Loikkien sotaan

Paljon ja äkkiä

Innostuin taas tuhraamaan vähän enemmän aikaa projektini parissa. Koetan silti saada selitettyä lyhyesti, mitä tuli tehtyä. Jospa tämä tuotos saataisiin vaikka valmiiksi ihan lähiaikoina? Aika näyttää, taas kerran.

Sodankäynnin jalo taito

Kun koneen itsensä maalikuvio oli mielestäni aikalailla siinä, jäljelle jäi tuo kauan odotellut paukkurautapuoli. Googlettelin vempainten kuvia ihan esimerkkejä etsiäkseni.

• R-60 -ohjukset saivat morsiomaisen valkoisen pinnan punaisilla kärjillä.
• S-25 OFM -yksittäispakatut raketit kovempia maaleja vastaan päätin jättää osittain sinisiksi (pääosa tuosta suojatuubista) ja kärjen maalasin tummanharmaaksi, myöhemmällä Badab Black -litkutuksella.
• UB-32M-57 -rakettikasetit maalasin tummanharmaiksi ja litkutin kärjet nekin Badab Blackilla.

Kaiken vihdoin kuivuttua asettelin romut kiskoihinsa ja ripustimiinsa. Joskus aikaisemmin olin päättänyt, että rynnäkkökoneeni ilmaitsepuolustusohjukset tulevat sisimpiin slotteihin, raskaat raketit keskelle (oletettavasti ehkä vähän parempaa osumatarkkuutta tuomaan) ja kylvä kuolemaa -rakettikasetit taas uloimpiin niin, että hajontaa ja osumapinta-alaa ainakin riittäisi.

 Näin minä sen näin fiksuimpana tai ehkä ainakin käytännöllisimpänä. Joku paremmin tietävä saa tosiaan tulla nauramaan ja osoittelemaan sormella, jollen jo aiemmin antanut lupaa.

Alusta

Mitäs sitten kun kone on valmis ja kaikkea? Taannoisen Keisarillisen T-65 -hävittäjäprotoprojektini aikaan sain haltuuni muutaman mfd-levyn ja ajattelin, että kun kerran rupean näin erikoisesti poikkeamaan tavoistani, voisin samalla vaivalla pistää koko roskan alustalle.
Ideanihan sain  jo aikoja sitten, en sitten tohtinut kehuskella sillä vielä. Ajatus on simppeli: neukkukone seisoo enempivähempi kaltoinkohdellulla betonisella laatastolla jossain päin silloista Neuvostoliittoa. Mielikuvani on lähtöisin Operation Flashpointista, mutta löysin tosimaailmasta (Virosta) napatun kuvan, joka näyttää sen muillekin:

Näinpä siis. Sopivankokoinen levy pöydälle ja tuota millin paksuista polystyreenilevyä päälle. Tietysti olisi ollut ihan liian tylsää (ja helppoa & vaivatonta) vetää laatat suoriin kulmiin tuohon pohjalle. Ehei! Epämääräiseen kulmaanhan ne laitettaisiin oman koordinaatistonsa mukaisesti ja kone sitten seisoo käytännön syistä pohjalevyn mukaisesti laatoilla.

Ensin päälaatta eli isoin ja kokonaisin palikka, joka määritteli koko lopputekeleen asettelun. Ylimääräiset palikat siivutettiin tietysti mäkeen.

Loput levyt aseteltiin tietysti keskusläpyskän perusteella. Kuvassa yläoikealla oleva palikka ei jäänyt katkaisematta, kunhan testailin asettelua ja mahdollisesti levyjen väliin jätettäviä rakoja.

Tietysti kone piti koesovittaa paikalleen. Ehkä jotakuta kismittää se, että kone vuotaa pohjan yli, mutta minua ei. Tämä oli ihan oletettua jo alunperin. Pääpaino kun ei ole tuolla alustalla, vaan koneella itsellään.

Levyt kiusattuna, kiinniliimattuna paikoillaan. Koristeena junaväen materiaaleista (Woodland Scenics) tuttu harmaa ballast-putu on ripoteltu puuliiman päälle sellaisiin paikkoihin, joissa levyjen välinen rako on ollut suurempi. Kun tämä viritelmä on maalattu kuntoon, lisään sinnetänne jotain epämääräistä ruohotupsua ja muuta vastaavaa. Tämä kenttä ei ole ollut siinä parhaassa kunnossa enää vuosiin, mutta väliäkö sillä kun kone lentää ja pommit räjähtävät entiseen malliin...

