Maalailua ja uuden efektin testaamista

Viime postauksen jälkeen ohjelmaan on kuulunut sekä renkaiden siivoilua, palojen putsailua ja erisorttista maalailua. Ajattelin myös vaihteeksi tehdä tuon renkaiden pohjamaalauksen vähän fiksummin kuin ennen. Aiemmin roimin siis maalit pintaan niiden ollessa pääosin vielä valurangoissaan kiinni, ihan laiskuuttani. Korjasin sitten puuttuvat läiskät jälkikäteen.
Onhan se ihan nopeaa, kun roilauttaa ensin yhdeltä puolelta, tuokion päästä toiselta ja jättää rangan kyljelleen seisomaan niin kaikki kuivuvatkin siistihkösti.

Vaan nyt ajattelin tehdä jotain asiallisempaa kuin toinen käyttämäni tapa eli palat killumaan teipinpätkälle ja siinä maalaamaan. Tuossa taas on ongelmana se, että teippi voi jäädä vähän hanakammin kiinni ja jos maalia menee vähänkin enemmän niin siitäkin jää hölmön näköinen jälki, "helma" tai vastaava.

Nyt pätkin metallilangasta pieniä pätkiä ja tökin ne pystyyn X-Wing -projektista jääneeseen heksanmuotoiseen finnfoam-lättyyn. Seivästimien päihin pyöräytin sitten pienet sinitarrapallot (Virhe! Käytin jotain ikivanhaa mutta ultratahmeaksi käynyttä settiä). Parin ekan palan jälkeen sinitarrasta ei jäänyt mitään jälkeenkään mutta olisi tuonkin voinut tehdä paremmin. No joo, painoin maalaukseen menevät palikat sinitarrapalloihin ja annoin soida.

Ennen ensimmäistä maalikerrosta

 

Ensimmäinen puoli pohjamaalissa

Eka setti meni vähän ihmetellessä mutta loput vedinkin sitten sarjatyönä. Tuo sprayprimeri on ihan näppärää, kun viiden minuutin kuivattelun jälkeen voi pistää uudet palat tulille ja sitä rataa. Sain kaikki pikkukilkkeet suihkittua molemmilta puolilta reiluun puoleen tuntiin ja yliajallekin homma meni vain sen takia kun jäin koneelle lukemaan jotain BattleTech-aiheista seuraavaa projektia varten...

Sen jälkeen, sangen epäyllättävästi, vuorossa oli kaikkien Dunkelgelb-maalaus. Jostain todella omituisesta syystä tuon Vlad Tepes -mukaelmani kanssa puljaaminen ei toiminut enää tässä vaiheessa. Kepit hemppuivat holtittomasti eivätkä pysyneet paineilman alla pystyssä vaan kaatuivat ja johtivat lievää törkeämpään kielenkäyttöön. Löin siis renkaat teipinpätkille ja maalasin menemään. Ideani oli kyllä hyvä ja toimivakin, mutta toteutusta - erityisesti sen vakautta - pitää ehdottomasti parannella seuraavaa kyhäelmää varten.

Rungonpuolikkaat, ovet sun muut saivat oman tummankeltaisen pintansa parissa erässä. Tässä ei ole mitään dramaattista kerrottavaa, mitä nyt tuo paineilmapullo käy turhan kylmänä jos pitkään maalailee ja maalintulo lakkaa kuin seinään. Tai ehken vain osaa.
Joka tapauksessa ruiskumaalailu on ihan hauskaa ja näppärän oloista hommaa niin ehkä sen kompuran hankkimista sietäisi miettiä vakavamminkin. Kaikkea minä en sillä osaa tehdä (oho, mikä yllätys), joten pensselikokoelmallekin tulee aina olemaan käyttöä. Toki jossain välissä voisi olla kiva kokeilla, onnistuuko 3rd Falcon Talon Clusterin OmniMechien, AeroSpace Fightereiden ja Elementaalien maalaamisesta yhtään mitään tuollaisella työkalulla 8) Vihreä-harmaa -naamiokuvion maalaamiseen tuon luulisi soveltuvan mitä mainioimmin, mutta jadevihreiden korostusten ja vastaavien kanssa sutimalla päässee huomattavasti helpommalla ja nopeammin kun ei tarvitse maskata 95% miniatyyristä maalausta varten.

On niissä keltaista mutta valo-olosuhteet haisivat...

Maanantai-illan jännitysnäytelmä oli hölmö ideani värimodulaatioyrityksestä. Kun koko runko oli kerran maalattu yksivärisesti niin mikäs siinä on sotkea samaiseen väriin vähän jotain tummempaa (Vallejo Model Air -linjan Grey Black tässä tapauksessa) ja rungon alaosiin vähän sillä efektiä, jolla koettaisi voimistaa ko. alueen varjossaoloefektiä. Tämä mallihan on oikein mainio testikäikäle kun maastokuviota ei tule ja kun perusvärikin on hyvin simppeli, virheiden korjaaminen on naurettavan helppoa. Jos pohjan efekti toimii, tekisin kattopuolelle samanlaisen tempun, mutta lisäisin vastaavan määrän valkoista ja sohauttaisin zeniitistä auringon valon kirkkautta simuloidakseni. Katsotaan, miten käy, mutta tässä work in progress -kuvamateriaalia:

Tuollaiseen kuntoon tuo alarunko jäi illalla, lopputuloksen näkee sitten kun sen näkee:

Loput renkaista ja muusta tähän asti tarpeellisesta tilpehööristä kuivuu tuossa myös seuraavaa askelta odotellessa:

Seuraavana ohjelmassa: rungonpalojen yhteenlyönti. Rynnäkköovien kanssa pitänee olla tarkkana. Sen jälkeen alarungon hiekoittelua ja muuta säistystä ja vasta sitten telakoneiston asennus ketjuineen. Lopuksi loputkin palikat paikoilleen maalauksineen kaikkineen. Jos tekisin ohjeen mukaan, noiden ketjujen asennus olisi taas yhtä helvettiä enkä minä halua aina tehdä siitä niin kamalan penseää puuhaa. Näin väitän ja oletan pääseväni rutkasti helpommalla.

