Kuten tuo blogotuksen otsikkokin on sanovinaan, olen ounastellut mutisevani muustakin kuin vain pienoismalleista. Syynä siihen on toki ykkösenä se, etten minä ehdi ja kykene aina rakentelemaan tai maalailemaan. Toisena syynä luonnollisesti se, että pelailu on toinen isohko harrastukseni (huvikseenkoodailu on valitettavasti jäänyt vähälle, mutta kyllä minä sitäkin...). Hyvin nämä sopivat yhteen, molempia kun sopii harrastaa erilaisessa mielentilassa, säässä ja aikataulussa: vartissa ehtii ehkä mallata vähän muttei sellaista aikaa varten voi mitään Civilization IV:tä startata - tai puoleen tuntiin ei saa maalattua jotain oleellista, mutta kyllä siinä nipun
Crimson Lancen pellejä tuhoaa. Samoin kuin aina ei vaan nappaa pelata/rakentaa/jotain, vaihtoehdot ovat siis silkkaa voittoa.
Joku Falloutin läpimättäminenkin on minun tyylilläni yksi iso ja pitkäkestoinen projekti, sopii siis loistavasti otsikon alle ;) Anyway, jospa tapani mukaan alustan lyhyttä tarinaa pitkällä taustakitinällä.
Ennen kuin pääsen pidemmälle, varoitan spoilereista jo nyt.
En jemmaile juonimietteitä tai muitakaan, typottelen perinteisesti mitä mieleeni juolahtaa. Tekstiä tulee aikalailla roimasti ja valtaosa on yleistä mekastusta, veikkaan vähän, että "laatuni" notkahtaa aika roimasti tämän postauksen jollei sitten kaikkien muidenkin peliaiheisten kohdalla.
Fallout-sarjasta olen naputellut kakkosen läpi erinäisiä riemukkaita kertoja, kolmosen puolitoista ja nyt työn alla olevan New Vegasin kohdalla en tiedä missä menen, mutta siitä kohta enemmän. Ykkösfalloutti on jäänyt kokematta kun ei ole tullut vastaan,
Tacticsia en saanut koskaan lainaan ja
BoS taas oli vain boksille niin se jäi lyhyeen testirupeamaan kaverin luona.
Bethesdan kolmosfalloutti oli kyllä jotain, mitä odotin suurella uteliaisuudella: miten loistava vuoropohjainen (taistelun osalta) roolipelailu kääntyy muodikkaaksi reaaliaikakolmedeekohellukseksi. Räimintää palautti vuoropohjaisille juurille VATS, jossa sai entiseen malliin tähtäillä vihuja erinäisiin ruumiinosiin erinäköisillä osumaprosenteilla, jollei FPS-moodi sopinut tilanteeseen (vihujen käsikranaatteja on
hippasen helpompi napsia ilmasta VATSissa kuin reaaliajassa). F2:sta suosikkini eli
silmät ja jalkoväli oli pudotettu pois, silmien puuttuminen tähtäyslistalta harmitti ihan vietävästi. Mutta sitäkin enemmän harmitti, kun huomasin, että jos paukkurautojen asemesta olikin harrastamassa väkivaltaa astaloiden tai nyrkkiensä kanssa, eri tähdättäviä osumakohtia ei enää ollut lainkaan! Huutava vääryys. Mitä muka tekee
piikikkäillä nyrkkiraudoilla, jollei niillä saa puhkoa vihujen silmiä? Tai hakata sledgehammerilla niiltä polvia irti? Tuohon suunnattomaan puutteeseen ei vielä tietääkseni ole modia tarjolla, mutta ehkä joskus. Minun skilleilläni ei ole myöskään löytynyt aseettoman taisteluun vaihtoehtoja lyönneille/potkuille, niin kuin Fallout 2:ssa.
Modeista kun on puhe niin nämä tuoreet Falloutithan ovat muuten aikalailla mukavan karskeja asenteeltaan, niinkuin muistelisin kakkososankin olleen. Kiroillaan, tupakoidaan ja juodaan viinaksia (+1 charisma, -1 perception ja mitä noista nyt tulikaan) sekä pistetään jengiä kappaleiksi minkä ehditään, jos ovat ruvenneet soittamaan suutaan (tai jos pelaaja aukoo päätään väärille jannuille). Niin ja huumeita voi myös vetää, jos moisen kokee tarpeelliseksi tai haluaa kokeilla narkin elämää vieroitusoireiden varjossa. Niin tai sitten voi liittyä orjuuttajiin, kohtuusynkkä ammatinvalinta sekin.
Itsehän jäin kerran Fallout 2:ssa koukkuun Nuka-Colaan... Taisteluhuumeista saa jotain bonuksia ja muuta kivaa, mutta ne vieroitusoireet (eli niiden pelko) ovat ainakin saaneet minut poissa niistä. Jostain syystä kaikki tämä on ollut ystävillemme Australiassa ihan ok, mutta morfiinin käyttö lääkkeenä oli niille
kestämätöntä ja meinasivat käytännössä kieltää koko pelin maassaan. Tämän takia morfiini nimettiin uusiksi: Med-X. Naurettavaa, molemmat pelit olen modannut heti ekana "
Med-X to Morphine"-pulikalla, enkä silti ole muuttunut morfi- tai muuksikaan nistiksi pelissä tai tosimaailmassa. Vieläkään.
