Merkintöjä

Tuhrin tuossa parina lyhyenä iltana tunnuksia ja merkintöjä Akilleen pintoihin. Mallia nappasin, jollen viimeksi muistanut mainostaa, mm. Bison Decalsin lirpakkeesta. Nappasin merkinnät soveltaen purkista, jonka väitetään esittävän "32 Battery, 7th Anti Tank Regiment" ja tornin kylkeen tuli tästä luontevasti johdettuna merkintä C2 ja takakulmaan joku vihannes ja numero 96. Jostain toisesta jo hukkaamastani linkistä puolestaan kaappasin idean maalata brittien kokardin tuohon takakannelle.

Ei se vielä valmis ole. Ainakin konetilan luukkut kaipaavat noihin rakosiinsa litkuttelua ja ties mitä muuta pientä tuon vekottimen kanssa on vielä tehtävä.

Roinaa kantoon

Jerrykannuja

Tärväsin jonkun verran aikaa jerrykannujen ja boksien maalailuun. Tuon tankinvihreän sijasta sudin ne kaikki Tamiyan XF-70 (Dark Green 2 (IJN)) -maalilla ihan vaan erilaisen sävyn takia. Nuo kun vielä keksisi latoa johonkin näppärästi mukaan, niin hyvä olisi. Vauhtiin päästyäni halusin vähän lisää kontrastia vaunun kylkiin, joten maalasin samalla tummanvihreällä nuo kylkiräkeissä töröttävät häkkyrät. Ero ei ole mieletön, mutta jonkunlainen kumminkin ja tekele on ehkä vähemmän tylsän näköinen näin.

Kansallisuus

Vaunun täytyy toki kuulua johonkin ja aikoja sitten, projektin alkuvaiheessa +Sam Lockton ehdotti, että maalaisin kotteron Uuden Seelannin tyyliin. Mikäs siinä, mietin, sama vihreä vaunu se on kuitenkin ja erona todennäköisesti olisivat vain hieman yksikkötunnukset.

Tuntuu siltä, että nuo Bison Decals -arkista vakoillut merkinnät vain vaativat pientä tuhraamista. Enpähän joudu tuhraamaan vapaalla kädellä pientä kiwilintua yhtään mihinkään ja se on aina hyvä se.  Tai no, onhan noita piskuisia Jade Falcon -lintujakin maalattu, joten olisin toki yrittänyt tätäkin, jos moista olisi edellytetty. Isoin ongelma tulee varmaankin olemaan takakannelle tuherrettava RAF:n "ammu tähän"-rinkulasto...

Melkein valmista taas

Toissaillan ja eilisen aamupäivän askeleet: työkalut kuntoon, telaketjut asennuskuntoon ja nuo kylkien häkkyrät täyteen. Helppoa ja nopeaa? Vaihteeksi kyllä, vaikka meikäläisen historian tuntien jotain muuta saattaisi odottaakin...

Työkalut

Takalevyyn nakattavat työkalut saivat perussimppelin käsittelyn. Puukahvat sudin Vallejon Charred Brownilla, metallipinnat taas Vallejon Oily Steelillä. Vaunun osiksi tulkittavat telineet ja pidikkeet taas maalasin luonnollisesti samalla Vallejon Panzer Olive Greenillä kuin muunkin vaunun. Kaiken kuivutttua läiskin metallipinnoille annoksen Citadelin Devlan Mudia. Yllättäväksi lopuksi liimasin palikat paikoilleen.

Härpäkkeet

Kyljissä oleviin räkkeihin asettelin noita tiesmitälie-palikoita epämääräisesti. Tälläkin kerralla halusin välttää liikaa symmetrisyyttä ja mätin isomman kasan vasemman kyljen telineisiin ja oikealle vain parikolme per sarake. Tiedä sitten, mitä nuo ovat olevinaan, mutta kai niiden käyttötarkoitus on toimia lisäsuojana ontelokranaatteja (tai muunkinlaisia) vastaan lisäröhnänä lievästi kallistetussa rungossa.

