Eliittimerkinnät ja kokoonpano

Veriraidat

Ajattelin tehdä siipien punaisten raitojen lowtechinä eli viipaloin muutaman pätkän maskiteippiä ja asettelin ne niin, että ne olivat kutakuinkin samoilla kohdilla ympäri siipiä ja että niiden rajaama alue olisi jotenkin yhtäläinen.

Koska en ole jostain syystä (tyhmyyttäni) ikinä ostanut Vallejo Model Air -sarjan punaista, käytin jo aiemmin mainittua peruspunaista (VMC 70926 Red). Toki tuonkin olisi saanut laimennettua kynäruiskuohueksi, mutten ollut sillä tuulella. Töpöttelin siis sienellä aika roimasti ja tietoisena siitä, että jotain tulisi kuitenkin käsin korjattavaksi. [115]

Jälkiäni siistiessäni muistin myös aiemmat mutinani ohjaamolasista. Päätin aika ripeästi, että raamit saisivat olla rungon kanssa samaa sävyä, joten maalasin ne varoen samalla maalilla (VMA 71120 USAF Medium Grey). Minusta tuo näytti hyvältä. [118]

Paketti kasaan

Liimasin askartelusessioni päätteeksi siivet kiinni komentokapseliin ja muistaessani riivin kulkuluukun ikkunoista teipit pois. Ne eivät olleet vuotaneet, joten sekin huolenpuolikas osoittautui turhaksi. [120]

Avaruussää

Koska litkulaaristani löytyi harmaalle tarkoitettua litkua (VMW 76516 Grey), käytin sitä kaikille näille väliharmaille pinnoille. Suurimman huomion annoin siipipaneelien keskiosiin sekä ulko- että sisäpuolille, näissä kun olivat ne parhaiten näkyvät greeblet. [130]

Kai se jotenkin eroaa edellisen askeleen tekeleestä... Jollei muuten niin urat / paneelirajat ovat tummemmat nyt kuin aiemmin. Minusta siinä oli nyt vähän enemmän syvyyttä, mutta voin olla tietysti puolueellinenkin ja nähdä mitä haluan.

Kuivaharjasin (VMA 71121 USAF Light Grey) Interceptoria aika vauhdilla seuraavana iltana. Keskityin lähinnä siipien keskiosiin, reunoihin ja kapselin yksityiskohtiin. Ehkä näistä kuvista erottaa jotain, livenä muutos oli kyllä havaittavissa. Pääasia, ettei efekti iskenyt räikeästi silmiin. [140]

Aurinkopaneelit

Alkuperäisen tehdasmaalatun mallin aurinkopaneelit olivat mattamustat. Minusta ne eivät näyttäneet niin oikeilta, joten kaiken lopuksi sutaisin Vallejon kirkkaan lakan niiden päälle. Pelkäsin vähän tuon viime projektin väliaskeleen takia, että ne näyttäisivät samalla tavalla märiltä. Turhaan säikyin, livenä ja kuivahdettuaan ne näyttivät minusta juuri oikeanlaisilta. [145]

Kolikko tarjoaa apua kokoluokan hahmottamiseen

Pikamaalaus

Harmautta

Arvoin pienen hetken, minkä noista varastoni harmaan eri sävyistä valitsisin. Kaikki niistä varmaan kävisivät, mutta olin tylsä ja ruiskuttelin ohjaamopodin ja siipien ulkopuolet keskiharmaalla (VMA 71120 USAF Medium Grey). Mietin, että kuivaharjaisin nuo vielä vaaleammalla ennen litkutusta, mutta siihen nyt olisi vielä aikaa.

Tuo näytti ainakin tässä välissä ihan jonkun puoli-innokkaalta käänteiseltä paneelien esivarjostukselta. Seuraavana iltapäivänä maalasin vastapuolet ja jätin ne taas kuivumaan ja odottelemaan maskausaikaa. Tässäkin saattoi jo nähdä, ettei tuonne ohjaamoon tosiaan nähnyt sisään kunnolla.