Tähdet uusiksi

Uusiksi meni

Viimeksi innolla tuhertaessani en ollut tajunnut (muistanut), ettei paperisapluunasta ole mihinkään vaan teippiä olisi oltava. Rustaamani tähdet olivat siis vähän levähtäneitä ja sattumalta myös turhan pieniä. Uusiksi ne olisivat siis menneet joka tapauksessa.
Silvoin isommat tähtikuvat auki printtaamistani lapuista ja käytin näitä aukkoja puolestaan teipin aukiviiltelyssä. Lopputuloksena sain ahnaisiin käsiini kuusi ehkä vähän paremmin istuvaa mallinetta käkättimeni pinnoille.

Arvontalaulun aika

Lopputulos on tällä hetkellä tuo. Kai noihin pitäisi vedellä ne valkoiset sisä-ääriviivat, mutta vähän arveluttaa, menevätkö pilalle. Minusta nuo näyttävät ihan mainioilta noinkin.
Pyrstön tähdet eivät onnistuneet lainkaan yhtä nätisti kuin siipien vastaavat ja kaivannevat jälkikäteistä fiksailua. Siksi tämä kuva onkin otettu niin, ettei niitä näe. Olenpas minä taas ovela!

Punatähden viitoittamalla tiellä

Kovalla tohinalla

Kiireinen viikko johti siihen, että huomasin eilisiltana etenemisen pysähtyneen tyystin. Ne punatähdet. Ehkäpä täysi käsipeli ei olisi se paras vaihtoehto, kuten Lasse kommenteissa mietti. En ollut silti tekemässä pelkästä teipistäkään mallineita niitä varten. Seuraava vaihtoehto? Printataan verkkomaailman syövereistä sopivankokoinen lärpäke tähtikuvioita, mengelöidään tähtiaukko paperiin ja teipataan koko roska koneen kylkeen ehkä jopa oikein päin. Toistetaan kahdella eri tähtikoolla: isot siipiin ja pienet sivuvakaajiin.
Kas vain, valmista tuli ja aika nopeasti sittenkin. Pyrin iskemään nuo mahdollisimman hyvin kohdakkain, mutta kun on käsipelistä (ja minun silmistäni) kyse, heittoa voi olla.

Ei ihan

Melkein ehdin ruveta sohimaan punamaalinkin kanssa, mutta touhuamisajan lopun häämöttäessä olin vasta pitelemässä kahta punamaalipurnukkaani käsissäni ja miettimässä, kumpi näistä olikaan parempi. Jospa saisin nuo punatähdet tuhrattua kasaan vaikka jo tänäiltana, valkoraidat vetelen sitten myöhemmin paikoilleen.

Peukkuja pideltäköön. Muuten tästä ei tule taas mitään.

Migin maalauksen hienosäätöä

Lisää osia paikoilleen

Koneen yläpuolella viimeinen puuttuva lenkki oli ohjaamo. Kun olin testannut, että kuomu jopa sopii paikalleen, maalasin nuo kuskin työaseman ympärillä olevat, lasin läpi näkyvät pinnat vielä tummalla harmaalla (Vallejon Cold Grey, muistaakseni) ja askartelin muoviläpyskästä tähtäinvekottimen. Sen pitäisi olla kai vähän kaarevampi ja yläpuoleltaan vähän suojattu ja mustaksi maalattu, mutta en lähtenyt tuhoamaan aivan kaikkea ylikunnianhimoisena. Tuo sai riittää. Lärpäkkeen liimauksen kuivuttua liimasin kuomunkin kiinni erikeepperin vastikkeella siinä pelossa, että muut liimat olisivat a) sotkeneet tai b) huurustaneet koko roskan.

Sopiko se edes paikalleen?