Ketjut

Lakumatot sotkin ensin rumalla ja laimennetulla ruskean (edellämainittu Charred Brown tässäkin) ja keltapunaisen (Vallejon Bloody Red & Bad Moon Yellow) litkun roimalla annoksella molemmin puolin. Jätin kuvotukset kuivumaan yön yli ja jatkoin seuraavana aamuna. Kuivaharjasin ankarasti Tamiyan Flat Aluminiumilla kulutuspinnan oloisia pintoja niin, että varmasti näkyy.
Tarkemmin sanottuna pääasiassa nuo telakenkien ulkonemat ja hammastuksien kärjet. Lopputulosta katsellessani mietin, että edellisillan väricoctailini olisi saanut olla rutkasti oranssimpaakin.

Melkein valmista

Pujottelin yhteensulatetut ketjulenkit tuohon kohtuuahtaaseen tilaansa ja liimasin tuon omituisesti nimetyn johtopyörän paikalleen. Molemmille puolille annettiin sama käsittely, tietenkin. Kyllä tuosta vielä valmista tulee, vaikka aikaa onkin kulunut ihan naurettavan paljon. Onneksi tämän kanssa ei ole ollut mikään kiire.

Tornin kanssa näyttää vielä paremmalta. Tässä välissä ehtii vielä korjailla rupia ja sitten onkin jäljellä tasan konekiväärin piipun viimeistely (unohdin taas), erinäisten tunnusten ja vastaavien tuhertaminen paikoilleen ja jonkunlainen sotkeminen.

Välipala-aika

Lomaltapaluu on aina raskas projekti. Kaiken arkisen puuhastelun lomassa en ole malttanut istua tuokioksi alas sotkemaan ruosteväriä tai arpomaan vaunun työkalujen maalailua, joten tänään kaupassa käydessäni heräteostettu leegoaski piti tietysti hypistellä heti kasaan.

Loota

Näemmä noissa Lego Star Wars -miniplaneettaviritelmissä on menossa jo kolmas sarja. Hyllyssä oli jotain ei niinkään kiinnostavia kapinallisrotteloita sun muuta turhaa (Tantive IV (tai sitten katsoin väärin) tosin kiinnosti kevyesti), mutta TIE Bomber oli sellainen vekotin, jota jäin hetkeksi tuijottamaankin. Pienen arvonnan jälkeen sanoin, että "taidan tarvita tämän" ja näin kävi.

Sisältö

Karmiva kuva, myönnetään. Asteroidivyöhykepallo, ohjeet ja kaksi pussukallista palasia. Miniskaalan vempaimelta ei kovin isoja palikkamääriä voi kai odottaakaan. Itse asiassa niitä oli enemmän kuin oletin.

Kasaus

T/B:n tuntevat kai kaikki, joten ei siitä sen enempää. Kaksipötkyläinen runko on hyvin tunnistettavissa ja TIE-sarjan hieno ohjaamoikkuna on myös aika selkeä tuntomerkki. Kelpuutan.

Siipiä vaille valmista tässä vaiheessa. Kuvaa ottaessani en ollut hoksannut, että tuo tähtäinsensoripalikka oli ohjeissa väärällä puolella (ohjaamopodin alla) enkä tajunnut flipata sitä oikealle puolelle. Kummallisia asiantuntemattomia pellejä näitäkin päästään tekemään... Tärkeitä yksityiskohtia ei sovi kämmätä!

Skaalasta johtuen siivet jäävät tyystin mustiksi, ikään kuin aurinkopaneelien rajoja ei olisi lainkaan. Minusta tuo on ihan mainio laitos, ollakseen noin pieni.

Valmista

Siinäpä se, pilotti aluksineen. Hilpeä tuokion mittainen näpertelyprojekti iltapäivän ratoksi. En silti meinannut jatkaa näiden parissa tämän enempää. En ainakaan, ellei vastaan tule jotain tarpeeksi mielenkiintoista...