Niin, olihan näissä uusissa yksi itsesensuuriefektikin, joka vähän ihmetyttää ainakin minua. Vanhassa kunnon Fallout 2:ssa riekuin joskus Denissä (jos muistan oikein ja Arroyon jälkeen paikat tulevat vastaan järjestyksessä Klamath, Modoc, Den) ja siellä on lauma ipanoita, jotka taskuvarastelevat innokkaasti. Kerranpa yksi vei valuuttaa taskuistani, pistin sitten lyöden äpärää sledgehammerilla naamaan. Kerrastahan se kuoli ja raato liukui toiseen päähän karttaa. Otin korkkini takaisin ja jatkoin matkaani Modocin suuntaan. Siellä jengi oli yllättävän vihaista, ihmettelin miksi kaikkien puheet olivat vihollisenpunaisella ja kovin synkänsävyiset. Joku kävi sitten kimppuunkin ja tilanteen eskaloiduttua silmittömäksi räiskinnäksi karkasin kun en vielä noin alkuvaiheessa ollut kykeneväinen koko kylän vastarinnattomaan
puhdistamiseen... statsiruudusta kurkin jotain selitystä aiemmin niin neutraalien kyläläisten yllättävään kiehumiseen ja huomasin "
Child killer"-perkin. Totesin, ettei tuo ollut alkuunkaan hyvä idea ja palsin pari tallennusta taaksepäin ja käyttäydyin vastedes ihmisiksi ainakin lasten kanssa. Tai no, jos niiden taskuun laittaa sytytettyä dynamiittia tai C4:sta, kuolevat ne pois mutta siitä ei saa itselleen pahinta mahdollista karmaa :P
Omista syistään Bethesdan väki päätti, ettei heidän peleissään moinen saa olla mahdollista (ja näissä peleissä lapset ovat ihan yhtä raivostuttavia kuin elokuvissakin). Tietysti protestimielessä hain aikanaan Fallout 3:een childkiller-modin, vaikken sitäkään käyttänyt kuin testatakseni, että toimii. Hassusti, jos lapsien rei'ittäminen olisi ollut alunperinkin mahdollista, olisin välttänyt sitä kuin ruttoa vanhojen muistojen pelottamana, mutta nyt kun se pitää erikseen viritellä mahdolliseksi niin... Noh.
Vaan joskohan pääsisin aiheeseen vähitellen?
Sain siis Fallout New Vegasin joululahjuksena espanjalaisen perinteen mukaisesti eli loppiaisena. Tässä on hurahtanut kohta kaksi kuukautta, mikä merkitsee Steamin laskurin mukaan rapeaa 35 pelituntia. Minä kun pelailen nykyään sellaisissa ~30min - ~2h -spurteissa niin onhan noita sessioita kertynyt, eikä tuota ole joka päivä hutkittu vaan silloin kun on kutkuttanut.
Väittäisin, että olen vasta pääjuonen alussa. Tai no, eihän sitä ole alkua pidemmälle vielä selviteltykään. Alussa selviää, että olit platinaista pelimerkkiä roudaamaan palkattu kuriiri kun joku epeli otti ja töräytti aivosi pellolle ja vei pelimerkin mennessään. Ampuja oli ilmiselvästi toistaitoinen tai pelihahmo onnekas kun selvisi hengissä. Ensimmäisenä tehtävänä onkin löytää ampuja ja hommata platinachippi takaisin. Yhden tai peräti kahden pikkutehtävän ("
Puhu tuolla noille") selviää, että joku Benny se syypää on ja Bennyhän majailee Vegasin Stripillä. Sinne taas ei ihan tuosta vaan päästä. Suorin reitti kun on väärällään Deathclaweja ja kaukaa kiertäessä tulee vastaan aimo pino sivutehtäviä. Noita on sitten suoritettu sitä mukaa kun niitä tulee vastaan, aina mielenkiintoisimpaan tai nopeimminsuoritettavaan välillä vaihtaen. Samalla kun tehtäviä tekee, karttakin täyttyy uusista markkereista ja vähän väliä joku tarjoaa lisää tekemistä. Kaikkea sekavaa tulee kyllä vastaan, perinteisistä "
Hae heinä neulasuovasta ja vie se apteekkarille, jota tarvitset johonkin saadaksesi jotain ja kun sen vie erakolle, saat karkkia ja 100expiä" -tehtävistä aina "
Kerää kasaan jengi ja suojele kylää vankikarkureilta"-kuvioihin, "
Selvitä, kuka myi vaimoni orjaksi niin ammun sitä päähän" ja "
Värvää satunnainen cowboy-ghouli tekemään 'escort'-hommia baarilleni"-hienouksiin sekä ihan rehelliseen palkkasoturointiin.
