Valmista: Projekti I/11 aka Lisää pohjatyötä

Päätin hoitaa tuon jalustakuvion loppuun mahdollisimman ripeästi kahdesta syystä.

1. Oli kunnon rakennusfiilis päällä
2. Seuraavat tekeleet huutavat jo vuoroaan

Näinpä rupesin sitten porailemaan mdf-levyyn reikää, jonka paikan olin nohevasti saanut merkittyä spraymaalilla, kun sohotin suoraan ylhäältä asteroidipohjaa, näin siitä metallirangan menoreiästä suhahti juuri oikeaan paikkaan väriläiskä. Hah! Mutta intoilin nerokkuuttani vähän etuajassa... En ollut tajunnut, että tuo piuha on noin millistä ja minun sormiporani terät ovat noin 0,1mm ja oikean poran terät taas monta kertaluokkaa isompia. Pienen kiroilun ja erinäisten työkalujen väärinkäytöllä sain aukon laajennettua niin, että tulos kelpasi sekä minulle, että mallinpidikkeelle. Siltä varalta, että pelkkä liima ei ole tarpeeksi pitämään tuota mdf-levyä ja finnfoam-heksaa kiinni toisissaan, porasin muutaman reiän molempiin.

Reikiin tuikkasin jekkulankaa suoraan rullasta ja pätkäisin sopivalta (muutaman millin) etäisyydeltä poikki. Levittelin laihaa liimalitkua taas niin, etteivät metallilanganpätkät heilu turhaan (laihaa siksi, ettei levyn pintaan tule turhia paukuroita). Samalla vaivalla maalasin nuo pohjalevyn näkyviinjäävät reunat arkistoista löytyneellä Tamiyan Flat Brownilla.

Jos olisin koheltanut vähemmän, olisin tajunnut ennen noiden minitikkujen liimaamista kaivertaa pienen uoman sille metallilanganpätkälle, joka tulee pohjasta läpi niin, että saan säädettyä X-Wingille juuri sopivan korkeuden... Pienten piikkien tunkeutuessa ajoittain kämmeneeni kaiversin sopivansyvyisen kuilun, johon ylimääräinen metallipätkä uppoaa näppärästi pois tieltä ja vakauttaa koko tekelettä ehkä vähän.

Tuollainen lennokas poseeraus sille nyt tulee, vähän vaan pitää siistiä pikkujuttuja. Kuten pyyhkiä sahanpurut hiiteen ja sitä rataa.

Ultralisäbonuksena kuva myös suoraan ylhäältä:

Pohjaa ja haarukointia

Kävin eilen perin miehekkäällä ostosreissulla.

Ensin eksyin itseni entiselle Risteysasemalle, Mallikauppana se taitaa nykyään kulkea, en ollut koskaan käynyt tuolla jostain syystä ja Tapsa kehui puotia, joten... Kyselin sopivaa putua asteroidia kuvaavaa pohjaa varten ja päädyin suosituksesta harmaaseen Woodland Scenicsin "ballast"-nimellä kulkevaan häsmäkkään. Suuret kiitokset vaan. Pussi kehuu sopivansa rautatien penkkoihin ja sorateihin - eiköhän noilla meriiteillä yksi asteroidinpalanenkin maisemoida. Vaan kaikkea kaipaamaani tuolta ei valitettavasti löytynyt (todo-listalle tuli kyllä lisää mittaa), joten käänsin kurssini kohti Kamppia.

Hobby Pointista mukaan tarttui puolioletetusti sekä Tamiyan että Vallejon pigmenttejä. Pitäähän niitäkin kokeilla jossain välissä! Niin ja yksi valkoinen vesivärinappi lähti kanssa mukaan, jos vaikka innostuisin kokeilemaan hätäistä talvicamoa uudemman kerran. Leevin pinnassa se ainakin oli ihan toimiva ratkaisu.

Nyt kun pääsin kotiin, sotkin vähän vettä ja erikeepperiä näppärästi leviäväksi muttei liian nopeasti kuivuvaksi sotkuksi. Levittelin tuota sitten viimeksi pykäämälleni pohjalle. Kesken kaiken tajusin, että tukirangan reikä oli tekemättä, joten puhkaisin sen valmiilla pätkällä, enkä edes sotkenut paikkoja. Edistystä.
Kaiken varalta päätin tehdä pinnoituksen sektori kerrallaan, joten kun ensimmäinen sopivan näköinen pinta-alue oli liimalitkussa, sirottelin sen päälle kosolti tuota ballastia. Ylimääräiset pois laatikon pohjalle, noinikään, GOTO 10.

Tuo muuten ei ole hartioille mitään kivaa tuollainen omituisissa asennoissa hääriminen. Tai sitten minä olen vaan huono. Lopputulos oli aika mainio, päätin että annan liiman kuivua ihan rauhassa etten puhalla kaikkea ballastia pois kun rupean spraymaalaamaan tuota käikälettä uusiksi. Kun kerran olin päässyt vauhtiin, mittailin summittaisesti, minkämittaisen metallipiuhanpätkän tarvitsisin hävittäjän tukemiseen paikallaan. Alunperinhän mietin jotain hakasulun ( [ ) muotoista vajaata haarukkaa ja siitä takaisinlooppaavaa tukijalkaa.