Varpaankasto MMO-suohon

Minä ja MMO:t

Kaikkien näiden vuosien ajan olen lähinnä naureskellut wowittajille ja ihmetellyt kutakuinkin kaikkien muiden fantasiahenkisten pelailujen meininkiä. Scifiä ei ole jostain syystä valittu teemaksi, mitä nyt joku Anarchy Online (joka kuoli muistaakseni aika pian pois) ja massiiviseksi kuvattu EVE Online. Entinen opiskelijakaverini Teemu suositteli Eveä "tää on just sulle!", kun rupesi pelaamaan sitä Wowista vieroittuakseen.
Myönnän kyllä, että tekele näytti ja kuulosti vängältä, mutten elätellyt harhakuvitelmia siitä, että a) ehtisin pelata tuollaista sen vaatimassa mittakaavassa ja b) olisin maksamassa kuukausihintaa minkään pelaamisesta, vallankin kun muistetaan kohta a, joka johtaisi aika automaattisesti mitättömään ROI:hin.

Ensimmäinen sessio on ilmainen

Työkaverini Sergei pelailee enempivähempi pysyvästi Eveä (muut työkaverini ymmärtääkseni liihottavat massiivimoninpelistä toiseen heinäsirkkalauman lailla noin kahden, kolmen kuukauden sykleissä) ja on koettanut vokotella kokeilemaan aika pitkäänkin. Samantien kun jäin kahden kuukauden vapaalle, epeli meni paiskaamaan kolmen viikon trial-kutsun postissa. Ajattelinpa sitten, että hittoako tässä, kai sitä voi jonkun hetken kokeilla jos vapaata aikaa sattuisikin löytymään.

Kokeillaan nyt sitten

Valtio: Gallante Federation > Rotu: Gallante > Tausta: Immigrant

Minä itse, Gallantelainen

 

Ammatinvalinnan vaikeus

Alkutilanne: 21 vuorokautta, kilotonni vaihtoehtoja. Tai no ei ihan, kun ensimmäisen tutoriaalin jälkeen tarjolla näkyisi olevan kuusi lainkuuliaista "alaa": sotimista, lisää sotimista (advanced military), kaivostelua, rekkakuskeilua, harhailua ympäri galaksia ja teollisuuspamppuilua. Naapurivaltakunta oli liittolaisineen julistanut sodan, johon siihenkin voisi värväytyä.

Perusalus Velator siellä jossain

Yksi monista suunnattomista avaruusasemista

Sotimaan!

Harvinaista kyllä, otin rauhaarakastavana yksilönä heti ensimmäisenä yhteyttä sotilasagenttiin ja ryhdyin tekemään annettuja tehtäviä vauhdilla. Äijä antoi vielä jonkun alkutehtävän jälkeen vähän oletuspurkkia hienomman taistelupaatin lahjaksi ja jatkossa muutaman paukkuraudan. Jotain hienolta kuulostavia 75mm gatling rail -vekottimia olivat antimateria-ammuksilla. Ostin kurillani kolmanteen tykkiin vielä uraanimurkuloita, koska "miksi en?". Ooh! Näillähän tapan kaikki viholliset heti! Niin ja kunhan saan ne ohjuslavetit ostettua niin tästähän tulee kivaaaaaahahahahahahhaa!

Vindicatoria varustelemassa

Syöksy vihollisen pernaa kohti

Väärin.
Sain mittavasti selkääni heti kahdeksannessa tutoriaalitehtävässä eli hiipparit iskivät jostain kaukaa ja (onneksi vakuutettu) kipponi räjähti ennen kuin ehdin omien tykkieni kantaman päähän. Alanvaihdon paikka, minä tuollaista jaksa...

Kaivokselle häntä koipien välissä

Kaivosmiehen homma on helppoa, eikös? Pari ensimmäistä tehtävää hujahtivat taas läpi niin nopeasti kuin tutoriaaleilta olettaa voi. Sitten käskettiin ottamaan blueprintit ja tekemään niiden perusteella pari esinettä. Jostain syystä taisin kämmeltää tuotantonäkymän kanssa kun printit katosivat, mutta tilatut tuotteet eivät ikinä ilmestyneet varastooni. Kaupastahan niitä samoja romuja saa, mutta maksavat siellä enemmän kuin minä olen niistä valmis maksamaan. Siihen katkesi tämän tehtävähaaran seuraaminen.

Kaiv, kaiv, kaiv...