Puoli tuntia myöhemmin

Istuin yhtenä keskiviikkona vihdoin Tamiya-rullani kanssa vähän askartelemaan. Olin etukäteen miettinyt, että "tämähän käy yhdessä hujauksessa" ja olin perinteikkäästi vähän väärässä. Hidastavana tekijänä olivat siis teippiäni huomattavasti kapeammat suojattavat palaset. [105]

Olin kohtuullisen luottavainen sen suhteen, että olin ollut tarpeeksi tarkka (vainoharhainen) ja että mikään ei vuotaisi läpi. Vaikka kaiken teippaamisen jälkeen olikin jo vähän myöhä, päätin, että maalaamiseen itseensä menisi vain pari hassua minuuttia. Mitä sitä turhaan lykkäämään seuraavalle päivälle jotain niin nopeasti tehtävää?

Aurinkopaneelien mustaksi (VMA 71057 Black) maalaamiseen meni maksimissaan kolme minuuttia [108]. Mutta kuten kaikki tietävät, odottavan aika on pitkä...

Seuraavana aamuna

Kuorin kauhealla tohinalla maskaukseni mäkeen seuraavana aamuna, kun halusin nähdä, miten oli käynyt. Aika mielettömän hyvältä se minusta näytti, hiphei!

Mainiota, mainiota! Seuraavaksi kävisin tähän nimenomaiseen malliin oleellisesti kuuluvien veriraitojen kimppuun. Niiden jälkeen ajattelin maalata vihdoin etulasin pokat ja litkuttaa kaiken harmaan niin, ettei kone näyttäisi ihan Sienarin tehtaalta tulleelta. Tuon päälle lievä kuivaharjaus ja jo aiemmin julistettu lakkaaminen niin johan olisi valmista.

Munankuori kasaan

Työtilat

Kun Pilotti oli valmis, rakensin ohjaamon kasaan. Höpöhöpöhaarukka meni kiinni tuolin selkänojaan, tuoli taas lattiaan. Ennen sen suurempia rakenteluita kävin isommat osat läpi ja maalasin erinäisiä komponentteja punaisiksi (VMC 70926 Red) sekä seinistä että pilotin eteen tulevasta kojelaudasta.

Ohjaamon etulevy ei ollut mitenkään erikoinen. Kaikenkaikkiaan näiden yhteensaattaminen oli vähän rasittavaa, kun sivukalotit heiluivat kuin humalaiset heinäntekijät, kunnes ne sai pinnattua kiinni sekä etu- että takapalaan.

Lopuksi liimasin ohjaamon alarunkoon kiinni. Kokeilin sentään ennen liimausta, että saisin etulasin laitettua paikalleen myöhemminkin. Halusin jättää sen vielä irralleen tässä välissä, jotta sen maskaaminen olisi helpompaa.

Jollen olisi rakentamassa tätä suoraan laatikosta, olisin väkertänyt Pilotille jonkunlaisen ohjaimen käsiin. Nyt tuo hahmon asento näytti vähän koomiselta, ainakin ennen koko rungon sulkemista, kun sen vielä näki kunnolla.

[60]

Lasit

Alkuun lasien maskaus näytti onnistuneen mainiosti. Etulasin ulkokehän ruutujen muodot eivät kuitenkaan tykänneet totella ja toimia nätisti, joten niiden kohdalla koko ykkösyritykseni meni pipariksi.

Yläluukku sentään toimi kelvollisesti, joten huonomminkin olisi voinut mennä. Jos joku miettii, miksen käyttänyt noihin lohkoihin ennemmin tilkkutäkkimenetelmää ja vastaus on: siitä nyt ei tule ikinä yhtään mitään.

Kaikki kiinni

Liimasin etulasin kiinni taas erikeepperillä ja rungon normaalisti kiinni alarunkoon. Sen jälkeen erikeepperöin kattoluukun kiinni kattoon, vaikka senkin pitäisi muka pysyä kiinni noilla rimpulaklipseillä. Jostain syystä en luottanut noihin alkuunkaan.