Mittasin varovaisen arvion mukaan, pätkäisin piuhan ja rupesin taittelemaan. Meinasin oikaista siten, että sen sijaan, että vääntäisin tuosta toisen piikin kohtalta alas enkä takaisin perän suuntaan mutta totesin ettei tuo muoto antaisi tarpeeksi tukea. Alkuperäinen idea tuntui toimivammalta, joka väännön jälkeen koetin, miten malli pysyi paikallaan. Väänsin sitten hävittäjän mahan kohdalle pienen tukimutkan kaiken varalta, vaikkei sille ihan suoraa tarvetta tuntunut olevan.

Tuollainen tukihaarukka, maalaan sen vielä mattamustaksi niin kaikille lienee selvää, ettei se "kuulu kuvaan":

Tietysti ns. lopullisesta ilmeestä piti ottaa kuva, että näkee, toimisiko se niin kuin haaveilin:

Tässä vaiheessa hienosäätämiselle on vielä sekä aikaa että tilaa. Ehkä noita onkaloita pitää koettaa täyttää tai sitten jätän tuollaiseksi. Kuka väittää, että asteroidit ovat kaikki sileitä?
Eipä tässä kai paljon muuta olekaan jäljellä kuin sekä pohjalevyn hienosäätäminen, asteroidin maalaaminen ja sen kiinnittäminen tukirangan kanssa pohjalevyyn. Kyllä kyllä, nyt on hyvä fiilis tästä prokkiksesta!

Pohjaasilppuil

Otin itseäni niskasta kiinni tuossa yksi iltapäivä ja leikkelin enempivähempi heksanmuotoisen palikan tuosta sinisestä laatasta. Ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin, on aika tiheää putua tuo finnfoami. Pääasia, ettei se hajoa läheskään yhtä innokkaasti kuin normaali styroksi.

Paksuakin tuo on kaiken muun mittakaavassa, joten leikkasin sitten kolmasosan irti siitä, tarkoituksellisen epämääräisellä horisontaalisuunnalla. Pienellä epämääräisyydellä oli tarkoitus saada vähän luonnollisempaa fiilistä koko tekeleeseen, vaikkei se vielä tässä vaiheessa kovin ihmeelliseltä näytä:

Seivästin ohuen pulikkani esimerkkipalaan (se mdf-kalikka, josta oli vedetty metallipiuha läpi) kiinni ja suihkin pohjamaalia pintaan. Vähän tuota joutuu korjailemaan, kun parvekkeella näkee taas/vielä jotain ilman, että arpoo olohuoneen ikkunasta kajastavan valon kanssa. On se etenevä kevät hieno asia.

Seuraavaksi meinasin, kun maaliosuus on vihdoin kunnossa, sutia ohennetut erikeepperit pintaan ja uittaa koko roskan hiekassa. Ajattelin että tuon kun vielä vetelee uusiksi tuolla pohjaspraylla niin aika avaruudellinenhan siitä tulee. Jos tulee. Ellei kokonaisuus ole sitten ihan liian harmaa, kun pohja olisi harmaa ja Keisarillinen X-Wingi metallinharmaa. Sen näkee kokeilemalla ja maalia voi aina lätkiä lisää jos moiseen on tarvetta.

Uutta matskua X-Wingin alle

Kysyinpä tuossa yhdeltä enemmän mallailleelta tutulta, että mikä mieltä on miettimistäni pohjaratkaisuista. Alustaksi mietin, että tuollainen salsapurkin kansi voisi toimia ihan mainiosti, olisi sopivan kokoinen ja kaikkea. Siihen sitten jostain styroksimaisesta säätäisi jonkun asteroidipinnan (tuollaista pakkaushöttöä kun lämmittäisi vaikka tuikkukynttilän päällä, saisi pehmennettyä ehkä mukavasti ilman vakavia sulamis- tai palamisongelmia) ja jollain putkella (topsipuikko?) jonka sisään menevällä metallilangalla tukipulikka. Mutta kun sellaisen kanssa pitäisi porata reikiä mallin pohjaan eikä se oikein kutkuta.

Sain vastauksen suunnilleen näin: "Mulla vois olla töissä finnfoamia joka on vähän niinku styroksia mutta tiiviimpää ja mukavampaa muokata, pohjaks ehkä MDF-levyä ja vahvempaa rautapiuhaa taivuteltavaks niin ei tarttis porailla, sopiiko jos käyn vaikka perjantaina?". Tokihan se sopi. Tämä muutaman minuutin visiitti kesti sitten pitkälti toista tuntia, kun meillä molemmilla näkyy olevan tapana jäädä suusta kiinni. Tuollaisia Tapsa toi mukanaan:

Laatta vaaleansinertävää finnfoamia, valikoima noita mdf-lättyjä siisteillä reunoilla ja kieppi vahvanoloista metallipiuhaa. Piuhasta pitäisi sitten arpoa jonkunlainen kieppi, johon tuon X-Wingin voisi istuttaa (C-mallinen haarukkaote moottorien & siipien välistä siten, että toinen haara palaa takaisin) ja kääntää alas, ff:n ja pohjan läpi. Pahin ongelma tuossakin on varmaan asteroidin pinnan arpominen niin, ettei näytä väkinäiseltä. Kohtahan se taas kerran nähdään, miten mistiin meni.