Omaa kaivelua

Tehtävistä viis, opetin hahmolleni huvikseni dronejen käyttöä (tietysti piti ensin opetella yleensä dronet (pari tasoa, että saa kaksi vekotinta ajoon yht'aikaa) ja sitten tyyppispesifinen taito, tässä tapauksessa kaivosrakkineen oma) ja ostin pari ykköstason häkkyrää ruumaan. Ajattelin, että jos nyt kokeilisin, miten tuo sujuu.

Kaiv, kaiv, kaiv, kaiv, kaiv, kaiv...

Samalla opettelin vähän lisää kaivoslaserien käyttöä ja ostin muutaman järjestelmän päästä parin hippasen perusmallia tehokkaampia präiskyttimiä (dual diode mining laser I). Miksi vartin matkanteon päästä? No kun olivat halvimpia siellä, tietysti. Ja oli aikaa tärvättäväksi. Taisin lukea samalla kirjaa välillä ruutua silmäillen. Kun autopilotti hihkaisi telakoituvansa asemalle, havahduin. Iskin laserit alukseen ja asetin autopilotille taas uuden kohteen, jotta saisin jatkaa lukemista. Onpas hyvää mainosta :P

Monta yhden kimpussa, se on oikein se

Dronejen kanssa kaivaminen oli kai hieman nopeampaa, mutta kun kunkin kaivurin sykli on 1min ja nuo laserit palauttavat jonkun 120m^3/min ja lentävät häkkyrät jotain mitä en nyt tähän hätään muista, menee purtilon viiden tuhannen kuutiometrin malmivaraston täyttämiseen ehkä toinenkin kahvikupillinen. Mitä sillä malmilla sitten? Myy suoraan pois tai jalostaa sen minkä kykenee ja myy lopputuotteet sitten eteenpäin.
Ideani oli, että jos tärvään muutaman hetken tylsään kaiveluun ja roinan myymiseen, saan ostettua kivoja leluja muutamaa innostavampaa hetkeä varten. Kaikenkaikkiaan sain muutamalla malmiruumallisella nostettua ISK-pinoni kahdesta miljoonasta kahdeksaan, eli eli...

Isoin ongelma tuntui kyllä olevan se, että asteroidivöitä kyllä on, mutta kellonajasta riippuen ne on ehkä jo kaivettu tyhjäksi eli mitään ei enää ole tehtävissä. Ajele siinä sitten ympäri universumia, yhdestä tusinaan sisäkohdetta läpikäyden kunnes jotain ehkä löytyy. Ja joskus sielläkin on vihainen vastaanotto tarjolla, mikä ei juuri lämmitä kun avaruuslaivan molemmat turrettislotit on täytetty työkaluilla, eikä itsepuolustustykkitornille ole enää tilaa.

Bisnes on bisnestä.

Lastin noutopiste

Bisnesmiehen touhu, jota aiemmin rekkakuskeiluksi nimitin, ei innostanut pahemmin. Pari tehtävää naputin, enkä syttynyt jatkamaan sen kummemmin, koska tätä pelin haaraa jatkaakseen olisi pitänyt ostaa taas kasa uusia taitoja opeteltavaksi. Jotenkin en uskonut, että olisin käyttänyt tähän kolmen viikon aikana ihan niin paljon aikaa, että "kaiken" mahdollisen kurkkiminen olisi järkevää tai edes mahdollista. Sain silti toisen Venture-paatin (mainaripuuhaan sain jo yhden, joten pistin tämän alkuaineiksi ja myin ne pois) käyttööni.

Määränpäänä epämääräinen asema

Avaruuden Indiana Jones

Tutkimusmatkailu oli yksi tarjottu leiväntienausmetodi. Lennellään ympäri maisemia ja skannaillaan mestoja. Voisi jopa olla niin Imperiaali, että pomppaisi järjestelmään ja sylkisi ruumastaan luotaimia tutkimaan muita nurkkia samalla kun itse tutkii toisia. En valitettavasti löytänyt vielä yhtään Arakyd Viper -henkistä mallia, mutta myönnän etten myöskään etsinyt kovin tarmokkaasti