Olin päättänyt, että maalaan nuo tuulilasin raamit käsin sitten kun kaikki muu on tehty. Vaiva ei olisi edes mainittava ja lopputulos olisi vähemmän riskialtis kuin aikaasyövä teippisilppumaski.

Ihan lopuksi kasasin siivet eli liimasin niiden viimeiset kolme puuttuvaa palaa paikoilleen. Jätin siivet kytkemättä runkoon sillä idealla, että kokonaisuuden maalaaminen tulisi olemaan helpompi ja varmempi. [75]

Valistunut arvaukseni jatkosta olikin, että päämaalaus olisi hoidettu kolmessa sessiossa. Ensin yksi puoli siivistä ja valtaosa rungosta. Toisella siipien kääntöpuolet ja loput rungosta. Kolmannella kerralla maalaisin paneelit ja liimaisin ne paikoilleen, jolloin maalin kuivattelua varten vempain lepäisi jo valmiilla osillaan.

Kaikki muu, kuten punaiset raidat ja kaikki muu maalttaisiin sitten näiden jälkeen. Kaipa niihinkin saisi pari istuntoa tuhottua, samoin kuin lakkaamiseen ja muuhun hulluun. Tosiaikaa tärväytynee aika vähän, mutta helposti kokonaisen työviikon päiville hajautettuna.

Ennen pelotti

Esimerkkihahmo

Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty, väittävät jotkut. En lähde kiistämään kokonaisväitettä, vaikka saattaisinkin päätyä hienosäätämään luvattua prosenttiosuutta. Jollei muuta, niin pieni etukäteen miettiminen vähentäisi turhaa räveltämistä.

Koska tapaan nykyään puuhastella keittiön pöydällä ilman vieressä nököttävää tietokoneen näyttöä, täppäriä tai puhelinta, olen useammankin kerran ravannut eestaas jotain referenssikuvaa katsomassa jonkin yksityiskohdan takia. Ulkomuistini tällaisten suhteen on myös aikalailla kelvoton, joten "katso kuvaa kerran kunnolla ja toteuta sen perusteella" ei ole ikinä auttanut pitkälle.

Googlettelin siis sopivan kuvan kauheasta massasta. Ongelmana oli lähinnä se, että hyväksyttyä tyyppiä oli aika montaa eri varianttia, joista jouduin päättämään, mikä olisi toteutettavin. Valitsemani lähteen perusteella kuvainraastoin post-it -lapulle allaolevan hirvityksen.

Aivan kaikissa versioissa ei ollut hirveää määrää vaaleanharmaita valjaita, joten päätin päästää itseni vähemmällä ja jättää ne sikseen. Oleellisimmat tunnistusmerkit olivat nuo punaiset raidat hihoissa ja lahkeissa.

Alkutilanne

Alle liitin pari kuvaa Pilotista parista suunnasta katsottuna. Niistä ehkä näkee, miltä nuo laatat näyttivät putkien takana. Kauempaa ja edestäpäin katsottuna mikään ei päässyt häiritsemään, mutta vähänkin sivummalta kurkittuna umpinaisuus pisti silmiini. Olin kyllä äärimmäisen tietoinen, ettei noiden härkkimisellä olisi mitään oikeaa merkitystä mallin ulkonäön kannalta, mutta oman mielenrauhani takia halusin oikoa niitä vähän parempaan kuosiin.

Pora soimaan

Skaalaan nähden tuo Citadelin sormipora oli aika massiivinen, puolet pienempi terä olisi ollut varmaan optimaalinen. Porasin siis aukot tuosta hengitysputken mutkasta kohti rintalastaa. Alkuperäinen harhakuvitelmani oli ~kolmen pienen aukon poraaminen ja siitä eteenpäin kaivertaminen, mutta kuten sanottua, tila ei riittänyt.