Meinasin kyllä pitää pienen paussin rakentelussa mutta toisaalta, tuossa noita kyhättäviä olisi ja Model Expoonkin on enää vajaa 2kk aikaa niin pitäähän tuo joskus tehdäkin. Samalla jonon seuraava vaunu supattaa jo pyödän alta, että "rakenna minut, raaakeeennnaaa miinuuuuut"... Auf deutsch, natürlich.

Jospa menen mättämään Fallouttia niin loppuu moinen huutelu ainakin hetkeksi.

War. War never changes.

Kuten tuo blogotuksen otsikkokin on sanovinaan, olen ounastellut mutisevani muustakin kuin vain pienoismalleista. Syynä siihen on toki ykkösenä se, etten minä ehdi ja kykene aina rakentelemaan tai maalailemaan. Toisena syynä luonnollisesti se, että pelailu on toinen isohko harrastukseni (huvikseenkoodailu on valitettavasti jäänyt vähälle, mutta kyllä minä sitäkin...). Hyvin nämä sopivat yhteen, molempia kun sopii harrastaa erilaisessa mielentilassa, säässä ja aikataulussa: vartissa ehtii ehkä mallata vähän muttei sellaista aikaa varten voi mitään Civilization IV:tä startata - tai puoleen tuntiin ei saa maalattua jotain oleellista, mutta kyllä siinä nipun Crimson Lancen pellejä tuhoaa. Samoin kuin aina ei vaan nappaa pelata/rakentaa/jotain, vaihtoehdot ovat siis silkkaa voittoa.

Joku Falloutin läpimättäminenkin on minun tyylilläni yksi iso ja pitkäkestoinen projekti, sopii siis loistavasti otsikon alle ;) Anyway, jospa tapani mukaan alustan lyhyttä tarinaa pitkällä taustakitinällä.

Ennen kuin pääsen pidemmälle, varoitan spoilereista jo nyt.

En jemmaile juonimietteitä tai muitakaan, typottelen perinteisesti mitä mieleeni juolahtaa. Tekstiä tulee aikalailla roimasti ja valtaosa on yleistä mekastusta, veikkaan vähän, että "laatuni" notkahtaa aika roimasti tämän postauksen jollei sitten kaikkien muidenkin peliaiheisten kohdalla.

Fallout-sarjasta olen naputellut kakkosen läpi erinäisiä riemukkaita kertoja, kolmosen puolitoista ja nyt työn alla olevan New Vegasin kohdalla en tiedä missä menen, mutta siitä kohta enemmän. Ykkösfalloutti on jäänyt kokematta kun ei ole tullut vastaan, Tacticsia en saanut koskaan lainaan ja BoS taas oli vain boksille niin se jäi lyhyeen testirupeamaan kaverin luona.

Bethesdan kolmosfalloutti oli kyllä jotain, mitä odotin suurella uteliaisuudella: miten loistava vuoropohjainen (taistelun osalta) roolipelailu kääntyy muodikkaaksi reaaliaikakolmedeekohellukseksi. Räimintää palautti vuoropohjaisille juurille VATS, jossa sai entiseen malliin tähtäillä vihuja erinäisiin ruumiinosiin erinäköisillä osumaprosenteilla, jollei FPS-moodi sopinut tilanteeseen (vihujen käsikranaatteja on hippasen helpompi napsia ilmasta VATSissa kuin reaaliajassa). F2:sta suosikkini eli silmät ja jalkoväli oli pudotettu pois, silmien puuttuminen tähtäyslistalta harmitti ihan vietävästi. Mutta sitäkin enemmän harmitti, kun huomasin, että jos paukkurautojen asemesta olikin harrastamassa väkivaltaa astaloiden tai nyrkkiensä kanssa, eri tähdättäviä osumakohtia ei enää ollut lainkaan! Huutava vääryys. Mitä muka tekee piikikkäillä nyrkkiraudoilla, jollei niillä saa puhkoa vihujen silmiä? Tai hakata sledgehammerilla niiltä polvia irti? Tuohon suunnattomaan puutteeseen ei vielä tietääkseni ole modia tarjolla, mutta ehkä joskus. Minun skilleilläni ei ole myöskään löytynyt aseettoman taisteluun vaihtoehtoja lyönneille/potkuille, niin kuin Fallout 2:ssa.