Puoliteloin eteenpäin

Puijasin! Ei kaikki vapaa-aika ole mennyt portalointiin. Ei ihan kaikki ainakaan. Räpelsin Hanomagia eteenpäin ja tajusinpa eilisiltana, että olinpa keulinut vähän tuossa viime viikolla kun roiskin Dunkelgelbiä myös rungon ulkopuolelle. Pohjamaali kun olisi ihan oleellinen osa siihen alle, vai mitä?

Ensimmäisenä hyökkäsin sisätilojen kimppuun, allaolevassa kuvassa olin jo lyönyt kojelaudat osineen tuohon kiinni. Halusin vaan maalata nuo kuskin jalkatilat kunnolla alta pois, eihän niihin enää tässä vaiheessa olisi ylettänyt, saati sitten penkkien kiinnittämisen jälkeen.

Netistä ei ollut kauheasti apua autenttisten sisätilojen kanssa, muita malleja kyllä löytyi. Päätin siis, että ruskeat persalustat ovat ihan hyvät, roimin siis ensin Tamiyan flat brownin pintaan ja myöhemmin Vallejon chocolate brownilla pientä efektiä sinne tänne. Hyvin pientä, koska sävyillä on aika matala kontrastiero ainakin minun silmiini.

Maalien kuivuttua ajattelin kokeilla miesmeikkiä eli taannoin ostamiani Tamiyan säistyspulvereita tai miksi noita pitäisikään suomeksi kutsua. Pigmenttihässäköitä.

Ihan meikkipurkilta se näyttää töpöttimineen kaikkineen.

Vähän kurainen lopputulos siitä jäi, ei ihan niin libyanaavikkomainen kuin olin kuvitellut. Vaan eka yrityshän tämä oli. Pahinta sotkua voi vielä siistiä mutta ehkä seuraavalla kerralla muistan taas mainiotakin mainiomman ohjenuoran "less is more". No joo, kyllä se jossain kohdissa näytti ihan kivalta, penkit vaan näyttävät siltä kuin niillä olisi hyppinyt lauma sateesta tulleita esikoululaisia, ei eliittiaavikkosotureita. Blah.

Kauhean sotkemisen lisäksi silppusin palaset irti rangoista ja siivosin valusaumat etupyöristä, vetopyöristä ja ajopyöristä (jos väänsin road wheelit väärin, valittakaa). Jostain syystä tässä kärryssä ei ole idler wheelejä perässä lainkaan. Ehkä saan nuo lisäkiekot siivottua tässä parin päivän sisään - tässä näyttäisi olevan vähän Tiikerimäinen limittäisasettelu renkaiden kohdalla: on keskellä kulkevat tuplarenkaat ja niiden lisäksi erikseen ulko- ja sisäpyörät.

Noiden siistiin maalaamiseen on idea, saas nähdä, saanko visualisoimani viritelmän tuotua reaalimaailmaan. Yleensä en. Jatkoin tänään pykäämällä tuon ohjainviritelmän nokan alle poikittaislehtijousineen kaikkineen. Jääkööt renkaat tylsästi osoittamaan suoraan eteenpäin, en usko että jäivät tarpeeksi höllälle ja vähäliimaisiksi, että saisin suunnan asetettua miksikään muuksi kuin 0º. Ei se mitään, en ollut meinannutkaan mitään dioraamaa.

Pyrstön puolelle tuli vielä jotain roippeita, vetokoukkua varten joku käikäle ja parit ehhehee-tulpat vielä kaveriksi. Kai niillekin joku selitys on :P

Seuraavaksi ohjelmassa lienee oppujen renkaiden irroittelu + siistiminen sekä sen jälkeen niiden että alarungon osien pohjamaalaus ja Dunkelgelbaaminen. Samaan syssyyn voisin käydä myös takaovien ja kk-telineiden kimppuun. Eikä ohjeessa taida enää montaa askelta noiden lisäksi enää ollakaan.
Kyllä tähän vielä muutama viikko menee helposti, vaikka loppu näyttäisi miten häämöttävän juuri nyt.


Olen oppinut.



Vähäsen.






Ehkä.

Tieteen nimessä

Ultramainio avopuoliskoni nakkasi nimipäivän(!) kunniaksi Portal 2:lla. Kanttipäiden puolitelavaunun sisäpuolien maalailu ja säistäminen jääkin sitten vähän vähemmälle tälläkin viikolla, viime viikkoa kun hallitsi pitkä viikonloppu lomamatkoineen. Sattuuhan sitä ajoittain.


For science.

Model Expo 2011

Taas on yksi Model Expo koettu ja kyllä sen vieläkin tuntee jaloissaan. Pääasia, että oli mukavaa ja kivaa niin että jaksaa ensi vuonnakin tunkea sekaan. Saas nähdä, saanko jotain aikaan sitä varten, mutta sen aika näyttää varmaan viimeisenä viikonloppuna. IPMSFi:n osastosta (International Plastic Modellers Society Finland, vastedes Imps) on joka vuosi pitänyt nurista sen verran, että mallien valaistus on pykälän verran hämärän puolella kuvien ottoa miettien, mutta kyllä ne paljain silmin näkee. Nuo kilpailulaput ovatkin sitten eri asia, kun niitä pitäisi pahimmillana parin metrin päästä koettaa lueskella eikä kiikareita tule yleensä kannettua mukana :) Hienoja tekeleitä siellä (Expossa yleensäkin) oli taas kerran, toisten taitoja voi aina ihmetellä.

RC-laivojen sekaan joku neropatti oli käynyt rakentamassa oman hupaisan kepposensa:

Noh. Ainakin minua huvitti.

Ohjusvene oli kanssa aika hieno, vaikken minä mikään laivafani olekaan:

Minulle yksi pääosastoista koko Expossa on Impsin pienoismalliständi. Ei se kyllä mikään ständi ole vaan iso rinki pienoismalleilla täytettyjä pöytiä, vaikka tänä vuonna osanotto olikin hämmentävän pientä: osa pöydistä oli ihan tyhjiä. Nakkaan alle pinon kuvia, kaikista en edes yrittänyt ottaa kuvia kun oli joko liian synkkää tai liikaa heijastuksia.