Kaiversin sitten askarteluveitsellä noita paremman näköisiksi molemmista suunnista, ts. boksista kohti hartioita ja päinvastoin. Mitään suunnatonta muutosta en päätynyt tekemään, mutta kyllä sen näki. Muovinharmaana välitulos oli kyllä hämmentävän näköinen.

Mengelöintini jälkeen maalasin valurankojen kiinnityskohdat, aukiporatut ja veistellyt paikat mustiksi (VMA 71057 Black). Lopputulos oli vallan siisti. [40]

181. Keisarillinen hävittäjälennosto

Veriraidat

Aloitin helpoimmasta kohdasta eli punaisista ässäraidoista. Wookieepedian mukaan 181:n perinteiden mukaan kymmenen pudotetun terroristin jälkeen hävittäjään maalattiin punaiset raidat. Kuvien perusteella kaikilla oli samanlaiset haalarit raidoilla, kypärissä tuppasi olemaan eroja. Päätin jättää kypärän entiselleen ja pitää pilotin aika rauhallisena varianttina.

Maalasin lahkeiden ja hihojen sivuihin mahdollisimman ohuet punaiset (VMC 70926 Red) raidat jättäen lentorukkaset ja saappaat rauhaan. Haalareissahan ne raidat ovat, eivätkä ne kulje koko teeman läpi. Samoin rintaboksin alasivulaitoihin tuli pienet raidanpätkät, yksityiskohtia ei sovi väheksyä.

Laivaston harmaat

Maalasin Pilotille ensin pienet harmaat (VGC 72049 Stonewall Grey) täplät kypärään Imperiumin tunnuksia varten ja sitten isommat olkavarsiin. Nämä olisin voinut tehdä vaihtoehtoisesti valkoisina ja hopeisina tässä järjestyksessä, mutta ajattelin, että yhdenmukaisuus olisi ihan jees, joten en lähtenyt säätämään.

Normaalin Imperiumin hävittäjälentäjän kohdalla olisin ollut valmis jo pitkään, mutta 181. toimi tietenkin eri tavalla, kuten jo totesimme. Ylätorson vaaleanharmaan maalasin niin, että rintaboksin ylä- ja alapuolella olisi näkyvissä tuota kamaa. Selkäpuolelle maalasin myös vastaavan osan. Mietin kyllä pienen hetken, olisiko noita valjaita sittenkin pitänyt koettaa mallintaa, mutta päätin, että figuurin muodot aiheuttaisivat vain turhaa sotkua. Pysyin siis alkuperäisessä suunnitelmassani.

Rintaboksiin merkitsin myös pohjalle napit ja muut kilkkeet myöhempää korostelua varten. Figuurin viimeistelin mustilla tuhruilla tunnusmerkkien keskelle. Ei niistä täydellisiä tullut, mutta aliohutta rautalankaa käyttämättä en saanut selvempää ja pienempää jälkeä tehtyä...

Nyt on pilotti

Maalasin rintaboksin nappeihin pari sinistä (VGC 72021 Magical Blue) täplää näyttämään nappien paikkoja. Boksistakin oli kovin montaa eri varianttia eri väreillä ja painikesijoittelulla. Tämän figuurin kanssa noudatin siihen valettua muotoa ja se nyt sentään sopi jotenkuten yhteen ensimmäisen esimerkkikuvani kanssa.

[55]

Uusiksi vaan

Ensi töikseni napsin siipipaloista ranganjämät irti ja maalasin koko palasetin (ikkunoita lukuunottamatta) uusiksi. Siivet jouduin maalaamaan kahdessa eri sessiossa, kuivattelun takia.

[15]

Työjärjestys teoriassa

Päätin, että toimisin seuraavasti: ensin maalaisin ohjaamon valmiiksi, oletettavasti muutamana eri iltapäivänä. Mietin, että jos saisin jäljiteltyä sisäpuolella TIE Fighterin (yksi LucasArtsin parhaista peleistä ikinä) ohjaamonäkymää jotenkin, olisin onnellinen. Pilotin mahdollinen kustomointi kuuluisi tähän etappiin.