Modeista kun on puhe niin nämä tuoreet Falloutithan ovat muuten aikalailla mukavan karskeja asenteeltaan, niinkuin muistelisin kakkososankin olleen. Kiroillaan, tupakoidaan ja juodaan viinaksia (+1 charisma, -1 perception ja mitä noista nyt tulikaan) sekä pistetään jengiä kappaleiksi minkä ehditään, jos ovat ruvenneet soittamaan suutaan (tai jos pelaaja aukoo päätään väärille jannuille). Niin ja huumeita voi myös vetää, jos moisen kokee tarpeelliseksi tai haluaa kokeilla narkin elämää vieroitusoireiden varjossa. Niin tai sitten voi liittyä orjuuttajiin, kohtuusynkkä ammatinvalinta sekin.
Itsehän jäin kerran Fallout 2:ssa koukkuun Nuka-Colaan... Taisteluhuumeista saa jotain bonuksia ja muuta kivaa, mutta ne vieroitusoireet (eli niiden pelko) ovat ainakin saaneet minut poissa niistä. Jostain syystä kaikki tämä on ollut ystävillemme Australiassa ihan ok, mutta morfiinin käyttö lääkkeenä oli niille kestämätöntä ja meinasivat käytännössä kieltää koko pelin maassaan. Tämän takia morfiini nimettiin uusiksi: Med-X. Naurettavaa, molemmat pelit olen modannut heti ekana "Med-X to Morphine"-pulikalla, enkä silti ole muuttunut morfi- tai muuksikaan nistiksi pelissä tai tosimaailmassa. Vieläkään.

Niin, olihan näissä uusissa yksi itsesensuuriefektikin, joka vähän ihmetyttää ainakin minua. Vanhassa kunnon Fallout 2:ssa riekuin joskus Denissä (jos muistan oikein ja Arroyon jälkeen paikat tulevat vastaan järjestyksessä Klamath, Modoc, Den) ja siellä on lauma ipanoita, jotka taskuvarastelevat innokkaasti. Kerranpa yksi vei valuuttaa taskuistani, pistin sitten lyöden äpärää sledgehammerilla naamaan. Kerrastahan se kuoli ja raato liukui toiseen päähän karttaa. Otin korkkini takaisin ja jatkoin matkaani Modocin suuntaan. Siellä jengi oli yllättävän vihaista, ihmettelin miksi kaikkien puheet olivat vihollisenpunaisella ja kovin synkänsävyiset. Joku kävi sitten kimppuunkin ja tilanteen eskaloiduttua silmittömäksi räiskinnäksi karkasin kun en vielä noin alkuvaiheessa ollut kykeneväinen koko kylän vastarinnattomaan puhdistamiseen... statsiruudusta kurkin jotain selitystä aiemmin niin neutraalien kyläläisten yllättävään kiehumiseen ja huomasin "Child killer"-perkin. Totesin, ettei tuo ollut alkuunkaan hyvä idea ja palsin pari tallennusta taaksepäin ja käyttäydyin vastedes ihmisiksi ainakin lasten kanssa. Tai no, jos niiden taskuun laittaa sytytettyä dynamiittia tai C4:sta, kuolevat ne pois mutta siitä ei saa itselleen pahinta mahdollista karmaa :P

Omista syistään Bethesdan väki päätti, ettei heidän peleissään moinen saa olla mahdollista (ja näissä peleissä lapset ovat ihan yhtä raivostuttavia kuin elokuvissakin). Tietysti protestimielessä hain aikanaan Fallout 3:een childkiller-modin, vaikken sitäkään käyttänyt kuin testatakseni, että toimii. Hassusti, jos lapsien rei'ittäminen olisi ollut alunperinkin mahdollista, olisin välttänyt sitä kuin ruttoa vanhojen muistojen pelottamana, mutta nyt kun se pitää erikseen viritellä mahdolliseksi niin... Noh.

Vaan joskohan pääsisin aiheeseen vähitellen?

---

Sain siis Fallout New Vegasin joululahjuksena espanjalaisen perinteen mukaisesti eli loppiaisena. Tässä on hurahtanut kohta kaksi kuukautta, mikä merkitsee Steamin laskurin mukaan rapeaa 35 pelituntia. Minä kun pelailen nykyään sellaisissa ~30min - ~2h -spurteissa niin onhan noita sessioita kertynyt, eikä tuota ole joka päivä hutkittu vaan silloin kun on kutkuttanut.