Kaikkea tätä sählätessä ja sinne sun tänne juostessa olen saanut nostettua äijänretaleeni jo melkein tasolle 22 (tasokatto on 35) ja nyt vasta uskalsin mennä riehumaan Deathclawien kanssa louhokselle, joka on ärsyttävästi aloituspaikan ja the Stripin välissä. Tähän mennessä yritykseni kun ovat kaatuneet siihen, että raajani on revitty irti ja kaveriparkani syöty alle minuutissa. Nytkin jouduin keikkumaan jyrkänteiden laidoilla, jotta möröt eivät tajunneet kiivetä niskaan ihan joka kerta. Siltikin yrityksiä kerääntyi parikymmentä, kun noita pahuksia oli hyvin monta ja meitä ei. Yhdessäkin kohdassa keksin, että koska tuo Deathclaw Alpha Male juoksee aina samaa reittiä kimppuun, heitänpä kaikki miinani (38) kasaan samaan paikkaan. Onnistuihan se, mörön jalka rampautui mutta
silti sen tuhoamiseen meni ihan naurettavasti aikaa ja ammuksia - kolmelta hahmolta. Mikä on tietysti oikein, minusta on vain hienoa, että pelissä on paikkoja joihin ei kannata mennä jos haluaa pysyä terveenä - ja jos menee niin omalla vastuullaan sittenkin. Alkupelin pikkupistooleilla, rengasraudoilla ja nahkatakkiin pukeutuneena tuolla ei ole mitään jakoa. Nyt, Combat Armorissa, erisorttisilla kivääreillä, laserpyssyillä ja räjähteillä oli ihan tarpeeksi vaikeaa. Oikein.
Vegasin aavikolla näyttää tässä vaiheessa olevan pari pääpukaria mittelemässä voimiaan: Fallout 2:sta tuttu New California Republic (NCR) ja tuore tuttavuus Caesar's Legion. NCR on levittäytynyt (ohuesti) alueelle kaukaa Kaliforniasta ja Caesarin Legioona on kohtuubrutaali, ilmeisesti orjakauppaan vakaasti pohjautuva porukka. Jossain välissä ne rupesivat nuiviksi ja neutraalin suhtautumisen sijasta rupesivat uimaan liiveihin, olin kai liian hyvissä väleissä NCR:n paikallisen osaston kanssa. En ole vielä päättänyt, kumman kanssa pitäisi kaveerata (jos sitä saa edes valita itse): NCR on vähän öykkärimäisen oloinen (F2:ssakin olivat aika penseää väkeä) ja ainakin kun Legioonalaisten edustajan kanssa juttelee, heidän oma ideansa on hupaisa. Saas nähdä, mikä on fiilis kun homma etenee ja taustat selviävät lisää. Tuoreimpina käänteinä sekä NCR:n että Legioonan edustajat lupasivat, että "
mahdolliset rikkeeni heitä kohtaan unohdetaan, tule juttelemaan kanssamme yhteistyöstä". NCR:n hemmon kanssa juttelin jo kun oli hollilla, mutta Caesarin luo pitää vähän matkatakin, kaipa minä noille kartan kaakkoiskulmille kohta päädyn uudelleen.
Tai sitten jään Mr. Housen kanssa kaveeraamaan, nautin raskaasti aseistautuneiden robottien tarjoamasta suojelusta ja tuhlaan erisorttiset valuuttani Vegasin kasinoissa. Niin ja Bennynhän minä kyllä löysin, uhkas..
taivuttelin pitämään pientä palaveria ja pieksin veriseksi muhjuksi piikikkäillä nyrkkiraudoillani. Koettihan se puhua minut johonkin huijaukseen mukaan ja lupasi tarjota tehtäviä, mutta kosto on suloista, enkä halunnut että kasinolle salakuljettamani kättäpidemmät olisivat jääneet ihan turhiksi. Ehkä jossain toisessa elämässä sitten.
Fallout New Vegasissa on muuten ensimmäistä kertaa käynyt niin, että olen ihan tosissani kehittänyt puhetaitojani, niistä kun on jopa hyötyä. Aiemmissa olen lähinnä ostanut (ja varastanut capsini takaisin, tietenkin) tai polttanut tahtoni läpi, tämä on ihan jännää vaihtelua. Olen aina, varsinkin Fallout 2:ssa, kyhännyt hahmostani kickboxer-varkaan (unarmed + small guns + pickpocket), nyt menossa on joku Han Solo -henkinen suunsoittaja (guns + melee weapons + speech), joskin tuon meleen tilalla pitäisi siinä tapauksessa olla ehkä jotain muuta, survival kenties, mutta tarpeeksi lähelle menee kumminkin.
Taidan silti lopettaa tähän ja jatkan toiste, ei tällaista loputonta mekastusta jaksa kukaan lukea muutenkaan :P