Maalauksen valmistuttua kasaisin koko rottelon valmiiksi. Valmiiksi rakennetusta mallista voisin sitten siistiä irvistykset ja muut vastaavat pois ennen ulkopuolen maalausta. Samalla nuo ohjaamon läpinäkyvät osat maskattaisiin.

Seuraavaksi tulisi viimeinen pohjamaalikierros paljaiden osien kohdalla. Sen jälkeen maalaisin rungon jonkinsävyisellä (tummahkolla) harmaalla varoen aurinkopaneeleja. Aurinkopaneelit maalattaisiin luonnollisesti sysimustalla ja huolella maskattuna. Kauniiksi lopuksi siipien ulkolaidan ylä- ja alaväkäsiin maalaisin punaiset pitkittäisraidat.

Koska olen nyt ruvennut säätämään tuoreena käännynnäisenä noiden lakkojen kanssa, pinnottaisin varmaankin paneelien pinnat kirkkaalla lakalla, koska ne nyt tuppaavat heijastamaan valoa kivasti. Muun mallin taas lakkaisin suoraan mattana, kun tähän kieppujaan ei ollut tulossa siirtokuvia tai muuta humpuukia.

Näin minä ainakin olen suunnitellut. Vaihteeksi olen tosin luottavainen ideani hyvyydestä.

Ja käytännössä

Aloitin kaikkien ohjaamon sisäpuolisten osien maalaamisella mustanharmaalla (VMA 71056 Grey Black). Tässä vaiheessa palikat olivat ikään kuin mitään ei olisi ikinä tehtykään, vaan vähät siitä.

[20]

Seuraavana iltana kuivaharjasin samaiset palaset tummalla harmaalla (VGC 72050 Cold Grey), en ihan hellävaraisesti. Oleellista oli nostaa pinnanmuotoja vähän esiin, muttei liian vahvasti. Koetin pitää huolen siitä, että jotenkuten edes näkyvät osat olisivat erityisesti kunnossa.

Lopuksi kuivaharjasin nuo kalikat huomattavasti kevyemmällä otteella vaalealla harmaalla (VGC 72049 Stonewall Grey). Omaa mielenrauhaani minä tässä lähinnä olin petaamassa, mutta ehkä jotain saattaisi nähdä lasiosien läpi tarkalla tihrustamisella.

[30]

Elokuvatarkkaa tästä ei saisi millään - tai ei saisi ainakaan minun kustomointitaidoillani. Tuota aiemmin mainitsemaani MFD:tä ja tutkanäyttöjä en varmaankaan saisi tungettua mihinkään, sen verran askeettisesta ohjaamosta oli kyse. Jostain kumman syystä pelejä ei ole käytetty referensseinä, mistä sitten johtuukaan.

Projekti V/15

Sienar Fleet Systems TIE Interceptor

Kälätän varmaan loputtomasti siitä, että TIE Interceptor on mielestäni yksi upeimmista scifi-aluksista koskaan. Star Wars -universumissakin se on ehdottomassa kärjessä Tähtituhoojien, Lambda-luokan sukkuloiden, Nebulon-B -fregattien ja klassisten TIE/ln -hävittäjien kanssa.

Tikulla silmään

Tein joskus toistakymmentä vuotta sitten yhden T/I -mallin, kun vielä maalasin Revellin emalimaaleilla. Se oli kaikenkaikkiaan mainio, vaikka sisään tarjottu pilotti näytti ennemmin Yuri Gagarinilta avaruusasuineen, enkä osannut tai uskaltanut edes yrittää kustomoida sitä kuntoon. En siis laittanut figuuria pilaamaan malliani.

Arkistoista: ainoa kuvani

Taskumalli

Typeryydet sikseen ja asiaan. Tämä Revellin rakennelma ei varmastikaan olisi yhtä hieno, mutta avaamallahan se selviäisi.

"Easykit pocket" sanoo paketti, maalaamista ja sen sellaista ei mukamas tarvittaisi. Noille väitteille saattoi vain nauraa. Askista paljastui pieni siipipari, kaksi rangallista palikoita, ehkä hankalasti maskattavat ikkunat ja oletettavasti aika turha ohjelirpake.