Väittäisin, että olen vasta pääjuonen alussa. Tai no, eihän sitä ole alkua pidemmälle vielä selviteltykään. Alussa selviää, että olit platinaista pelimerkkiä roudaamaan palkattu kuriiri kun joku epeli otti ja töräytti aivosi pellolle ja vei pelimerkin mennessään. Ampuja oli ilmiselvästi toistaitoinen tai pelihahmo onnekas kun selvisi hengissä. Ensimmäisenä tehtävänä onkin löytää ampuja ja hommata platinachippi takaisin. Yhden tai peräti kahden pikkutehtävän ("Puhu tuolla noille") selviää, että joku Benny se syypää on ja Bennyhän majailee Vegasin Stripillä. Sinne taas ei ihan tuosta vaan päästä. Suorin reitti kun on väärällään Deathclaweja ja kaukaa kiertäessä tulee vastaan aimo pino sivutehtäviä. Noita on sitten suoritettu sitä mukaa kun niitä tulee vastaan, aina mielenkiintoisimpaan tai nopeimminsuoritettavaan välillä vaihtaen. Samalla kun tehtäviä tekee, karttakin täyttyy uusista markkereista ja vähän väliä joku tarjoaa lisää tekemistä. Kaikkea sekavaa tulee kyllä vastaan, perinteisistä "Hae heinä neulasuovasta ja vie se apteekkarille, jota tarvitset johonkin saadaksesi jotain ja kun sen vie erakolle, saat karkkia ja 100expiä" -tehtävistä aina "Kerää kasaan jengi ja suojele kylää vankikarkureilta"-kuvioihin, "Selvitä, kuka myi vaimoni orjaksi niin ammun sitä päähän" ja "Värvää satunnainen cowboy-ghouli tekemään 'escort'-hommia baarilleni"-hienouksiin sekä ihan rehelliseen palkkasoturointiin.

Kaikkea tätä sählätessä ja sinne sun tänne juostessa olen saanut nostettua äijänretaleeni jo melkein tasolle 22 (tasokatto on 35) ja nyt vasta uskalsin mennä riehumaan Deathclawien kanssa louhokselle, joka on ärsyttävästi aloituspaikan ja the Stripin välissä. Tähän mennessä yritykseni kun ovat kaatuneet siihen, että raajani on revitty irti ja kaveriparkani syöty alle minuutissa. Nytkin jouduin keikkumaan jyrkänteiden laidoilla, jotta möröt eivät tajunneet kiivetä niskaan ihan joka kerta. Siltikin yrityksiä kerääntyi parikymmentä, kun noita pahuksia oli hyvin monta ja meitä ei. Yhdessäkin kohdassa keksin, että koska tuo Deathclaw Alpha Male juoksee aina samaa reittiä kimppuun, heitänpä kaikki miinani (38) kasaan samaan paikkaan. Onnistuihan se, mörön jalka rampautui mutta silti sen tuhoamiseen meni ihan naurettavasti aikaa ja ammuksia - kolmelta hahmolta. Mikä on tietysti oikein, minusta on vain hienoa, että pelissä on paikkoja joihin ei kannata mennä jos haluaa pysyä terveenä - ja jos menee niin omalla vastuullaan sittenkin. Alkupelin pikkupistooleilla, rengasraudoilla ja nahkatakkiin pukeutuneena tuolla ei ole mitään jakoa. Nyt, Combat Armorissa, erisorttisilla kivääreillä, laserpyssyillä ja räjähteillä oli ihan tarpeeksi vaikeaa. Oikein.

Vegasin aavikolla näyttää tässä vaiheessa olevan pari pääpukaria mittelemässä voimiaan: Fallout 2:sta tuttu New California Republic (NCR) ja tuore tuttavuus Caesar's Legion. NCR on levittäytynyt (ohuesti) alueelle kaukaa Kaliforniasta ja Caesarin Legioona on kohtuubrutaali, ilmeisesti orjakauppaan vakaasti pohjautuva porukka. Jossain välissä ne rupesivat nuiviksi ja neutraalin suhtautumisen sijasta rupesivat uimaan liiveihin, olin kai liian hyvissä väleissä NCR:n paikallisen osaston kanssa. En ole vielä päättänyt, kumman kanssa pitäisi kaveerata (jos sitä saa edes valita itse): NCR on vähän öykkärimäisen oloinen (F2:ssakin olivat aika penseää väkeä) ja ainakin kun Legioonalaisten edustajan kanssa juttelee, heidän oma ideansa on hupaisa. Saas nähdä, mikä on fiilis kun homma etenee ja taustat selviävät lisää. Tuoreimpina käänteinä sekä NCR:n että Legioonan edustajat lupasivat, että "mahdolliset rikkeeni heitä kohtaan unohdetaan, tule juttelemaan kanssamme yhteistyöstä". NCR:n hemmon kanssa juttelin jo kun oli hollilla, mutta Caesarin luo pitää vähän matkatakin, kaipa minä noille kartan kaakkoiskulmille kohta päädyn uudelleen.

Tai sitten jään Mr. Housen kanssa kaveeraamaan, nautin raskaasti aseistautuneiden robottien tarjoamasta suojelusta ja tuhlaan erisorttiset valuuttani Vegasin kasinoissa. Niin ja Bennynhän minä kyllä löysin, uhkas.. taivuttelin pitämään pientä palaveria ja pieksin veriseksi muhjuksi piikikkäillä nyrkkiraudoillani. Koettihan se puhua minut johonkin huijaukseen mukaan ja lupasi tarjota tehtäviä, mutta kosto on suloista, enkä halunnut että kasinolle salakuljettamani kättäpidemmät olisivat jääneet ihan turhiksi. Ehkä jossain toisessa elämässä sitten.