Pieniä telavehkeitä

Isompia sotakoneita I

Isompia sotakoneita II

Lentokoneita I

Lentokoneita II

Suihkareita

Lentokoneita III

Pienoispaatteja, hieno U-Bootti keulilla

Revellin Bismarck

Warssiaiheista mallia, meikäläisenkin tekele löytyi

Pahamaineisen Komulaisen sergei

Koetin näitä kuvia croppaillessani ja kevyesti pienennellessäni pitää huolen siitä, että jos tuollainen infolappu oli kuvassa, se myös jäi siihen. On meinaan aika turhauttavaa koettaa lukea jotain puoliksikatkottua lappua jostain mallista kun niissä on välillä ihan oleellisiakin (tai ainakin minua kiinnostavia) tiedonpätkiä kyseisestä rakennelmasta... Tai ehkä minä olen vain amatööri ja muut harrastajat / lukijat ovat niin guruja että tietävät jo aivan kaiken :D

RC-jengistä joku oli saanut kyhättyä hämmentävän Sturmin, piti hetki tuijottaa silmät ymmyrkäisinä. Harmillisesti en nähnyt tuota ajelemassa eestaas, taisi olla vaan poseeraamassa ja keräämässä pyttyjä.

Ps.531-4

Parolan Panssarimuseosta huolehtiva Panssarikilta oli roudannut paikalle oikean M2-puolitelavaunun. Siitä piti käydä napsimassa parit lähikuvatkin ihan vaan referenssimielessä. Ei tuosta telakoneistosta tosin käy ilmi, miten kauheassa kunnossa ne voivat olla, mutta onpahan tosimaailman esimerkki, jonka perusteella miettiä miten tekisi pienoismallissa oli rakenteilla mikä hyvänsä.

Sunnuntaiaamuna juttelin jonkun tuokion entisen Risteysaseman jannun kanssa, hieno mies on. Meinasin ostaa vaihtoterän ikivanhaan ja kohtuutylsäksi käytettyyn askarteluveitseeni, mutta nehän oli kaikki jo myyty aiemmin. Ostin sitten uuden. Niin ja Tapsan yllyttämänä 'Mechien tykkejä varten (eri AC-variantit, Gaussit jne) pätkän kupariputkea, heikko kun olen. Tuokion mietin myös, josko ryhtyisin vihdoin viimein tekemään oikean mittakaavan Panttereita mutta sitten silmiini iski Königstiger alkusarjan tornilla (joita Porsche-torneiksikin kutsutaan). Tuon jälkeen olen kasannut yhden kaikista mielenkiintoisista Tiikerin varianteista (Tiger, Sturmmörser Tiger, Königstiger (late production), Jagdtiger ja tämä).

Projekti 2/2011

Kun muilta puuhiltani vihdoin ehdin, rupesin ränkläämään kauan kuumotellutta puolitelavaunua. Eipä tuosta vielä paljoa tullut tehtyä, mitä nyt vaunun pohjaa ihmettelin. Jostain vesipöntöstä piti aloittaa, sitten käydä kojelaudan kimppuun. Tässä vaiheessa takaraivossa rupesi kilisemään pieni hälytyskello: "mieti nyt tarkkaan mitä olet tekemässä, näitä kun ei maalata enää jälkikäteen kunnolla jos menet liian pitkälle rakennuksessa". Tarkastelin vähän tarkemmin tuota rakenteluohjetta ja rungonpuolikkaita ja ihan hyvä, että tein niin.

Jos kaiken kasaa ensin ja sitten rupeaa miettimään avoimien sisätilojen sörkkimistä niin ainakin allekirjoittaneen taidoilla syntyy joko suttua tai vajavaisuuksia. Jälkimmäinen on siedettävämpää, mutta kun jostain kulmasta näkee paljasta muovia, mihin ei vain ole päässyt pensselillä tai ruiskulla. Ja tuollaisiahan kohtia minun tekeleistäni löytyy enemmän kuin haluan myöntää.

Tästä syystä päätinkin, että kasaan tuon sisätilan sisäpohjan penkkeineen ensin, ohjaustilan jne, mutten lyö kojelautaa paikoilleen kiinni ennen kuin olen maalannut sen. Jollei mistään muusta syystä niin siitä, että kuskin jalkatilan ja polkimien maalaaminen jälkikäteen olisi vähän niinkuin mahdotonta katveen takia.

Akselit napsin irti rangasta ja siistin kauheat valujäljet mäkeen, sopivat siten myös paremmin kolosiinsa. Jostain syystä ne jäävät vapaina rullailemaan. Sisäpohjaan nakkelin penkit paikoilleen ja ne vaihdekepin ja käsijarrukahvan näköiset vipstaakit. Tämänkin perusmaalaan ennen sen suurempaa kasaanlyöntiä. Myöhemmin pitää vaan varoa, etten sotke noita kun maalaan ulkopintoja, mutta se nyt ei liene iso ongelma.

Ennen sen suurempaa sohimista pitää kyllä konsultoida interwebin ihmemaata, jotta selviää, millaiset sisätilavärit näissä roikaleissa on. Veikkaan perinteistä Dunkelgelbiä, mutta parempi tarkistaa. Ulkopinta tulee olemaan ainakin Dunkelgelbiä, Pohjois-Afrikan seikkailuista ja Deutsche Afrika Korpsista kun on kyse. Jawohl!

Alfaisku!

Pistin viime viikolla tilauksen liikkeelle, kun pahamaineinen Laurentius muistutti. BattleTech 25th Anniversary Introductory Boxset eli maanmainion BattleTechin aloittelija-aski. Puhelimeen vastannut jannu mietti, että ehkä seuraavalla viikolla saisivat uusia kun olivat jo myyneet kaiken loppuun. Torstaina sain kauan ja kiroillen odottamani viestin ja juoksin hakemaan lisätekemistä TODO-listalleni.

Tällainen sieltä löytyi:

Fantasiapelien jannu sanoi jutellessa, että tuo setti on myyty jo kahdesti loppuun. Ihmettelin vaan, että missä ne kaikki BTechaajat sitten ovat kun kukaan ei ikinä ole kuullut koko pelistä... "Omissa pienissä kaveripiireissään kaikki" totesi kassahemmo ja eihän tuosta voi olla kuin samaa mieltä, niin se meilläkin. Vaan mitä minä tähän selittämään, mitä olen taas ohi aiheen löpissyt, aiheeseen!