Tähtäinvekotin

Kiinni on ja pysyy

Laskutelineet renkaitta

Yksityiskohtia

Nyt kun pääasioiden piti olla vähitellen kunnossa, rupesin tuhraamaan yksityiskohtien kimpussa. Luonnollisestikaan en ehtinyt ihan kaikkea saamaan valmiiksi, mutta onhan tässä aikaa ja iltoja. Nokkaan vedin Vallejon mustanharmaan (Grey Black) pinnan tutkalaitteistoa varten. Pinta-alan määrä on arvottu silmämääräisesti nettikuvista ja päätin samalla vaivalla, että kuomun edestä tutkablokkiin asti ulottuvaa mustaa heijastuksenestopintaa en tähän vedä. Osassa esimerkkejä moinen oli ja osassa ei - minusta tuo maalipinta ei sitä kaivannut.
Koneen pyrstöpuolella moottorien tiesmitkäliet sudin Vallejon Oily Steelillä sekä ylä- että alapuolella. Myöhemmin tulisin litkuttamaan nuo Citadelin/GW:n Devlan Mudilla vielä. Harkitsin ja harkitsen ehkä vielä, pitäisikö koko koneen yläpinta-ala litkutella tuolla ruskealla vai olisiko parempi jättää sikseen... Tätä kirjoittaessani olen kallistumassa "antaa olla"-puolelle.

Vetelin jossain välissä pienet piuhat myös päälaskutelineitten varsia pitkin, jarruletkuja ne kai ovat oikeasti olevinaan (nauttikaa mittavasta lentokoneasiantuntemuksestani). Fiksasin laskutelinekuilujen maalauksen vaaleanharmaaksi ohjelirpakkeen mukaisesti, mutta litkuttelin sekä niitä että laskutelineitä C/GW:n Badab Blackilla, jotta ne näyttäisivät sekä vähemmän silmäänpistäviltä että käyttöä nähneiltä. Raaka vaaleanharmaa ei ole kovin sievää katseltavaa, kts. edellinen sininen kuva tuosta ylempää.

Renkaat viilasin ensin yhdeltä kohdalta litteämmiksi, jotta rakkine istuisi tulevalla alustallaan ehkä vähän kivemmin. Sitten maalasin ne aiemmin käyttämälläni mustanharmaalla, koska perinteinen 0x0 -musta on tunnetusti turhan synkkä kumia(kaan) mallintamaan.

Mitäs vielä?

Yksikkönumero tai vastaava johonkin ilmanottoaukkojen viereen, ainakin kuvien perusteella arvottuna. Sitten vielä neukkutähdet siipiin ja sivuvakaajiin pitää vielä tuhrata valkoisella ja punaisella. Vapaahkolla kädellä taas tuttuun tapaan. Joku varmaan näkee tuonkin mahdollisena kaiken pilaamisena, mutta se nyt taas on sitä ja tätä. Käsintehtynä olen itse tyytyväisempi, siirtokuvien asettelusta en ole ikinä pitänyt ja kun en kerran käytä lakkoja, niistä jää aina typerät kiiltoefektit näkyviin. Ja mitä vielä. Niin, mallissa ei edes tullut tähtiä siirtokuviksi, joten ei niitä voisi senkään takia käyttää :)

Lentomaastokuvio

Taiteelliset vapaudet

Edellispostauksen kommenteissa ilmeni riemukkaasti, että harkitsemani värimaailma ei olisi ainakaan ihan perusteeton. Neukuista kun oli puhe, vanha sanonta "suuri maa, suuret toleranssit" oli aina osuva. Päätin käyttää hyväkseni näitä pahamaineisia taiteilijan vapauksia ja yksinkertaisesti käyttää maalivarastossani jo olevia värejä sen sijaan, että olisin päätä pahkaa rynnännyt hovihankkijalleni taas uusia maaleja ostamaan. Tämä lähestymistapa nopeutti toimintaa, koska en minä edes tiedä, koska olisin ehtinyt mukavasti ostoksille muutenkaan...

Suihkis

Ohjaamon kuomun maskattuani otin ja roiskin Dunkelgelbiä (kyllä) ympäri konetta. Erityishuomiota kiinnitin viimeksi ylimääräistä sinistä saaneisiin nokan osiin. Jostain syystä oudot varjot eivät sopineet suunnitelmiini.

Maalin kuivuttua ruuttasin jotenkin sopivanoloiset muodonhajotusrunnut vihreällä pitkin runkoa ja eritoten siivenkärkiä. Sivuvakaajien kanssa muistin vieläpä suojata muuta konetta ylimeneviltä roiskeilta ylimääräisellä muovilirpakkeella (olin jo viittä vaille sohottamassa, kunnes hoksasin orastavan vaarantavan virheen toimintamallissani).

Maalauksen mallia

Olin saanut palaset kasaan mielestäni siinä määrin hyvin, että oli jo aikakin siirtyä maalien kanssa puljaamiseen. Maskasin vielä avonaisen ohjaamon umpeen ja maalasin koko vekottimen Vallejon harmaalla pohjamaalilla. Kuvissa malli on kädelläni ihan vain sen takia, että saatoin näyttää skaalan työkaverilleni ja mitä sitä samoja kuvia moneen kertaan ottamaan.