Avaruusromun seassa skannailua

Taisin kaukaa viisaana lyödä yhden paukkuraudankin tuohon koneeseen, koska jossain tulisi kumminkin jotain ikävämielisiä hiippareita vastaan. Niin myös kävi, muutama piraatti tuli vastaan jokaisella anomalialla. Tutkimusmatkaajan uran ihmettely jäi vähemmälle ihan siitä samasta syystä kuin bisnesmiehenkin: aika. Jos tarjolla on pari kourallista tunteja, ehkä ympäri universumia hyppiminen ja minuuttitolkulla järjestelmien sisällä warppailu "ei ehkä mitään" löytääkseen ei ole se paras käyttökohde. Joten jokin vähän aktiivisempi vei voiton.

Rähisemään taas

Jos et voi voittaa, lähde edes rytinällä. Tämä on ohjenuorani aika usein. Olin alunperin halunnut ohjuslavetteja alukseeni, joten niitä piti saada! Ensin mokomia piti tietysti opiskella ja jotta niihin voisi ladata yhtään mitään ammuttavaksi, sopivaa ammustyyppiäkin piti näemmä opiskella vähän aikaa. Kevyet ohjukset ja raketit kuulostivat joltain, mitä tuollaisesta oletuspurtilosta voisi ehkä ampua, joten niitä. Tietysti risteily-ydinohjukset olisivat olleet riemukkaampia ;) Ostin sitten jostain järjestelmästä halvimman kivan rakettilavetin ja parista eri järjestelmästä yhteensä puolitoistasataa yksikköä lauottavaa. Jostain syystä rakettilaukaisimet olivat halvempia kuin ohjuslaukaisimet, mutta ehtiihän noita laitteita päivittää.

Inferno-ohjuksia matkalla varastoon myöhempää käyttöä varten ja tungsteenimurkuloita käyttöön asti (niillä oli kiva kantama ja kevyemmät vaatimukset aluksen järjestelmille). Toisaalta, purkkiin saisi dronejakin.... Tietysti niitäkin varten pitäisi taas opiskella muutama vuorokausi.
Rakettikauppiaalta ostin sitten taivaita pitkin räiskittäväksi hyvän kasan Nova-raketteja. Miksi ostin nimenomaan niiitä? Tietysti, koska niissä on ydinkärjet! Muahahahahahahahaha!

Tehtäväketjun lopetus

Olin huomaamattani täyttänytkin tuon tehtävän, jonka mielestäni jätin kesken. Ei niitä pellejä ollut tarkoituskaan nirhata vaan todeta, että saatettavat puskevat jo koiranputkea -> karkuun. Tunsin itseni ehkä tavallista tyhmemmäksi kun katselin tehtävänantoa. Taas.
Jatkoin sitten seuraavaan, jossa piti hajottaa sekä kasa vihollisia että huumeluola. En odottanut, että tuo paikka olisi ollut ihan näin matalaprofiilinen. Ydinraketteja niskaan niin kyllä se siitä tokenee. Muahahahaha!

Viimeisenä oli piraattihenkilö Wolfin päästäminen päiviltä. Tehtävää varten sain taas uuden aluksen: perhoshenkisen tiesmikälien, jossa ei tietenkään ollut ohjuslaveteille slotteja... Kolmessa eri välipaikassa piti listiä pieni parvi vihollisia ja jatkaa seuraavaan. Yhtenä iltapäivänä olin juuri saanut viimeisen välietapin tyhjennettyä muutamalla "pomppaa tuonne, ammuskele ja karkaa täyttämään ammusvarastot kun tungsteenikuulat loppuvat"-kierroksella, kun peluutteluaikani loppui.