Kompakti settihän tuo. Boksin kyljessä on kauhea määrä kuvia maalatuista 'Mecheistä, kaikki Camospecsin väen aikaansaannosta, samojen hullujen nerojen taidonnäytteitä on käytetty oikeastaan joka puolella muutenkin: vihkosten kuvituksessa yms. Kaunista, kaunista. Oikeassa laidassa nippu pelinappuloita (sekä edellisen iteraation 24 muovista BattleMechiä että kaksi tuoretta OmniMechiä, jotka toivottavasti ovat merkki tulevasta Clan Expansion Setistä). Lopputilan syövät lukuisat opuskirjat:

• Introductory rulebook: 80-sivuinen sääntökirja, jossa on selitetty myös, mitä kaikkea muuta aiheesta on tarjolla, kuten IWM:n & Ral Parthan miniatyyrit, FPG:n siirtokuvat, ultrahieno Camospecs (jota minä ainakin käytän visuaalisena lähteenä hyvinkin pitkälti, kun kasailen näitä miniatyyrejä). Säännöt on selitetty tässä huomattavasti syvällisemmin kuin pikasäännöissä, kera taustatarinoinnin sun muun mielenkiintoisen.
• Quick Start Rules: pikasäännöt eli se oleellisin pelinkulku nopeasti ja kevyesti.
• Inner Sphere at a Glance: 55 sivun kirjanen, joka kertoo kevyesti Sisämaailmojen historiaa Talo/faktio kerrallaan, Mechwarriorien ja 'Mechien kuvailua, "miten hyökkäys planeetalle toimii", tehtävätyyppien selitystä ja TRO (Technical Readout) laatikon mukana tulevista 'Mecheistä.
• Pahvinen cheatsheet: kaikki oleellisimmat pelikierroksen aikana tarvittavat taulukot, ei tarvitse etsiä eri puolilta sääntökirjaa, miten mikäkin toimii detaljitasolla ("ääh, miten nää ohjukset osuu?"), kun pääosin säännöt ovat hallussa. Ilman ei voi pärjätä, pahvisuudesta plussaa.
• How the Core Rulebooks Work: kertoo miten eritasoiset pelisäännöt sun muut toimivat keskenään. Jos siis rupeaa hankkimaan noita lisäsääntöjä ja muita.
• Painting and Tactics Guide: pieni infopläjäys siitä, mitä tarvitaan ja miten niitä käytetään lähtien pensseleistä ja maaleista, askel-askeleelta -esimerkki yhden 'Mechin kanssa puljaamiseen palikan siivoamisesta aina pohjan koristeluun. Eri faktioiden värimaailmatkin on selitetty, "iconic paint color" jne, sekä maalaustekniikoita esim. punaisen 'Mechin maalaamiseen ja kaikkea... Himmel.
  Niin ja tuo taktiikkaosuus, joka kertoo kuvien ja taulukoidenkin avulla, miten tätä oikein pelataan! Käsittämättömän oivallinen lirpake.

Sekä

• 24 Inner Spheren BattleMechiä
• 2 Klaanien kunniakasta OmniMechiä
• Record Sheettejä
  
  • BattleMechejä
  • Tankkeja
  • Battle Armor -yksiköitä
  • Perinteistä jalkaväkeä
  • Tyhjiä, itsesuunniteltavia 'Mech-runkoja
  • Summoner Primeä
  • Summoner A:ta
  • Hellbringer Primeä
  • Hellbringer A:ta
  varten. Ei mikään surkea valikoima, vaikka meidän peliporukassa tehdäänkin varmaan niin kuin aina ennenkin: printataan HMProsta sopivat ulos.
  
• Inner Spheren kartta julistekoossa, jostain 3060 suunnalta, pikaisen googletuksen perusteella
• Pari aukitaiteltavaa kaksipuolista pahvikarttaa. Toisen paketin avasin, ekalla puolella on klassinen peruskartta: tasamaasto, lätäkkö (Depth 1) keskellä, pientä metsää (sekä light että heavy) siellä täällä ja pari kukkulaa (max Level 2) toisen puolen ylä- ja alareunoissa. Toisella puolella hämmentämä ja itselleni kai pelaamaton kartta, jossa on kukkula, joki ja paljon ajoteitä. Toinen kartta on vielä muoveissaan, en vielä repinyt kokonaan auki.
• 2d6, ilman ei pärjää :)

Koko tämä setti viidellä kympillä. Olen minä huonompiakin kauppoja tehnyt.

Kävin tietysti ensimmäisenä kiinni pelinappuloihin, niitähän minä olen keräillyt ja maalaillut vuosien ajan jo muutenkin. Joku sairas apina oli tosin päättänyt, että OmniMechejä kutsutaan tässä askissa niiden Sisämaailmojen nimellä ja jok' ikinenhän meistä tietää ettei näin sovi tehdä. IS-nimet ovat barbaareille. Kiroillen avasin Hellbringer Primen boksin (Omnit tulevat omissa pienissä pahvilaatikoissaan ja BattleMechit yhdessä minigrip-pussissa). Jykevät palikat, pari osaa on kiinni valurangoissa (heksapohja, fikkari, polvikoristeet, yläkädet, pari pohkeisiin tulevaa nappulaa). Hämmentävästi CT sekä RT & LT ovat erillisiä pulikoita IWM-valmisteisiin metalliveljiinsä verrattuna. Detaljit näyttävät hyviltä, samoin osien yhteensopivuus. Suoraan näitä ei tosin saa poseeraamaan mitenkään erikoisesti, enkä usko että lähden dremelöimään näitä kappaleiksi kun minulla on metalliset A-variantit työn alla jo muutenkin (edelleen). Pientä siivoilua valupurskeista ja se on siinä.

Summoner Prime taas pullahti lootastaan valmiina möhkäleenä, ehkä ideana on näyttää uusille käyttäjille, miten HellB kasataan tai jotain? Pikkusiivoilua tuokin kaipaa ennen maalailua, mutta näyttää muuten hyvältä.