Taivaansini

Mitään virallista esikuvaa mallillani ei ole, joten värikaavio oli tulossa sairaan mieleni sopukoista joka tapauksessa. Hyvin haalean sijasta halusin selkeän värin koneen mahapuolellekin, joten vaaleanharmaa ei oikein sopinut tilanteeseen. Sotkin siis Vallejon Magical Blueta, valkoista ja harmaata perstuntumalla, laimensin vielä samaisen valmistajan ohentimella ja annoin palaa. Minusta tuosta tuli ihan jännän näköinen.

Naamiokuvio

Kääntöpuolelle tuleekin sitten jotain muuta. Taidan jättää perusharmaat väliin nytkin ja iskeä jotain muuta pintaan. Ehkä jotain niinkin omituista kuin tankinpunaista ja vihreää tai legendaarista Dunkelgelbiä. Kaikki on vielä auki, ainakin siihen asti kunnes rupean selaamaan Model Air -maalipurnukoitani.

Omituinen merkkipaalu

Monta vuotta silkkaa rutinaa

Jo vain! Projektimutina-bloginkuvatus täyttää juuri nyt kolme vuotta. Tähän touhuun tärvätty aika on täysin epäoleellista, satuinpa vain huomaamaan päivämäärän joku päivä sitten ja siksi kommentoinkin sitä nyt näin epämääräisesti. Jaaritteluvaroitus lienee enemmän kuin paikallaan, jopa normaalia tasoani vakavammin.

Ennustamisen käsittämätön vaikeus

Mietin koko tekelettä aloittaessani näin "Joskus saan naurettavan paljon kaikkea aikaan häkellyttävän tiukalla aikataululla ja toisinaan vartin tekemistä tulee arvottua ja unohdeltua puoli vuotta. Postailu tullee noudattamaan samaa tahtia". Olin näköjään osittain oikeassa: projektit etenevät vähän miten etenevät, mutta tekstiä olen tuottanut aikalailla vakiotahdilla ja ehkä tasaisen matalalla laadulla.

Samoin olin jo etukäteen valmistelemassa itseäni ja epätodennäköistä lukijakuntaani (en siis kuvitellut, että kukaan erehtyisi näitä mutinoita oikeasti lukemaan) koko sotkun poishiipumiseen heti kättelyssä: "Toki saa arvailla, saanko aikaan yli kymmentä entryä". Taisin tuolloinkin noudattaa klassista "aina ei voi voittaa, mutta aina voi hävitä"-lähestymistapaa. Eipähän tullut ladattua liikaa ennakkopaineita tai -odotuksia, jotka olisivat varmaan murhanneet innostuksen tähän touhuun.

Tyyli

Tekstityyli tai sen puute ei ole tainnut muuttua milliäkään koko tänä aikana. Joko se tarkoittaa sitä, että olen jo täydellinen tai sitten olen ihan yhtä vajaa kuin ennenkin. On tietysti ihan mahdollista, että olen onnistunut parantamaan vähän ajan kuluessa, mutta pääasiassa tekstini on juuri minunlaistani. Pelkään vähän, että käytän samoja sanoja, sanontoja ja termejä ihan liikaa sekä tekstissä että otsikoissa. Pyrin tietysti välttämään sitä, mutta minkäs itselleen mahtaa, eikä kaikkea jo olemassaolevaa vain voi tsekata läpi ennen uusimman postauksen ulospotkaisua.

Teema

Blogspot-tyyli tai leiska ei ole juuri sekään muuttunut. Jossain alkuvaiheessa tajusin, että otsikoita voisi jopa käyttää ja näin olenkin pyrkinyt tekemään. Teema itsessään on sekin ollut kutakuinkin muuttumaton alusta alkaen, jos oikein muistan. Alkuvaiheessa mietin kyllä jonkunlaista kustomointia, tarkemmin sanottuna kansikuvaa, mutta piirrustustaidottomana (oikeasti ja tietokoneella) en vaan saanut aikaan. Yksi vanha ideani oli sekoittaa blueprint-tyyppinen kuva pienoismallivalokuvaan, mutta sekään ei sitten edennyt kauhean pitkälle. Taisin jäädä siihen vaiheeseen, jossa yritin vektoroida kuvaa rakennusohjeesta skaalausta varten. Ehkä saan inspiraation tämän idean jonkunlaiseen loppuunsaattamiseen jonain kauniina päivänä.