Fallout New Vegasissa on muuten ensimmäistä kertaa käynyt niin, että olen ihan tosissani kehittänyt puhetaitojani, niistä kun on jopa hyötyä. Aiemmissa olen lähinnä ostanut (ja varastanut capsini takaisin, tietenkin) tai polttanut tahtoni läpi, tämä on ihan jännää vaihtelua. Olen aina, varsinkin Fallout 2:ssa, kyhännyt hahmostani kickboxer-varkaan (unarmed + small guns + pickpocket), nyt menossa on joku Han Solo -henkinen suunsoittaja (guns + melee weapons + speech), joskin tuon meleen tilalla pitäisi siinä tapauksessa olla ehkä jotain muuta, survival kenties, mutta tarpeeksi lähelle menee kumminkin.

Taidan silti lopettaa tähän ja jatkan toiste, ei tällaista loputonta mekastusta jaksa kukaan lukea muutenkaan :P

Lukitkaa S-Siivekkeet hyökkäysasentoon, etusuojat tuplateholle

Siitähän tuli aika siisti, loppujen lopuksi. Nyt kun keksin, minkälaisen alustan ja ständin tuolle voisi kyhätä. Asteroidia on ehdotettu, itse mietin myös Tähtituhoojan pintaa tai vastaavaa, jonka pinnalle voisi koettaa pykätä pienen Taim&Bak XX-9 -henkisen turbolasertornin, voisi olla kiva. Saas nähdä, mitä saan aikaan.

Rakennelma oli pieniä Pilotin muutoksia lukuunottamatta suoraviivainen OOB-kuvio ("out of the box", suoraan laatikosta ilman lisäosia tai virityspalikoita), vallankin moottoreista näkee, että onkaloita jäi ja perfektionistilla olisi tonnitolkulla kitattavaa ja hiottavaa. Moinenhan ei minua vaivaa, samoin kuin ei tuo pahamaineinen ASMkaan. Minusta malli onnistui, olen siihen tyytyväinen ja sehän se merkitsevä osa on :)

Aiheeseen palataan, kun jotain siihen liittyvää on tarjolla, muuten projekti 1/2011 oli tässä. Muutama viikko vierähti, jo toinen pintaidea oli voitokas, eikä mikään mennyt kauheasti mönkään missään välissä. Tämähän alkaa siis jo sujua! Kuuluisia viimeisiä sanoja, osa "liian monta laskettavaksi"... Seuraavaksi joko Fallouttia tai SdKfz 251/1:tä miehistöineen, säästä riippuen.

---

Tuossa vielä pari viimestä kuvaa Pilotista ammeessaan, takanaan R2-M2. Tuosta pienenpienestä pulikasta ei oikein saa minun raudallani - kummallakaan kameralla - kunnon otetta makromoodissakaan. Tai sitten en vaan osaa.

Historialliset siivet havisevat vielä kaukaisemmassa menneisyydessä

Viimeksi aloitettu alumiinipinnoite oliivinvihreillä häikäisysuojamaaleilla ja tummanharmailla tiesmikälierunnuilla ja tutkakupumöhkäleillä on nyt melkolailla valmis. Siellä sun täällä tuli tietysti tehtyä asioita hullusti, kun en tiennyt miltä mikin näyttäisi. Joten sepustanpa tähän, mitä oikein tuli tehtyä noin kokonaisuutena. Osa on toistoa edellisestä

Maalasin ensin valtaosan mallista Tamiyan flat aluminium -värillä ja osan paneeleista Vallejon gunmetalilla. Näiden laattojen välinen kontrastiero oli liian tökerö minun silmiini, joten korjaustoimenpiteenä maalasin niiden yli myöhemmin alumiinivärillä. Samoin tuo ohjaamokuomun edessä ollut oliivinvihreä alue oli liian lyhyt kun sitä vertasi koko nokan pituuteen. Maalasin siis pätkän lisää mutta jätin silti ihan tyylimielessä pätkän alumiinipintaa vihreän osuuden ja sensorikopan väliin. Mielikuvassani kokonaan vihreä nokkapinta oli vähän liian pöljän näköinen.
Lasertykkien (Taim & Bak KX9) pinnat maalasin gunmetalilla, paitsi välähdyssuojat alumiinilla. Toki halusin saada ne vähän eroavat värit joihinkin runkolevyihin joten sotkin alumiinivärin kanssa Vallejon oily steeliä ja hutkin sinne tänne, miten nyt parhaalta näytti. Pariin levyyn siivissä ja rungon pohjassa.

Kaiken kuivuttua vetelin loppuviikosta hommaamaani Citadelin (vai ovatko maalit nykyään itsensä GW:n settiä?) uudempaa mustaa litkua, joka kulkee nykyään nimellä Badab Black ja kuivuu edeltäjästään poiketen mattapintaiseksi. Voitto. Litkuttelin koko mallinperkeleen muutamassa kierroksessa tuolla ja totesin, että hyvähän tästä tulee. Aiemmin tänään olin sitten ihan viimeistelyvaiheessa ja fiksailin kuivasovituksessa vielä ilmitulleita käpyjä.