Sitten niihin Sisämaailmojen vapaasyntyisten tölkkeihin. Olin aika utelias näkemään, millaisia nämä nappulat ovat, olinhan lukenut vuosien saatossa CBT-foorumeilla paljon mutinaa näiden heikohkosta laadusta. Heti ekana silmään (ja sormiin) iskee fiilis oudosta materiaalista. Tämä on kai sitä pahamaineista "ämpärimuovia", jota ainakin IPMSFi-väki manaa kovaan ääneen. Vähän lerppua ja epämääräistä noin yleisesti ottaen, yhden 'Mechin kohdalla mietin että tippuukohan tuo käsi irti jos siihen koskee... Kauhea siivoaminen näissä kyllä tulee olemaan, mutta niinhän se aina, en minä valita :)

Purkkien skaaloihin en osaa ottaa kantaa, mutta valtaosa on ihan hämmentävän pieniä verrattuna IWM:n metallimecheihin. Tosin syykin on ehkä osittain siinä, että minä olen rakentanut Rynnäkköklusteria niin kevyitä ja keskiraskaita purkkeja ei oikein ole tullut haalittua muuten kuin kahteen Novaan (Elemental Star + Light/Medium OmniMech Star, nopeita mekkejä (parit Fire Mothit, kolme Stormcrowta ja jotain tuollaista) kantamaan Elementaaleja taistelukentälle). Jos tässä joku päivä saan aikaan ottaa pari metalliminiatyyriä noiden muovisten rinnalle niin näkisi. Samoin tuota muovista Atlasta voisin verrata vuoden 2008 Model Expo -dioraamaani Kiusanhenget: viisi Jade Falcon Elementaalia swarmaa ComGuardien Atlasta Tukayyidin taistelussa, veikkaan etteivät ole samasta muotista valettuja...

Kai minä noista osan tunnistan, enemmän ja vähemmän oikeinkin vielä. Iso osa on tuttuja mutta nimi ei irtoa kielen päältä kuitenkaan. On Commando, Jenner, Hunchback, Atlas, hämmentävän pieni Catapult, Cyclops, Dragon ja kai siellä se Pantherkin on Spider kaverinaan.. ja hitonmoinen nippu tunnistamattomia. Mutta niitä voi väijyä kirjasten kanssa, kyllä niille nimet löytyy.

Tiedä nyt sitten, oliko tuo yksi Rifleman vai ei, vähän veikkaan, ettei ole. Ehkä se on se Jägermech. Työtä tulevat tosiaan vaatimaan, siitä ei pääse yli tai ympäri. Mutta pääasia, että joskus hämärässä tulevaisuudessa valmistuvalla Jade Falcon -Klaanin Gamma-Galaksin 3rd Falcon Talon Clusterilla on sopiva maaliosasto tarjolla :)

Aiemminmainitun Laurentiuksen kanssa on vähän puoliääneen mietitty, miten nuo maalaisi. Sisämaailman pellethän rakentavat 'Mech-yksikkönsä lanceiksi (4 BattleMechiä per lance), joita sitten on kolme per komppania, kolme komppaniaa per pataljoona ja sitä rataa. En minä noita ikinä muista, Klaanien (tai maanpäällisen tykistön patteristoidea) on paljon tutumpi. Joka tapauksessa, tuossa on kuusi eri lancea, joten periaatteessa jokainen voisi olla omaa porukkaansa. Esimerkiksi Dragon on selkeä DCMS-tölkki ja ehkä Catapult menisi sen kaveriksi parin muun kanssa (harmi, ettei paketissa ollut Hatamoto-Chi:tä ollenkaan, se olisi sopinut tähän kuin PPC-laaki ohjaamoon), mutta tästä pitää konsultoida Lähteitä. Kuritojen yksiköt minä meinasin maalata punaisiksi eli vaikkapa 2nd Sword of Lightin kaavioon.

Yksi tietysti Capellanien malliin, ehkä Death Commandos olisi tunnistettavissa? Raskaampaa kamaa pitää varmaan kerätä Steinereille, varmaan joku Lyran Guards ja vastaavasti FedSuneilta joku ja mielellään ei etovan ranskanlippumaisia Davion Guardseja, vaikka ovatkin oitis tunnistettavia... Free Worlds Leaguelle on ehkä laitettava yksi lance ja viimeinen ComStarille ihan oleellisuuden takia (Tukayyid).
Toisaalta, FWL on niin tylsä porukka, ehkä niiden sijasta tekisi kirjoissakin isompaa osaa pelanneen Free Rasalhague Republicin yksikön tai ennalta-arvattavamman palkkasoturiyksikön.
Niitä on taas niin paljon, ettei valinta ole helppoa mutta ehkä joku Wolf's Dragoons lienee tarpeeksi merkittävä tarinankin kannalta, vaikka pettureita ovatkin. Kell Houndit ovat kanssa ehkä vähän ylikäytettyjä, mutta joku Gray Death Legion on ainakin nimeltään niin mainio, että sitä pitää myös harkita vakavasti.

Niin ja se julistekartta:

Vegasin eka lopetus

Achtung, achtung, spoilerivaara jatkuu!
Sivubonuksena: rakennusprojekti alkanee vähitellen, säästä riippuen (ei-sateisella säällä on kivempi maalailla parvekkeella), niin loppuu hetkeksi tämä epätavallinen pelimutina :)

---

Kun sain Caesarilta uuden tehtävän (tapa House, tule takaisin), puhuin Vulpes Incultan ja Praetorianien pomon kanssa myös. Pari lisätehtäväähän siitä napsahti, hoidin alta pois ja hiippailin Topsin yläkerrokseen Yes Manin kanssa puhumaan, kuten Wildcard -tehtäväsarja ehdotti.

Tässä vaiheessa avoimia tehtäviä oli ihan kiva nippu, ehkä kymmenisen kappaletta. Yhtä lukuunottamatta (Red Lucy halusi jättirukoilijasirkan munia areenansa terraarioon) kaikki olivat näemmä loppuratkaisun suuntaan vieviä. Olin jo päättänyt, että katson, miten "kalifiksi kalifin paikalle"-ratkaisu eli Wild Card -tehtävät päättyvät.

Ensimmäisenä piti lähteä pistämään herra House pois linjoilta. Parin terminaalin kanssa näpyttelyn jälkeen olin jossain superjemmassa Lucky 38:n sisällä. Pitkä kävelysilta siellä jossain. Sillan päässä oli terminaali ja kapseli, mitä täällä taas on tapahtuvinaan? Siitä sitten taas hakkeroimaan. Ei sittenkään, suoraan aukesi tuokin pömpeli. Kummallinen tehtävä. Avataan staasikammio, joo joo, ei ole väliä vaikka kontaminoitui... eikun kuka kontaminoituu? Minä? Pah, antaa mennä silti.
*pssshhh*
Kas, sehän olikin puolimuumioitunut House! Mein goth... Unohdin ihan ottaa kuvan kun hämmennyin koneeseen säilötystä ruipelosta. Äijä marmatti, että ikuisuuden kestänyt suunnittelu meni mönkään, miksi teit sen, plaaplaaplaa. Nirri pois moiselta vinkujalta eli minigunilla naamaan. Samantien ruudulle iski sellainen määrä "Quest added: PLAA" ja "Quest failed: PLAA", että meinasi ihan hirvittää. Tätä kommentoin myöhemmin vähän enemmän. Jäljelle jäi kaksi. Ensimmäinen oli "Mene takaisin Yes Manin luo" ja toinen edelleen Red Lucyn tehtävä.