"Sisältö"

Mielettömien tekstiseinien välttäminen on ainakin ollut tavoitteeni. Samoin, muistaakseni jonkun Linkolan Jussin viittauksen perusteella olen pyrkinyt puskemaan ainakin yhden kuvan johonkin väliin, vaikkei mitään oikeasti oleellista kuvaa olisi ollut tarjota. Aina en ole kyennyt saavuttamaan tavoitteitani, mutta sitähän tämä välillä on.

Pienoismallit

Valtaosa dokumentoimistani projekteista on tietenkin pienoismallien rakentelua. Siitähän tämä koko roska lähti alunperinkin: rupesin raapustelemaan ajatuksiani "työn alla"-kuvien kera tänne, niin en olisi ehkä jatkuvasti häiritsemässä perheenjäseniäni ja työkavereitani asioilla, joista he eivät voisi vähempää välittää.
Tagien perusteella olen sentään saanut aikaan jokusen mallin, yhdeksän valmista ja yksi keskeneräinen - kolmessa vuodessa. Huonomminkin olisi voinut mennä ja olenhan minä jotain muutakin kyhännyt.
 

[ Sturmpanzer | FlaK | T-65C | SdkFz | MAD | WHM | Königstiger | Jagdpanther | M-10 ]

Miniatyyrit

Vanhojen kaivelu sikseen, viimeisten vuosien aikana olen saanut häpeällisen vähän aikaan minirintamalla. BattleTech-introboksin lisäksi en ole ehtinyt koskeakaan 'Mecheihini. Tilasin reilun Starin verran Omneja, lauman Elementaaleja ja sain vielä jonkun virheellisesti toimitetun BattleMechin maaliosastolle joskus vuosia sitten. Hellbringerin ja Summonerin variantit minulla ainakin on aloitettuna, dremelöin ainakin toisen jalkaholvit auki kunnon poseerausta varten ja olin kai vielä pohjamaalannutkin palaset. Muistaakseni.

Intro-Omni

Niiden kimppuun käyminen on työlistalla seuraavana, kaksi panssarivaunuani saavat odottaa hetken jonon keulille pääsyä. En tiedä miten on mahdollista, että 'Mech-prosessini ovat päässeet nälkiintymään, mutta ainahan voin väittää, että tehtäväskeduloitsijani on ollut keskeyttävää sorttia... Köh.

Pelit

Peleistä olen rutissut aika vähän, alkuaikaan näemmä enemmän kuin nykyään. Ei minun pelitahdillani mitään peliblogia ylläpidettäisi, mutta sehän ei ole ollut tarkoituskaan. Projekti se on pelin läpipiekseminenkin.
Todennäköisesti tämäntyyppinen höpinä tulee myöskin pysymään pienimmässä sivuosassa, mitä nyt joskus saatan innostua selittämään jotain jostain. Tuo loppuosa toisaalta pätee ihan kaikkeen mitä teen: fiilispohjalla.

Muu, mikä?

Selkeästi poikkeavin projekteistani on mahtava avaruuspeliprototyyppini, tai miksi sitä nyt haluaisikaan kutsua. Samalla se on epäsäännöllisintä huomiota osakseen saava ja vielä epäsäännöllisempä raportointia kokeva näistä kaikista.

Ajatuksenahan pelinteko on ollut taustalla ties miten kauan ja työn alla tuo tekele on ollut silloin tällöin. Joskus näppäilen projektin parissa joitain hetkiä useampana päivänä putkeen, joskus pitkiä sessioita (kun kohdalla oleva ongelma tai ripeästi etenevä osuus vie mukanaan) ja sitten se lojuu koskemattomana jopa kuukausien ajan. Ehkä saan pian jotain näyttämiskelpoista valmiiksi lähitulevaisuudessa, riippuen vähän QuadTree-toteutukseni edistymisestä ja käyttöönotosta.

Vale, emävale, ...

Bloggerin tilastointikilkkeen mukaan Projektimutinalla on hippasen reilut 4k lukukertaa, 176 artikkelia (89 kommenttia) ja yksi virallinen seuraaja. Järkyttävää! Enimmäkseen minä ihmettelen tuota pageview-lukemaa bloginkuvatukselle, jota en ole julkisesti juuri missään edes maininnut...