S-siipien sisäpuolella olevat "moottorikuopat" maalasin uudelleen mustaksi, moottorielementtien pinnoilla kulki jotain johtojen näköistä joten otin ja maalasin osan niistä punaisella ja osan keltaisella, jotta erottuvat mikäli joku onnistuu kurkkimaan sopivasta kulmasta. Samoin vedin nuo siipien etureunojen ensimmäiset paneelirivit sekä ne etureunat samalla mustanharmaalla, jolla sensorimokkulakin oli maalattu. Ionimoottorien (Incom 4L4) suuttimet maalasin ensin valkoisella ja kuivumisen jälkeen 15+ vuotta vanhalla Citadelin blue glazella, jotta saisin moottoriefektiä peliin. Tiedetään, ANH:ssa ne olivat punasävyiset mutta tämä onkin proto ja sininen on aina paljon Keisarillisempaa.

Kauniiksi lopuksi litkuttelin kaikki tuoreet pinnat tuolla aiemminmainitulla Badab Blackillä ja ihmettelin lopputulosta:

En ollut ihan varma, että miten tuo modattu ja vähän kasvanut pilotti oikein mahtuu ammeeseensa ja ikkuna kiinni äijän päälle, joten otin iisisti enkä vielä lyönyt kaikkia pulikoita ja R2-yksikköä lopullisesti kiinni. Ajattelin että koesovittelu olisi ihan hyvä ajatus ja että sillä ehkä välttäisin viime hetken paskomiset. Olisi meinaan harmittanut, koska tämähän näyttää ihan kivalta, vaikka itse sanonkin. Lopullisen kasaamisen ja loppukuvien lisäksi ainoa puuttuva elementti on jonkunsorttinen jalusta. Ilmeisesti malli on tarkoitettu leikittäväksi kunnes hajoaa.

Uusvanha maalipintaidea Keisarilliseen X-Wingiin

Pilotti on mitä mainioin, sitä ei tarvitse tähän hätään ruveta sotkemaan tuon enempää. No ehkä vähän litkuttelin mustalla, kun tuosta chestboxin täplistä tuli kuittailua. "Tintti ja salaperäinen tähti -albumin avaruussienikö sillä kasvaa mahassa?". Eipähän näytä enää ihan samanlaiselta. Parempi näin.

Maalailin sitten tuota runkoa harmaalla, ajatuksenani tehdä parikerroksinen vaaleneva harmaa kohti tähtituhoojien ulkonäköä. Vaan ensimmäisen tumman kerroksen kuivuttua huomasin, että kaikki paneeliurat olivat huomattavan vaaleita ja näyttivät aivan karmeilta. Tai ainakin joltain, mitä minä tein (ja hyväksyin) vielä ensimmäistä 1:72 -tankkiani (joku Revellin StuG Early w/ Schürtzen tjsp), mutta ei tuollainen peli enää vetele. Tyhmähän minä olin kun en taas ajatellut.

Siispä puolikuivahtanut Citadelin black ink esiin, laimennukseen ja pintaan. Noin, nyt olivat paneelirajat oikein. Samalla vaivalla koko tekele oli tietysti laikukkaan musta. Jäinpä sitten miettimään, että mitä tuolle tekisi. Eilisiltana tapasin sitten täysin eri aiheen tiimoilta yhden nettikaverin ja satuttiinpa sivuamaan tätäkin rakennelmaa siinä kaiken muun mutinan ohella. Kaksi päätä yhteenlyötynä päädyttiin miettimään toisen maailmansodan jenkkilennokkeja, sieltähän koko originaalileffan avaruustaistelukohtaukset on vohkittu (mm. aina yhtä kiehtovista tykkikamerakuvista), niin kuin kaikki muutenkin tietävät. Jos 2. maailmansota kelpasi Flanellipaidalle ideoiden lähteeksi, saa se luvan kelvata minullekin!

Muistelin ääneen, että olen joskus kyhännyt jonkun kirpputorimallin jostain jenkkipommarista (taisi olla B-24), alumiinipinta ja siipien johtoreunat mustana, tuulilasin(?) eteen häikäisysuoja vihreällä. Muisteltiin siinä, että olihan noita muitakin, kuten P-51D helpostilöytyvänä esimerkkinä. Ajatuksena vaikutti hyvältä ja mielikuvani tuon toimimisesta sovellettuna mallissani oli tarpeeksi hilpeä, tähän suuntaan jatkettakoon, päätin.