Marssin siis takaisin, robo oli innoissaan kuten aina ja halusi Housen terminaalille. Sinnepä siis, taas takaisin. Pienen reboottailun ja loppujenkin Securitronien päivittelyn jälkeen Yes Man antoi pari lisätehtävää, joista olin osan jo suorittanut kaiken muun seikkailun ohessa - ihan ohimennen. Tuolla viimeksimainitsemallani voima-asemalla piti siis taas mennä käymään. Vartijoista välittämättä hiippailin sisään, tällä kertaa kukaan ei edes hermostunut. Outoa väkeä. Tehtäväkin oli vivunvääntö ja takaisin Lucky 38:iin.
Sen jälkeen ei ollutkaan muuta tehtävää jäljellä kuin Hoover Damille marssiminen (tässä vaiheessa peli tarkisti, olenko varma siitä, että tiedän mihin olen ryhtymässä), taas yksi vivunvääntö, jolla roboarmeijalle saadaan lisää virtaa ja sen jälkeen pihalla Caesarin Legioonalaisten niittäminen. Jatkomatkalla pääsi suoraan Caesarin Legaatin leirille, jossa pahamaineisen Legaatin kanssa sai ihan rupatella, en vaan arvannut etukäteen lukea yhtä "Meeting people"-lehteä, jolla Speechin olisi nostanut tuokioksi sataseen, niin kämmäsin jonkun speech-tsekin ja ukko rupesi riehumaan. Tiedä sitten, menetinkö rauhanomaisen ratkaisun tai jotain mutta väliäkö tuolla, äkkiä sekin saatiin nurin. Tietysti tarkistin, millainen rujo naama sillä muka on, muttei edes ollut. Minua on petetty.

Tämän jälkeen pihalle marssi pienen saattueen kanssa yksi voitonriemuinen NCR:n kenraali, jota en ollut vielä edes nähnyt tähän mennessä. Julistinpa voitokkaana äijälle, että minä olen nyt pomo ja minä voitin. Eihän se siitä tykännyt vaan suuttui, mutta sai jengeineen selkäänsä aika äkkiä sekä minun pieneltä tiimiltäni sekä takanaan lymyilleeltä Securitron-armeijalta.
Viimeisen/-ten tehtävien loppuunsaattamiseksi menin juttelemaan Yes Manin kanssa. Jeesmies höpötteli jatkosta ja rupesi päivittelemään itseään. Siihen se sitten loppui, kuin seinään.
Täh?

---

Nyt noista Housen kuoleman jälkeen pauhanneista "tehtävä X lisätty", "tehtävä X mokattu"-seteistä. Näemmä tuohon vaiheeseen asti koko lopputarina on auki neljään suuntaan: äsken selvittämäni Itsenäinen Vegas, Housen Vegas (tai jotain), NCR:n voitto tai Legioonan voitto. Tästä johtuen kaikki sopivat tehtävät ovat vielä auki tai tarjolla. Kun ottaa ratkaisevan askeleen jotain tiettyä loppua kohti, muut rupeavat paukkumaan eikä uusia enää saa valittavakseen. Suoritustavastani johtuen en edes huomannut isoja epätehtäviä kuten "Don't step on the Bear" ja Legioonan vastaava, joista molempien selitykset kertovat, että jos teet näitä vastaan vielä hommia niin ne eivät enää anna sinulle questeja. Selvä pyy, minä vain sain ja failasin ne molemmat samalla kerralla eli ohitin ilmeisesti sellaisen osan tarinaa, joka on muilla juonihaaroilla hyvinkin tarjolla. Enkä siis voinut ajaa kaikkia muita tehtäväsarjoja mahdollisimman pitkälle ja vasta viime hetkellä tehdä Viimeistä Tehtävää. Ihan jees, kun sen kekkasin.

Otinpa sitten muutamaa tuntia aiemman tallennuksen ja jatkoin uudelleen siitä toiseen suuntaan. Lähdin siis katsomaan, miten Mr. Housen autokraattinen New Vegas tulisi sujumaan. Sen nähtyäni hoidan Legioonan lopun ja vasta viimeisenä NCR:n vätysten tarinan.

Tässä vaiheessa tarinaa ja selitystä on tullut paljon enemmän. Jostain syystä, ehkä sen takia ettei tuo hiton jeesmies-robotti yksinkertaisesti tiedä mistään muusta mitään, mitä ei voi lukea Platinachipiltä, joten kaikensorttinen taustailu ja selittely jäi tyystin pois. House tosin antoi tehtäväksi pistää Hidden Valleyn BoS-jengi päiviltä, eikä usko diplomaattiseen ratkaisuun alkuunkaan. Ei siinä mitään, tehtävä on tehtävä mutta päätin riekkumisen sijasta lähteä seikkailemaan ja aukomaan kartan vielälöytämättömiä paikkoja. Kaikkea sairasta sitä onkin löytynyt, mutta yhtenä hienoimpana on tämä NCR Rangerin kypärä:

Upea. Haluan noita useampia niin saan kaverillekin samanlaisen!

Luulin muuten tämän jäävän parin kappaleen mittaiseksi pikapostaukseksi, mutta olinpa näemmä taas väärässä.

Mikä tapahtuu New Vegasissa, ei jää New Vegasiin

Väitän onnistuvani toisen taukoviikon pitämisessä mallailusta vaikka tuo vaunu kuumotteleekin. Örisen siis kovasti tahkoamastani New Vegasista.
Väänsin minä sen vahingossa jo läpikin vaikka laskuri heilui vasta 65 tunnissa. Eihän tuo ole tarpeeksi, Fallout 3:eenkin sain sen 103 tuntia tärvättyä. Selitys tuohon kyllä löytyy, mutta sitä ennen:

Spoilerivaroitus!

