisia.

Moottorin maalasin tarkoituksella ensin ylösalaisin, koska yläpäästä oli parempi pitää kiinni pyöritellessä ja maalaillessa. Silti kansipuoli jäi tarkoituksella seuraavalla kerralla viimeisteltäväksi.

Bensatankkeja ja tiesmitä pumppuja ja potkureita maalasin samalla tavalla. Rupesivat näyttämään jo joltakin, vaikka eihän tässä niille tehty mitään muuta kuin annettiin pohjamaalia pintaan. Jotenkin se jo toi lisää syvyyttä pinnanmuotoihin.

Toinen ja kolmas kierros

Seuraavilla pohjamaalailukierroksilla jatkoin samalla kaavalla. Ensimmäisenä maalasin loppuun ne, jotka olin viimeksi aloittanut. Sitten kävin jo rakennetun vaunuosuuden ulkopuolen kimppuun ja jatkoin siitä telapyöriin ja muihin niiden lähelle valettuihin osiin.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyi, miten olin maalannut vaunun ylärungon sisäpuolelta vaaleaksi, samoin kuin tuon ruodon, joka tuli kuskin ja radistin niskojen taakse. Aivan kaikkia paloja en ruvennut nyt pohjamaalaamaan valmiiksi, kun en ollut siitä, riittäisikö maali aivan kaikkeen ja jos ei riittäisi, koska ehtisin täydentämään varastojani.

Neljäs kierros

Tätä alivaihetta varten maalasin vielä vaunun ylärungon kauniin punaiseksi (aivan varmasti joku on jo maalannut panzerinsa punaiseksi ja lyönyt sen etukulmaan keltaisella kilvellä tanssahtelevan korskean Maranellolaisen oriin) ja tornin pääpalikan samoin. Aikamoinen kokonaisuus, kuten aiemmin mietiskelin.