Kuvatuksesta näkee, että jonkunsorttinen nouseva käyrä tuossa on olevinaan. Mistä tuo liikenne tulee? Ei mitään hajua, pl. kuvahakujen tulokset näemmä ovat Traffic Source -listalla korkealla. Niin ja mitä kummaa ampparit tuolla tekee? Miksi?

Ripusteluprojekti II

Kuvatonta lätinää

Lisäviilailun ja muun ajanpeluun tuoman huumoriarvon lähestyttyä rajatta nollaa nostin käsiparkani pystyyn ja läiskin tekeleeni siipiin kiinni. Kuten tunnettua, en ole perfektionisti ja tässäkin se nähdään: "kelpaa mulle", vallankin kun en ole ikänäni nähnyt esimerkkiä luonnossa. Mitäs tällainen telaketjupelle muutenkaan lentävistä vekottimista ymmärtäisi ;)
Sudin nuo palikat sentään käsin pohjamaalilla ihan vain saadakseni koko retaleen harmaaksi. Valkoisena ja tussijäljillä tekemäni palat olisivat rienanneet minua päivin, öin ja ehkä tällä saavutan jonkunlaisen mielenrauhan. Seuraavaksi taidankin ruikkia pohjamaalit koko tekeleen päälle puolittain.

Johdotuksia

Jatkoin viimeksi mainostamiani - ja jemmassa pitämiäni - rakettikasettiripustimia. Lähinnä viilailin turhia aaltoja mäkeen ja koetin saada jonkunlaista muotoa niihin. En minä niitä vieläkään tohdi näyttää, ehkä sitten kun olen lyönyt ne siipiin kiinni ja niissäkin on pohjamaali pinnassa. Todennäköisemmin vasta sitten, kun rynnäköintikalusto on puolestaan niissä kiinni...

Johtohulluttelua

Kaikensorttisia referenssikuvia googletellessani törmäsin näkymään nokan laskutelineestä ja parista siinä kulkevasta piuhasta. Kaipa ne olivat jotain jarruletkuja tai vastaavia, vaan väliäkö sillä, pieni ja helposti toteutettava yksityiskohta. Vetäisin siis pari lyhyttä ja ohutta metallilanganpätkää (tuo oli pahamaineista kukkiensidontalankaa, kuulemma) paikkaan, josta niitä ei kumminkaan nähdä, kiitos myöhemmin asennettavien renkaiden.

Piuhan kanssa jo muutenkin koheltaessani vedin sitten johdot myös päälaskutelineiden lampuille. Lamppujen pintaan leikkasin pienet palat Tamiyan maskiteippiä ja erikeepperöin lampunkuvatukset laskutelineluukkuihin. Ehkä tuossa valkoisen liiman käyttö oli vähän turhaa, kun pikaliiman aiheuttama huurustuminen ei olisi mikään häiriötekijä, mutta kun ajatus on iskostunut päähän niin se sitten on.
Jotenkin veikkaan, että teipinkäyttö tulee osoittautumaan ihan turhaksi ja että noista tuikuttimista ei tule kuin paha mieli parin projektiaskeleen kuluttua.

Kuvien ottamisen jälkeen asensin ohjusten laukaisukiskot paikoilleen. Jostain syystä olin päättänyt, että ne tulisivat rungonpuoleisiin paikkoihin, keskimmäisiin yksinäiset raketit ja ulommaisiin kasetit. Syy tähän? Enemmän hajontaa maahan kylvettäville raketeille. Joku fiksumpi saa sitten taas tulla huutamaan, että ihan väärin meni, jos meni, mutta tähän suuntaan tämä vekotin on nyt menossa yleisön pyynnöistä huolimatta.

Ripusteluprojekti

Errrrr

Termeistä täysin kujalla olevana metsästelin hyvän tovin jotain selvän näköistä kuvaa neukkujen pommiripustimista. Loppujen lopuksi päädyin tuijottelemaan tällaista Eduardin AM-settiä:

Jotenkin nuo tummanharmaista roippeista ylimmät näyttivät samanlaisilta romuilta kuin mitä oikeiden(kin) koneiden kuvissa olin näkevinäni. Silppusin taas muovilätystä neljä suunnilleen kivankokoista palaa ja nakersin niitä vähän kuvassa näkyvään muotoon. Ei niitä kehtaa tässä näyttää, ei ainakaan vielä. Katsotaan nyt, jos lisäviilailun ja räpeltämisen lopputulos on erillisosina esityskelpoinen vai jemmaanko ne vain suoraan siipien ja rakettikasettien väliin tosimaailman tilannetta jäljitellen.