---

Noinikään, älä lue jos et halua tietää enempiä tapahtumista tmv. Olen varoittanut ;)

---

Edellisen postauksen ja noin kolmenkymmenen lisätunnin jälkeen olin seikkaillut ympäri alueita, tehnyt satunnaisia vastaantulleita tehtäviä ja kylmännyt ihan jäätävän määrän pahiksia. Välillä sivullisia ja hyviksiäkin, mutta aina roiskuu kun rapataan, eikös vain?
Tasonousutkin iskivät aina varkain ja ennen kuin huomasinkaan, katto kolahti vastaan (tasolla 30) eikä siitä eteenpäin enää voi edetä. Ilmeisesti ensimmäinen DLC nostaa sen 35:een mutten minä vielä ole noita harkinnut. Eipä sillä, että noilla tasoilla mitään sen ihmeempää merkitystä olisi mutta kun on kivaa kuulla expankolahdusäänet ja tasonnousukilahdus, boostailla äijän taitoja siellä sun täällä niin että hommat sujuvat paremmin (tai joitain tehtäviä pystyy ylipäätään suorittamaan). Nappasin tuossa viimeiseksi perkikseni Explorerin niin sain kartalle kaikki näkemisen arvoiset paikat ja kylläpä niitäkin oli...

Kävin yhden BoS:n tehtävän merkeissä palloilemassa muutamassa Vaultissa ja yhdessä olikin asumassa lauma Fiendejä, psykoottisia narkkareita. Väitin niille olevani huumekuriiri ja sain käppäillä eestaas rauhassa ja vohkia kaikkea kivaa (ensi kerralla panostan enemmän sneakkiin niin taskuvarastelu onnistuu paremmin). Niiden pomokin löytyi muttei sillä ollut mitään järkevää asiaa, niin jatkoin seikkailua. Löysin sitten nipun vankeja ja yhden haavoittuneen Rangerin, joka oli salamurhakeikalla. Jalkapuolesta ollut mihinkään joten patistin pojun matkoihinsa ja lupasin hoitaa moottoriturvan itse pois päiviltä. Levittelin sitten miinoja sinne tänne ja panin haisemaan. Taisin olla vähän liian korkealla tasolla noihin pahiksiin nähden kun Vaultillinen raidereita ei ollut sen isompi ongelma, tai sitten olin aina niin hyvin jemmassa, että reilusti yli puolet tippuivat sneaky criticaleilla otsaan. Emt, pääasia, että homma hoitui silti ja vapauttamani vangit pääsivät esteettä ulos.
Pääjehua piti sentään töräyttää pari kertaa otsalohkoon ennen kuin äijä otti ja kuoli. Mutta kun katsoin, mitä jäänteistä löytyi, suuni meni kyllä niin messingille, ettei mitään mieltä. Äijällä oli moottorisaha! "A chainsaw! Find some meat!" välähti sairaassa mielessäni ja lähdin huitomaan. Moottorisahat ovat hieeeeeenoja asioita 8)

Jatkoin seikkailemista ympäri karttaa ja koetin käydä katsomassa kaikki aiemmin vastaantulemattomat paikat reitin varrella niin, ettei tarvitsisi ihan omituisesti palloilla ympäri karttaa kaiken satunnaisen perässä vaan niin, että touhussa olisi jotain järkeäkin. Erehdyin jonkun voima-aseman luo ja NCR:n hallussahan se oli. Joku huuteli ohikävellessäni, ettei valvomoon saa mennä. Hyvä hyvä, en mene. Hiippailin sitten ekasta ovesta sisään enkä tajunnut, että se oli hudissa punaisena. Sisäänpäästyäni nukkuvat NCR:n pellet hyppäsivät pystyyn, huutelivat hävyttömiä ja joku rupesi omaksi virheekseen ampumaan. Eihän sellaista voi suvaita joten nappasin itse kättä pidempää esiin ja ryhmässä (minä, ED-E ja Cass) niputimme riehujat. Kurkin huoneen äkkiä läpi, ei siellä mitään ollut, joten päätin karistaa paikan pölyt jaloistani.
Pihalla olleet jannut tykkäsivät jostain syystä kyttyrää ja rupesivat nekin ampumaan meitä. Ennen kuin itse ehdin kissaa sanoa, puolet vartijoista oli savuavana hiilikasana maassa ja loput hetkeä myöhemmin. Itse aloittivat!
Olin silti ihan tyytyväinen siihen, että minä en ollut syypää tappeluun kun en aloittanut pahistelua niin en menettänyt kohtuuhyvää sosiaalista asemaani NCR:n mielessä. Vaan sitten muuntamon takana ollut troopperitar hyppäsi esiin ja sai Cass'n haulikosta naamaansa ja ruudulle pomppasi "NCR infamy gained". Perkele. No, eivät ne sentään vielä inhonneet minua, kunhan suhtautuivat hämmentyneesti.
Tuosta sain sitten pontta kauanmuhineelle idealleni käydä Caesaria moikkaamassa, ei siitä enää pahasti haittaakaan kai voinut olla.

Rupattelin ukon kanssa tuokion, sain muutaman tehtävän, joista yksi oli Caesarin päämajan kellarissa piipahtaminen. Olin minä sen jo aiemmin saanut Yes Manilta, joka majaili edesmenneen Bennyn huoneessa. Siltä minä sain idean pistää herra House päiviltä ja asettua itse New Vegasin pomoksi. Caesar halusi, että menen kellariin ja tuhoan kaiken.
Menin, löysin Housen telepäätteen ja pienen juttutuokion päätteeksi päätin muka tehdä Housen mielen mukaan. Aktivoin siinä ohimennen vihaisen näköisen Securitron-armeijan ja meteli vakuutti Caesarin siitä, että maan alla oli räjähdellyt. No, mitä et tiedä, se ei vahingoita sinua...

Tämä on hyvä kohta pistää tarina paussille, muuten tulee nälkävuottakin pidempi postaus, eikä niitä jaksa kukaan lukea. Harmittavaisesti en ehtinyt ottaa jatkosta kuvia. Ehkä napsin muutaman täytteeksi seuraavaa postausta varten.

Valmista: Projekti I/11 aka Lisää pohjatyötä

Päätin hoitaa tuon jalustakuvion loppuun mahdollisimman ripeästi kahdesta syystä.