Tristan

Jatkoin sitten seuraavana ja hokkuspokkus, serverien päivittäisen huoltotauon ansiosta tilanne oli tietysti resetoitunut ja sain tehdä kaiken uudestaan. Loppumestassa taisin käydä kolmesti: ensin kävin saamassa vähän selkääni ja nirheämällä Wolfin tukikohdan suojat ja osan panssarointia. Toisella jätin lentävät vihut huomiotta ja keskityin pommittamaan avaruustornia, jonka räjähdettyä karkasin taas korjaamoon. Viimeisellä kerralla kohti lensi herra Wolfin pakokapseli, jonka liiskasin riemuisasti siihen paikkaan ja lähdin litomaan välittämättä laumasta kieppuvia, vihaisia piraatteja. "Another job well done!" sanoisi Bender ja olisi ihan oikeassa.
Kaipa siitä sai jotain "hyvä jätkä" -bonuksia, joista en kumminkaan hyötyisi mitenkään erikoisemmin. Tai no, hyvän mielen tuosta kai sai kun jotain tuli vihdoin ihmeteltyä läpi asti. Sattuneesta syystä juuri tuon enempää aikaa en ehtinyt peliin enää käyttääkään, joten ihan hyvän lopetuksen sain aikaan.

Kaboom!

Lopullinen lopetus

Ostin sitten kauniiksi lopuksi kasan ohjuksia, raketteja ja tykinkuulia. Ruuma pullistellen lähdin lowsec-järjestelmään kaivamaan verta nenästäni. Kahta minuuttia myöhemmin alukseni oli hitaasti entisellä taistelukentällä matkaansa jatkava hylky. Lähdin siis rytinällä, kuten aikeeni oli.

Tuli vapaa

PLEX

Ajattelinko ostaa plexin (Pilot Licence EXtension) ja jatkaa kohellusta New Edenissä? En. Ihan hupaisaahan tämä puuhastelu on ollut, mutta en luonnollisestikaan päässyt siihen alunperin hinkuamaani ohjusristeilijään alle kolmessa viikossa vaan jäin ihmettelemään alkupään kuvioita.
Ei, en oikeasti kuvitellut, että ehtisinkään. Jos muutamassa hassussa tunnissa pääsisi nollasta emoaluksien ohjaimiin, tasapainotus olisi varmaankin aika vakavasti vinossa.

Pääasia on, että hauskaa oli. Kiitti vaan Sergei, kutsusta :D

Viherryskierros kaksi

*maalail*

Kuten uhkailin, roiskin vaunua maalilla toiseenkin kertaan noita hassuja alueita paikatakseni. Joitain katveeseen jääneitä kohtia pitää vielä käydä ronklaamassa käsin, mutta se ei ole iso ongelma se. Mitään kovin järisyttävää tai edes maininnan arvoista tuossa ei ollut.

Lisää paloja kaaokseen

Aiemmin irrallaan lojuneen konekiväärin pistin paikalleen ja osoittamaan vähän sivuun, ettei kaikki olisi ihan tasakulmissa jatkuvasti. Sen jälkeen päätin, että alarunko on siinä kunnossa, että telat kiikkuineen saavat päästä vihdoinkin sinne, minne kuuluvat.

Tässä vaiheessa jäin taas miettimään, että mitäs sitten? Varmaan nuo työkalut voisi heivata takalevyyn ja vähän sörkkiä sitä ja tätä. Jossain vaiheessa koetan sotkea ketjut jollain rumalla väriyhdistelmällä herra L:n toimivaksi todetun vinkin mukaan

Viherry!

Edistystä

Sain vihdoin kaiken kohelluksen ohessa kaivettua ruiskun esiin ja sohittua vihreää maalia tuon vaununkuvatuksen pintaan. Suunnattomaksi hämmennyksekseni aukkojen peitoksi vetämäni maalarinteippi ei ollut falskannut mistään kohdasta! Tämähän on ihan järkyttävää.

Mutta mutta

Pientä paikkailua tarvitaan kyllä vielä, osa pinnasta jäi vähän epämääräiseksi. Pääasia on taas se, että huonomminkin olisi voinut mennä.

Hupsis, unohtui!

Simpura

Rupesin tuossa muutama tuokio sitten innokkaasti valmistelemaan vaununpalasia ruiskuttelua varten. Sitten tornia käsissäni pyöritellessäni hoksasin loppuviikosta ilmenneen hämmingin: tornin sivulevyt eivät menneet kiinni ihan täydellisesti, vaan takakulmia pitäisi kittailla vähäsen.
Mitäs siinä sitten arpomaan, kittiä levittelemään ja kuivattelemaan. En minä olisi mitään halunnut maalatakaan tänä iltana.