Pilottifiguuri sen sijaan löi nörtin ällikällä. Sehän jopa jotenkin näytti Keisarillisen laivaston hävittäjäpilotilta! En katsellut noita putkia turhan tarkkaan vielä, mutta ehkä joutuisin tekemään ne uusiksi. Rintaboksi ainakin näytti vajaalta tai keskeneräiseltä. Kevyttä kustomointia olisi siis tiedossa, hurraa!

V

On taas merkkipaalurutinan aika, edellisestähän on jo kulunut kaksi vuotta. Tästä saadaan sitten arvottua kasaan 'mutinoitten tähänastinen elinaika: 5 vuotta. Olen itse asiassa aika hämmentynyt siitä, että olen saanut tämän pidettyä hengissä ja sisältömielessä ajan tasalla.

Viisi vuotta mutinaa

Tuoreimpien kahden vuoden projektisaldona on ollut kasa pelirutinaa, auto, Mentats-aski, yksi ainoa panssarivaunu, legoja, 'Mechivirittelyä, mieletön sukellusvene ja järkyttävä määrä lentokoneita. En ole näemmä ollut ihan oma itseni tai sitten olen vaan pyörinyt mukavuusalueeni ulkopuolella, mikä ei sekään ole väärin :)

Tässä on nippu linkkejä osaan viime kokoelman jälkeen valmistuneista projekteista:
[MiG-29 | Ju-87 | M-B A | Mentats | Panther G | U XXIII | N/AWA-10 | AT-AT | F-16A]

Valmista on tullut aika hyvin, mutta mitä on jäänyt kesken? Pygame-projektini on lojunut koskemattomana tämän vuoden helmikuusta asti, kun totesin, että sen skooppia on muutettava rajusti, jotta saisin sen joskus valmiiksi. En vain ole malttanut käydä poistamaan kaikkea tarpeettomaksi muuttuvaa vaan olen ennemmin pelaillut muiden pelejä alta pois.

Bloginkuvatuksen leiska on edelleen siinä tilassa, missä se oli alkusäätämisen jälkeen. Joku päivä joudun istahtamaan gimpin ääreen tai touhuamaan jotain noin ylipäätään. Faviconin tämä nyt ainakin kaipaisi ja laiskana haluan saman molempiin. Onneksi Projektimutinat ja Project mumblings voivat käyttää uskottavasti jotain PM-henkistä merkintää.

Tilastointia

Kirjoitushetkellä 'mutinoiden viestilista sanoo sisältävänsä 300 postausta. Näistä kaksi on luonnostilassa (tämä sekä paria kuvaa ja tekstikappaletta odottava), viisi on ajastettuna seuraaville keskiviikkokeskipäiville ja jo ulkona on 293 tekelettä. Olen edelleen onnistunut tuottamaan 'sisältöä' kerran viikkoon, oli sen laadusta mitä mieltä hyvänsä.

Tämän vuoden aikana olen tehnyt entistä enemmän niin, että olen työskennellyt tiiviisti ja jakanut rutinani ja kuvani osakokonaisuuksina eri postauksiin. Tällä olen saanut vältettyä kilometrin mittaiset superpostaukset ja olen voinut puskuroida asioita niin, että parin viikon tauko ei ole esimerkiksi haitannut mitään. Ja kun aina ei vaan ole napannut tai yksinkertaisesti ehtinyt tehdä mitään niin ei ole tarvinnut väkisinkään vääntää asiaa, jotta saisin tämän itse aiheuttamani "postaus viikossa"-minimin täytettyä.

Bloggerin statsien mukaan Projektimutinoita on luettu 8k+ kertaa, edelleen ilman mainostusta. Suosituimpia postauksia ovat olleet Model Expo -setit, Imperial X-Wing proto ja muuan BattleTech-postaus. Trendi on edelleen nouseva, enkä ymmärrä, miten ja miksi :p