1. Oli kunnon rakennusfiilis päällä
2. Seuraavat tekeleet huutavat jo vuoroaan

Näinpä rupesin sitten porailemaan mdf-levyyn reikää, jonka paikan olin nohevasti saanut merkittyä spraymaalilla, kun sohotin suoraan ylhäältä asteroidipohjaa, näin siitä metallirangan menoreiästä suhahti juuri oikeaan paikkaan väriläiskä. Hah! Mutta intoilin nerokkuuttani vähän etuajassa... En ollut tajunnut, että tuo piuha on noin millistä ja minun sormiporani terät ovat noin 0,1mm ja oikean poran terät taas monta kertaluokkaa isompia. Pienen kiroilun ja erinäisten työkalujen väärinkäytöllä sain aukon laajennettua niin, että tulos kelpasi sekä minulle, että mallinpidikkeelle. Siltä varalta, että pelkkä liima ei ole tarpeeksi pitämään tuota mdf-levyä ja finnfoam-heksaa kiinni toisissaan, porasin muutaman reiän molempiin.

Reikiin tuikkasin jekkulankaa suoraan rullasta ja pätkäisin sopivalta (muutaman millin) etäisyydeltä poikki. Levittelin laihaa liimalitkua taas niin, etteivät metallilanganpätkät heilu turhaan (laihaa siksi, ettei levyn pintaan tule turhia paukuroita). Samalla vaivalla maalasin nuo pohjalevyn näkyviinjäävät reunat arkistoista löytyneellä Tamiyan Flat Brownilla.

Jos olisin koheltanut vähemmän, olisin tajunnut ennen noiden minitikkujen liimaamista kaivertaa pienen uoman sille metallilanganpätkälle, joka tulee pohjasta läpi niin, että saan säädettyä X-Wingille juuri sopivan korkeuden... Pienten piikkien tunkeutuessa ajoittain kämmeneeni kaiversin sopivansyvyisen kuilun, johon ylimääräinen metallipätkä uppoaa näppärästi pois tieltä ja vakauttaa koko tekelettä ehkä vähän.

Tuollainen lennokas poseeraus sille nyt tulee, vähän vaan pitää siistiä pikkujuttuja. Kuten pyyhkiä sahanpurut hiiteen ja sitä rataa.

Ultralisäbonuksena kuva myös suoraan ylhäältä:

Pohjaa ja haarukointia

Kävin eilen perin miehekkäällä ostosreissulla.

Ensin eksyin itseni entiselle Risteysasemalle, Mallikauppana se taitaa nykyään kulkea, en ollut koskaan käynyt tuolla jostain syystä ja Tapsa kehui puotia, joten... Kyselin sopivaa putua asteroidia kuvaavaa pohjaa varten ja päädyin suosituksesta harmaaseen Woodland Scenicsin "ballast"-nimellä kulkevaan häsmäkkään. Suuret kiitokset vaan. Pussi kehuu sopivansa rautatien penkkoihin ja sorateihin - eiköhän noilla meriiteillä yksi asteroidinpalanenkin maisemoida. Vaan kaikkea kaipaamaani tuolta ei valitettavasti löytynyt (todo-listalle tuli kyllä lisää mittaa), joten käänsin kurssini kohti Kamppia.

Hobby Pointista mukaan tarttui puolioletetusti sekä Tamiyan että Vallejon pigmenttejä. Pitäähän niitäkin kokeilla jossain välissä! Niin ja yksi valkoinen vesivärinappi lähti kanssa mukaan, jos vaikka innostuisin kokeilemaan hätäistä talvicamoa uudemman kerran. Leevin pinnassa se ainakin oli ihan toimiva ratkaisu.

Nyt kun pääsin kotiin, sotkin vähän vettä ja erikeepperiä näppärästi leviäväksi muttei liian nopeasti kuivuvaksi sotkuksi. Levittelin tuota sitten viimeksi pykäämälleni pohjalle. Kesken kaiken tajusin, että tukirangan reikä oli tekemättä, joten puhkaisin sen valmiilla pätkällä, enkä edes sotkenut paikkoja. Edistystä.
Kaiken varalta päätin tehdä pinnoituksen sektori kerrallaan, joten kun ensimmäinen sopivan näköinen pinta-alue oli liimalitkussa, sirottelin sen päälle kosolti tuota ballastia. Ylimääräiset pois laatikon pohjalle, noinikään, GOTO 10.

Tuo muuten ei ole hartioille mitään kivaa tuollainen omituisissa asennoissa hääriminen. Tai sitten minä olen vaan huono. Lopputulos oli aika mainio, päätin että annan liiman kuivua ihan rauhassa etten puhalla kaikkea ballastia pois kun rupean spraymaalaamaan tuota käikälettä uusiksi. Kun kerran olin päässyt vauhtiin, mittailin summittaisesti, minkämittaisen metallipiuhanpätkän tarvitsisin hävittäjän tukemiseen paikallaan. Alunperinhän mietin jotain hakasulun ( [ ) muotoista vajaata haarukkaa ja siitä takaisinlooppaavaa tukijalkaa.

Mittasin varovaisen arvion mukaan, pätkäisin piuhan ja rupesin taittelemaan. Meinasin oikaista siten, että sen sijaan, että vääntäisin tuosta toisen piikin kohtalta alas enkä takaisin perän suuntaan mutta totesin ettei tuo muoto antaisi tarpeeksi tukea. Alkuperäinen idea tuntui toimivammalta, joka väännön jälkeen koetin, miten malli pysyi paikallaan. Väänsin sitten hävittäjän mahan kohdalle pienen tukimutkan kaiken varalta, vaikkei sille ihan suoraa tarvetta tuntunut olevan.

Tuollainen tukihaarukka, maalaan sen vielä mattamustaksi niin kaikille lienee selvää, ettei se "kuulu kuvaan":

Tietysti ns. lopullisesta ilmeestä piti ottaa kuva, että näkee, toimisiko se niin kuin haaveilin:

Tässä vaiheessa hienosäätämiselle on vielä sekä aikaa että tilaa. Ehkä noita onkaloita pitää koettaa täyttää tai sitten jätän tuollaiseksi. Kuka väittää, että asteroidit ovat kaikki sileitä?
Eipä tässä kai paljon muuta olekaan jäljellä kuin sekä pohjalevyn hienosäätäminen, asteroidin maalaaminen ja sen kiinnittäminen tukirangan kanssa pohjalevyyn. Kyllä kyllä, nyt on hyvä fiilis tästä prokkiksesta!