Kk on tuossa vain lojumassa

Tornissa kukkumista

Jatkoa edellisestä

Torni on ollut viime viikkojen ykköskohde, koska se on kutakuinkin viimeinen keskeneräinen osakokonaisuus. Sisäkylkiin ei tule kovinkaan paljoa rompetta, parit konepistoolit lähipuolustusta varten, varakiertokaukoputki tai vastaava, pari boksia ja tyhjä kela. Mietin, että olisiko tuohon kelaan pitänyt vetää jotain sisältöä, mutten vielä keksinyt, mitä siihen oikein sopisi kiepittää.
Tuhrasin palikat vihreiksi ihan käsipelillä tässä vaiheessa. Ulkopinnat roiskin sitten, kun sinne asti päästään.

Tornia kasaan

Kun olin saanut telineessään lojuvat patruunalaukaussetit maalattua kelvolliseen kuosiin, ryhdyin kasaamaan tykkitornia. Pitääkseni pakotiet avoinna tämä tarkoitti tietysti sitä, että vain etu- ja takaosat pääsivät paikoilleen ja kylkilevyt jäivät odottelemaan hamaa tulevaisuutta. Eivät ne olleet edes vielä valmiit, joten ei niitä olisi kannattanut kiinnittääkään (kts. mielettömät reiät noissa kuvissa).

Olin jotenkin kuvitellut, että nuo naurettavat valulaitteiston jättämät onkalot tornin sivulevyjen sisäpinnoissa olisi edes sijoiteltu sen verran fiksusti, että tornin kalusto olisi peittänyt ne. Ehei veikkonen! Roinaa oli sekä ihan liian vähän että ihan toisaalle sijoitettuna, ehkä valun rumuutta alleviivatakseen. Koska hyvänsuopa oletusarvaukseni meni (taas) näin vakavasti metsään enkä halunnut jättää sotakonettani näyttämään teinin poskilta, kaivoin Tamiya-kittini (putty) esiin ja siloittelin palasia vähäsen. Kevyen päällemaalailun jälkeen lopputulos oli ainakin siedettävämpi. Jees.

Koesovittelua

Tietysti tornia piti koesovittaakin vähän, että näin, oliko tästä tulossa yhtään mitään. On tulossa.
Kuvista näkee myös, että pyörsin (taas) pyhät puheeni ja iskin sarjan hantaakit sittenkin kiinni sekä moottoritilan että kuskin ja ajajan luukkuihin. Testaamani räätälöidyt (kustomoidut) jekkulankakahvat eivät oikein toimineet halutulla tavalla. Sarjan muovimöhkäleet olivat paremman näköiset, järkyttävää kyllä.

Tykkiä torniin

Tavallisen hitaasti

Viikon aikaansaannokset ovat jääneet häkellyttävän vähäisiksi, tosimaailman sysättyä ajankäytön useampaan kertaan keskeytysvektorille. Näin käy välillä. Sain siis tasantarkkaan tykin peräkappaleen kasaan ja tornin rinkulaan kiinni. Eipä tuossa mitään kummempaa. Niin no, ohjeessa oli kiehtovasti kahteen kertaan listattu käytettäväksi osa 18E (E-rangassa osa 18 on tornin taka-alaosa) ja tähän kuvaan se olisi tullut tuon alemman veivin yläpuolelle pistoolin kahvan näköisena vimpaimena, kepakkoonsa kiinnitettynä. En sitten löytänyt mistään muualtakaan vastaavaa osaa, saas nyt nähdä mitä tuolle teen. Simpura.

Uusi muutos rakennusjärjestykseen

Ohjetta väijyessäni tulin siihen tulokseen, että jatkoaskeleet tulevat olemaan kutakuinkin seuraavat: kasailen tornin hissukseen samalla sisäpuolia käsin maalaillen. Kun torni on kasattu ja paikallaan, voin roiskia maalit ulkopintaan koko vaunun mitalta. Alunperin meinasin tehdä vähän toisin, mutta tornin detaljointi olisi aikalailla haastavaa kokoonpanon jälkeen. Jotta näin.