Tämän illan tärväsinkin pohjustustyöhön. Nyt kun pistin mallin ja maalausvälineet lepäilemään, voin taas todeta että pitäähän tuota vielä korjailla. Mutta kaikenkaikkiaan näyttää ihan ovelalta (kuva ei sitten vaihteeksi ole ihan pienin):

Kun olin kerran vilauttamassa isompaa kuvaa, päätin ihan gimpata tuohon pari kommentoitavaa kohtaa:

• sinisillä nokilla on merkitty häikäisysuojan kohdat, sekä keulassa että takaikkunan takana pieni pätkä. Ehkäpä vedän tuon etuosan oliivinvihreän koko keulan mittaan, saattaisi näyttää paremmalta. Myöhemmin se on litkutettava uusiksi, että ne turkasen paneelirajat saadaan taas näkyviin.
• Vihreällä on merkattuna tuo nokan möykky. Mustanharmaa, ei-metallinen, koska sinne on jemmattu kaikenmaailman sensoriryppäät, tutkat sun muut, jotka näkevät paremmin ei-metallisien materiaalien läpi.
• Siipihäkkyrän punaiset nokat merkkaavat rungon sisään jääviä kohtia, niissä näkyvät valupurskeet sun muut eivät tule näkymään missään. Jos joku vaikka erehtyisi valittamaan minulle joskus jostain, niin tuosta ei ainakaan tarvitse tulla huutamaan ;)

Alunperin ideanani oli tehdä vähän epätäydellisempi - työn alla oleva - maalipinta tuohon laitokseen, siksi valtaosa on alumiiniväristä ja osa gunmetalia, mutta ero on ainakin raakana vähän turhan suuri, vedän kaiken ennemmin alumiiniksi ja tummentelen jotain yksittäisiä paneeleita sitten sen päälle. Nuo siivissä olevat moottorihäkkyräkuilut ovat tosin jäämässä synkemmiksi kuin kaikki muut osat. Mietinpä hulluna, pitäisikö jotain johtomaisuuksiakin koettaa vetää johonkin, mutten tiedä, tohdinko.

Niin ja vain tämä päällimmäinen puoli siivistä on maalattu, loput myöhemmin. Jos tarkkaan katsoo, niin ylemmän siipiosan johtoreuna (vasemmalla yläpuolella) ja alemman siipipalan johtoreuna (vasemmalla alapuolella) on myös musta. Tässä ollaan jäljittelevinään tuota aiemminlinkatun B-24 -pommarin siipien vastaavaa efektiä. Eipä se tästä kuvakulmasta näy järkevästi, kunhan kehuskelen aikani kuluksi.

Kaipa tämä taas johonkin suuntaan heilahtaa. Mutta kyllä tähänkin tuota aikaa saa uppoamaan. Taas.

Fiksattu ämpäri

Tietysti tuo väärin tehty kypärä jäi häiritsemään. Otin siis greenstuffin kauniiseen käteen ja pyörittelin sopivansorttisen pötkön äijän päälle ja painelin vähän parempaan muotoon. Jätin asettumaan ja maalasin myöhemmin mustalla.

Samalla vaivalla maalasin moottorien imuaukot, projektiililaukaisimien kuilut ja R2-D2:n siniset merkinnät mustiksi ja jäin miettimään, miksi sitäkin sitten nimittelisi. R2-F6? Ehtiihän sitäkin pähkäillä.

Tuskinpa tulen ylläpitämään tällaista postailutahtia enää koskaan :p

Pilotinsörkkimisyritys

Kaivoin kaapista vanhan greenstuffin ja pätkän legendaarista jekkulankaa. Greenstuff on kaksikomponenttiaines, vähän niinkuin muovailuvahaa. Kun sinisen ja kellertävän osan saa sotkettua keskenään, saa yllättäen vihreää häsmäkkää, jota voi sitten pyöritellä ja sen jämähdettyä kaiverrettuakin.

Arvoin sitten edellispostauksen idean mukaan jonkunlaisen lisäpaiseen tuon äijän päähän. Hyvin lyhyistä jekkulanganpätkistä sai taivuttelemalla kutakuinkin sopivannäköiset tuubit aikaan. Kas näin:

Alkuillasta otin maalit esiin ja pikamaalasin pari kerrosta. Ensin musta pohjalle koko ukkeliin, sitten vilkaisin referenssikuvaa. Vain kypärä, rukkaset, saappaat sekä hengitysboksi putkineen ovat mustia, loput haaleampia. Maalasin siis haalariosan mustanharmaalla ja kuivumaan. Tuoreimman kerroksen kuivuttua maalasin pienet valkoiset rinkulat olkapäihin ja kypärän otsaan molemmin puolin. Hetkeä myöhemmin mustan asteriskimaisen muotomaisuuden, jotta se näyttäisi etäältä vähän enemmän Keisarillisen Laivaston logolta. Oikea väri tuohon logoon olisi kylläkin metalli/hopea, mutta valkoinen näkyy tässä paremmin joten päädyin siihen hyvin pienen arpomisen jälkeen. Lopuksi nakkasin pari punaista ja valkoista läiskää rintaboksiin ihan vain efektin vuoksi.

Tapojeni mukaisesti keksin vasta lopetettuani ja referenssikuvia taas kurkkiessani, että kypärään kuuluisi oikeasti tuollainen mohawk-henkinen muoto. Huokaus. Ehkä korjaan sen huomenna tai sitten vähät välitän ja päätän tuon näyttävän ihan tarpeeksi hyvältä ikkunansa takana. Se nähdään ehkä jo huomenna.